Mä vihaan lasteni isää niin paljon, että toivon sen kuolemaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mustaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mustaa

Vieras
Kunpa se kuolis pois. Tai vammautuis niin pahasti ettei enää koskaan pääsisi vuoteestaan pois tai puhuttua kenellekään.

Se on pilannut mun elämän, ja pilaa edelleen. Eikä se enää rajoitu vaan muhun, vaan myös omiin lapsiinsa. Mä en kestä katsoa, miten lapset joutuu kerta kerran jälkeen pettymään sen sian lupauksiin. Mä vihaan sitä ihmistä, vihaan ja halveksun niin paljon.
Mun mielikuvitus ei riitä keksimään sille mitään tarpeeksi pahaa rangaistusta kaikesta siitä, mitä se on mulle ja omille lapsilleen tehnyt. Joten toivon vain että se kuolis tai vammautuis niin pahasti että olisi vihannes lopun elämää. Sen jälkeen mä ja lapset oltais vihdoin vapaita.

 
Jos vain pystyt niin älä anna sen myrkyttää mieltäsi ja elämääsi. Ole kuin ei häntä olisikaan, jos hän todella saa aikaan pelkkää pahaa eikä lapsistaankaan välitä. Keskity itseesi ja lapsiisi ja unohda asiat/ihmiset jotka saavat sinut noin toivottamalle päälle. Pidä huolta itsestäsi. *halaus*
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Jos vain pystyt niin älä anna sen myrkyttää mieltäsi ja elämääsi. Ole kuin ei häntä olisikaan, jos hän todella saa aikaan pelkkää pahaa eikä lapsistaankaan välitä. Keskity itseesi ja lapsiisi ja unohda asiat/ihmiset jotka saavat sinut noin toivottamalle päälle. Pidä huolta itsestäsi. *halaus*

Peesi.
 
Kiitos sanoistasi. Niin mielelläni unohtaisin, mutta se ei anna. Se ihminen on ja pysyy meidän elämässä niin kauan kun jommassa kummassa henki pihisee. Mä pääsin siltä jo kerran karkuun, pelastin itseni ja lapseni, ja luulin että se riittää. Jos joku olis kertonut mulle silloin, ettei tää helvetti lopu koskaan, olisin päätynyt silloin armollisempaan ratkaisuun minun ja lasteni osalta.

Mä oon taas loppu. Ymmärrätkö miten uskomattoman kamalaa on se, että se hyökkää.. ja just kun luulet ettet kestä enää, se lopettaa. Ja just kun henkäiset helpotuksesta, että selvisit, se aloittaa taas? Musta tuntuu etten mä saa happea, en pysty hengittämään, EN JAKSA!

Mun terapeutti sanoi että lasten isä on vaarallinen. Mä tiedän sen. Se on fyysisesti vaarallinen. Mutta terapeutti sanoi että se on myös psyykkisesti vaarallinen. Tämä sen peli on keino tuhota mut sisältä, niin että mä en näe kohta muuta vaihtoehtoa kuin jommankumman kuoleman. Ja siinä pisteessä alan olla. Kohta en enää jaksa tätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mustaa:
Kunpa se kuolis pois. Tai vammautuis niin pahasti ettei enää koskaan pääsisi vuoteestaan pois tai puhuttua kenellekään.

Se on pilannut mun elämän, ja pilaa edelleen. Eikä se enää rajoitu vaan muhun, vaan myös omiin lapsiinsa. Mä en kestä katsoa, miten lapset joutuu kerta kerran jälkeen pettymään sen sian lupauksiin. Mä vihaan sitä ihmistä, vihaan ja halveksun niin paljon.
Mun mielikuvitus ei riitä keksimään sille mitään tarpeeksi pahaa rangaistusta kaikesta siitä, mitä se on mulle ja omille lapsilleen tehnyt. Joten toivon vain että se kuolis tai vammautuis niin pahasti että olisi vihannes lopun elämää. Sen jälkeen mä ja lapset oltais vihdoin vapaita.

Ymmärrän. Samantapaisia tunteita on omia vanhempia kohtaan. Miten olisi niin paljon helpompaa, jos olisivat kuolleita, eivät voisi tehdä pahaa.

Ymmärrän, että heillä on oma tausta, joka on tehnyt heistä mitä ovat, ja isäni on esim. sairas (alkoholisti, narsisti) ja ehkä tekevät parhaansa. Mutta lapsille tuottaa suurta surua ja kehitykseen haittaa, kun isovanhemmat kohtelevat heitä huonommin.
 
Saisitko haettua lähestymiskieltoa? Onko sinulla tukiverkkoa ja läheisiä ihmisiä ympärilläsi, sellaisia joihin voit luottaa ja joiden luo pääset tarvittaessa turvaan? Ymmärrän että tuo tilanne sinua ahdistaa ja tuntuu vaikealta. Yritä jaksaa, varmasti tuohon löytyy jokin muu ratkaisu kuin kuolema.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Mustaa:
Kunpa se kuolis pois. Tai vammautuis niin pahasti ettei enää koskaan pääsisi vuoteestaan pois tai puhuttua kenellekään.

Se on pilannut mun elämän, ja pilaa edelleen. Eikä se enää rajoitu vaan muhun, vaan myös omiin lapsiinsa. Mä en kestä katsoa, miten lapset joutuu kerta kerran jälkeen pettymään sen sian lupauksiin. Mä vihaan sitä ihmistä, vihaan ja halveksun niin paljon.
Mun mielikuvitus ei riitä keksimään sille mitään tarpeeksi pahaa rangaistusta kaikesta siitä, mitä se on mulle ja omille lapsilleen tehnyt. Joten toivon vain että se kuolis tai vammautuis niin pahasti että olisi vihannes lopun elämää. Sen jälkeen mä ja lapset oltais vihdoin vapaita.

Ymmärrän. Samantapaisia tunteita on omia vanhempia kohtaan. Miten olisi niin paljon helpompaa, jos olisivat kuolleita, eivät voisi tehdä pahaa.

Ymmärrän, että heillä on oma tausta, joka on tehnyt heistä mitä ovat, ja isäni on esim. sairas (alkoholisti, narsisti) ja ehkä tekevät parhaansa. Mutta lapsille tuottaa suurta surua ja kehitykseen haittaa, kun isovanhemmat kohtelevat heitä huonommin.

haukkumalla, vaikka eivät tunne jne.
Ikävät ihmissuhteet ovat ikuinen taakka. Jos on elämässä huono tuuri, ja astuu paskaan, siitä on lähes mahdoton päästä irti. Se ei lähde millään irti, paskasta ei pääse. Vaikka muuttaisi , paska yleensä seuraa mukana.
 
Onko sulla yksinhuoltajuus? Pystytkö muuttamaan?

Puhu puhu puhu!!!! Armollisin ratkaisu on se, että lapsesi oppivat, äiti kyllä rakastaa ja tekee kaikkensa, vaikka välillä onkin väsynyt. Heillä on vielä onnellisia päiviä elämässään edessä. Aivan varmasti!

Superovimia :hug:
 
Meillä on yhteishuoltajuus. Tarvinneeko sanoa enempää..
Lähestymiskieltoon vaaditaan riittävät todisteet, joita minulla ei ole tarpeeksi. En tullut koskaan soittaneeksi poliisia (paitsi kerran, se tuskin riittää vaikka sekin kerta oli kammottava). Eikä se paperi tätä miestä estä.

Minulla on sosiaalista verkkoa, minulla on piilopaikkoja jonne voin mennä kun mies on lähistöllä mutta tiedättekö miltä tuntuu olla paossa omasta kodistaan? Miltä tuntuu pelätä että se löytää? Kun ei pysty peloltaan nukkumaan eikä olemaan rauhallinen ja itkemättä?

Se ihminen tuhoaa mut. On tuhonnut jo, ja jatkaa sinnikkäästi loppuun saakka.

Viranomaiset on sanoneet mulle, että veisin asiat oikeuteen. Lasten tapaamiset jne. Mutta mä pelkään. En tiedä onko mulla voimia käydä sitä läpi, pelkään mitä kaikkea eksä saa päähänsä tehdä kun huomaa että nousen viimeisen kerran sitä vastaan. Mä pelkään sitä niin paljon edelleen että mä en ymmärrä itekään miten sillä on vielä tällainen ote muhun. Pelkään. Ja vihaan.
 
mulla oli ihan samanlaisia tunteita ex miestäni kohtaan, samoista syistäkin hyvin pitkälti... Sit jossain vaiheessa tapasin ihana miehen ja aloin miettiä kuinka paljon energiaa tuo vihaaminen multa vie ja aloin sit todellakin ajatella niin, että se ihminen on mulle niin yhdentekevä, etten jaksa tuhlata omaa elämääni sen vihaamineen...ja yllättävää kyllä ajan myötä suhde exään ja myös exän suhde lapsiin on normalisoitunut tosi pljon...nyt voisin sanoa, että lapsilla on ihan hyvä isä kiutenkin
Voimia sinulle
 
Alkuperäinen kirjoittaja saman kokenut:
mulla oli ihan samanlaisia tunteita ex miestäni kohtaan, samoista syistäkin hyvin pitkälti... Sit jossain vaiheessa tapasin ihana miehen ja aloin miettiä kuinka paljon energiaa tuo vihaaminen multa vie ja aloin sit todellakin ajatella niin, että se ihminen on mulle niin yhdentekevä, etten jaksa tuhlata omaa elämääni sen vihaamineen...ja yllättävää kyllä ajan myötä suhde exään ja myös exän suhde lapsiin on normalisoitunut tosi pljon...nyt voisin sanoa, että lapsilla on ihan hyvä isä kiutenkin
Voimia sinulle

Pitikö sinun eksäsi sinua vankina omassa kodissasi yhdessä olon aikana? Alisti yhteen nurkkaan josta et saanut liikkua tai tuli nyrkistä? Veikö sinunkin eksäsi kiristämällä ja henkeäsi uhkaamalla sinulta kaikki rahasi, niin että lopulta menetit luottotietosi=ihmisarvosi ja jäit velkaa 100 000e? Hajottiko sinunkin eksäsi asunnosta ovet, seinät ja ikkunat, kun ei saanut sinua tottelemaan ja alistumaan täysin tahtoosi? Yrittikö hän kuristaa sinut, pudottaa rappusista, odottiko hän puukon kanssa pimeässä makuuhuonessa että tulet vihdoin nukkumaan? Pakenitko eksäsi luota henkesi kaupalla, siinä vaiheessa kun sait kuulla että henkesi on eksälle 20euron arvoinen?

Jatkanko?

Jatkoiko eksäsi piinaamistasi eron jälkeenkin? Kirjoitti kissan korkuisin kirjaimin sanan "kuole" kylpyhuoneesi peiliin sillä välin, kun olit hakemassa hänelle hänen pyytämiään valokuvia? Uhkasiko hän henkeäsi eronkin jälkeen? Laittoi kaverit soittamaan uhkauksiaan, kun ei itse aina ehtinyt? Soittiko eksäsi perääsi sen jälkeen kun olit hänelle lapset vienyt, ja huusi puhelimeen että tule s**tanan h**ra hakemaan nämä penikkasi h**vettiin kun olet vain manipuloinut ne häntä vastaan ja ne vain rääkyvät koti-ikävää täällä? Lapset olivat tuolloin 2 ja 4v.

Siis anteeksi.. Mä en vaan jaksa kertoa enempää, tämä juttu jatkuisi vaikka kuinka pitkälle. Enkä tarkoita etteikö sunkin eksäsi ja erosi ja elämäsi olisi ollut vaikea. Mutta en vain yksinkertaisesti ymmärrä, että jos olet kokenut samaa kuin minä, niin miten ihmeessä voit sanoa että lapsilla on ihan hyvä isä kuitenkin?

Minun lasteni isä tapaa lapsensa kerran vuodessa, ei aina niinkään usein. Soittaa kun jaksaa/muistaa/what ever. Minun lasteni isä toistaa kerta toisensa jälkeen lapsilleen lupaukset, jotka myös pettää kerta toisensa jälkeen. Vanhin lapseni on sanonut vihaavansa isäänsä tämän takia, ja hän käy myös terapiassa sekä isäsuhteen, että sen takia mitä joutui kokemaan ollessaan pieni (kun olin miehen kanssa yhdessä vielä).

Ehkä mun ei ois pitänyt kirjoittaa tätä. En tarkoita hyökätä. Olen vain niin uupunut ja loppu. Vihainen, toivoton.

Anteeksi.
 
Sun elämäs kuulostaa ihan siltä Liza Marklundin kirjalta Uhatut. Luin sen kirjan niin suuren ahdistuksen vallassa, etten meinannut saada nukuttua enkä laitettua kirjaa pois käsistäni ennen kuin se oli loppu. Voi siis vaan kuvitella, millaista on oikeasti elää sellaista elämää, pelätä jatkuvasti oman tai lasten mielenterveyden ja jopa elämän puolesta. Toivottavasti saat jostain apua, että saatte eksäs pois teidän elämästä. Voimia. :hug:
 
kuin sanon, Pakene lasten kanssa toiselle paikkakunnalla ja laita osoite ja puh. num. salaiseksi tai menen lähimpään turvakotiin ja TEE rikosilmoitus! Et voi mitään menettääkään, turvassa et ole nytkään. voimia sinulle!
Minulla on vaikea ero taustalla ja nyt 5vuoden jälkeen elämä alkaa helpottamaan (ex on löytänyt muita joita kiusata).
 
tulivatko nämä piirteet esille vasta myöhemmin, siis kun lapsia oli jo syntynyt tai olitte asuneet yhdessä? Tuo on ihan kauheaa ja ymmärrän kyllä että toivot hänen kärsivän tekemisistään. Toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi!
 
Jotkut miehet pitäisi viedä vajan taakse. Saan varmaan kiviä tästä niskaani. Mutta ennemmin kiviä kuin 20 veitsen viiltoa vartaloon takapuolelle joista jäi onneksi vain 7 arpea , pisin yli 20cm, 2 murhan yritystä hiilihangolla ja jättämällä tajuttomana makaamaan selälteen verilammikkoon joka tuli mun päästä ja vangitsemista ja kiristystä, rahanvientiä ja poliisin naurut päälle + paaaaljon muuta pientä kivaa. Kuten uhka tapattaa mun pappa. :) Toooosi freesi fiilis kaiken tuon jälkeen. Mutta asia on annettua anteeksi ja voi jo jutella suht normaalisti ko ihmisen kanssa. Koska hän ei ole satuttanut pyhimpiä asioitani = vanhemmat, ystävät, lemmikit ja lasta ei ollut. ( hän ei tiennyt keitä he olivat kun en ikinä paljastanut .. muuten olisi piinannut heitäkin omien sanojensa mukaan jan tekojensa mukaan)
Kirjoitin runoja terapiana ja niitä on profiilissani :heart: + arvosteluja runoista ( ne oli julkaistuna runosivulla ).
Sinun tilanteesi vain on paljon huonompi koska lapset ja kaikki muutkin asiat sekoitettu. Ja mä olisin halunnut noin pienestä mitä itselleni tapahtui .. niin halunnut tappaa miehen ..siis oikeasti.
 
Onko tuollainen mies oikeasti sen arvoinen että saa elää? Nuo vain toistaa tekojaa niin kauan kunnes joku kuolee heidän käsittelyssään. Suomen rikostilastot on täynnä intohimomurhia joissa perheenisä istuu vankilassa vaimonsa murhasta ( taposta ).
 
Alkuperäinen kirjoittaja pata akka:
Tuo vihaaminen on niin kuluttavaa, väsyttävää, rasittavaa ja turhaa kun olla saattaa, tiedän omasta kokemuksesta. :/

Eli peesaan tuota ensimmäistä kommenttia. :)

Näin.
Jos toinen osapuoli on sellainen, että asiaa ei hänen kanssa voi käsitellä, käsittelet sen itsesi kanssa niin, että voit jatkaa eteenpäin ja lakata vihaamasta.
Tosiaan kannattaa muuttaa kauas ja salata osoite ja puhelin tiedot, repäistä itsensä kokonaan irti. Varmasti se on vaikeaa, mutta saman kokeneita on olemassa, joten jos siihen on pystynyt joku, siihen pystyt sinäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Jotkut miehet pitäisi viedä vajan taakse. Saan varmaan kiviä tästä niskaani. Mutta ennemmin kiviä kuin 20 veitsen viiltoa vartaloon takapuolelle joista jäi onneksi vain 7 arpea , pisin yli 20cm, 2 murhan yritystä hiilihangolla ja jättämällä tajuttomana makaamaan selälteen verilammikkoon joka tuli mun päästä ja vangitsemista ja kiristystä, rahanvientiä ja poliisin naurut päälle + paaaaljon muuta pientä kivaa. Kuten uhka tapattaa mun pappa. :) Toooosi freesi fiilis kaiken tuon jälkeen. Mutta asia on annettua anteeksi ja voi jo jutella suht normaalisti ko ihmisen kanssa. Koska hän ei ole satuttanut pyhimpiä asioitani = vanhemmat, ystävät, lemmikit ja lasta ei ollut. ( hän ei tiennyt keitä he olivat kun en ikinä paljastanut .. muuten olisi piinannut heitäkin omien sanojensa mukaan jan tekojensa mukaan)
Kirjoitin runoja terapiana ja niitä on profiilissani :heart: + arvosteluja runoista ( ne oli julkaistuna runosivulla ).
Sinun tilanteesi vain on paljon huonompi koska lapset ja kaikki muutkin asiat sekoitettu. Ja mä olisin halunnut noin pienestä mitä itselleni tapahtui .. niin halunnut tappaa miehen ..siis oikeasti.

:o :o :o
 
Kehoittaisin sinua kertomaan viranomaisille, kysy heiltä neuvoa, ilmaise heille (esim poliisille) pelkosi siitä mitä voi tapahtua jos viet asian oikeuteen. Jollakin konstilla tuo miehen käytös on saatava loppumaan. Toivon sinulle voimia ja että kaikki käänty parhain päin!
 
Ensimmäinen lapsemme sai alkunsa miehen aneluista. Hänellä siis oli omien sanojensa mukaan hillitön vauvakuume. Puhui tätä heti kun tutustuttiin. Mies oli silloin aivan ihana, täysin unelmien mies ja enemmänkin. Nämä piirteet saivat oikeastaan alkunsa vasta kun suostuin raskauteen ja aloin odottamaan ensimmäistä lastamme. Mies oli jo sitä ennen mustasukkainen, mutta rakkaus on sokea. Ei mulla ollut aavistustakaan, että joku saattaisi olla sellainen kuin miksi hän myöhemmin paljastui. Ja kun hän lupasi mennä terapiaan puhumaan asiat niin että saataisiin turha mustasukkaisuus pois, minä uskoin.
Toinen lapsi sai alkunsa, kun hän raiskasi minut. Varasin ajan aborttiin, mutta käännyin odotusaulasta pois itkun kanssa. En pystynyt siihen.

Olen jo kerran muuttanut, mutta mies tonkii aina jostain osoitteen ja numerot. Minulla on pakko olla häneen yhteydessä koska "isällä on oikeus lapsiinsa" -lastenvalvojan mukaan.

Ainoa neuvo, jonka olen saanut on se että asia pitäisi viedä oikeuteen. Mulla ei vaan taida olla voimia käydä sitä läpi. Eikä rahaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mustaa:
Alkuperäinen kirjoittaja saman kokenut:
mulla oli ihan samanlaisia tunteita ex miestäni kohtaan, samoista syistäkin hyvin pitkälti... Sit jossain vaiheessa tapasin ihana miehen ja aloin miettiä kuinka paljon energiaa tuo vihaaminen multa vie ja aloin sit todellakin ajatella niin, että se ihminen on mulle niin yhdentekevä, etten jaksa tuhlata omaa elämääni sen vihaamineen...ja yllättävää kyllä ajan myötä suhde exään ja myös exän suhde lapsiin on normalisoitunut tosi pljon...nyt voisin sanoa, että lapsilla on ihan hyvä isä kiutenkin
Voimia sinulle

Pitikö sinun eksäsi sinua vankina omassa kodissasi yhdessä olon aikana? Alisti yhteen nurkkaan josta et saanut liikkua tai tuli nyrkistä? Veikö sinunkin eksäsi kiristämällä ja henkeäsi uhkaamalla sinulta kaikki rahasi, niin että lopulta menetit luottotietosi=ihmisarvosi ja jäit velkaa 100 000e? Hajottiko sinunkin eksäsi asunnosta ovet, seinät ja ikkunat, kun ei saanut sinua tottelemaan ja alistumaan täysin tahtoosi? Yrittikö hän kuristaa sinut, pudottaa rappusista, odottiko hän puukon kanssa pimeässä makuuhuonessa että tulet vihdoin nukkumaan? Pakenitko eksäsi luota henkesi kaupalla, siinä vaiheessa kun sait kuulla että henkesi on eksälle 20euron arvoinen?

Jatkanko?

Jatkoiko eksäsi piinaamistasi eron jälkeenkin? Kirjoitti kissan korkuisin kirjaimin sanan "kuole" kylpyhuoneesi peiliin sillä välin, kun olit hakemassa hänelle hänen pyytämiään valokuvia? Uhkasiko hän henkeäsi eronkin jälkeen? Laittoi kaverit soittamaan uhkauksiaan, kun ei itse aina ehtinyt? Soittiko eksäsi perääsi sen jälkeen kun olit hänelle lapset vienyt, ja huusi puhelimeen että tule s**tanan h**ra hakemaan nämä penikkasi h**vettiin kun olet vain manipuloinut ne häntä vastaan ja ne vain rääkyvät koti-ikävää täällä? Lapset olivat tuolloin 2 ja 4v.
Miksi ihmeessä et ole ilmoittanut noista heti poliisille??
Ihan kamalaa :hug:
Ukko vaan jatkaa ja pahentaa, kun huomaa ettei kukaan puutu!
 

Yhteistyössä