Maailmani romahti...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
oletteko huomanneet että näissä jutuissa vika on miehessä AINA.
onko mahdollista että naiset on aina syyttömiä :o

enkä nyt puuttunu tähän aloitukseen mitenkään :attn:

Niin no tämä on aika naisvaltainen palsta. Oikeassa elämässä mies löysi toisen tai nainen löysi toisen juttuja varmaan tasapuolisemmin.

Ja eihän se ole mikään vika, jos puoliso haluaa olla toisen kanssa.

 
Kamala tilanne, mutta tuskin haluaisit jatkaa miehen kanssa, joka ei ilmeisestikkään enää rakasta sinua.
Itse lopetin 14 vuoden suhteen, josta 5v ehdittiin olla naimisissa kun tunteet vain kuihtui pois.. nyt tunnen olevani onnellisempi kuin koskaan lasteni ja uuden ihanan miehen ansiosta. Nyt voisi tietty sanoa, että ei tämä uusi suhde tule kestämään, mutta kyllä tämä rakkaus tällä kertaa tuntuu paljon voimakkaammalta kuin edellisen kanssa koskaan..
Joskus täytyy ottaa riskejäkin oman onnellisuuden saavuttamiseksi.

aika parantaa haavat, vaikka klisee onkin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
oletteko huomanneet että näissä jutuissa vika on miehessä AINA.
onko mahdollista että naiset on aina syyttömiä :o

enkä nyt puuttunu tähän aloitukseen mitenkään :attn:

kyllä varmasti molemmissa on ollut vikaa mutta itse en arvosta tippaakaan miestä tai naista joka jättää perheensä ja lähtee kävelemään yrittämättä tehdä mitään sen eteen että oma parisuhde saataisiin toimimaan. Minusta kun lapset on mukana kuvioissa niin silloin eletään paljolti heidän hyvinvointiaan ajatellen. Minusta voidaan erota jos ihan aidosti voi sanoa että on tehnyt kaikkensa (tyyliin perheterapiat) sen eteen että vanhempien parisuhde saataisiin toimimaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millipidetär:
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
oletteko huomanneet että näissä jutuissa vika on miehessä AINA.
onko mahdollista että naiset on aina syyttömiä :o

enkä nyt puuttunu tähän aloitukseen mitenkään :attn:

kyllä varmasti molemmissa on ollut vikaa mutta itse en arvosta tippaakaan miestä tai naista joka jättää perheensä ja lähtee kävelemään yrittämättä tehdä mitään sen eteen että oma parisuhde saataisiin toimimaan. Minusta kun lapset on mukana kuvioissa niin silloin eletään paljolti heidän hyvinvointiaan ajatellen. Minusta voidaan erota jos ihan aidosti voi sanoa että on tehnyt kaikkensa (tyyliin perheterapiat) sen eteen että vanhempien parisuhde saataisiin toimimaan.


mun tilanteessahan voidaan sanoa, että vika oli minussa eli naisessa, joten tässä elävä esimerkki siitä kun nainen on syypää..
kyllä tuli vuosikausia suhdetta jatkettuakin, vaikka aiemminkin olisi varmaan voinut jo luovuttaa. lapsillekin parempi kun ei ole jatkuvaa riitelyä ja äitikin on taas iloinen ja onnellinen oma itsensä. Ja kyllä lapset äidin uuteen mieheenkin oppii aika pian suhtautumaan positiivisesti jos vaan se mies antaa aikaa totuttelemiseen eikä tyrkytä itseään liian äkkiä liian likelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaa:
ei tuntunu kestävän vaikka on lapsiakin.Mies täytti neljäkymmentä v.ja tuli siihen tulokseen että haluaa nauttia elosta ja olla onnellinen.ei kuulemma onnistu tällä kokoonpanolla

Halauksia. Mun mies sai eilen hepulin ja totesi kans, etei taida olla mua varten tällanen elämä. Tarkoitti lasten aiheuttamaa kiirettä, väsymystä ja stressiä. Tiedä, vaikka joku päivä ottais hatkat kans. Meillä vain kaksi lasta, joista toisen eritysesti mies halusi, vaikka mä just tämän hektisyyden takia olisin ollut tyytyväinen yhteenkin ja nyt sitten ukko ei kestäkään tätä touhua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja DaddyCool:
Mies joka lähtee omaa onneaan etsimään löytää ehkä sen, hetkeksi. Samalla hän tekee useita läheisiä onnettomiksi. Näin itse laskeskelin enkä lähtenyt.

taitaa tässä tunteiden perässä juoksevassa maailmassa löytyä järjelläkin ajattelevia ihmisiä...positiivinen asia kerrankin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hyb Rid:
Alkuperäinen kirjoittaja DaddyCool:
Mies joka lähtee omaa onneaan etsimään löytää ehkä sen, hetkeksi. Samalla hän tekee useita läheisiä onnettomiksi. Näin itse laskeskelin enkä lähtenyt.

Aivan.
En minäkään lähtenyt, ja hyvä niin. Enää ei tulisi mieleenikään lähteä.

Minä lähdin. Voin elää vain omaa elämääni. Jos yhteiselo ei onnistu, ei sitä kannata haaskata väärässä suhteessa.
 
Mietin vain kun oma armaani jäi juuri kiinni muutaman kuukauden salasuhteesta. Oli kuukausia niin lähdössä kun ei ollut onnellinen ja sit kun kaikki tuli ilmi ja oli lähtö edessä niin ei se tuntunutkaan enää niin kivalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tytöntyllerö:
Alkuperäinen kirjoittaja vaa:
eniten käy sääliksi näitä lapsia .Kuvittelin että omistani ei tule avioerolapsia kuten itsestäni.
Oloni on petetty,runnottu mitä ikinä näitä adjektiiveja on kuvaamaan tuota tuskaa kaipaan tukea ja turvaa sekä aviomiestäni mikä kuulostaa kyllä varmaan jonkun mielestä kummalle

Älä sääli lapsiasi. Omat vanhempani olivat pettämistilanteen jälkeen (ensimmäinen kerta kun olin jotain 5v) yhdessä lasten takia siihen asti että täytin 18 ja muutin pois kotoa. Erosivat heti ja myönsivät että piti kestää tuo rääkki MEIDÄN TAKIA. Arvaa miltä tuntui? Kaikista parasta, isäni on nyt sen huoransa kanssa. Meni kunnioitus. Olisi elämä ollut toisenlaista jos olisivat lähteneet eri teille aikoinaan, haavat olisi saatu paranemaan eikä märkimään..

Hyväksi se vielä siitä kääntyy. Usko pois. Parempi näin.

ISO PEESI tähän. Vanhemmilla on oikeus onneen ja lapset ovat vihoviimeinen syy olla yhdessä. On todella itsekästä sanoa, että "ollaan yhdessä lasten takia". Lapset on onnellisia, kun vanhemmat on onnellisia. Yhdessä tai erikseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja Tytöntyllerö:
Alkuperäinen kirjoittaja vaa:
eniten käy sääliksi näitä lapsia .Kuvittelin että omistani ei tule avioerolapsia kuten itsestäni.
Oloni on petetty,runnottu mitä ikinä näitä adjektiiveja on kuvaamaan tuota tuskaa kaipaan tukea ja turvaa sekä aviomiestäni mikä kuulostaa kyllä varmaan jonkun mielestä kummalle

Älä sääli lapsiasi. Omat vanhempani olivat pettämistilanteen jälkeen (ensimmäinen kerta kun olin jotain 5v) yhdessä lasten takia siihen asti että täytin 18 ja muutin pois kotoa. Erosivat heti ja myönsivät että piti kestää tuo rääkki MEIDÄN TAKIA. Arvaa miltä tuntui? Kaikista parasta, isäni on nyt sen huoransa kanssa. Meni kunnioitus. Olisi elämä ollut toisenlaista jos olisivat lähteneet eri teille aikoinaan, haavat olisi saatu paranemaan eikä märkimään..

Hyväksi se vielä siitä kääntyy. Usko pois. Parempi näin.

ISO PEESI tähän. Vanhemmilla on oikeus onneen ja lapset ovat vihoviimeinen syy olla yhdessä. On todella itsekästä sanoa, että "ollaan yhdessä lasten takia". Lapset on onnellisia, kun vanhemmat on onnellisia. Yhdessä tai erikseen.

Tähän iso peesi.

Mutta ap:lle voimia, en osaa edes kuvitella millaista olisi tulla jäteyksi noin. :hug:
 
voi että. ota nyt rauhallisesti vaikka se tuntuukin ehkä hullulta neuvolta.
en osaa sanoa mitään järkevää ja lohduttavaa. älä tee nyt tunnekuohuissa nopeita ratkaisuja suuntaan tai toiseen.
Saattaa ollavielä ettei teidän lapsista tule erolapsia kuten sinusta, älä luovutaNYT, elä vielä.
Tunnekuohut ei lopu siihen vaikka ottaisit eron samantien.
 
Se on ollut sitten kunnon romaus. Toivottavasti sinulla on ystäviä ja sukulaisia tukena, niitä tulet tarvitsemaan nyt. Hienoa kuitenkin, että tunnet. Käy ajan kanssa kaikki tunteesi läpi niin jonain päivänä voit taas luottaa tulevaisuuteen. Voimahaleja sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
oletteko huomanneet että näissä jutuissa vika on miehessä AINA.
onko mahdollista että naiset on aina syyttömiä :o

enkä nyt puuttunu tähän aloitukseen mitenkään :attn:

Jos mies on jo kuukausia pitänyt suhdetta toisen kanssa ja sit yllättäen vaan jättää perheensä niin kyl se mies on silloin yksin syyllinen siihen, ettei ole saanut suutaan auki ja jättänyt vaimoaan ennen kuin panee toista. Ja useimmiten ne on valitettavasti miehiä, jotka lähtee, lapset jää naiselle.
 
Sanoinkin miehelle et turha tulla sit itkemään kun tulee lapsia ikävä, senkun tekee uusia nuorikkonsa kanssa. Kaikkea kun ei voi saada, ei siis perhettä ja tyttöystävää. Tämä perhe nimittäin häipyy ja pitkälle seuraavasta mokasta. Kerran voi antaa anteeksi, ehkä, en tiedä vielä mutta toista kertaa ei ikinä
 
Kiitokset jokaiselle lohduttavista sanoista
Tässä on pakko mennä päivä kerrallaan onneksi pääsee väliin töihin saa edes muutamaksi tunniksi ajatukset muualle
Kotona tuntuu kertakaikkiaan ahdistavalta .Itku tulee joka hiivatin väliin teki mitä tahansa
 

Yhteistyössä