@anni00 Onpa ihanaa, et teille tulee pientä arjen apua marraskuussa. Tulee varmasti tarpeeseen ja sitten jaksaa taas vähän paremmin kun on hieman saanut apua ja pystynyt hengähtämään. Huippu juttu!
@Villavarvas Hyvä että yksityisellä ultrassa oli kaikki hyvin. Kyllä se vaan rauhoittaa mieltä, kun käy välitsekkaamassa tilanteen. Tsemppiä rakenneultran odotteluun! Täällä olisi vielä 2,5 viikkoa jäljellä, tuntuu että aika matelee...
Kyllä meilläkin äitiyspakkaus tulee ns. "molemmille" vanhemmille yhtälailla. Lapsellehan se on pääasiassa tarkoitettu, ja lapsi on meidän molempien. Ajattelin kuitenkin tehdä isyyspakkauksen ihan omaksi ilokseni ja ilahduttaakseni miestä. Ajattelen sen enempi semmoisena mun henk. koht. huomionosoituksena miehelle. Tuntuu välillä, että tää raskausaika kuitenkin pyörii mun ympärillä, mun kuulumisia ja vointeja kysellään jatkuvasti jne. Haluan osoittaa miehelle, että hän on ihan yhdenvertainen vanhempi tälle tulevalle pienokaiselle.
Mää en nyt kerrassaan osaa lopettaa stressaamista niistä vauvan liikkeistä, vaikka kaikki toitottaa että ensisynnyttäjällä ei ole vielä pakko tuntua mitään, ja tiedän sen itsekin. Nyt kun lähes kaikki raskausoireet on hävinneet niin mietityttää jatkuvasti että onko siellä enää pieni matkassa vai ei. Mahan kasvusta ei kyllä voi erehtyä, mutta silti. Kai tämä hormonien sekoittama pää ei aina toimi kaikista fiksuimmin.
Tänään 18+1
@Villavarvas Hyvä että yksityisellä ultrassa oli kaikki hyvin. Kyllä se vaan rauhoittaa mieltä, kun käy välitsekkaamassa tilanteen. Tsemppiä rakenneultran odotteluun! Täällä olisi vielä 2,5 viikkoa jäljellä, tuntuu että aika matelee...
Kyllä meilläkin äitiyspakkaus tulee ns. "molemmille" vanhemmille yhtälailla. Lapsellehan se on pääasiassa tarkoitettu, ja lapsi on meidän molempien. Ajattelin kuitenkin tehdä isyyspakkauksen ihan omaksi ilokseni ja ilahduttaakseni miestä. Ajattelen sen enempi semmoisena mun henk. koht. huomionosoituksena miehelle. Tuntuu välillä, että tää raskausaika kuitenkin pyörii mun ympärillä, mun kuulumisia ja vointeja kysellään jatkuvasti jne. Haluan osoittaa miehelle, että hän on ihan yhdenvertainen vanhempi tälle tulevalle pienokaiselle.
Mää en nyt kerrassaan osaa lopettaa stressaamista niistä vauvan liikkeistä, vaikka kaikki toitottaa että ensisynnyttäjällä ei ole vielä pakko tuntua mitään, ja tiedän sen itsekin. Nyt kun lähes kaikki raskausoireet on hävinneet niin mietityttää jatkuvasti että onko siellä enää pieni matkassa vai ei. Mahan kasvusta ei kyllä voi erehtyä, mutta silti. Kai tämä hormonien sekoittama pää ei aina toimi kaikista fiksuimmin.
Tänään 18+1