**Maaliskuun murut 2014** Maaliskuussa - meidän kuukausi <3

Unipussi siis toimii peittona, joka pysyy kääntyilevän ja potkivan lapsen matkassa koko yön Siitä ollaankin meillä siirrytty sitten suoraan aikuisten peittoon, joka sekin pysyy paremmin päällä ja käsien ulottuvilla sängyssä kuin joku lasten/junioripeitto. Minä en ole koskaan tajunnut niiden funktiota

H&M Homessa ja Ikeassa on ainakin kivoja pusseja myynnissä.

 

Cassy ja Saaju, Kyllä siinä sai kärsiä kauan ennenkuin löysin tuollaisen kiltin miekkosen.
Ja autuasta kyllä juu, mutta minusta on kyllä kehkeytynyt valittaja, mikä ei vain sitten palstalla tule esiin
Eli mies saa kuulla ensin pitkin päivää närästykset, kipuilut ja stressit.
Ja sitten vielä kermana kakun päälle nukkumaan mentäessä kaikki huolet ja murheet terapiana, niin ja aamulla sitten alkaa samalla kaavalla, kuinka yöllä on heräilty
Mutta palstalle kirjoittaessa sitä tavallaan on niissä ihanissa asioissa, kun on koko päivän miettinyt miltä tuntuu, onko kipuja.
Voi miesparkaa...ja tänäänkin se puunaili rätin kanssa lattioita kontillaan,
meinaa silläkin olla joku pesänrakennusvietti, hih.
En ole nimittäin koskaan kokenut miehellä tuollaista, päinvastoin, ne ovat antaneet kärsimystä kerrakseen, myöskin oma isäni.Eligäs nyt sitten sen "auvoisemman" olon aika...synnytyskipuihin asti :x pelkää, pelkää......

Unipussia kehun myöskin. Kantoliina on mulle uusi juttu, olen kyllä sillä silmällä kirppareilla kattellut, mutta luulen etten osaa sitä hommaa.

Kestovaippoja on tullut hommailtua, mutta yöllä tein kahdet vaippapakettitilaukset, että saattaapi olla, että tää kulkee kuitenkin enimmäkseen sieltä riman alta...mutta jos kuitenkin välillä kestoilisi ilman sen suurempia vaatimuksia.

Lasangen väsäsin tuossa aamusella, kun suihkuun odottelin kuumaa vettä ja jestas siitä on aikaa, kun viimeksi laitoin ruokaa. Ja kun sitä sitten tekee kerralla moneksi päiväksi,
niin oli aikamoinen urakka, mutta tokaluokkalainen tuli auttamaan pyytämättä,
jotenkin ihanaa, kun sitä poikaa ei ennen saanut auttamaan itsestään.
Kai sekiin huomaa kuinka norsuvaivainen olen ahtautuessani keittiön väliköistä,
että sympatiat herää:xmas:

Todella vähän monilla on tullut painoa!Itse en edes "uskalla" laskea, tuudittaudun vain siihen, että imetyksen jälkeen sitten kävelyillä pois.
Lenkkikengätkin katsottu valmiiksi.

Onko kellään tullut lemmikkieläimistä sellaista jonkinnäköistä ajatusta, että ne ovat epähygieenisiä?
Vai onko tämä vain mun pääkopan ongelma?
Vielä keskiraskaudessa ajattelin lämmöllä, kuinka vauvakin sitten ihastelee eläimiä ja loppuajan olen huomannut, etten oikein rakasta niitä enää niin miten ennen ja harkitsen luopumista.
Jotenkin luulen, että vaikuttaa hormoonit ja kaikki palaisi ennalleen, kunhan tasaantuvat.
Sillä itselläni ja äidilläni on ennenkin mennyt siivoamistouhut siihen ihan ääripäähän, että desinfioidaan ja puunataan jatkuvasti.
Sitä ei ole kyllä ollut niin kauaan aikaan kun en ole enää imettänyt, eli 5vuoteen.

 

Pieni tyttö syntyi 5.3. Rv 40+2 Klo 03.44. Painoa 3970g ,pituutta 50cm ja py 37 cm ? molemmat voidaan hyvin, kirjoittelen lisää kuhan kotiudutaan

 

Onnea Nonna! Ihanaa :flower:
Olisipa minullakin jo tuo tilanne:heart:

 

Onnea Nonna!

Meillä on siis lemmikkinä koira ja mielestäni on vain parempi mitä enemmän lapset altistuvat lialle Vessat desinfioin lähinnä tautien jälkeen, muuten käytän myrkyttömiä puhdistusaineita, mm. Methodin ihania siivousmömmöjä. Parempi se kuitenkin on, että lapsi nuolee kuraa kuin kloriittia Eli ei ole tullut lemmikkiangstia (muuten kuin liiallisen haukkumisen takia..).

En muutenkaan ole mikään hullu tuttien keittelijä, toki niitä pitää huuhdella, jos ovat likaisia jne.

Ihanat ulkoilut oli äsken lasten kanssa, olen muutenkin ollut tänään pitkästä aikaa hyvällä tuulella ja kiva äiti. Eihän se uhmis huutamalla korjaannu, vaikka sitkeästi sitä näköjään jaksan yrittää... :/

 

Mulla oli aika kauan, että käytin vaan fairya ja luonnonmukaisia puhdistusaineita ja nyt olen taas alkanut ostamaan kloriittia...
Jotenkin päässä asiat vaan kääntyneet liiallisuuksiin:ashamed:

 

Onnea Morsan, Nonna ja Bambiina :flower: Tsemppiä käynnistykseen Tipetsu ja muut kärvistelijät!

Kävin eilen Taysissa synnytyssuunnittelussa. Oli huojentava käynti! Kaikki muu oli kuten esikoisestakin, vain huolet pois, eli ei ole edes korkeaa verenpainetta. Huojentavaa oli kuulla, että alatiesynnytykselle ei ole estettä, sektioarpi on hyvässä kunnossa, kaikki muutenkin hyvin Ja mikä parasta, edellisenä päivänä vauva viimein tajusi oman ja äidin parhaan, eli kääntyi RT-asentoon, tosin kylkeä muljuttelee vielä puolelta toiselle. Toivottavasti ei kuitenkaan enää hakeudu poikittain! Siro vauva on taas tulossa, saman kokoinen kuin esikoinenkin samalla viikolla, eli arvio oli nyt reilu 2600 g. Toivottavasti kasvaa kuitenkin yli 3 kiloiseksi ennen syntymää. Isompikin mahtuisi kuulemma syntymään, mutta mitään sokerivauvaa en herkutteluista huolimatta ole leipomassa

Taysissa ottivat vakavasti myös huoleni vauvan sydänäänten romahtamisesta supistusten takia, sitenhän päädyttiin esikoisestakin kiireelliseen sektioon. Koska suvussa on taipumusta myös syöksysynnytyksiin, minua kehotettiin lähtemään heti ensimmäisistä kivuliaista supistuksista vähintään käyrille tarkille. Vaikka Taysista liikkuu paljon huonoja juttuja, minulla on kiireellisestä sektiosta huolimatta vain hyviä kokemuksia henkilökunnan toiminnasta ja asenteesta. Hyvillä mielen siis odottelen synnytystä Jos siis näiltä kamalilta liitoskivuilta semmoista pystyy odottelemaan...

Minä kehuin silloin aikoinaan Manducan ja trikoisen kantoliinan pienen vauvan kanssa. Esikoinen oli pikkuvauvana pariviikkoisesta eteenpäin melkein koko ajan liinassa, paitsi päikkäreillä, yöllä ja isin sylissä ollessaan. Imetykset hoidin kyljellään sängyssä tai sohvalla, en kaivannut imetystyynyjä. Liinassa en pystynyt imettämään jättitissien takia, enkä käyttämään kehtosidontaa. Mentiin siis sillä kietaisuristikakkossidonnalla (Ohjeet täältä: Kantoliinakanavan kotisivut ) koko aika, kunnes siirryttiin kokonaan Manducan käyttöön ehkä puolen vuoden ikäisenä, kun vartalossa oli jäntevyyttä ja painoa trikoolle liikaa. Minulla on kokemusta vain Pikkuruun vahvemmasta trikoisesta liinasta, kudottuja en koskaan ole kokeillut. Perussidonta on superhelppoa opetella esim. Kantoliinasivustojen kuvallisten ohjeiden kautta, opettelee ensin vaikka jonkun nuken tai nallen avulla. Manducan avulla on tehty tuntien metsälenkkejäkin ja minivaelluksia ysikiloiseen lapseen saakka (painavempaa en ole kokeillut kun maha kasvoi tielle), joten jos säädöt ovat oikein, Manduca voi olla yhtä ergonominen kuin hyvin sidottu liina.

Suosittelen myös kapalointia pienelle vauvalle! Meillä ei olisi ilman kapaloa tullut nukkumisesta mitään jatkuvasti heiluvien käsien takia. Esikoinen oli kunnon kapellimestari! Käytimme kapalona Ruskovillan kapaloliinaa, joka toimii vieläkin peittona. Äitiyspakkauksen peitto on vieläkin jatkuvassa käytössä 1 v 4 kk ikäisellä esikoisella. Siirretään se sitten kuopukselle kun kapaloinnin jälkeen tarvitsee enemmän peittoa, ja kun esikoinen siirtyy isompaan peittokokoon. Me kuitenkin nukutaan perhepedissä enemmän tai vähemmän, että eiköhän ne lapset äidinkin peiton alla vielä viihdy aika kauan.

Owl, ymmärrän muuttuvat fiilikset lemmikkien suhteen, ne menevät onneksi ohi, ainakin itsellä. Itse en ole raskaus/imetysaikana siivonnut kissanlaatikkoa enkä antanut pahimman hajuisia liharuokia. Tiedostan kuitenkin koiran ja kissan allergioilta suojaavan vaikutuksen, ja kun lemmikkien käytös on ollut vauvoja kohtaan ok, alle 10 kg painava koira on myös nukkunut meidän kanssamme samassa sängyssä, jalkopäässä tosin. Tänäänkin esikoinen söi valitettavasti koiran kanssa samaa luuta ja ehtipä työntämään sormensakin koiran peräpäähän... Pesulle mentiin molemmista samoin tein, varsinkin jälkimmäisestä aika nopeesti ennen kuin sormi ehti suuhun asti Eipä ole allergiat ainakaan vielä vaivanneet

Nynaeve ja Nuppi vauvauutisia jännityksellä odotellen, 36+5

 

Äp-peitto ei oo koskaan ollu meillä koskaan käytössä,jonakin korokkeena/pehmusteena tms. kyllä. Meillä oli niin lämmin makkari että pelkkä lakana riitti esikolle,toki ihan vastasyntyneenä oli peitto äp joltain 90 - luvulta, sini-punanen. Tämä nykyinen Äp-peitto on jotenki kankea. Esikoinen ei kaipaa peittoja vieläkään,potkii pois ja uni häiriintyy kun potkii peittoa pois.

Unipussia en tullu koskaan kokeilleeks,kivan näköisiä ovat kyllä.


Nonnalle onnea tytöntylleröstä!! :flower:

Mä olen läjässä edelleen... aamulla lääkäri tutki kohdunsuun johon hädintuskin edes ylsi..mutta limatulppa irtosi. Laitettiin sama tabu kuin eilen. Käppäiltiin miehen kanssa pitkin pihoja,noustiin raput aina 8-kerroksrrn asti. Ihmettelin että miten ei ala tuntua miltään,jossain kohtaa sit istahdettiin ja siitä alko supparit. Ihan tiuhaan rupes tulemaan. Panadolin pyysin ja suihkussa läträsin,ei paljo auttanu. No käyrällä ollessa tunti sitten,kätilö sanoikin että kyllä näillä synnytys taitaa käynnistyä..antoi sit jonkun piikin käsivarteen ja nyt mulla pyörii päässä,hömelö olo,mut eipä tunnu supparit. Yritin kärvistellä liian kauan panadolilla. Mutta kohdunsuuta tarkastellessa ei kuitenkaan ollu muutosta,prkl!!! Sr on niin takana ylhäällä ettei siiheb kukaan meinas yltää,tajutonta.
Vissiin sit ballongilla yritetään huomenna.
Alan olla aika kypsä jo!!



-Tipetsu ja tuplakupla rv 38 +3-

 

Kyllä itselläkin välillä mielessä käynyt tuo koiran ja kissan hygieenisyys mutta kummastakaan en ole valmis luopumaan.. tosin kissa viettää kesällä päivänsä ulkona. Tunnen mieheni joka olisi ahdistunut koiran käydessä vähän putsaamassa vauvan naaman esim syömisen jälkeen ja hommattiin varmaan vuoden turhake käytettynä, stokken new born set niinpä vaavin voi nostaa myös ylemmäs ihmettelemään.. Meinaan kyllä koiran antaa tutustua vauvaan rauhassa..

Täällä hetkittäin kiusaa napakammat supistukset minkä välit ei kuitenkaan vielä oo lyhentyneet. Reilu 2 viikkoa sitten paikat oli jo vähän pehmentyneet mutta en sitten yhtään tiiä mikähän sielä on tilanne. Välillä myös mahassa tosi rauhallista tai sitten niinkun tänään hilluu vaikka liikkeet tuntuukin rauhallisempina..

 

Paljon onnea Nonna88:lle! :heart:

Owl meilläkin on tässä parisuhteessa takana huonoja aikoja (siis ihan oikeasti TOSI huonoja), mutta me kuulutaan niihin nykyajan ihmeisiin jotka on saaneet ihan oikeasti asiansa korjattua pitkällä tähtäimellä. Kyllä rakkauden täyteistä ja tasapainoista suhdetta vaan arvostaa kovasti paljon enemmän, kun se toinenkin vaihtoehto on nähty...

Nynaeve hienoa että beibi otti järjen käteen ja kääntyi rt:an!

Tipetsulla näyttää olevan varsin mukavasti ja itsepäisesti pojat asettuneet koloonsa. Toivon että asiat on jo lähteneet etenemään sutjakkaammin.

Jaa-ah, mitähän huiskimista ja hääräilyä sitä keksis huomiselle sitten... Se olis se maaginen rv 39+4 kun molemmat edelliset on syntyneet! Onneksi siivottava ei ole vielä loppunut kesken.

 

Oho Ronsku, olisko sulla kuitenkin jo lähtö lähellä?

 

Oletko Cassy nyt juonut sitä punaviiniä?

 

Toivottavasti lähtö on sanotaanko viimeistään aprillipäivänä.. Nyt 2 yötä ainakin synnytyskielto ku miehellä on yövuorot.. Enkä voi ees tietää miltä itse synnytyssupistukset tuntuu (sehän tässä jännittääkin) normaalisti aika korkee kipukynnys, mutta saa nähdä.. Nyt viikkoja 38+ 3

 

Jumaliste..ballonkia yritettiin laittaa,ei onnistunu kun kohdunsuu vieläki samassa jamassa vaikka kuinka supistellu. Tänää vielä yks lääke ja jos ei ala tapahtua niin sektio on seuraava vaihtoehto. Kyllä tämä mamma on jo ylikypsä.


-Tipetsu ja tuplakupla rv 38 + 3 joka ei tunnu puhkeevan ikinä-

 

Heps!
Minun minimieheni ei halunnut odottaa suunnitetua sektiota vaan hommasi meidät ambulanssi kyydillä hätäsektioon laskiaissunnuntaina. Kuulostaa paljon vakavammalta mitä tilanne todellisuudessa oli.. Eli vedet meni yöllä ja naperohan oli tiukasti viistossa perätilassa joten turvallisuussyistä autoilimme ambulanssilla sektioon. Leikkaus meni hyvin ja jo seuraavana päivänä pääsi liikkumaan suht normaalisti ja kotiuduimme ukkelin kanssa eilen. Ja nyt olo alkaa olla jo lähes normaali, toki syön vielä tarvittaessa särkylääkettä, mutta muuten koko sektiohaavaa ei huomaa...

Ja sitten vielä ne tärkeimmät tiedot:
2.3.2014 syntyi minimies, 3990g, 51cm, py 36cm viikoilla 38+1
Mikähän jättiläinen sieltä olisi tullut sovittuna sektiopäivänä joka olisi ollut vasta 17.3...

-Onnesta soikeana Kengännauha-

 

Kyllä sinä Tipetsu jossain vaiheessa puhkeat. Jaksamista! On varmasti suolesta odottaa ja kärvistellä osastolla. Kyllä se siitä vielä palkitaan, usko pois.

Cassy: Usko tai älä, mutta vatsa on kestänyt moitteettomasti järrrkyttävän rautamäärän. Hahaa! Punasolut, lisääntykää ja täyttäkää runkoni. Olokin on kyllä paljon pirteämpi.

Lemmikeistä: Meillä on kolme koiraa, kaksi kissaa ja kohta taas lauma kanoja. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen laiskistuin ja aktiivinen koiraharrastaminen jäi. Saattoi ne piskit silloin hieman ärsyttääkin, mutta koskaan ei ole hygieenisyysjutut haitanneet, vaikka vihaankin likaisuutta, karvoja, tahroja ja en ikinä halua, että meidän huushollista ihmiset näkevät/haistavat, että täällä asuu eläimiä. Varsinkaan haistavat! Yh, mikään ei ole niin kamalaa kuin asunto, missä haisee kissanpissi ja koirat.
Olen näppärästi valinnut vielä rodut joiden kanssa siivoamisesta ei tule loppua, mm. pitkäkarvainen bernhardilainen. :headwall: Ts. meillä kuluu pesuainetta paljon ja imurikin sanoo sopimuksensa irti aina tietyn vuoden jälkeen. Sille tulee burnout!
Pakko vielä sanoa, että rrrakastan sisustamista ja meillä on mm. valkeat sohvat. Ei mene ihan yksiin aina nämä mieltymykset.

Täällä paistaa aurinko ja sitkeänä naisena päätin aamulla, että nyt nautin ulkoilusta. Otin koirat hihnaan ja painelin lenkille. 45min puolijuoksua, hiki valui, naama loisti, nivuset huusivat hoosiannaa ja ajatukset olivat, että synny, synny, synny.. Saldo: Kipeä olkapää.

Nyt suihkuun!

Positiivista mieltä kaikille! :flower:

 

Onnea Kengännauha! Ihanaa, että kaikki meni hyvin. :heart:

 

Onnea kengännauha! :flower:Hyvänkokoinen poika tuli!
Täällä ultrattu arvio 3900g, mutta veikkaanpa, että menee yli.

Oho!Snuppa ollut sitkeänä! Itse en saisi juoksua aikaiseksi enää muuta kuin pyörimällä
Hauska:synny,synny,synny=saldo kipeä olkapää

 

Paljon onnea Kengännauhalle palleroisesta! :flower:

Ai mitä Saaju, oliko juttujen taso sellainen että epäilit viiniä? Join kyllä lasillisen, mutta eipä ole tapahtunut mitään. Tähän mennessä vuorokautta rv 39+4 olivat molemmat synnytykset jo käynnistyneet. Mutta eipä tuo haittaa, ei ole kiire. Sitä paitsi viini oli hyvää joka tapauksessa!

Ronsku ne synnytyssupistukset tuntuu.. Kipeeltä. Auttoiko? Mulle on ainakin kahdella edelliskerralla ollut heti ekasta supparista täysin selvää, että on tosi kyseessä. Olis kiva kun menis nytkin noin selkeästi.

Tää oli neuvolassa eilen, eipä siellä ihmeempiä. Beibin pää oli kuulemma niin alhaalla, ettei sitä meinannut enää edes löytyä. Kaipa se ihan tallella kumminkin on. :xmas:

Mä lähen taas kaupungille kuluttamaan rahoja, mitä meillä ei ole. Synnyttäkää paljon vauvoja sillä välin!

 

Snuppa Jee kohtalotoveri! Meilläkin siis koira, eikä todellakaan puhtain mahdollinen rotu ja siihen yhdistelmänä sisustushulluus, valkoiset sohvat siis meilläkin! Irtopäällisin tietysti että saa pestyä Ja siis koira ei ole ikinä sohvalla ollut, joten ei se niitä likaakkaan Mun mielestä koirien ja lasten ei vaan tarvii rajoittaa mun innostusta, sittenpähän näen enemmän vaivaa että pysyy siistin näkösenä :saint:

En siis minäkään ole siivoushullu, mutta kriteerinä olen itse pitänyt että paljain jaloin pitää voida kävellä ilman että hiekka tai tahrat tuntuu jalkapohjissa kotilattioissa. Eli, meillä imuroidaan ja siivotaan usein Johtuen vain tästä oman mukavuushalun takaamisesta, sillä ei ole mitään tekemistä bakteerien kanssa Musta on vain parempi jos lapsi vetäsee vähän mutaa ja kakkaa naamariin, kun elää yltiöpuhtaasti. Meillä iltaisin lempipuuhaa on muksun ja koiran väliset paijausleikit, koira nuolee naamaa ja muksu kikattaa lattialla kippurassa :heart:

Cassyput, ei tehonnut viini ei, lie väärän merkkistä..

Onnea vauvautuneille!:flower:

Täällä masennutaan taas raskauden vaivoihin, oon kiukkunen ku ampiainen kotona. Antaisin mitä tahansa että saisin vartaloni takaisin ja hormonit tasapainoon

Tipetsu, voimia! Täällä kohtalotoveri joka junnaa monta viikkoa samassa tilanteessa. Supistuksia on, mutta ne ei johda mihinkään Sinä olet päässyt jo sairaalan sisälle asti, ei voi enää kauaa mennä

 

Täällä on eilinen New Yorkin pekoniburgeri tehnyt tehtävänsä ja supistuksia on tullut aamusta asti aina silloin tällöin, parhaimmillaan 10 minuutin välein :kieh:! Toivotaan, että nyt sitten lähtisi etenemään eikä tarvitsisi näitä montaa päivää kestää. Maitokin on noussut ja pakkautunut vasempaan rintaan, on meinaan niin saakelin kipeä, että viime yönä ei tullut nukkumisesta yhtään mitään.

Että vali vali vaan :headwall: :stick: ! Ja muille parempaa päivän jatkoa :heart:!

Irene ja pimu 38+6

 

Jes lisää vauvoja, paljon onnea! :heart:

Tipetsun käynnistyskärsimys kuulostaa ihan loputtomalta, paljon tsemppiä. Varmaan kohta alkaa sektiokin tuntua ihan houkuttelevalta, kun kestää noin pitkään

Joo, ei meilläkään paskassa eletä, vessat pitää omatoimisen pottailijan jäljiltä siivoilla joka toinen päivä ja keskikerros imuroida pari kertaa viikossa... Meilläpä onneksi koira, josta ei lähde karvaa, mutta toki se kiikuttaa sitten hiekkaa ja roskia turkissaan joka paikkaan.

Päätin tänään siirtää huushollin kevätväreihin ruokailuhuoneen ja olkkarin osalta eli värikkäämmät tekstiilit kaapeista esiin Tuli kiva fiilis! Tosin itsehän olen varsin pettynyt tähän "talveen", olisin ilolla ottanut vastaan ihan kunnon kevättalven kelejä vielä huhtikuun puoliväliin asti... Olisi päässyt luistelemaan ja hiihtämään järven jäälle jne. No, ensi vuonna sitten?

Aamupäivällä oli vyöhyketerapia, ei ainakaan vielä sen kummempia vaikutuksia kuin hyvä ja rentoutunut mieli ja hitonmoinen jano. Illalla otan kyllä sen lasin viiniä, ihan vaan vaikka unien parantamiseksi.

Tsempit kaikille kärvistelijöille eli lähes kaikille

 

Oon kuullu että ne tuntuu tosi kipeiltä Nää harjotukset on vaan hyvin pientä alkusoittoa..

Noh nyt vaan täytyy olla tyytyväinen että pystyy taas olemaan, vaikka välillä pakko ottaakkin pientä lepoa. Äsken reilun kolmen kilsan lenkillä alko tuntumaan että jääkö alapää matkalle, mut kyl se pysy kyydissä.. Hetkittäin on malttamaton ja tällänen epätietoisuus, että millon tapahtuu ei vaan oo mun juttu

Onnea muuten minunkin puolesta kaikille jotka sen käärön on jo saanut kainaloonsa <3

 

Onnea kengännauha pikkumiehestä!

Täällä saatu taas yks tabu. Huomenna yritetään taas ballonkia. Jos menee paikalleen,pääsen kotiin v-lopuks ja vaikkei menis, pääsen silti. Sit ma kalvot puhki tai ti sektio.. : /

 

Prinsessamme syntyi maananataina 03.03.2014 klo 10.25.

Painoa oli 3925g ja pituutta 51.5cm. Rv 40+2

Tyttö.syntyi 19 tunnin jälkeen, synnytyksen aikana omat verensokerit heitteli laidasta laitaan. Välillä meinasin olla hypoglykemiassa ja myöhemmin liian korkealla.
Kivut olivat kyllä hurjia, supistukset olivat kamalia ja tuskallisia.
Epiduraalia laitettiin.ja siitä tuli niin järkyttävä olo että oksennus lensi. Kivut kyllä lieventyivät
Ponnistusvaihe kesti 16min,.tuo aika tuntui kyllä pitkältä ja raskaalta. Loppu tulos oli kyllä mitä parhain
Tytöllä oli syntyssä matalat verensokerit joten siihen tarvitsi apua muuten oli täyden 10 tyttö.

Päästiin tänään aamulla kotiin ja nyt opetellaan kotona vauva-arkea

Onnea ja tsemppejä kaikille.

Anne ja Ame 4pv