Mieheni vihaa sanaa rakkautta!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt eikä onnellinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt eikä onnellinen

Vieras
Tai sanojensa mukaan sanaa rakkaus koska se on hänen mielestään "vitun tyhmää kaupallista, keksittyä paskaa". Lisäksi hän ei "vaan oo sellanen tyyppi joka välittää mistään halailusta". Lahjojen ostaminen on sen mielestä rahan ja ajan haaskausta.

Meillä on 3 lasta, kaikki alle 4v. Mies on ihanaakin ihanampi isä ja ahkera mies joka tekee paljon töitä perheensä ja kotinsa vuoksi. Mutta parisuhde on hänen mielestään sitä, että 2 ihmistä vaan asuu yhdessä jos niin päättää ja sillä selvä. Hän ei kuulemma tiedä mitä onnellisuus on, se ei liity mihinkään jos arki vaan pyörii.

Olen ihan loppu, mun ruumis ja sielu huutaa hellyyttä, sitä että saan tuntea olevani rakastettu. Olen kateellinen kavereille heidän miehistään, sillä tuntuu että kaikilla muilla maailman naisilla on miehet, jotka ovat heidän kanssaan siksi että rakastavat kumppaneitaan. Mun oma on mun kanssa siksi, että on nyt vaan päättänyt olla.

Olen nyt hakenut vuokrakämppää itselleni ja lapsille. Mies kohautti olkapäitään loukkaantuneena, että jaa. Niin ja olen jutellut hänelle satoja kertoja asioista, mutta myös juttelu on hänen mielestään turhaa paskaa joten hän ei vastaa sanallakaan vakavista asioista jos yritän jutella. Hän on todennut että tällainen hän on, ei kiinnosta mitä minä siitä ajattelen. Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, ja ekat 3-4v hän kyllä piti hellyydestä ja rakkaudesta...

Olen ihan rikki, mutta en voi puhua kenellekään tästä kun KAIKKI näkevät miehessäni vain sen ihanan ja ahkeran, kiltin ja hiljaisen miehen joka on varsinainen luojan lahja minulle. Olenhan lihava, en mikään ruma mutta ilmeisesti en ansaitsekaan muuta tai ainakaan saisi vaikka ansaitsisinkin.
 
Ennenkuin teet lopullisia päätöksiä, niin käykää miehenne kanssa juttelemassa perhe- ja kasvatusneuvolassa. Mene sinä vaikka ensin yksin, jos miehesi ei lähde paikalle, saat sieltä jotain vinkkejä ja näkökulmia tilanteeseesi.
Tietysti sitten ,jos mikään ei muutu, ero lienee yksi vaihtoehdoista. Tärkeintähän on se, että olet onnellinen, olet sitten miehesi kanssa tai yksin.
Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja neuvoja:
Ennenkuin teet lopullisia päätöksiä, niin käykää miehenne kanssa juttelemassa perhe- ja kasvatusneuvolassa. Mene sinä vaikka ensin yksin, jos miehesi ei lähde paikalle, saat sieltä jotain vinkkejä ja näkökulmia tilanteeseesi.
Tietysti sitten ,jos mikään ei muutu, ero lienee yksi vaihtoehdoista. Tärkeintähän on se, että olet onnellinen, olet sitten miehesi kanssa tai yksin.
Voimia!

Mies kuulemma mieluummin eroaa kuin juttelee millekään "huuhaa paskanjauhajille". Hän eilen huusi minulle, että hänhän ei nöyrry minun edessäni mihinkään. En sitten tiedä mitä hän sillä tarkoitti.

Sanoinkin sille, että onkohan olo yhtä uhmakas kun istuu yksin kämpässään kanavasurffailemassa... heristääkö nyrkkiä että meni vaimo, lapset ja talo mutta enpähän nöyrtyny!?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karuski:
malli on tullut kotoa..ja voipi olla,että se todellisuus iskee päin naamaa siinä vaiheessa,kun pakkaat ihan oikeesti tavaroita kasaan ja kerrot uuden kotisi osoitteen..

Niin ja kotoahan malli on tullut, äidiltä ja isäpuolelta (ensin 12v yksin äidin kanssa, sit psykopaatti-isäpuoli astui taloon). Mutta en jaksa enää välittää syistä, kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta jutella edes siinä vaiheessa kun vaimo etsii uutta asuntoa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja neuvoja:
Ennenkuin teet lopullisia päätöksiä, niin käykää miehenne kanssa juttelemassa perhe- ja kasvatusneuvolassa. Mene sinä vaikka ensin yksin, jos miehesi ei lähde paikalle, saat sieltä jotain vinkkejä ja näkökulmia tilanteeseesi.
Tietysti sitten ,jos mikään ei muutu, ero lienee yksi vaihtoehdoista. Tärkeintähän on se, että olet onnellinen, olet sitten miehesi kanssa tai yksin.
Voimia!

Eipä tälläiset asiat muutu kuin ajan kanssa. Muutat pois jan äet mitä miehesi ajattelee.
 
Kamalinta tässä on, että itse uskon siihen että paatuneimmastakin pökkelöstä kehkeytyy hellä ja rakastava mies kun se oikea nainen osuu kohdalle. Eli kuten olen miehellekin sanonut, uskon että sitten aikanaan hän tapaa tytön jota tekee mieli halia vielä 20v jälkeenkin... tosin toivon, että sitten se nainen torjuu miehen, sanoo että ei nyt vaan ole sellaista rakastavaa tyyppiä.

Mun pitää vaan kestää se, että minä en ole enää mieheni silmissä arvokas ja rakas. Paska säkä mut elämä on.
 
että elämän pitää opettaa miestäsi vielä kovalla kädellä..ennen kuin nöyrtyy..

..liika veemäisyys kostautuu vain yksin jäämisellä ja sisäisellä pahalla ololla..

..harmillista sinulle..mutta jotta jaksaisit rakastaa lapsiasi, on parempi miettiä aina ensin, minkälaisessa kodissa lapset elää..haluatko,että lapsesi oppivat teiltä mallin suhteesta,jossa ei halata eikä rakasteta..tuskinpa..

meillä juuri eilen illalla makkarissa käytiin seuraavanlainen keskustelu:

* neiti (2v8kk) istui isänsä mahan päällä ja sanoi: sinä et osaa pussata kunnolla..pitää opetella suutelemaan..

..isäntä röhähti nauramaan ja katsoi minua nauraen..ja totesi,että juuh..äitisi ei oikeen tykkää iskän pusuista,joten tarvii sit ruveta suutelemaan..

meillä halaillaan ja pussaillaan paljon ja koko ajan..se on osa normaalia elämää..

..ja siihen sinäkin olet oikeutettu..
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Alkuperäinen kirjoittaja neuvoja:
Ennenkuin teet lopullisia päätöksiä, niin käykää miehenne kanssa juttelemassa perhe- ja kasvatusneuvolassa. Mene sinä vaikka ensin yksin, jos miehesi ei lähde paikalle, saat sieltä jotain vinkkejä ja näkökulmia tilanteeseesi.
Tietysti sitten ,jos mikään ei muutu, ero lienee yksi vaihtoehdoista. Tärkeintähän on se, että olet onnellinen, olet sitten miehesi kanssa tai yksin.
Voimia!

Mies kuulemma mieluummin eroaa kuin juttelee millekään "huuhaa paskanjauhajille". Hän eilen huusi minulle, että hänhän ei nöyrry minun edessäni mihinkään. En sitten tiedä mitä hän sillä tarkoitti.

Sanoinkin sille, että onkohan olo yhtä uhmakas kun istuu yksin kämpässään kanavasurffailemassa... heristääkö nyrkkiä että meni vaimo, lapset ja talo mutta enpähän nöyrtyny!?

Hmm..
Särähti korvaan pahasti tuo että hänhän ei nöyrry sinun edessäsi mihinkään. Luonnehäiriöinen exäni oli myös tuota mieltä sekä suhteemme aikana että sen jälkeenkin. Se näkyi siinä, että ex ei ole valmis mihinkään kompromisseihin, eikä hänen kanssaan voi neuvotella yhtään mistään kuten tavallisten ihmisten.

Onko miehesi käyttäytynyt uhkaavasti sinua kohtaan? Syyllistääkö sinua vai löytääkö vikaa myös itsestään? Miten hän reagoi kun suuttuu? Mitä silloin tapahtuu? Miten raha-asiat, kuka niistä huolehtii, onko molemmilla omat rahat käytössä ja miten ne jakautuu? Miten hän puhuu lapsuudenperheestään ja entisistä tyttöystävistään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karuski:
että elämän pitää opettaa miestäsi vielä kovalla kädellä..ennen kuin nöyrtyy..

..liika veemäisyys kostautuu vain yksin jäämisellä ja sisäisellä pahalla ololla..

..harmillista sinulle..mutta jotta jaksaisit rakastaa lapsiasi, on parempi miettiä aina ensin, minkälaisessa kodissa lapset elää..haluatko,että lapsesi oppivat teiltä mallin suhteesta,jossa ei halata eikä rakasteta..tuskinpa..

meillä juuri eilen illalla makkarissa käytiin seuraavanlainen keskustelu:

* neiti (2v8kk) istui isänsä mahan päällä ja sanoi: sinä et osaa pussata kunnolla..pitää opetella suutelemaan..

..isäntä röhähti nauramaan ja katsoi minua nauraen..ja totesi,että juuh..äitisi ei oikeen tykkää iskän pusuista,joten tarvii sit ruveta suutelemaan..

meillä halaillaan ja pussaillaan paljon ja koko ajan..se on osa normaalia elämää..

..ja siihen sinäkin olet oikeutettu..

Meilläkin onneksi lapsia mies pussaa niin että iho kuluu puhki, kovasti osoitetaan rakkaus sanoin ja teon lapsille. Mutta eilen juuri mieheltä kysyin, haluaako se että meidän tytöt oppii tuollaisen rakkauden mallin ja että tuntuisiko hyvältä jos niiden miehet aikanaan olisi sen kaltaisia... minusta olisi kauheaa!

 
Alkuperäinen kirjoittaja neuvoja:
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Alkuperäinen kirjoittaja neuvoja:
Ennenkuin teet lopullisia päätöksiä, niin käykää miehenne kanssa juttelemassa perhe- ja kasvatusneuvolassa. Mene sinä vaikka ensin yksin, jos miehesi ei lähde paikalle, saat sieltä jotain vinkkejä ja näkökulmia tilanteeseesi.
Tietysti sitten ,jos mikään ei muutu, ero lienee yksi vaihtoehdoista. Tärkeintähän on se, että olet onnellinen, olet sitten miehesi kanssa tai yksin.
Voimia!

Mies kuulemma mieluummin eroaa kuin juttelee millekään "huuhaa paskanjauhajille". Hän eilen huusi minulle, että hänhän ei nöyrry minun edessäni mihinkään. En sitten tiedä mitä hän sillä tarkoitti.

Sanoinkin sille, että onkohan olo yhtä uhmakas kun istuu yksin kämpässään kanavasurffailemassa... heristääkö nyrkkiä että meni vaimo, lapset ja talo mutta enpähän nöyrtyny!?

Hmm..
Särähti korvaan pahasti tuo että hänhän ei nöyrry sinun edessäsi mihinkään. Luonnehäiriöinen exäni oli myös tuota mieltä sekä suhteemme aikana että sen jälkeenkin. Se näkyi siinä, että ex ei ole valmis mihinkään kompromisseihin, eikä hänen kanssaan voi neuvotella yhtään mistään kuten tavallisten ihmisten.

Onko miehesi käyttäytynyt uhkaavasti sinua kohtaan? Syyllistääkö sinua vai löytääkö vikaa myös itsestään? Miten hän reagoi kun suuttuu? Mitä silloin tapahtuu? Miten raha-asiat, kuka niistä huolehtii, onko molemmilla omat rahat käytössä ja miten ne jakautuu? Miten hän puhuu lapsuudenperheestään ja entisistä tyttöystävistään?

Entisiä tyttöystäviä ei ole, lapsuudenperheessä oli paljon vikaa ja se on ihan oma kirjansa... uhkaavasti ei käyttäydy, melkein joskus toivon että tekisi edes niin eikä olisi vaan välinpitämätön. Seksiä meillä on silloin tällöin, melko rutiinisti kerran viikossa tai kahdessa kun alkaa fyysisesti sille tulla tarvetta. mutta jos minua sattuisi joskus haluttamaan yks kaks, saisin seksiä helpommin munkkiluostarista kuin mieheltäni. Suuttuessaan hän sanoo loukkaavia juttuja, muttei uhkaa mitenkään, ei edes erolla.

Raha-asiat on kunnossa, molemmilla hyvät tulot eikä sen puoleen ongelmia. Muuten on ollut rankkaa, lapsilla uniongelmia ja flunssakierteitä, mulla syn jälk masennus, keittiöremppaa... kaikkea löytyy. Sen keskellä olisi ihana kun joku kertoisi että älä välitä, olet ihana ja rakas.

 
että osoittaa kuinkin rakkautta avoimesti lapsilleen..eli kyseessä ei ole kyvyttömyys osoittaa tunteita..

..eli kitka on vaan puhtaasti teidän kahden välillä..ja vain sinä voit mun mielestä tehdä nyt valintoja: jatkaako vai ei..ja kysymys kuuluu: kuinka kauan tälläinen parisuhde voi edes jatkua..suurempi riski,että joku kaunis päivä miehesi löytää toisen naisen ja pakkaa siinä samalla vaatteensa kassiin ja lähtee..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karuski:
että osoittaa kuinkin rakkautta avoimesti lapsilleen..eli kyseessä ei ole kyvyttömyys osoittaa tunteita..

..eli kitka on vaan puhtaasti teidän kahden välillä..ja vain sinä voit mun mielestä tehdä nyt valintoja: jatkaako vai ei..ja kysymys kuuluu: kuinka kauan tälläinen parisuhde voi edes jatkua..suurempi riski,että joku kaunis päivä miehesi löytää toisen naisen ja pakkaa siinä samalla vaatteensa kassiin ja lähtee..

Näin minäkin ajattelen. Minä en vaan ole hänen hellyytensä arvoinen, eli joskus tulee joka tapauksessa vastaan joku joka on. Enkä aio odottaa siihen asti.

Kuulemma olen pilannut hänen elämänsä, pakottanut ostamaan asunnon ja sitten karkaan "kuin kapinen koira" eikä mieheni enää koskaan halua nähdä minua. Näin surullinen hän on ajatuksesta että erotaan...
 
..mutta muista aina ohje: olet oikeutettu onnellisuuteen ja sinulla on maailman ihanimmat lapset..mä vaihtaisin kaiken omaisuuden pois, jos olisi pakko..kunhan neiti vaan jäisi..yksikään mies ei ole lasten veroinen..

..ja jos mulle kävisi oikeesti huonosti ja jäisin yksin, ni en mä etsisi uutta miestä..meil olisi neidin kanssa ihan hyvä olla kahdestaankin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Entisiä tyttöystäviä ei ole, lapsuudenperheessä oli paljon vikaa ja se on ihan oma kirjansa... uhkaavasti ei käyttäydy, melkein joskus toivon että tekisi edes niin eikä olisi vaan välinpitämätön. Seksiä meillä on silloin tällöin, melko rutiinisti kerran viikossa tai kahdessa kun alkaa fyysisesti sille tulla tarvetta. mutta jos minua sattuisi joskus haluttamaan yks kaks, saisin seksiä helpommin munkkiluostarista kuin mieheltäni. Suuttuessaan hän sanoo loukkaavia juttuja, muttei uhkaa mitenkään, ei edes erolla.

Raha-asiat on kunnossa, molemmilla hyvät tulot eikä sen puoleen ongelmia. Muuten on ollut rankkaa, lapsilla uniongelmia ja flunssakierteitä, mulla syn jälk masennus, keittiöremppaa... kaikkea löytyy. Sen keskellä olisi ihana kun joku kertoisi että älä välitä, olet ihana ja rakas.

Minkä ikäinen miehesi on, kauanko olette olleet yhdessä jos kerran yhtäkään entistä ei ole?

No, en osaa auttaa enempää, kuin että oikeasti menisit ensin itse juttelemaan perheneuvolaan tilanteestanne. Siellä vois tulla uusia ahaa-elämyksiä tilanteesta ja löytyis ehkä jopa jotain työkaluja joilla korjata tilannettanne. Selvästikään et kuitenkaan ole itse lakannut rakastamasta miestäsi, ehkä hänkään ei sinua mutta ei vain osaa sitä näyttää. Hae apua, tosiaan mene sinä juttelemaan jonnekin, ja sitten jos sitä kautta päädyt eroon, niin asia on sinulle itsekin helpompi käsitellä. Ei jää "mitä jos"- ajatuksia.
 

Yhteistyössä