Hepaliini: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! :flower:
Viivi76: Saako udella, että miksi lääkäri oli sitä mieltä, että tämä raskautesi on suoranainen ihme? Ja ihana ihme toki onkin :heart:
Synnytyksestä...: Mulla käynnistettiin esikoisen synnytys viikolla 39+1 korkean verenpäineen takia. Mulla oli siinä loppuraskauden aikana jo kahdet verenpainelääkkeet käytössä ja paineet silti vaan nousi... Mulla ei siis ole normaalisti mitään verenpainelääkkeitä, vaikka verenpaine on aina ollutkin hieman yläkantissa, mutta ei kuitenkaan mitään hoitoa vaativaa tasoa. Synnytys alettiin käynnistää tableteilla 39+1 ja samaa jatkettiin seuraavana päivänä, kunnes olin sen verran auki, että kalvot pystytään puhkaisemaan. Mut siirrettiin synnytyssaliin vasta kalvojen puhkaisuun. Sitä ennen olin siis osastolla. Kunnon kipeät supistukset alkoivatkin oikeen rytinällä tuon kalvojen puhkaisun jälkeen. Ilokaasua siinä hengittelin ensin ja kätilö alkoi ehdotella epiduraalia, kun tuskat oli jo niin kovat. Ja siinä tilassa sen kyllä todella halusinkin! No en kerennyt sitä kuitenkaan koskaan saamaan, kun yhtäkkiä vauvan syke romahti ja oli enää noin 40
Siitä lähti sitten hälytys päälle ja sali pamahti muutamassa sekunnissa täyteen porukkaa. Lääkäri huusi hätäsektiota ja kätiöt kaahasivat juosten sen mun sängyn kanssa leikkaussaliin. Oli siis todella kiire ja hätätilanne. Mies jäi tietenkin kaiken ulkopuolelle, kun hätäsektio tehdään aina nukutuksessa, eikä leikkaussaliin silloin pääse ketään ylimääräisiä...
No mutta loppu hyvin kaikki hyvin
Poika syntyi terveenä ja hengitti heti kuulemma itse. Kätilöt veivät pojan isälleen ja mies pääsi mukaan punnitsemaan ja pukemaan poikaa. Siinä oli sitten meidän poika viettänyt elämänsä kaksi ekaa tuntia isänsä sylissä :heart: Minä siis näin poikani ekan kerran noin kaksi tuntia syntymän jälkeen kun nukutuksesta heräilin. Kokemus hätäsekstiosta oli kyllä pelottava, enkä haluaisi kokea sitä enää uudelleen... On kamalaa, kun joutuu nukutettavaksi ilman, että tietää mitään, onko vauva edes hengissä
Toivottavsti nyt tällä kerralla synnytys sujuisi toisella tavalla. Haluisin kovasti kokea alatiesynnytyksen. Mutta sitäkin enemmän haluan välttää hätäsektion. Eli jos on mitään riskejä päätyä hätäsektioon (perätila, tarjontavirhe tms.), niin haluan mielummin sitten vaikka suunnitellun sektion, koska enemmän kuin mitään muuta, haluaisin nähdä lapseni heti syntymän jälkeen ja saada hänet rinnalleni, enkä olla tiedottomassa tilassa tuntikaupalla.
Äitiysvaatteista... Mulla taitaa olla enää yks mekko säästettynä eskoisen odotusajalta. Varmaan tulee tuolta H&M:ltä ostettua mammavaatteita, kun ovat aika edullisia ja vielä kivannäköisiäkin =) En säästänyt muita kun mies ei alkuun ollut varma, että haluaako toista lasta. Oltiin oikeastaan jo päädytty ajatukseen, että tuo yksi ihana poika riittäää meille, kunnes mies sitten pikkuhiljaa kuitenkin lämpeni ajatukseen kahdesta lapsesta =) Tän takia meillä ei ole oikeastaan mitään vauvatarvikkeitakaan säästetty, vaan kaikki täytyy nyt hommata uudestaan. No saapahan sitten ainakin uudet tavarat
Tai siis ei me varmasti kaikkia uutena osteta, mutta kuitenkin...
SiSa & Pikkupulla 6+4