mä tunnen surua ja vihaa

[mr.ex]

kiitos mieheni,joka on kohta ex.

hänen puolelta on menneisyydessä(toivottavasti vain siellä) valehtelua,salailua. yms hän ei ole millään tavalla yrittänyt kohentaa meidän välistä luottamuspulaa.

minä olen kertonut hänelle tunteistani ja tarpeista,niitä ei oteta huomioon.

ei ole intohimoa,hän on usein torjunut minut. hän ei voi sanoa ikinä että olen kaunis tms (ehkä en sitten ole) vaikka olen sanonut että minusta tuntuu pahalta kun en kuule häneltä sellaista
(minun isäni on ollut äitini kanssa 30vuotta ja hän silti sanoo äidilleni että ihana,kaunis,rakas. kiva katsella vierestä)

sen lisäksi hän ei ole ikinä kyennyt keskustelemaan parisuhteeseen liittyvistä asioista(mistään ongelmista ei siis ole keskusteltu).mä oon ihan täynnä tätä suhdetta.

lisäksi en ole nukkunut 3vuoteen kunnolla kuin muutaman yön(se ongelma poistuu kun lapset kasvaa) mutta sen vuoksi olen muutenkin hiukan lyhytpinnaisempi.

mut sit tää parisuhde, minä suutun pikkujutuista miehelle kyllä. mutta mies ei tajua sitä että pohjalla on jatkuva ärtymys miestä/meidän suhteenlaatua kohtaan(intohimon puute+mies ei tee asialle mitään. mies ei voi keskustella kanssani,ei selittää mitään), hän elää vaan sitä päivää mikä on menossa, eikä ollenkaan ymmärrä että mua hiertää tässä suhteessa minusta melko oleelliset asiat joka päivä,kaikki selvittämättömät asiat,miehen puhumattomuus.

pitäskö mun vaan esittää että juu kaikki hyvin voi kun oon onnellinen,vaikka en ole? hänelle se varmaan riittäisi.

 

[:(]

Juuri tuota oli meilläkin. Koko ajan oli paha olla ja olin siksi huonolla tuulella. Sitten tuli se hetki kun kaikki olikin ohi. Nyt tuntuu vaan niin tyhjältä, sydämeen sattuu! Kokeile vaikka kirjottaa kirje jos se auttas

 

[mr. ex]

enkä minä voi ymmärtää miten aikuinen mies ei huomaa toisen ihmisen pahaaoloa,vaikka käytös paljastaa sen ihan selvästi.hänell äei tunnu olevan mitään käsitystä mitkä asiat voisi olla esim.ärtymyksen,itkun,suuttumisen taustalla. hän ei tajua sitä isommista lapsista,eikä minusta. kyllä minä usein osaan ajatella mistä esim.koululaisen pahamieli johtuu. ja mies ei edes huomaa sitä pahaamieltä jos joku ei sano siitä.

kulkeeko se vaan laput silmill äja korvilla,vai eikö sitä vaan kiinnosta? vai voiko muka aikuinen ihminen olla niin että ei tulkitse eleitä/ilmeitä? eikä ymmärrä syy seuraussuhdetta. okei olen vihainen.

 

[Kumipuu]

mä olisin voinut kirjoittaa ton tekstin! No itse olen tullut siihen tulokseen että ansaitsen parempaa, ja hän myös. Kerran sitä vaan eletään ja olisi kiva olla onnellinen sen aikaa kun hengissä ollaan.

 

[mr. ex]

Juuri tuota oli meilläkin. Koko ajan oli paha olla ja olin siksi huonolla tuulella. Sitten tuli se hetki kun kaikki olikin ohi. Nyt tuntuu vaan niin tyhjältä, sydämeen sattuu! Kokeile vaikka kirjottaa kirje jos se auttas

olen kokeillut, yritin jopa 3kertaa(mahdollisemman nätisti) ja vastauksena sain tyhjää! hän ei vaivautunut kirjoittamaan yhtäkään lausetta,eikä sanomaan. odotin 1vrk sitä vastausta,sit suutuin asiasta.

mä en ymmärrä miksi se roikkuu tässä suhteessa,sen puolella ei ilmeisesti ole tarvittavia tunteita kun ei mitään viitsi tehdä/yrittää. mun mielestä aika välinpitämätöntä jättää vastaamatta kun toinen kertoo sydäänjuuria myöden tunteensa. no jos puhuminen ei auta,eikä kirjoittaminen,mikään ei muutu. ehkä vaimo saattaa olla kärttyinen.

ikävää että olet kokenut saman,en osaa sanoa mitään lohduttavaa,tiedän tunteesi, olen pahoillani puolestasi.

 

[mr. ex]

mä olisin voinut kirjoittaa ton tekstin! No itse olen tullut siihen tulokseen että ansaitsen parempaa, ja hän myös. Kerran sitä vaan eletään ja olisi kiva olla onnellinen sen aikaa kun hengissä ollaan.

no niinpä, onnellinen, voi kun se olisi mahdollista tässä suhteessa ja tässä hetkessä. mutta ei auta rakastaa jos toinen ei rakasta. erohan tässä lopulta tulee jokatapauksessa. mutta se irrottautuminen tästä tyhjänpäälle onkin sitten hankalampaa.

 

["vieras"]

olen kokeillut, yritin jopa 3kertaa(mahdollisemman nätisti) ja vastauksena sain tyhjää! hän ei vaivautunut kirjoittamaan yhtäkään lausetta,eikä sanomaan. odotin 1vrk sitä vastausta,sit suutuin asiasta.

mä en ymmärrä miksi se roikkuu tässä suhteessa,sen puolella ei ilmeisesti ole tarvittavia tunteita kun ei mitään viitsi tehdä/yrittää. mun mielestä aika välinpitämätöntä jättää vastaamatta kun toinen kertoo sydäänjuuria myöden tunteensa. no jos puhuminen ei auta,eikä kirjoittaminen,mikään ei muutu. ehkä vaimo saattaa olla kärttyinen.

ikävää että olet kokenut saman,en osaa sanoa mitään lohduttavaa,tiedän tunteesi, olen pahoillani puolestasi.

Mäkin kirjoitin kirjeeseen tunteistani muutaman kerran, mutta vastausta en saanut. Koeta kestää...

 

[Kumipuu]

no niinpä, onnellinen, voi kun se olisi mahdollista tässä suhteessa ja tässä hetkessä. mutta ei auta rakastaa jos toinen ei rakasta. erohan tässä lopulta tulee jokatapauksessa. mutta se irrottautuminen tästä tyhjänpäälle onkin sitten hankalampaa.

tottakai sitä toivoo että olisi onnellinen suhteessaan. Ja onhan tutusta ja turvallisesta suhteesta vaikea irtautua, tiedän. Mutta kai siihen kypsyy jotenkin, silmät avautuivat ainakin minulle ja näen että voin löytää juuri sen unelmien mieheni. Milloin, sitä en vielä tiedä. Vielä emme ole eronneet, mutta mielessäni olen jo irtautunut hänestä. Pois olisin muuttanut jo mutta käytännön asiat ovat olleet esteenä. Ja se halu saada kaikki toimimaan lapsen vuoksi.. Vaikeita asiota nämä :/