Tyttöjen ja poikien erosta ja heidän kohtelustaan oli ollut puhetta.
Mun mielestä on tiettyyn pisteeseen saakka ihan ok kasvattaa lapsia ns. sukupuolineutraalisti ja kohdella heitä lapsena, eikä siis tyttönä tai poikana. Mutta ylilyönteihin ei mielestäni pidä lähteä.
Mun mielestäni poikaa voi harvoin kutsua kauniiksi ja jos häntä kauniiksi kutsun niin silloin hänessä on mielestäni tyttömäisiä piirteitä. Olen siis liittänyt sanan kaunis (kun puhutaan ulkonäöstä) tyttömäisyyteen. Sen sijaan poikaa kutsun söpöksi, jota mielestäni tyttö ei ihan samassa määrin voi yleensä olla. Eli itse näen söpöyden poikamaisena piirteenä.
Sen sijaan kauniisti käyttäytyvä ja kiltti voi lapsi olla riippumatta siitä onko hän tyttö vai poika, sillä kiltteys ei liity mielestäni millään muotoa sukupuoleen.
Mielestäni lasta ei voi kasvattaa sen enempää rohkeaksi, kuin tunteelliseksikaan. Hän on sitä, mitä hän olemaan sattuu. Tarkoitan tällä sitä, että oma tyttöni (7v) on aika arka vaikka olen aina tehnyt kaikkeni sen eteen että hänestä kasvaisi rohkea lapsi, joka pärjää "tilanteessa kuin tilanteessa". Lisäksi hän on äärimmäisen herkkä. Se herkkyys menee ajoittain ihan kunnolla yli ja se on sitä kautta vaikeaa lapsellekin. Olen häntä tukenut asiassa ja yrittänyt saada sitä herkkyyttä väistymään, mutta aika heikoin tuloksi.
Eli lasta voi kyllä yrittää ohjata rohkeaksi tai tunteelliseksi mutta jos hän ei sitä ole niin ei hän sitä ole.
Mä en henkilökohtaisella tasolla ole koskaan voinut ymmärtää sitä, että poikien annetaan riekkua, remuta ja leikkiä painileikkejä vedoten siihen, että pojat ovat poikia. Koska meillä moinen toiminta on tytöiltä kiellettyä, se olisi ihan varmasti kiellettyä myös pojilta jos meillä poikia olisi. Myöskin pyssyjä ja miekkoja meillä olisi edelleen tasan 0 kpl, jos meille poika tulisi, sillä en ymmärrä miekkailu- ja ampumisleikkejä ellei ne ampumisleikit sitten liity metsästykseen mihin ne näin kaupunkilaislapsilla harvemmin liittyy.
Eli tuolta osin kasvattaisin lapset lapsina ja ihmisinä, enkä tyttöinä ja poikina.
Mutta on tiettyjä asioita joiden kohdalla kasvattaisin pojat selkeästi poikina ja tytöt tyttöinä. Meidän pojat saisivat ihan varmasti vaaleanpunaiset pikee-paidat (ne on niin söpöjä!) mutta muutoin heidän vaatekaapissaan olisi poikamaisia vaatteita.
Tytöt sensijaan puen aina ylityttömäisesti mekkoihin, Hello Kittyyn, pinkkiin jne. eli en harrasta millään muotoa sukupuolineutraliutta vaatteiden kohdalla.
Kodinaskareissa ei ole mielestäni mitään mitä nainen tai mies ei voisi tehdä, vaikkakaan henkilökohtaisesti en ole auton tekniikasta kiinnostunut.
Eilen juuri kaivoin mitan esiin, mittaisn muutaman hyllyn ja painelin puutavarakauppaan ostoksille. Kesällä tein takapihallemme aidan ja muutama viikko sitten kävin Ikeasta ostamassa kirjahyllyn jonka kokoamiseen en miestä tarvinnut (paitsi ihan lopussa vähän kaipasin apua). Mies tekee meillä ruokaa, pyykkää, tiskaa, hoitaa lapsia ja käy kaupassa ihan siinä missä minäkin. Eli siltä osin lapset saavat neutraalin mallin.
Mutta ehkäpä mä nyt lopetan tän mun stoorini tähän, jotta jää muillekin tilaa kirjoittaa
Chef ja Nöttis 34+5
Mun mielestä on tiettyyn pisteeseen saakka ihan ok kasvattaa lapsia ns. sukupuolineutraalisti ja kohdella heitä lapsena, eikä siis tyttönä tai poikana. Mutta ylilyönteihin ei mielestäni pidä lähteä.
Mun mielestäni poikaa voi harvoin kutsua kauniiksi ja jos häntä kauniiksi kutsun niin silloin hänessä on mielestäni tyttömäisiä piirteitä. Olen siis liittänyt sanan kaunis (kun puhutaan ulkonäöstä) tyttömäisyyteen. Sen sijaan poikaa kutsun söpöksi, jota mielestäni tyttö ei ihan samassa määrin voi yleensä olla. Eli itse näen söpöyden poikamaisena piirteenä.
Sen sijaan kauniisti käyttäytyvä ja kiltti voi lapsi olla riippumatta siitä onko hän tyttö vai poika, sillä kiltteys ei liity mielestäni millään muotoa sukupuoleen.
Mielestäni lasta ei voi kasvattaa sen enempää rohkeaksi, kuin tunteelliseksikaan. Hän on sitä, mitä hän olemaan sattuu. Tarkoitan tällä sitä, että oma tyttöni (7v) on aika arka vaikka olen aina tehnyt kaikkeni sen eteen että hänestä kasvaisi rohkea lapsi, joka pärjää "tilanteessa kuin tilanteessa". Lisäksi hän on äärimmäisen herkkä. Se herkkyys menee ajoittain ihan kunnolla yli ja se on sitä kautta vaikeaa lapsellekin. Olen häntä tukenut asiassa ja yrittänyt saada sitä herkkyyttä väistymään, mutta aika heikoin tuloksi.
Eli lasta voi kyllä yrittää ohjata rohkeaksi tai tunteelliseksi mutta jos hän ei sitä ole niin ei hän sitä ole.
Mä en henkilökohtaisella tasolla ole koskaan voinut ymmärtää sitä, että poikien annetaan riekkua, remuta ja leikkiä painileikkejä vedoten siihen, että pojat ovat poikia. Koska meillä moinen toiminta on tytöiltä kiellettyä, se olisi ihan varmasti kiellettyä myös pojilta jos meillä poikia olisi. Myöskin pyssyjä ja miekkoja meillä olisi edelleen tasan 0 kpl, jos meille poika tulisi, sillä en ymmärrä miekkailu- ja ampumisleikkejä ellei ne ampumisleikit sitten liity metsästykseen mihin ne näin kaupunkilaislapsilla harvemmin liittyy.
Eli tuolta osin kasvattaisin lapset lapsina ja ihmisinä, enkä tyttöinä ja poikina.
Mutta on tiettyjä asioita joiden kohdalla kasvattaisin pojat selkeästi poikina ja tytöt tyttöinä. Meidän pojat saisivat ihan varmasti vaaleanpunaiset pikee-paidat (ne on niin söpöjä!) mutta muutoin heidän vaatekaapissaan olisi poikamaisia vaatteita.
Tytöt sensijaan puen aina ylityttömäisesti mekkoihin, Hello Kittyyn, pinkkiin jne. eli en harrasta millään muotoa sukupuolineutraliutta vaatteiden kohdalla.
Kodinaskareissa ei ole mielestäni mitään mitä nainen tai mies ei voisi tehdä, vaikkakaan henkilökohtaisesti en ole auton tekniikasta kiinnostunut.
Eilen juuri kaivoin mitan esiin, mittaisn muutaman hyllyn ja painelin puutavarakauppaan ostoksille. Kesällä tein takapihallemme aidan ja muutama viikko sitten kävin Ikeasta ostamassa kirjahyllyn jonka kokoamiseen en miestä tarvinnut (paitsi ihan lopussa vähän kaipasin apua). Mies tekee meillä ruokaa, pyykkää, tiskaa, hoitaa lapsia ja käy kaupassa ihan siinä missä minäkin. Eli siltä osin lapset saavat neutraalin mallin.
Mutta ehkäpä mä nyt lopetan tän mun stoorini tähän, jotta jää muillekin tilaa kirjoittaa
Chef ja Nöttis 34+5
