Joskus tuntuu, että tämä maailma ei ole hiljaisia varten...tai jos onkin, olemme niitä, joiden täytyy aina tosissaan todistaa taitonsa muiden edessä ennenkö uskotaan, että on tuostakin johonkin. Tuntuu, että ajatellaan hiljaisuuden olevan huono ominaisuus. Mutta onko se? Kyllä hiljainenkin ihminen osaa puhua, kun pitää. Hiljainen ihminen vaan ehkä miettii enemmän, mitä suustaan päästää. Hän voi olla vaan rauhallisempi luonne ja ei hätiköi puhumisessaankaan. Minusta hiljainen ihminen voi silti olla sosiaalinen ja pystyä hyvinkin ihmisläheiseen työhön. Hiljaisuus on temperamentti siinä missä puheliaisuuskin. Mutta koskaan en ole kuullut kenenkään sanovan negatiiviseen sävyyn, että "kun se on niin puhelias". Mutta negatiiviseen sävyyn sanotaan useinkin "kun se on niin hiljainen". Mitä sitten!? Hän voi olla parempi kuuntelija, parempi ihmisten tunnetilojen tulkitsija ja paljon muuta, mikä voi tehdä hänestä ihan yhtä hyvän työntekijän ja ihmisen, kuin puheliaasta! Eikä kenelläkään ole mielestäni oikeutta tuomita heti alkuunsa hiljaisen tuntuista ihmistä, että ei tuosta taida näihin hommiin olla.