Moi pitkästä aikaa. En muka taas ole kereenny kirjotteleen, mut arki vie kyllä mukanaan... Väsymystä ei juurikaan enää ole päivällä, mutta illalla on niin väsynyt ettei jaksa koneella olla vaan suoraan sitten sänkyyn. Nyt poden vuosisadan flunssaa, johtuu kai siitä ettei saa samoja troppeja vetää mitä normaaalisti ottais.
Lihoaminen: Olen onnellinen, että normi ruoka maistuu taas normaalilta ja voi syödä melkein mitä ennenkin. Tosin se reilu 3kk herkuttelu sai mut taas koukkuun kaikkeen makeeseen ja kovasti yritän pyristellä siitä irti. Normaalisti en tykkää edes sipseistä, niin nythän mulla on niihin ihan himo, ärsyttää. Mä en kehtaa edes kirjottaa tätä, mutta olen lihonnut nyt 10kg. JÄRKYTTÄVÄÄ !!!! Miten mä oon antanut sen tapahtua ja vielä 4 kk:ssa. Just keväällä opettelin syömään oikeanlaisesti ja laihduin 10 kg. Mua ihan ahdistaa. Jos nyt lopettais KAIKEN herkuttelun (arvatkaa pystynkö) niin laihtuiskohan yhtään. Ihan hirveet jenkkakahvat lantiolla ja en kyllä kehtaa pitää yhtään kireetä paitaa päällä vaikka kuinka olis myös vauvamasu. Mä oon ihan kriisissä täällä =( Viime kerralla aloin lihoon vasta loppuajasta ja alkuraskaus menikin kivasti ilman pahoinvointia yms. oloja. Silloin tuli yht. 20kg, josta laitokselle jäi 6-7kg. Nyt on pakko alkaa skarpata. Anteeksi tää vuodatus, mutta nyt ahdistaa kunnolla. Toisaalta en välitä ja sit ku katon peiliin niin alkaa ahdistaa.
Oloja: Neuvolassa mua lohduteltiin sillä, että kun en ole voinut liikkua niin se vaikuttaa kiloihin. Mulla siis ollut nyt niitä harjoitussupisteluja ja alavatsalla paineen tunnetta. Heti kun enemmän liikun niin heti vaivat alkaa ja joutunut ottaa nyt tosi rauhallisesti. Mutta kyllä mä oon nää kiloni ihan syömällä saanut. Neuvolassa mietittiin sitä painon tunnetta alamahalla ja voipi olla että mulla oli jo ennen raskautta (en nyt muista miksi sanotaan) mut että edellinen raskaus saanut "paikat" valuun normaalia alemmas. Ja siksi siis se paineen tunne kun kohtu alkanut kasvaa. Siihen vois auttaa se SI-tukiliivi. Mä haluisin ihan oikeesti päästä edes kävelylenkille, niin sen tukiliivin kans vois kokeilla.
Nukkumisjärjestelyt: Meillä tytöt nukkuu samassa huoneessa kun me. Toisin sanoen meidän sänky on niitten huoneessa. Seuraava etappi olis siirtää meidän sänky omaan makkariin ja tyttöjen makkari pysyis samana mut saisivat sinne sitten myös lelunsa. Niillä nyt erillinen leikkihuone, mut siitä jouduttais sit luopuun. Ja sitten vauva siirtyis sänkyineen meidän makkariin. Toinen tyttö hiipii joka yö meidän viereen. Mutta mitekä käy kun meidän sänky häipyy? Toivon, että rauhottais tyttöjen unta, kun tietävät etten ole siinä vieressä.
Äitiyspakkaus: Oon ajatellut, että ei oteta kuitenkaan sitä äitiyspakkausta kun tyttöjen pakkauksista on edelleen jäljellä kaikki tavara ja on vielä hyvässä kunnossa. Varsinkin nyt kun mulla on poika olo, niin vois sille sit ostaa jotain omaakin.
Ulkovaatteista : en ajatellut hankkia muuta kuin äitiystoppahousut. Käytän sit miehen talvitakkeja. En muutenkaan ole mikään muodikas näky kun en juuri misään ikinä käykään (paitsi töis, mut ollaan siellä 4 seinän sisällä), niin se on sit sama mihin itseni puen. Viime raskaudesta mulla on yksi vähän "hienompi" takki mihin taatusti maahdun. Normaalisti edes meikkaan, mutta nyt en ole koko raskauden aikana meikannut kun pari kertaa. Ei vaan kiinnosta. Toivottavasti ei mikään masennus kolkuttele ovella...
Vaunut joudun hankkimaan, ainakin jonkinmoiset. Meillä kun on tuplarattaat, joihin saa kopat. Niillä pystyis kyllä yhtäkin vauvaa nukuttamaan terassilla, mut jos haluis vauvan kanssa johonkin lähteä niin sitä varten varmaan hyvä olla ne yksöisvaunut. Mutta hankin vasta kun vauva on syntynyt ja nään käytännön tarvinko. Pari ekaa kk oon kuitenkin vaan kotona ja vauva liikkuu kaukalossa. Muistin kyl just et isovanhemmilla on jemmassa yksöisrattaat jos niihin sais sen kopan tungettua. Pitää selvitellä millaset rattaat ne on. Muutenkin ajattelin ne vaunut hankkia kirpparilta yms.
Ultra on vasta kuukauden päästä, hirveen pitkä aika. Liikkeitä tunnen tosi vähän mut johtuisko siitä kun edellisessä ultrassa sanoivat, että istukka on edessä. Ei meinattu saada kunnon ultrakuvaakaan kun vauva oli kokoajan istukan takana.
Kummit tuottaa meille päänvaivaa, koska tytöille pyydettiin kaikki luottoihmiset. Ja haluan, että niitten ihmisten kans ollaan tekemisissä muutenkin.
Kai mä lopetan tän romaanini tähän.
-M- ja 17+3 (eikä vieläkään vauvalla työnimeä...)
Lihoaminen: Olen onnellinen, että normi ruoka maistuu taas normaalilta ja voi syödä melkein mitä ennenkin. Tosin se reilu 3kk herkuttelu sai mut taas koukkuun kaikkeen makeeseen ja kovasti yritän pyristellä siitä irti. Normaalisti en tykkää edes sipseistä, niin nythän mulla on niihin ihan himo, ärsyttää. Mä en kehtaa edes kirjottaa tätä, mutta olen lihonnut nyt 10kg. JÄRKYTTÄVÄÄ !!!! Miten mä oon antanut sen tapahtua ja vielä 4 kk:ssa. Just keväällä opettelin syömään oikeanlaisesti ja laihduin 10 kg. Mua ihan ahdistaa. Jos nyt lopettais KAIKEN herkuttelun (arvatkaa pystynkö) niin laihtuiskohan yhtään. Ihan hirveet jenkkakahvat lantiolla ja en kyllä kehtaa pitää yhtään kireetä paitaa päällä vaikka kuinka olis myös vauvamasu. Mä oon ihan kriisissä täällä =( Viime kerralla aloin lihoon vasta loppuajasta ja alkuraskaus menikin kivasti ilman pahoinvointia yms. oloja. Silloin tuli yht. 20kg, josta laitokselle jäi 6-7kg. Nyt on pakko alkaa skarpata. Anteeksi tää vuodatus, mutta nyt ahdistaa kunnolla. Toisaalta en välitä ja sit ku katon peiliin niin alkaa ahdistaa.
Oloja: Neuvolassa mua lohduteltiin sillä, että kun en ole voinut liikkua niin se vaikuttaa kiloihin. Mulla siis ollut nyt niitä harjoitussupisteluja ja alavatsalla paineen tunnetta. Heti kun enemmän liikun niin heti vaivat alkaa ja joutunut ottaa nyt tosi rauhallisesti. Mutta kyllä mä oon nää kiloni ihan syömällä saanut. Neuvolassa mietittiin sitä painon tunnetta alamahalla ja voipi olla että mulla oli jo ennen raskautta (en nyt muista miksi sanotaan) mut että edellinen raskaus saanut "paikat" valuun normaalia alemmas. Ja siksi siis se paineen tunne kun kohtu alkanut kasvaa. Siihen vois auttaa se SI-tukiliivi. Mä haluisin ihan oikeesti päästä edes kävelylenkille, niin sen tukiliivin kans vois kokeilla.
Nukkumisjärjestelyt: Meillä tytöt nukkuu samassa huoneessa kun me. Toisin sanoen meidän sänky on niitten huoneessa. Seuraava etappi olis siirtää meidän sänky omaan makkariin ja tyttöjen makkari pysyis samana mut saisivat sinne sitten myös lelunsa. Niillä nyt erillinen leikkihuone, mut siitä jouduttais sit luopuun. Ja sitten vauva siirtyis sänkyineen meidän makkariin. Toinen tyttö hiipii joka yö meidän viereen. Mutta mitekä käy kun meidän sänky häipyy? Toivon, että rauhottais tyttöjen unta, kun tietävät etten ole siinä vieressä.
Äitiyspakkaus: Oon ajatellut, että ei oteta kuitenkaan sitä äitiyspakkausta kun tyttöjen pakkauksista on edelleen jäljellä kaikki tavara ja on vielä hyvässä kunnossa. Varsinkin nyt kun mulla on poika olo, niin vois sille sit ostaa jotain omaakin.
Ulkovaatteista : en ajatellut hankkia muuta kuin äitiystoppahousut. Käytän sit miehen talvitakkeja. En muutenkaan ole mikään muodikas näky kun en juuri misään ikinä käykään (paitsi töis, mut ollaan siellä 4 seinän sisällä), niin se on sit sama mihin itseni puen. Viime raskaudesta mulla on yksi vähän "hienompi" takki mihin taatusti maahdun. Normaalisti edes meikkaan, mutta nyt en ole koko raskauden aikana meikannut kun pari kertaa. Ei vaan kiinnosta. Toivottavasti ei mikään masennus kolkuttele ovella...
Vaunut joudun hankkimaan, ainakin jonkinmoiset. Meillä kun on tuplarattaat, joihin saa kopat. Niillä pystyis kyllä yhtäkin vauvaa nukuttamaan terassilla, mut jos haluis vauvan kanssa johonkin lähteä niin sitä varten varmaan hyvä olla ne yksöisvaunut. Mutta hankin vasta kun vauva on syntynyt ja nään käytännön tarvinko. Pari ekaa kk oon kuitenkin vaan kotona ja vauva liikkuu kaukalossa. Muistin kyl just et isovanhemmilla on jemmassa yksöisrattaat jos niihin sais sen kopan tungettua. Pitää selvitellä millaset rattaat ne on. Muutenkin ajattelin ne vaunut hankkia kirpparilta yms.
Ultra on vasta kuukauden päästä, hirveen pitkä aika. Liikkeitä tunnen tosi vähän mut johtuisko siitä kun edellisessä ultrassa sanoivat, että istukka on edessä. Ei meinattu saada kunnon ultrakuvaakaan kun vauva oli kokoajan istukan takana.
Kummit tuottaa meille päänvaivaa, koska tytöille pyydettiin kaikki luottoihmiset. Ja haluan, että niitten ihmisten kans ollaan tekemisissä muutenkin.
Kai mä lopetan tän romaanini tähän.
-M- ja 17+3 (eikä vieläkään vauvalla työnimeä...)