Mä niin vihaan tuota vauvaa..

["kyllästynyt"]

Siis tässä välissä söi ihan kevyesti kolme purkkia pilttiä päivässä ja siihen vellit ja maidot päälle. Siksi epäilen että tekee hampaita kun yhtäkkiä meni syöminen taas tämmöseksi. Ja ihan kahden kuukauden ikäsestä asti on nukkunut 9-12h yössä

 

["kyllästynyt"]

[QUOTE="vieras";28962672]Tiedän tunteen, vastaavaa meilläkin. Ei sitä väsymystä ja turhautumista ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Esikoinen oli kuin unelma tämän huutavan tapauksen rinnalla.

Meillä kyllä huutoon auttaa korvike pullosta, jotenkin vaan niin harmittaa, kun haluisin imettää.
Kaikkeni yrittänyt, mutta hankalaa on edelleen.

Rauhoittuisiko teidänkin vauva pulloon?[/QUOTE]

Pullosta on syönyt jo 2 kuukautta. Senkin kanssa joka ikinen kerta kauhea huuto ja tappelu että suostuu syömään

 

["juupa juu"]

Täällä saanut hyviä neuvoja ja hyväntahtoisia ihmisiä vaikka ilmaseks lastenhoitoavuks, vaan ei suostu kertomaan missä asuu tmv. Varmasti kertois jos oikeesti ois noin hätä.
Häpeä provo ap.
ja jos ei oo provo, häpeä silti, et ansaitsis yhtään lasta ällöttävä kylmä eukko.

 

["vieras"]

Jos satut asumaan jyväskylän suunnalla, niin voin myös auttaa. Voihan tuo oudolt kuulostaa, et tuntematon tarjoo apuu, mut voisin kuvitella, et jos itelläni ois sama tilanne ku sul, ni saattasin ottaa tarjouksen vastaan, vaikka oon todella varauksellinen ite tämmösissä asiois, mut jos apua tarvii ni sitä tarvii ja kannattaa hyödyntää jos meinaa jaksaa

 

[fortunate]

Soita sosiaalipäivystykseen, siellä joku kuuntelee ja neuvoo eteenpäin.

 

["Vieras"]

[QUOTE="poiu";28962654]Neuvola on tehnyt typerästi jättäen sut ilman apua.[/QUOTE]

Jaa, neuvolan pitäis siis lukea ajatuksia?
Mistäs he neuvolassa osaa apua tyrkyttää, jos ei kerro ensin sitä, ettei jaksa enää.

Ymmärrän kyllä että olet väsynyt ja uupunut, mutta kyllähän lapsi aistii sen, jos tunnet vain vihaa häntä kohtaan.

Missä on lapsen isä?
Onko isovanhempia, ystäviä, sukulaisia, jotka voisivat vaikka hetkeksi ottaa lapsen?
Neuvolasta pyydä apua, perhetyöntekijää tai muuta avuksi?

Olet aikuinen ihminen ja sinun kuuluu ottaa vastuu, oli sitten kyse avun hakemisesta tms vauvan hoidosta.

Tiedän kyllä itsekin, mitä on olla uupunut. Mutta siihen ei valitus, marttyyriys tai muukaan auta.

 

["Vieras"]

Ja sinuna veisin lapsen ensimmäisenä yksityiselle, maksoi mitä maksoi.

 

[fff]

Oletko käynyt vauvan kanssa lääkärissä? Kuulostaa ruoka-ainealletgialta ja refluksilta. Ihan kuin meidän esikoinen ja helvettiähän se oli. Meillä huudettiin 2kk-5kk-iässä kunnes saatiin apu, apteekin korvike ja refluksilääke.

Kun siirryit korvikkeeseen tilanne parani> kiiinteät ja allergisoituminen korvikkeelle taas huutoa? Allergiat selittäisi tämänkin.

Vie vauva HETI lääkäriin. Lasten lääkäri/allergoloki

 

[fortunate]

Mä en ilmottelis neuvolalle mitään (eivät he voi asialle mitään tehdä), vaan soittaisin suoraan sosiaalipäivystykseen.

Kynnyskin voi olla matalampi, kun sosiaalipäivystyksen ihminen on periaatteessa anonyymi "ääni vain", toisin kuin tuttu neuvolantäti.

 

["femin"]

[QUOTE="kyllästynyt";28962582]Kai mä nyt perkele tiedän ettei se ole vauvan vika! Mutta kun tuo saatanan kakara on rääkynyt viimeiset 6kk vaikka olet päälläs seisonut niin mulla ei enää kiinnosta edes yrittää mitään millä sen sais hiljakseksi. Paitsi ehkä nakata se parvekkeelta alas.[/QUOTE]

Ap, et ole terve. Hae apua itselles ja vauvalle. Vauvalla on selvästi refluksi ja sä oot palanu loppuun. Kukaan henkisesti terve ei ajattele edes vitsillä lapsensa heittämistä parvekkeelta.

Tiedän kyllä millasta on, kun voimat on loppu, mutta kyllä vanhemman on opeteltava pysymään rauhallisena. Se lapsikin rauhottuu PALJON helpommin kun itse pysyy rauhallisena ja antaa hellyyttä. Oma ärtymys pitää opetella siirtämään syrjään ja keskittyä lapsen tunteisiin ja hyvinvointiin.

 

[been there, done that]

Meillä oli samanlainen vauva. Eka lapsi oli helppo ja toinen juuri tällainen kuin ap:lla. Nukkui kyllä yöt hyvin, mutta päivisin ei tehnyt muuta kuin kitissyt tai huutanut suoraa huuota. Torkahti maksimissaan 10 minuutiksi sylissä, sitten taas jatkoi huutoa. Kyllä siinä todella oli voimat melkoisen loppu.

Ap, meidän apu löytyi yksityisestä lastenlääkäristä, joka tunnisti refluksin oireet - toisin kuin neuvolalääkäri. Saatiin lääkitys ja rauha palasi taloon.

 

["smeagol"]

Vihaa vauvaa vaikka tällä on selvä maitoallergia! kaikki niitä lapsia hommaakin!

 

["vieras"]

siis lapsi nukkuu 12h yössä ja silti äiti on muka tuossa pisteessä. kuullostaa hieman oudolta, ehkä tuollaisen ihmisen ei olis kannattanut niitä lapsia tehdä ollenkaan jos ei tajua että niitä täytyy myös hoitaa

 

["vieras"]

Sellaista se vauvojen kanssa vaan joskus on. Äitiys vaatii kypsyyttä. Ja kasvattaa kärsivällisyyttä.

 

["Vieras"]

Toivottavasti isä kuvioissa mukana ja hoitaa lasta edes illat ja viikonloput. Mutta ap kuulostaa loppuunpalaneelta, hae apua.

 

[Sarvipäinen enkeli]

Hae apua itsellesi ja vauvalle, ota yhteyttä neuvolaan.
Lohduta nyt kuitenkin lastasi, entäs lapsen isä, isovanhemmat, ystävät, voisivatko auttaa ?
Anteeksi, en ole lukenut kaikkia viestejä, jos kysyn samaa kuin muut.

 

[Kaiutin]

Siinä tilanteessa, jos vanhempi itse huomaa väsyvänsä lasten kanssa, ei ole aina viisasta ottaa lastensuojeluun yhteyttä. Siitä jyrähtää käyntiin valtava koneisto, jonka hampaisiin helposti jää. Tuosta voisi selvitä vielä pienellä arjen avulla, mutta lastensuojelun puuttuminen asioihin poikii elinikäisen asiakkuuden lapselle, kotiolojen selvitykset ja muun niskaanhuohottamisen, johon ei välttämättä ole tarvetta, mutta siltä ei voi välttyäkään jos todella sitä apua lastensuojelusta tilaa. Niillä on tietyt hyvin raskaat toimenpiteet, jotka soveltuvat ääriperheisiin (päihdeongelma, väkivalta jne.) mutta mielenerveyden kanssa (synnytyksen jälkeinen masennus) ei lastensuojelu auta ottamalla lapsen pois. Tilanne usein vaan pahenee, kun vanhemmilta viedään mahdollisuus hoivasuhteen kehittymiseen. Tämän vuoksi en suosittele niin radikaalia toimenpidettä kuin lastensuojelu, vaan mieluummin avopuolen perhetyö, kotipalvelu tai psykiatrian työryhmä avuksi.

 

[Nööti]

Kuulostaa ihan meidän esikoiselta. Itki ekan vuoden vatsavaivoja ja syöminen oli yhtä taistelua. Joka ruoalla sai panikoida että mitä siitä tulee. Sitten tuli hammasvaivat ja perään vaikea uhmaikä. Sitten täytti 3 vuotta ja on ollu ihan eri tyttö. Voin kokemuksesta sanoa että kyllä se vielä iloksi muuttuu vaikka nyt onkin vaikeaa. Kannattaa vain hakea uupumukseen apua psykiatrian puolelta, hankkia hoitoapua ja vauvan kanssa yksityiselle lääkärille. Nyt meillä on 2 viikkoinen vauva ja jännityksellä odotan millaista tämän kanssa tulee olemaan...

 

["vieras"]

Vauvalla refluksi + allergiat ja äidillä kovasta väsymyksestä ja riittämättömyyden tunteesta (vaikka ei sitä ehkä tunnista) johtuva masennus tms.
Molemmat tarvii lääkärin apua ja äiti myös omaa aikaa. Missä lapsen isä on? Onko tukiverkostoa, ootko puhunut oloistasi kenellekkään?
Olen nähnyt läheltä miten tuossa voi käydä... valitettavasti Suomessa ei vaan saa apua vaikka sitä hakisi jos ei satu oikeat henkilöt kohdalle. Ja sitä väsyy entisestään kun kukaan ei kuuntele.

Neuvolaan soitat ja latelet tuon kirjoittamasi tekstin sille tädille pyydät apua molemmille.

 

[toinen äiti]

Mitä apua te sieltä neuvolasta haluaisitte, jos kaupunki ei esim. tarjoa perhetyötä? Sehän ei ole th:n vika.

 

["lillii"]

Provohan tämä toivottavasti on.

Miksi provo? Minusta tuntui tuolta, kun esikoiseni oli 0-6(7) kk ikäinen. Joka päivä tuntui vaan, että kun olis ilta ja ei tarvis huutoa kuunnella. Annoin joskus vaan huutaa. En rakastanut lastani, koska se väsytti minut ja itki ja raivosi vaan koko ajan. Lääkärissäkin rampattiin. Sitten helpotti ja nykyään 4 vuotias tyttöni on minulle todella rakas.

 

["Misty"]

[QUOTE="kyllästynyt";28962464]Käännän vain pään pois, en jaksa enää vastata yhteenkään hymyyn. Mä oon ihan loppu..[/QUOTE]
Sympatiani sinulle, ap! Muistan tuon niin elävästi. Koita saada apua ensin itsellesi, sitten vauvalle. En itse hakenut apua ja se kaduttaa nyt. Mutta voin lohduttaa, että siitä "kauhuvauvasta" on sittemmin tullut ihana 4-vuotias, ja minäkin tunnen taas olevani oma itseni.

 

[Happygirl-91]

Hae hyvä ihminen apua ja pian. Et voi jatkaa noin, vauva kärsii ja sun velvollisuus on myöntää ettet jaksa. Voit vielä tehdä korjausliikkeen ja sitten kaikki kääntyy hyväksi. Ota eka askel ja ole vahva eli hae apua!

 

[apuaaa]

voiko joku ilmoittaa tästä viestistä johonkin. pelottaa lapsen kohtalo! Äiti ei vaikuta kovin vastaanottavalta!

 

["Vieras"]

[QUOTE="Misty";28964705]Sympatiani sinulle, ap! Muistan tuon niin elävästi. Koita saada apua ensin itsellesi, sitten vauvalle. En itse hakenut apua ja se kaduttaa nyt. Mutta voin lohduttaa, että siitä "kauhuvauvasta" on sittemmin tullut ihana 4-vuotias, ja minäkin tunnen taas olevani oma itseni.[/QUOTE]

Eiks mieluummin toisinpäin.. Ensin apua vauvalle, sitten äidille.