Maaliskuiset 2018 *syyskuussa*

@Villavarvas mun mies oli staffpointilla eli semmosessa varamiespalvelussa ruokakaupoissa töissä ja pääsi kesätöihin yhteen kauppaan ja sai jatkaa siellä mutta sopimus loppuu marraskuun lopulla koska koko kauppa suljetaan. Tekee enimmäkseen iltavuoroja. Staffilla ei juuri muuta ollutkaan mutta piti ressata millon seuraava vuoro tai paljonko töitä ens viikolla. Nyt sentään tietää marraskuuhun asti neljä viikkoa kerralla. Mut nytki ollut paljon iltavuoroja välillä aamuja ja välivuoroja. Eli monesti menee 17.15-23.15 mut välillä alkaa aikasemmin ja sit pääse kuitenkin 23.15. Joudun siis yksin nukuttaan kaks lasta eri aikaan kun eivät enää mee samaan aikaan nukkumaan. Ja päivällä isompaa en jaksa enää laittaa päikkäreille ettei tarvi siitä tapella. Mut sit hän haluis olla mukana nukuttamassa pienempää joka ei malta olla rinnalla tai nukkua jos toinen vieressä touhuaa ja puhuu.

Hän pääsi työhaastatteluun ja siinä eteenpäin nyt odotellaan että tarjous/kutsu uuteen haastatteluun tulis.

 

Pätkätyöelämä tuttua täälläkin, sekä mulla että miehellä pätkätöitä. Sinänsä harvinainen tilanne että miehellä jopa ensi kesään asti sopimus. Mulla joulukuun alkuun tällä hetkellä.

Illat yksin kahden pienen kanssa on varmaan aika uuvuttavia. Ite en enää oikein kunnolla muistakaan kun meillä on niin isoja noi lapset jo. Tuli silti mieleen @anni00 että ootko miettinyt että voisko sulla olla synnytyksenjälkeistä masennusta? Eikö teillä ole ihan vauva vielä se nuorempi lapsi?

 

@Villavarvas en kyl oo sitä ajatellu. Kuitenki yleesä ihmisten seurassa oon hyvällä tuulella voiko sillon olla.

Yritin lukea siitä en osaa sanoa. Pitää miettiä ja seurata. Kattoo jos ottaa neuvolassa puheeksi. Viime raskaudessa juteltiin kerran jonkun kanssa mut se kai autto ja riitti kun ei ollut kuitenkaan sitten masennusta. En vaan haluis ens kerralla kun on neuvolalääkäri eikä oo se oma th-kätilö mukana...

 

Kun luin siitä masennuksesta rupes itkettään. Olin jo valmiiks väsyny. Mies pääs tänään viideltä ja oli puhe lähtä kauppaan. Se rupes tuntuun ylitsepääsemattömän rankalta etten jaksa ja halua lähtä varsinkin kun eilen käytiin ja ei älytty kaikkea ostaa. Aloin sit itkeä kun imetin samalla. Mies kun huomas niin se lähti sit esikoisen kanssa kahdestaan kun vauvakin nukahti. Kun pääsin vauvan vierestä piristyin melkein heti. Keksin kivaa tekemistä. Piirsin hetken ja kuuntelen musiikkia ja laitoin pari tuikkua palamaan nyt neulon. Masentunu kai yleensä ei innostu mistään. Tietty sitäkin on kai monen tasosta. En vaan oikein jaksa kun mies on poissa. Pitää kysellä neuvolasta joko sitä hoitoapua voi saada. Tai keksiä jotain. Tänäänkin oltiin puistossa mun isän ja veljen kanssa. Mun äitikin oli hetken mut meni kylään kun oli luvannut.

 

@anni00 Voi että, en oikein osaa sanoa mitään muuta kuin hirveästi tsemppiä ja toivottavasti asiat järjestyisivät parhain päin etkä pala täysin loppuun kolmen lapsen kanssa. Ehkä tosiaan neuvolan kautta voisit saada jotain helpotusta arkeen? Kannattaa ainakin rohkeasti kysyä sieltä ja kertoa omasta hankalasta tilanteesta, itse koen ainakin että kaikki mun ajatukset ja huolet on otettu neuvolassa hyvin vastaan (vaikkei mulla niin hankala paikka olekaan). Kaikki varmasti vielä järjestyy! <3

Työelämästä ollut puhetta. Meillä siinä mielessä hyvä tilanne, että miehellä vakituinen arkityö (työvuorot ajoittuvat välille 6-16), joten sen puoleen tulevaisuuden hoitokuviot lienee helposti järjestettävissä. Ainoa mikä vähän mietityttää on se, että mieheni aika-ajoin joutuu vähän matkustamaan työn puolesta ja olemaan öitä pois kotoa. Näihin hän kyllä voi itse vaikuttaa, mutta aika rahakkaita nuo reissut ovat. Täytyy vissiin orientoitua siihen, että saatan olla välillä useamman päivän ja yön yksin kotosalla.

Iltapäivällä olisi tosiaan neuvola. Jotenkin jännittää ja olen innoissaan, en edes tiedä miksi. Mulla ei ole mitään aikoja varattu mihinkään tätä päivää lukuunottamatta, joten kai mää jännitän sitä että saa lisää jännitettävää, kun ainakin rakenneultra-aika pitäisi tulla ja varmaan seuraava neuvolakin.

Ai niin, runsaan pahoinvoinnin voinee vihdoin näin 16+0 päivänä julistaa loppuneeksi! Edellisestä oksentamisesta alkaa olla jo monta päivää aikaa ja aamuisin ja iltaisin on ruokakin maistunut ihan entiseen malliin. Jes! Varmaan se painokin lähtee nyt sitten nousuun, kun tähän asti ei oo mitään tullut.

 

Salmiakkia ja lakritsia kannattaa kyllä välttää, vaikka olisikin matala verenpaine. Se glykyrritsiini voi aiheuttaa oppimis- ja käytösongelmia muun muassa, ettei oo pelkän verenpaineen takia välttelylistalla. Ite kannan aina jotain suolapähkinöitä mukana siltä varalta, että alkaa huimata, kun mullakin verenpaine tuppaa olemaan matalanpuoleinen.

Mä en näe tarpeelliseksi käydä ultrassa tässä nt-ultran ja rakenneultran välissä. Rakenneultraan on enää tasan kuukausi meillä, nopeasti kuluu tämä aika. Ja kun ei ne hyvät uutiset rakenneultrastakaan ole mikään tae terveestä lapsesta, niin eipä tässä auta kuin ootella sitä syntymää ja katsoa sitten, että mitä sieltä tulee.

@anni00 ihan uupumuksessakin on samankaltaisia oireita kuin masennuksessa. Kannattaa herkästi puhua neuvolassa asiasta, niin varmasti apua ja tukea on saatavilla.

Käypä hoito -suositus sokerirasituksen tekemiselle on mun käsittääkseni se, että sinne menee kaikki pl. alle 25-vuotiaat normaalipainoiset ensisynnyttäjät ja alle 40-vuotiaat normaalipainoiset uudelleensynnyttäjät, joilla ei ole ollut yli 4,5kg vauvoja aiemmin +ei muita riskitekijöitä kuten PCO:ta tai lähisuvussa diabetesta. Mulla on tuo edessä sitten joskus rv 24. Viime raskaudessa olin ekaa kertaa eikä se mun kokemukseni mukaan niin kamalaa ollut kuin oli peloteltu . Oli niin kova jano ja nälkä siinä vaiheessa, kun se liemi juotiin, että ei ollut kovinkaan vaikea sitä saada alas ja aika pieni määrä sitä oli. Inhottavinta ehkä olikin se yö ilman ravintoa ennen sitä. Lievästi kuvotti jossain vaiheessa verikokeita odotellessa, mutta sen kauheampia oloja ei tullut. Hyvästä syystähän se tehdään, että sikäli oon kyllä ihan hyvillä mielin menossa taas.

Influenssarokotteet on tavattu ottaa, lapsille myös. Huonohan se teho on joinain vuosina ollut, mutta jos nyt edes lievemmillä oireilla sen sairastaa, niin hyvä niin.

Täällä poksui eilen 16 viikkoa täyteen, näin se aika rientää. Liikkeitä tunnen välillä, mutta sen verran harvoin, että joka kerta häkellyn, että mikäs tuo oli .

 

Taas vaan lueskelen muiden kuulumisia. Oma olo menee tällä hetkellä vähän "sivussa", mä odotan marras-joulukuuta niiiin kovasti, silloin on iso asia tulossa päätepisteeseen ja voin olla ylpeä itsestäni. Opiskeluista kun on puhuttu, niin opintoja siis minäkin pakerran, nyt alkaa olla aivan viimeisiä hetkiä ja gradun palautus kolkuttelee nurkan takana... Aiempi ammatti on, mutta nämä opinnot olen tehnyt aivan kokonaan nuorimman syntymän jälkeen ja kolmen lapsen äitinä. Hommaa on ollut, mutta nyt voi sanoa että hienosti silti on selvitty yhdessä.

@anni00 synnytyksen jälkeinen masennus on valitettavasti tuttu mulle, omalla kohdalla kerran koettu ja (jokaisella toki vähän eri tavoin oireilee) minulla isoimmat asiat liittyivät juuri alakuloisuuteen ja ahdistukseen kotona lasten kanssa, negatiivisiin tunteisiin, joita koin omasta tilanteestani ja kaikista pienistäkin vaikeuksista, joita lastan kanssa toki suunnilleen päivittäin tuli. Nukuttaminen ja miehen työt ahdistivat suunnattomasti ja joskus laskin minuutteja, milloin hän saapuu kotiin. Jos tulikin jotain ylimääräistä, että palasi myöhemmin, tuntui se joskus aivan ylivoimaiselta. Ikinä en uskonut, että olisin tuntenut noin ja nytkin se tuntuu kaukaiselta muistolta. Mutta hyvin totta se silloin oli, ja neuvolassa käydessä tilanne sitten laukesi, kun kysyttiin "mitä sulle kuuluu?". Kyynelkanavat aukesivat ja neuvolapsylologin kautta sain apua, sieltä myös ohjattiin eteenpäin ja omasta halustani kävin aika kauan terapiassa. Nyt ne asiat ovat mennyttä, mutta kannattaa kyllä pyytää apua. Ei tuollaisten tunteiden ja ahdistuksen kanssa tarvitse yrittää vaan selvitä eteenpäin ja odottaa, että joskus ehkä helpottaisi.

Sokerirasitukseen en onnekseni joudu, @lloyd in kertoman suosituksen mukaan täällä mennään, eikä mitään syytä siis miksi täytyisi siihen nyt mennä. Yhdessä raskaudessa olen joutunut, silloin oli terveydenhoitaja toinen ja hänellä halua "ohjata kaikki" sokerirasitukseen, vaikkei erityistä syytä olisi ollutkaan.

Vauvan liikkeitä olen ihmeekseni ja ilokseni tuntenut nyt jo noin viikon. Ensin epäilin, että voiko jo olla, mutta kyllä ne sitä ovat. Hentoja ja vain levossa ollessa huomaan, mutta ihan todellisia.

Hannah ja pikkunelonen 15+1

 

Nonniin neuvolassa käyty. Rakenneultra-aika pitääkin itse soittaa, ja kun soitin niin ei ollut kätilö paikalla, aikoi huomenna soittaa mulle takaisin ja aika varataan. Mutta aikavälille 23.10-5.11. se jokatapauksessa osuu. Reilu kuukausi siis odoteltavaa.

Ihme kyllä neuvolassa ei juurikaan kommentoitu mun alhaista verenpainetta. Sanottiin vaan, että huolestuttavampaa olisi jos se on liian korkea. Käskivät vaan syödä säännöllisesti ja välttää pitkiä aikoja yhdessä kohdassa niin ei ala niin helposti huippaamaan. Hb ja pissa normaalit. Nyt tuli painon osalta sellainen ohje, että rv20 eteenpäin pitäisi alkaa nousta, eli vielä ei tarvi huolehtia (kuin sen verran ettei ainakaan hirveästi laskisi). Ja sokerirasitukseen sitten rv26 tienoilla. Sydänäänetkin kuuluivat selkeästi ja kuulemma vilkasliikkeinen kaveri tuolla asustaa.

Hui, seuraava neuvola-aika varattiin vasta 6 viikon päähän, jotta raskaus olisi sen verran pitkällä että saadaan mulle Kelan paperit sille kerralle. Rakenneultra kun osuu tähän väliin joka tapauksessa, niin siksi nuin pitkä väli neuvoloiden välillä. Tuntuu ihan hullulta, miten tämä aika vaan etenee...

Liikkeitä en ole vielä tuntenut. Malttamattomana täällä odotellaankin jo ensimmäisiä pieniä hipaisuja.

Suikku + pieni 16+0

 

Juu, se matala verenpaine on onneksi "hyvänlaatuinen" vaiva, että ei siitä muuta haittaa ole kuin että tuntuu inhottavalta ja saattaa pyörtyä...

Tsemppiä @Hannah4 loppukiriin gradun kanssa! Itse sain omani valmiiksi reilu vuosi sitten ja oli se kyllä lasten kanssa melkoinen urakka! Mutta ihan huikeaa oli saada se palautettua .

Musta tuntuu, että tunnen eniten liikkeitä kun istun vähän kippurassa, kai vauvalla on silloin huonommin tilaa siellä

 

Kaksi viikkoa enää rakenneultraan. Meillä sekin nyt naistenklinikalla. Alkaa taas jännitys nousta. Tuntuu, että tämä raskaus on kyllä aina seuraavan tiedon/ultran/labratulosten/neuvolan odottamista.

Mulla on ilmennyt nyt viime ja tämän viikon aikana uusi kiusallinen vaiva nimittäin outo kutina. Sormien välejä ja varpaiden välejä kutittaa vähän väliä. Kutina-alueille nousee pieniä näppyjä, jotka tulee ja menee. Aamuisin ja iltaisin nousee näppyjä, alkaa syyhyttää ja seuraavana aamuna saattavat olla kadonneet ja uudet ilmaantuneet toiseen kohtaan. Hepatoosista ei kait pitäisi olla kyse, sillä siinä ei pitäisi olla näkyviä iho-oireita ja nämä näpyt kyllä näkyy, vaikka pieniä onkin. Syyhyäkin epäilin, mutta muilla perheenjäsenillä ei ole mitään. Raskausihottumastakin luin, voisikohan olla sitä? Mulla ei nimittäin ole ikinä ennen ollut moista. Kortisonirasva auttaa hetkeksi kutinaan, mutta sitten näpyt taas tulee takaisin. Alapäätäkin on kutittanut, mutta siihen auttoi canesten-rasva, joten taisi olla vaan hiivaa...

@anni00 kuulostaa siltä, että tarvitsisit todella hetken omaa aikaa ilman lapsia. Mulla oli aika samanlaiset tuntemukset esikoisen koliikin aikoihin. En kokenut sen olevan masennusta, vaan väsymyksestä ja stressistä johtuvaa kuormitusta. Itse olen ns. erityisherkkä ja mulle oma hiljainen aika on todella tärkeää, että pysyn kunnossa ja koen voivani olla riittävän hyvä äiti pojalleni. Opin esikoisen koliikin aikana, että se happinaamari kannattaa todella laittaa ensin itselle ennen kuin lähtee auttamaan muita. Toivottavasti saisit itsellesi järjestymään omaa aikaa, kun uuden vauvan odotuksin tuo lisäväsymystä.

 

@anni00 , toivottavasti en pahentanut sun oloa kun kysyin masennuksesta. Se ei suinkaan ollut tarkoituksena.

Mä oon tuntenut liikkeitä kivasti jo pari viikkoa, on se niin ihanaa. <3 Perjantaina neuvola, sitä odotellessa... Tänään rv 16+1.

 

Tuntuu että nyt ollut tosi herkkis muutaman päivän.

Miehellä nyt on jotenkin klikannu päässä se että mä olen lasten kanssa 24/7 että tekee hyvää saada olla välillä yksin tai kaksin vauvan kanssa. Hän on jo useemman kerran lähtenyt lasten kanssa vaunuilemaan tai kauppaan tai millon mihinkin niin oon saanu vähän hengähtää. Piristyn melkein heti kun oon yksin ja saatan vaikka innostua laittaan tiskit koneeseen. Ja sitten tulee äitisyyllisyys siitä että on ilonen ilman lapsia ja niiden kanssa vähemmän ilonen huoh. Mut oon tehnyt kivojakin juttuja. Ja mieskin huomas et on kiva viettää lasten kanssa aikaa sillä tavalla siis hänelle.

Mulla on äitiyskortissakin tieto että oon käyttänyt mielialalääkettä. Että ne välillä kysyy siitä jos on esim uus ihminen. Pitäs täyttää se voimavarakyselykin tässä. Neuvolassa sanoi jo sillon ku käytii puhumassa tästä kolmosesta et mitä tehdään että mun taustalla varmaan herkästi saadaan hoitoapua.

Tuntuu vaan välillä et pitäs olla parempi ja osata ite hoitaa nuita lapsia
Ja jaksaa. Ja tuntuu että ku oli valmiiks rankkaa ni sit piti mennä oottamaan kolmatta.

@Villavarvas ei se mitään hyvä varmaan että joku ehdotti semmosta aloin itekin miettiin ja lukeen. On tää kyl aiheuttanut itkemistä ja sellasta mut ehkä muuten yrittäisin vaan pärjätä. Muistin senki kuinka surullinen (ehkä masentunu) olin siihen aikaan kun mentiin kihloihin. En tiiä onko mulle ikinä sanottu et olis masennus. Oon eri syistä syönyt masennuslääkettä ja ollut kausia elämässä että on tuntunut tosi rankalta ja ollut itkeskelemistä ym. Nyt mietin olisko ollut masennusta kun ollut välillä hyvääkin niin huomaa miten paha oli olla joskus. Kävin kesällä autokoulun joka oli mulla semmonen pelon aihe niin sekin oli ihan hirveetä itkin joka päivä.. voiskohan se jotenki olla aiheuttanu tän. Ärsyttää kun en oo mikään siisti ja löysin itelle rutiinin kodin huoltoon kesän alussa kun tyttö oli muutaman kuukauden. Ehdin tehdä sitä jonkun aikaa ja sit tuli se autokoulu joka söi multa kaiken energian selvitä siitä enkä oo päässy takas siihen rutiiniin ja sekin sit harmittaa. Ja tuntuu et tyttö kasvanut niin en osaa saada sitä sovitettua uudestaan...

Toivottavasti en nyt täytä koko keskustelua mun ongelmilla

 

@Cumina Minulla oli kerran nokkosrokko, joka juurikin sormien ja varpaiden välistä kutitti ja nousi nyppyjä. Välillä meni ohi ja helpotti, kunnes taas palasi. Yhdistin sitten että lämpimässä alkoi kutista ja kylmä/viileä helpotti. Kannattaa käydä lääkärissä!

@anni00 Ikävä tilanne, vaikka valonpilkahduksia onkin. Ota ehdottomasti puheeksi neuvolassa, että saisit apua ja tukea!

Itsellä vaikeuksia nauttia raskaudesta, aiempien keskenmenojen takia. Pohdiskelen mennäkö vai eikö yksityiselle ultraan, kun rakenne vasta 25.10.
Tänään oon ollut niin herkillä, soitin neuvolapsykologille ja varasin sitten ajan, kun tuntuu että sekoan... Hassua kun on unelmoinut kuinka ihanaa raskaus olisi ja kuinka siitä nauttisin, enpäs ajatellut tätä tunteiden myllerrystä yhtään!

Aurinkoinen+yksi 16+4

 

Heips.

Mut saapi lisätä listalle, elikkäs:

23.3.2018
mannamuu, 30v, NKL, 4.lapsi

Olen 1,5-, 3,5- ja 5,5-vuotiaiden lapsosten äiti Helsingistä. Tässä viettelen viimesiä hoitovapaapäiviä kolmannesta ja palaan ylihuomenna hetkiseksi töihin. Jo kolmannen kerran ilmotan siellä heti alkajaisiks, etten oo kovin montaa kuukautta käytettävissä.

 

Ihanaa aikaa tämä syksy toisaalta kyllä.. tykkään kun on raikasta ja värikästä

Sokereita oon nyt seuraillu, ja hyvin pysyy rajoissa. Vaikeuksia tulee sellaisissa tapauksissa kun ei ole mahdollista säännöllisin völiajoin syödä, kuten eilen.. heti oli vähän korkeammalla sitten sokerit kun lopulta pääs syömään.. Muuten oon kyllä tyytyväinen

Vauvan pikkuisia muksahteluja tuntuu ihanasti, nautin täysillä koska liian hyvin muistissa ne loppuraskauden ei niin ihanat muksahtelut

Aika menee vauhdilla, enää kuukausi rakenneultraan, ja tässä välissä onkin kivasti kaikenlaista ajanvietettä

Tsemppiä @anni00 , kuulostaa rankalle sulla olot , toivottavasti saat neuvolan kautta vaikka apuja.

Tervetuloa mukaan @mannamuu

@Cumina , mulla oli samanlaista näppyläistä kutinaa sormissa/käsissä kun olin töissä missä joutui paljon lotraamaan pesuainevesillä, tiskaamaan jne. Kävin lääkärissä ja sain jotain voidetta, mutta en yhtään nyt muista mitä se oli .. apteekissakin varmasti voisivat neuvoa

Mekkuli ja mini6 15+5

 

Laitoin nyt imetyksen tuen facebookkiin tukipyyntöä jos saisin sieltä imetys asioihin apua ja neuvoa ja siitä helpotusta arkeen ja jaksamiseen.

Mulla taitaa nyt uuvuttaa tuo imetyskin. Esikoisen kanssa oli vähän samanlaista mut nyt varmaan rankempi kun on se esikoinenki ja masuasukki.

 

Tervetuloa @mannamuu munkin puolesta.

Täällä aika matelee, 14+0 tänään ja vielä yli 6 viikkoa rakenneultraan ja seuraavaan neuvolakin on vasta marraskuun lopussa. Me ei varmaan mennä yksityiselle tässä välissä, sillä vauvan kuuntelu dopplerilla on ainakin toistaiseksi riittänyt rauhoittamaan mielen Alkaisipa liikkeetkin tuntua pian.

Mä en edelleenkään ole kunnolla sisäistänyt, että olen raskaana ja meille ihan oikeasti tulee vauva. Ostettiin viikonloppuna pari vauvanvaatetta ja tunsin oloni ihan huijariksi Koko ajan vaan mietityttää, että onko kaikki masussa hyvin. Ehkä osaisin ottaa rennommin, jos alkuraskaus olisi mennyt ongelmitta, mutta se 6-7 viikkoa kestänyt tiputteluvuoto ja stressi on edelleen mielessä, tää vaan tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Onneksi nyt on riskirimmät viikot jo takana.

Huomenna sokerirasitus, mitenhän sitä muistaisi olla syömättä tänään iltapalaa...

 

Heippa

Taas vähään aikasn pääsee kirjotteleen kun töiltä jaksaa

@anni00 tsemppiä raskaaseen vaiheeseen, puhu ehdottomasti neuvolassa

Tervetuloa @mannamuu

@Jesy tsemppiä huomiseen sokerirasitukseen Mullakin sellanen olo et hassua ostaa vauvanvaatteita kun koko aika jossittelee et jos kaikki on hyvin, mutta yritetään nyt nauttia tästä

Meil oli pieni hullun mylly tässä, kun mies yhtäkkiä vaihtaaki työpaikkaa nii oli kauhee ressi et miten nyt lapsen hoito ku tehtäs sit molemmat 2 vuoroo, mut sai asian sumplittua siltä osin onneks.

Mulla oli tänään sokerirasitus ja hyvin meni, kauhistelin vaan sitä pullollistä mikä piti juoda mut se oliki 2 kupillista vaa. Myös neuvola tänään <3 ja ens viikolla yksityisellä ultra

Eilen kävin kaivaan kellarista esikon aikasen äippälaatikon, mihin oon vaatteita säilönyt. Niitä oli aikas paljon, hups Oon myös muutamia jo ostanu kavereilta ja alesta, heh
Samalla bongasin et meillähän on kellarissa sitteriki siellä, en edes muistanu.

Teps 15+5

 

Ainii ja oin unohtanu kokonaan sinne fb fyhmään pyytää liittymislupaa, vieläköhä sinne mahtuu

 

Mä tunnen liikkeitä, mutta silti en useimmiten löydä dopplerilla sykettä . On nuo pienet hipellykset vielä aika hassuja ja suloisia. Kivasti alkaa konkretisoitua, että joku siellä asustaa...

Kovasti tsemppiä ja jaksemista @anni00!

Minä en tästä syksystä niin välitä, palelee aina. Oonkin vähän alkanut fiilistellä joulua jo .

@Teps, ryhmään mahtuu kyllä

16+3

 

Keneltäs näitä fb-ryhmän liittymisii kysellään?

Kävin tänää neuvolassa. Vauvan syke oli n.155. Melkeen jo uskaltaisin väittää, että meille tulee 3. tyttö.

 

Fb-ryhmään mahtuu, ja liittämispyynnön voi laittaa @*Louhi* :lle.

 

Itse olen nyt jo odottanut liittymispyyntöä fb ryhmään yli viikon taitaa Louhilla olla niin kiire töissä että ei kerkeä lisäilemään uusia ihmisiä ryhmään. Toivottavasti työt kohta helpottais

 

On ollut työkiirettä *Louhi*:lla, mutta lisää halukkaita kyllä varmasti heti kunhan ehtii

 

Mää nyt taas kyllä valitan mutta..

Ei sieltä imetyksen tuesta tunnu vastausta saavan vissii kasvanu ryhmä niin isoksi.
En jaksa. Tuntuu että olis tyyliin valmis lopettaan imetyksen mut haluisin vuoden imettää kun tiedän miten hyväksi se on. Esikoistakin imetin 1,5v asti. Nyt aattelin et lopetan ennen vauvan syntymää ku en varmaa halua tandem imettää. Mut en jaksa yöt on kauheita ja mun nännit on kipeet. Eikä mun kroppa kestä koko raskautta nukkua yhessä asennossa koko yötä joka yö.

Enkä ehdi antaa kiinteitä tolle tytölle viittä kertaa päivässä niinku neuvolasta käski. Hyvä jos neljä kertaa. Onko se sit siksi yön tissillä en tiiä. Ja päikkäreilläkään ei meinaa päästää mua vierestä.

Nyt tuntuu että tää imetys kuormittaa ku mieskin on nyt antanu mulle paljon hengähystaukoja.

Viimeyö oli hirveä kun en vaa jaksanu ni välillä se sai vaa itkee jonku aikaa ja välillä mies yritti nukuttaa. Kun pari kertaa on kerenny nukahtaa kun on itkenyt sillä välin kun mun on pitäny käydä vessassa edellisyönä ja eilen päivällä. Välillä se sit vaa kukku vaikka annoin tissiä.