Mä "tunnen" että lapseni on poika, pelkään etten osaa rakastaa häntä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tuleva äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
sä olet ap joko provo tai hyvin pinnallinen idiootti...sääliksi käy lastasi...

Mitäs pinnallista siinä on, jos pitää tytöistä muttei pojista niinkään?
Sehän on vain makuasia.


on on, mut jos raskaaksi hankkiutuu ei voi tietää kumman saa. Ja jos on hel.ve.tin pinnallinen ihminen, voi saada rangaistukseksi vaikka seköpäälapsen.
Mä tosin en halua itselleni samanlaista hullua riesakseni niinkuin sä Lunatic.
Tosin, äidit ne jaksaa rakastaa....
 
Mitä jos sulla on tapana pohtia liikaa asioita. Heittäytyisit vaan elämän vietäväksi! Ei tunteita voi järkeillä eikä etukäteen kaikkea suunnitella ja pelätä. Äitiys on haaste, ihana sellainen, matka tuntemattomaan. Tartu siihen tuntemattomaan, äläkä yritä "manipuloida" sitä.
 
Kyllä tuo Myy75 tuntuu enemmän olevan provo... "miksi minulla ei ollut samanlaisia ajatuksia?" voi kiesus. Jos on noin vaikea ymmärtää niin voi pysyä pois, ja olla vetämättä täysin asiaan kuulumattomia murhaaja-juttuja ja muita mukaan. Jessus!

Ap:lle, uskon, että jos saatte todennettua jossakin ultrassa (en niin vahvasti siihen intuitioon uskoisi, monella raskaanaolevalla on tyttö- tai poikaolo, eikä se välttämättä pidä paikkaansa) että lapsi on poika, että totut asiaan ja "hyväksyt" sen hyvinkin pian, kunhan saat hieman totutella ajatukseen.

Itelleni ajatus tyttölapsesta on tosi vieras (mulla on yksi poika), mutta jos kuulisin masuasukin olevan tyttö, uskon että muutaman päivän tai viikon kuluttua en osaisi sitä pojaksi kuvitellakaan.
 
Tietysti jokaisen oma asia, toivooko tyttöä vai poikaa tai hällä väliä, kumpiko tulee, mutta olen kyllä käytännössä nähnyt, että kun on oikein kovasti toivonut jompaa kumpaa, se näkyy suhtautumisessa lapseen. Joko syntyy toivottu sukupuoli ja sitä hellitään ja rakastetaan ja sitten niin, että syntyy "väärä" sukupuoli ja lapsi on aina jollain tapaa syrjitty ja kantaa väärän sukupuolen taakkaa koko ikänsä.

Mutta taas niinkin, että on toivottu esim, tyttöä ja syntyykin poika, joka on sitten kultaakin kalliimpi.

Meillä on ollut aina sama, kumpi tulee, en esim. ennakkoon ole halunnut tietää. Aina on kyllä ollut vahva ennakkoaavistus, joka on sitten pitänyt paikkaansa. Meille syntyi ensin 2 poikaa, sitten 2 tyttöä ja lopuksi vielä yksi poika =) Jos meidän perheen tilannetta ajattelee, niin kaikki on yhtä ihania, mutta poikien kanssa on ollut helpompaa kasvatuksessa yms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fiona71:
Tietysti jokaisen oma asia, toivooko tyttöä vai poikaa tai hällä väliä, kumpiko tulee, mutta olen kyllä käytännössä nähnyt, että kun on oikein kovasti toivonut jompaa kumpaa, se näkyy suhtautumisessa lapseen. Joko syntyy toivottu sukupuoli ja sitä hellitään ja rakastetaan ja sitten niin, että syntyy "väärä" sukupuoli ja lapsi on aina jollain tapaa syrjitty ja kantaa väärän sukupuolen taakkaa koko ikänsä.

Tämä nyt on varmaan todella harvinaista, ääritapauksia...
 
Esikoista odottaessani mä toivoin ihan älyttömästi tyttöä. Ja samoin tunsin ja pelkäsin odottavani poikaa. Lopulta oli pakko ultrasta tarkastaa sukupuoli, sillä pelkäsin etten rakastaisi lasta jos se olisi poika ja että synnärillä jo häntä hylkisin.

Ultrassa sitten näkyi että poikahan meille tulee ja mä olin niin pettynyt että itkin kun miehen kanssa käveltiin takas kotiin. Tuntui tosi pahalta ja tietty myös syyllisyys kalvoi omista tuntemuksista.

Missään vaiheessa en osannut iloita tulevasta pojasta kunnes sitten synnärillä ensimmäisen kerran näin suloisen poikani :heart: :heart: . Nyt tuntuu täysin selvältä että meille kuuluikin tulla poika ja rakastan tuota jäbytintä niin että sattuu :) .

Nyt toista odottaessani olin ihan varma että odotan tyttöä kunnes sitten taas ultrasta nähtiin että poitsulle tuleekin pikkuveli :heart: . Eikä muuten tunnu yhtään pahalta, vaikka saan heittää prinsessahaaveet romukoppaan. Meillä kun on lapsiluku täynnä.

Mutta siis ap:lle vielä. Viimeistään siellä synnärillä huomaat rakastavasi vauvaasi, oli sillä sitten pili tai ei. Mä tiedän miltä susta tuntuu ja ymmärrän että tunnet syyllisyyttä ajatuksistasi. Mutta ne on vain hölmöjä ajatuksia millä ei ole mitään kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Sä tulet vielä asian huomaamaan, mä lupaan ja vannon :hug:
 
En jaksanut lukea koko ketjua, anteeksi :ashamed:
Siskollani on kolme tyttöä ja jotenkin olin aina tottunut olemaan pienten tyttöjen kanssa ja koin ne kaikin puolin läheisimmiksi kuin pojat. Alkaessani odottaa ensimmäistäni, olin ihan varma, että saan tytön. Kun tulikin poika, olin ensin ihan hämilläni ja hölmönä ajattelin, etten yhtään osaa poikaa kasvattaa tai leikkiä poikien juttuja.. Nyt olen jo aika haka spider-jutuissa ja muissa ;) Toista odottaessani, olin taas ihan varma, että tulee toinen poika ja tulikin tyttö.
Sitä paitsi hyvin pitkälle tytön ja pojan kasvatus menee samaa rataa. Tissi ja syli on molemmille tärkeimmät jutut liki koko ensimmäisen vuoden ja senkin jälkeen molemmat sitä hellyyttä tarvitsevat yhtä paljon :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy75:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
sä olet ap joko provo tai hyvin pinnallinen idiootti...sääliksi käy lastasi...

Mitäs pinnallista siinä on, jos pitää tytöistä muttei pojista niinkään?
Sehän on vain makuasia.


on on, mut jos raskaaksi hankkiutuu ei voi tietää kumman saa. Ja jos on hel.ve.tin pinnallinen ihminen, voi saada rangaistukseksi vaikka seköpäälapsen.
Mä tosin en halua itselleni samanlaista hullua riesakseni niinkuin sä Lunatic.
Tosin, äidit ne jaksaa rakastaa....

Taidat olla katkera, jos et pinnallinen. :o

 
kyllä mäki toivoin tyttöä. tyttö tuli. alkuraskaudesta olin varma että saan tytön, mut loppuraskaudesta tuli tosi outo poikafiilis. kattelin sinisiä vaatteita yms. olin hiukan pettyny et mitä jos se on poika. no sit tuli synnytyksen aika mä oikeasti katoin et poika tuli ja olin todella onnellinen, kätilö kyl korjas et kyllä tää tyttö on. eli pointti oli et sen pienen hetken mitä luulin että poika tuli niin olin todella onnellinen. oma on oma ja varmasti lastaan rakastaa vaikka se olis ns. väärää sukupuolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meppi:
Alkuperäinen kirjoittaja Fiona71:
Tietysti jokaisen oma asia, toivooko tyttöä vai poikaa tai hällä väliä, kumpiko tulee, mutta olen kyllä käytännössä nähnyt, että kun on oikein kovasti toivonut jompaa kumpaa, se näkyy suhtautumisessa lapseen. Joko syntyy toivottu sukupuoli ja sitä hellitään ja rakastetaan ja sitten niin, että syntyy "väärä" sukupuoli ja lapsi on aina jollain tapaa syrjitty ja kantaa väärän sukupuolen taakkaa koko ikänsä.

Tämä nyt on varmaan todella harvinaista, ääritapauksia...

Valitettavasti tiedän useamman tapauksen, yhden suvusta ja usemman lähipiiristä :/ Ja on syrjintä ollut niin voimakasta, että näkynyt/näkyy muillekin. Ja odotusaikana on kiivaasti toivottu tiettyä sukupuolta ja pettymys osoitettu heti lapsen synnyttyä...

Laitoksella kun olin jonkun lapsen aikana, yhdestä huoneesta nainen tuli viereiseen huoneeseen katsomaan poikavauvoja ja oli itkien selittänyt, että haluaa nähdä pojan, kun heille tuli taas tyttö (kaksi oli ennestään). Itku pääsi sitten myös tuon huoneen yhdeltä naiselta, kun tapausta selitti, oli niin surku vauvan puolesta, kun olikin ei toivottu :'(

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja myy75:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
sä olet ap joko provo tai hyvin pinnallinen idiootti...sääliksi käy lastasi...

Mitäs pinnallista siinä on, jos pitää tytöistä muttei pojista niinkään?
Sehän on vain makuasia.


on on, mut jos raskaaksi hankkiutuu ei voi tietää kumman saa. Ja jos on hel.ve.tin pinnallinen ihminen, voi saada rangaistukseksi vaikka seköpäälapsen.
Mä tosin en halua itselleni samanlaista hullua riesakseni niinkuin sä Lunatic.
Tosin, äidit ne jaksaa rakastaa....

Taidat olla katkera, jos et pinnallinen. :o

Ai!!!! saahan sitä toivoa vaikka apinaa lapsekseen.

 
HUOM! Siis pidän KAIKISTA lapsista, niin tytöistä, pojista, kehitysvammaisista, vaikeista, ylivilkkaista, hiljaisista, rauhallisista, ja niin edelleen. Ihan kaikista. Olen äärettömän lapsirakas ihminen. MUTTA olen aina itselleni toivonut tyttölasta, en tiedä miksi. Ehkä siksi, että olen itse hirveän naisellinen (tulen tosin todella hyvin toimeen poikalastenkin kanssa), haluaisin pienen prinsessan itselleni, kasvakoon hänestä isona sitten miten poikatyttö tahansa. EN väheksy poikalapsia, mutta koska olen jotenkin olettanut, että tietysti minä saan tytön, niin nyt on vain niin kummallinen ja epätodellinen olo. Joka toivottavasti hälvenee kuukausien myötä.
 
Tällaiset pelot raskauden aikana ovat täysin luonnollisia. Äideille on tyypillistä kuvitella, että lisääntyessään he saavat tytön. Monella on äitinä olemisesta ja omasta tulevasta lapsesta monia ennakko-odotuksia, mikä on ihan luonnollista.

Äitiys kuitenkin harvoin on juuri sellaista miksi sen on kuvitellut. Kun lapsesi syntyy ja kun hoidat häntä, huomaat pikkuhiljaa sen realismin siinä äitiydessä ja opit tuntemaan lapsesi ja oman äitiytesi.

Jokainen lapsi vaatii omanlaisensa kasvatustavan. Jokainen lapsi saa sinussa eriin erilaisia puolia äitinä. Ei kannata asettaa liian suuria ennakko-odotuksia lapselle, koska kaikki tulee joka tapauksessa olemaan erilaista ja määrittymään vasta sitten kun lapsi on syntynyt, oli lapsi tyttö tai poika.

Tsemppiä äitiyteen!
 
Ja en missään nimessä aio syrjiä lasta, vaikka olisikin poika, mutta minua vaan pelottaa se, että osaanko unohtaa nämä haaveeni tytöstä ja suhtautua pojan syntymään yhtä suurella riemulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuleva äiti:
Ja en missään nimessä aio syrjiä lasta, vaikka olisikin poika, mutta minua vaan pelottaa se, että osaanko unohtaa nämä haaveeni tytöstä ja suhtautua pojan syntymään yhtä suurella riemulla.

No sä rakastat sitä jo nyt. Siksi sua pelottaakin. jos et rakastas, niin sua ei yhtään huolettas, osaatko rakastaa, vaan sulle ois ihan samantekevää, tuntisitko sitä kohtaan rakkautta. Raskaana ollessa naiset vaan kelailee pikkasen liikaa.
 
Eiköhän se ole harvinaisempaa, ettei todellakaan edes salaa tunne toivovansa kumpaakaan sukupuolta. Jälkeen on hyvä sanoa, ettei mulla vaan tommosia tunteita ollu, mutta kyllä mä kehtaan saoa jokakerta toivoneeni tyttöä ja keskimmäistä odottaessani mä jotenkin vaan tiesin kokoajan että se on poika.
Mutta tosiaan, vauva on niin pitkään vaan vauva, ei tarvi ajatella koko sukupulta, että kun sen vauvan on saanu, on ihan sama kumpi se on, vaikka raskausaikana miten pelottais. Tai no, ehkä mä sit olen jo tuhonnu ton nuoren miehen mahdollisuudet, kun sen lempiväri on vaaleanpunainen/punainen ja sillä on punainen koulureppu ja vaaleanpunaisia paitoja ja somioita, sekä vaaleanpunainen tikkitakki ja se tykkää meikata äitiä ja joskus kokeilla ittekkin ja ja...Mut nyt se on kunnialisesti isin kansa miesten hommissa.
meilä on kyllä hyvin vahvasti isin tytöt ja äidin poika ja mä hemmottelen poikaa korvaukseksi siitä että toivoin raskausaikana tyttöä, sekä siitä, että isä ei oikein osaa olla pojan kanssa.
Ja pojat ei todellakaan ole teini-iässä helpompia...Vähän väliä saa olla hakemassa putkasta tappeluun joutunutta humalaista ja sit se viellä yrjöö kotimatkalla uuteen autoon, menee autolla kouluun -ja taas joku soittaa poliisit paikalle- sekä oppii kemian tunnilla keittämään pontikkaa.
Lisäys; huom. toi loppu oli tarkotettu provoksi vastineeksi väitteeseen pojat on teini-iässä helpompia. Kummatkin voi olla yhtä vaikeita.
 

Yhteistyössä