Sonskulle jaksuja! Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun ajattelin pientä pikkuruista köllöttelemässä massussasi. Toivotaan, että saa köllötellä siellä vielä pitkään! :heart:
Memssille tsemppiä myös miehen jurotuksen kanssa!!! :hug:
Onnea ultrakuulumisista kaikille! Meillä se on ensi maanantaina, jännittää hiukan! Aion kysyä sukupuolta ja toivottavasti se näkyisi. :heart: Ensimmäisen lapsen halusin täysin yllärinä, nyt haluan valmistautua etukäteen...
Mä en tunne vieläkään selviä
liikkeitä, niitä odotan jo innolla! Hyvin pientä pulputusta vain... Viime raskaudessa mulla oli istukka ihan edessä ja sydänäänten hakeminen kesti joka kerta. Sitä en muista, koska liikkeet tunsin. Nyt en tiedä yhtään, missä istukka on, maanantaina taas ehkä viisaampi!
Nimistä. Tullaan varmaan käymään miehen kanssa vääntöä asiasta, kuten ensimmäisenkin kohdalla!
En ole lähiaikoina miettinyt vaihtoehtoja, kaikenlaista on pyörinyt päässä pikku tytöstä asti...
Luulin, että keksin esikoisen etunimen sinä vuonna kun odotin, mutta kahdeksan vuotta vanhasta almanakastani löytyi muistiinpano, johon olin laittanut sen nimen vahvaksi vaihtoehdoksi. Jostain alitajunnasta se siis sitten putkahti. Miehellä on tytölle kolminiminen ehdotus. Yhden niistä voisin suostua ottamaan mukaan, mutta en koko pakettia, huh!
Mä en voisi ottaa
esikoista neuvolaan! Se on sellainen ikiliikkuva täystuho ettei tosikaan! Sehän laittaisi koko paikan uuteen uskoon... Onneksi hän on hoidossa 11pv kuukaudessa, niin olen ajoittanut hoitopäivät juuri neuvolapäiville ja niille, joina on muuta menoa.
Tarvikkeista. Meillä hoitopöytä oli täysin turha ja myin sen vähän aika sitten pois. Pidettiin sitä makkarissa ja siitä tuli vain "vaatevarasto", kun vaipat vaihdettiin pesukoneen päällä kylppärissä. Se oli kätevintä, kun hana oli vieressä ja pesukonekin on sivusta täytettävä. Pidettiin siinä päällä hoitopöydän pehmustetta.
Niin tehdään nytkin.
Huonejärjestelyt. Esikoinen ja tulokas saa yhteisen huoneen. Mutta se on vain leikkihuone. Makkari on niin iso, että nukutaan kaikki siellä. Tällä hetkellä nukutaan parisängyssä, lapsi välissä. Pinnasänky on turhan panttina, koska ei ole saatu aikaiseksi ostettua taaperosänkyä. Haluaisin seuraavaksi ostaa parisängyn rinnalle 120 leveän sängyn, jossa ylhäälläkin yhdelle peti. Sitten voitaisiin jakautua eri öisin, kuka mitenkin. Esikoinen voisi nukkua isänsä kainalossa tai yläsängyssä ja minä voisin imettää vauvaa leveällä alapedillä. Mies ei jostain syystä ole innostunut!
Mutta minä pidän pääni! Olen aina toivonut, että lapsilla olisi erikseen leikki- ja nukkuhuoneet. Omaa makkaria ei ole nyt mahdollista lapsille tehdä. Mulla on oma ompeluhuone ja siitä en luovu! Miehellä on autotalli ja harrasteporukan kanssa yhteinen moottoripyörätalli, joten pidän kynsin hampain kiinni omasta reviiristä, vaikka lapsia tulisi liuta!
Soraya 20+5