Heipä hei, tänään oli eka
neuvolalääkärikäynti koko raskauden aikana, siitä pikaisia kuulumisia...
Olin vähän pihalla, kun olin ihan toisella puolella kaupunkia neuvolassa, kun sillon kun toi aika varattiin niin vapaita lekuriaikoja ei ollut muualla. Ikinä ennen en ole tossa terveyskeskuksessa käynyt ja mä meinaan aina eksyä joka paikkaan.
Mittailin itse vessassa verenpaineen, painon ja pissan tsekkasin, ne kaikki ok. Painoa tullut lisää vaan 108 grammaa/vko, mutta tosiasiassa vähän enemmän kuin neuvolakortissa lukee, koska siellä mun vakkarineuvolassa on se aataminaikainen vaaka, joka näyttää n. kilon enemmän kuin esim. meillä kotona. Verenpaine oli ihan ok, 107/68.
Eipä tossa ihmeempää muuten, Pikkumies oli vilkkaalla tuulella ja potki kovasti,
liikkeistä siis useampi plussa korttiin. Syke tasainen 140. Siitä vähän huolestuin, kun TAAS vaihteeksi kysyin tästä minimasun koosta. Lääkäri tunnusteli käsikopelolla ja sanoi, että on ihan sellainen kuin pitääkin, mutta sf-mitta oli vaan hädin tuskin 22 cm, eli mennään
alakäyrää pitkin. Kuulemma ei ole mitään syytä huolestua, seuraavan neuvolakäynnin jälkeen sitten lisäultraan, jos olisi tipahtanut tolta alakäyrältä pois. Mutta näemmä mä saan kantaa tästä minimasustani huolta raskauden loppuun saakka. : / Taas kyllä sain kuulla sen saman, että "kun oot niin hoikkarakenteinen niin sen takia". Joo joo, mutta ei ole kivaa kun tää päivittely mun masusta jatkuu aina vaan ulkopuolisten taholta. Niin kun täällä jo on monesti todettu, niin oli se sitten iso tai pieni, hyvä ei ole koskaan (tuttujen ja tuntemattomien meilestä).
Kohdunsuun tilanne oli hyvä, kiinni ja napakka, 3 cm.
Lisää ON: Mulla on kyllä jo niin ajatukset Pikkumiehessä. Nytkin toi lääkäri kysy, että ootko ajatellu synnytystä, mietityttääkö sen suhteen mikään yms. On jotenkin jännä ajatella, että enää niin vähän aikaa jäljellä, mutta silti niin kauan. Pikkumies on alkanu iltasin liikkua ihan tosi paljon, aina nukkumaan mennessä alkaa tosi hurjat cembalot mahassa ja liikkeet näkyy päälle päin. Laitan käden vaan siihen masun päälle ja tulee niin sellanen hellä mieli. Kunpa Pikkumies jo olis meidän luona, ei millään malttais odottaa. Siitä tulee vaan meille niin mielettömän rakas pieni poika!
Eiköhän tää riitä
omanapailusta, meen tekemään joulutorttuja ja syömään (taas) sitä uuniomenajugurttia.
Mukavaa päivää kaikille mammoille ja masuille!
Vaniljarinkeli ja Pikkumies 26+2 :heart: