Mä "tunnen" että lapseni on poika, pelkään etten osaa rakastaa häntä!

[Tuleva äiti]

No provo tai ei, mut ihan turhanaikasta murehtimista! Jos raskaus on alkuvaiheessa ei ainakaan tommosia kannata surra, se voi olla murheista pienimpiä aikaa myöten. Ainahan voi tehdä abortin jos ei lasta haluu :/ .

En mä pystyis tekemään aborttia vaan omien turhamaisten sukupuolipelkojeni vuoksi. :/ Se ehkä on ristiriitaista, mutta periaatteessa itse poika ei millään tavalla inhota minua, ainoastaan se, että olen aina halunnut tytön, ja raskaaksi tullessani olin innoissani, että nyt saan tytön. Tällaisia hölmöjä "pinttymiä" ja toiveita. Ja tuntuu, etten nyt enää osaa asennoitua poikalapseen. Että joudun pakolla rakastamaan häntä. Tietysti todellisuus voi olla toinen, mutta tällaisia pelkoja minulla tällä hetkellä.

Toi on mielestäni typerää.
Voitko sit rakastaa tyttölasta, jos se alkaa käymään miehissä 12-vuotiaana?
Tai tulee raskaaksi 15-vuotiaana?
Provoan joo...
Tytöt voi olla PALJON vaikeampia kuin pojat!

Siis mulle on yks lysti kuinka vaikea se lapsi olisi! Vaan pointti on siinä, että olen aina toivonut ja halunnut nimenomaan TYTTÖLASTA. Ajatellut lapsellisesti, että jos tulen raskaaksi, saan ilman muuta tytön. Ja nyt, kun minulla on hyvin vahva tunne siitä, että lapsi on poika, olen pettynyt ja peloissani. "Miten minun lapseni voisi olla poika?"

 

[Miili]

No provo tai ei, mut ihan turhanaikasta murehtimista! Jos raskaus on alkuvaiheessa ei ainakaan tommosia kannata surra, se voi olla murheista pienimpiä aikaa myöten. Ainahan voi tehdä abortin jos ei lasta haluu :/ .

En mä pystyis tekemään aborttia vaan omien turhamaisten sukupuolipelkojeni vuoksi. :/ Se ehkä on ristiriitaista, mutta periaatteessa itse poika ei millään tavalla inhota minua, ainoastaan se, että olen aina halunnut tytön, ja raskaaksi tullessani olin innoissani, että nyt saan tytön. Tällaisia hölmöjä "pinttymiä" ja toiveita. Ja tuntuu, etten nyt enää osaa asennoitua poikalapseen. Että joudun pakolla rakastamaan häntä. Tietysti todellisuus voi olla toinen, mutta tällaisia pelkoja minulla tällä hetkellä.

No kerrompa tähän vielä että mullakin aikanaan oli ajatus et tyttövauva ois ihana. Heti raskauden alussa rupes tuntumaan et se onkin poika. Aloin jonkilaisen itsesuggestion, ultrassa en koskaan kysyny tai kattonu et kumpikohan on kun olin niin varma et on poika. Niin oli, ihana poika jonka kanssa on ollu yhtäpaljon ihanaa ja "ei ihanaa" kun ton pienen tytönkin kanssa. Täytyy sanoa et noissa pojissa on kyllä sitä jotain ... en osaa selittää. Yhtä rakkaita molemmat toki.

 

[...]

minä olen myös lapsesta sti toivonut tyttö lasta..eikä siinä mun mielestä pahaa ole.. poikaan vain pitää sitten "totutella"

 

[Rukoilijasirkka]

Pojan saamisessa voi olla naiselle se vaikea ajatus, että se on hyvin erilainen, kuin mitä itse on. Jotain ihan vierasta, eri sukupuolta syntyy itsestä. Voisiko olla kyse tästä?

 

[Tuleva äiti]

JA KUTEN SANOTTU, poika itsessään ei inhota, vaan se sellainen pettymys, että miksei minun lapseni olekaan tyttö. Minulla on tuttavapiirissäni paljon poikalapsia, minulla on myös pikkuveli, jota rakastan yli kaiken. Eli sukupuoli muutoin ei ole minulle mikään ongelma, mutta nyt oman lapseni kohdalla pelkään, että pettymys poikalapsesta on liian suuri, kun olen aina vaan halunnut tyttölasta itselleni, ehkä juuri kuten Tomaattikeitto sanoi ; naiseuteni jatkajaksi.

Mutta enköhän minä opi rakastamaan myös poikavauvaa, ja ajattelemaan asiaa täysin eri kantilta, unohtaen aiemmat haaveeni.

Ja kuten joku myös mainitsi, toki mahdollisuus vielä saada se tyttökin.

 

[Lunatic]

En mäkään osais ..

 

[harmi]

Olis kannattanut ennaltanähdä vähän pikkasen aikasemmin. Niin olisit osannut varautua ja käyttää ehkäisyä.

 

[Ninniliina]

kahden poikalapsen äitinä oisin ihan hukassa, jos tietäisin odottavani tyttöä
mut kyllä se lapsi sunt kouluttaa, don't worry

 

[Tuleva äiti]

Olis kannattanut ennaltanähdä vähän pikkasen aikasemmin. Niin olisit osannut varautua ja käyttää ehkäisyä.

Toivottavasti tunnet nyt oikein kovasti ylpeyttä nokkelasta ja asiattomasta kommentistasi.

 

[myy75]

No provo tai ei, mut ihan turhanaikasta murehtimista! Jos raskaus on alkuvaiheessa ei ainakaan tommosia kannata surra, se voi olla murheista pienimpiä aikaa myöten. Ainahan voi tehdä abortin jos ei lasta haluu :/ .

En mä pystyis tekemään aborttia vaan omien turhamaisten sukupuolipelkojeni vuoksi. :/ Se ehkä on ristiriitaista, mutta periaatteessa itse poika ei millään tavalla inhota minua, ainoastaan se, että olen aina halunnut tytön, ja raskaaksi tullessani olin innoissani, että nyt saan tytön. Tällaisia hölmöjä "pinttymiä" ja toiveita. Ja tuntuu, etten nyt enää osaa asennoitua poikalapseen. Että joudun pakolla rakastamaan häntä. Tietysti todellisuus voi olla toinen, mutta tällaisia pelkoja minulla tällä hetkellä.

Toi on mielestäni typerää.
Voitko sit rakastaa tyttölasta, jos se alkaa käymään miehissä 12-vuotiaana?
Tai tulee raskaaksi 15-vuotiaana?
Provoan joo...
Tytöt voi olla PALJON vaikeampia kuin pojat!

Siis mulle on yks lysti kuinka vaikea se lapsi olisi! Vaan pointti on siinä, että olen aina toivonut ja halunnut nimenomaan TYTTÖLASTA. Ajatellut lapsellisesti, että jos tulen raskaaksi, saan ilman muuta tytön. Ja nyt, kun minulla on hyvin vahva tunne siitä, että lapsi on poika, olen pettynyt ja peloissani. "Miten minun lapseni voisi olla poika?"

Mä en silti tajua. Kun mulla ei ole ollut noita ajatuksia.
Miksi olisikaan? Jos hankkiutuu raskaaksi, ei voi tietää synnyttääkö tytön vai pojan, kenties tulevan murhaajan tai jotain...
ja taas provoan..

 

[vieras]

Olis kannattanut ennaltanähdä vähän pikkasen aikasemmin. Niin olisit osannut varautua ja käyttää ehkäisyä.

Toivottavasti tunnet nyt oikein kovasti ylpeyttä nokkelasta ja asiattomasta kommentistasi.

Tuossa ei ollut mitään asiatonta. Hävettääkö, kun kuulee totuuksia ittestään?

 

[Frau Maria]

Olipa kerran äiti, jolla oli kuusi tytärtä. Seitsemättä odotti ja toivoi poikaa, oli itkuinen ja sähisi-että jos on tyttö niin vie metsään. Syntyi tyttö, eikä vienyt metsään -sai vielä kaksi lasta -molemmat tyttöjä. Tämä äiti oli kaverini äiti -ja rakasti kovasti kaikkia tyttöjään, vaikka oma poika jäi saamatta. Myöhemmin sai paljon lapsenlapsia, myös poikia.

"Poika tuo taloon tyttäriä ja tytär poikia" -Muuten keskustelin asiasta toista odottaessani neuvolassa ja terveydenhoitaja oli asiallinen ja huomioi hyvin oloni. Ehkä sinunkin kannattaisi jutella. :flower:

 

[vieras]

Tiedän tunteesi. Mä halusin myös jo esikoisesta tyttöä ja pelkäsin tunteitani, jos poika tulee. Poika tuli, mutta rakastin sitä täysillä enkä todellakaan olis vaihtanut prinsessaan mistään hinnasta! Toisesta toivoin vielä enemmän tyttöä ja olin satavarma, etten pysty toista poikaa rakastamaan. Synnytyksessä, kun kassit vilahti, niin sanoin jopa, että "Voi ei", mutta kyllä se rakkaus sieltä taas heräsi enkä olis toistakaan poikaani prinsessaan vaihtanut Luota vain siihen, että taatusti lastasi rakastat vaikka se poika olisikin!

 

[Tuleva äiti]

No provo tai ei, mut ihan turhanaikasta murehtimista! Jos raskaus on alkuvaiheessa ei ainakaan tommosia kannata surra, se voi olla murheista pienimpiä aikaa myöten. Ainahan voi tehdä abortin jos ei lasta haluu :/ .

En mä pystyis tekemään aborttia vaan omien turhamaisten sukupuolipelkojeni vuoksi. :/ Se ehkä on ristiriitaista, mutta periaatteessa itse poika ei millään tavalla inhota minua, ainoastaan se, että olen aina halunnut tytön, ja raskaaksi tullessani olin innoissani, että nyt saan tytön. Tällaisia hölmöjä "pinttymiä" ja toiveita. Ja tuntuu, etten nyt enää osaa asennoitua poikalapseen. Että joudun pakolla rakastamaan häntä. Tietysti todellisuus voi olla toinen, mutta tällaisia pelkoja minulla tällä hetkellä.

Toi on mielestäni typerää.
Voitko sit rakastaa tyttölasta, jos se alkaa käymään miehissä 12-vuotiaana?
Tai tulee raskaaksi 15-vuotiaana?
Provoan joo...
Tytöt voi olla PALJON vaikeampia kuin pojat!

Siis mulle on yks lysti kuinka vaikea se lapsi olisi! Vaan pointti on siinä, että olen aina toivonut ja halunnut nimenomaan TYTTÖLASTA. Ajatellut lapsellisesti, että jos tulen raskaaksi, saan ilman muuta tytön. Ja nyt, kun minulla on hyvin vahva tunne siitä, että lapsi on poika, olen pettynyt ja peloissani. "Miten minun lapseni voisi olla poika?"

Mä en silti tajua. Kun mulla ei ole ollut noita ajatuksia.
Miksi olisikaan? Jos hankkiutuu raskaaksi, ei voi tietää synnyttääkö tytön vai pojan, kenties tulevan murhaajan tai jotain...
ja taas provoan..

No, itsehän sen sanoit, että sinulla ei ole ollut noita ajatuksia, miten voisitkaan ymmärtää. Minulla on näitä ajatuksia, enkä niitä pysty mielestäni tuosta vain poistamaan. Minua pelottaa, etten osaa rakastaa poikalastani sen vuoksi, että olen aina toivonut tyttöä. Mutta toivottavasti pelkoni ovat aiheellisia ja katoavat kokonaan, kun raskaus etenee ja erityisesti kun saan pienen nyytin syliini.

 

[LisaMarie]

Mulla oli ihan sama juttu, kun odotin toista. Mä tesin koko raskausajan, että se on poika ja jotenkin ajattelin, että en osaa rakastaa poikaa, pelkäsin että mitä jos se tosian on poika. POika se oli ja pitkään mulle vaan vauva, ilman sukupuolta, mutta kyllä siitä rakas ja ihana pieni mies on tullu :heart: Vauva on onneksi nin pitkään vauva, jota voi ajatella sukupuolettomana, että kun se sukupuoli on pakko huomoida, siihen on jo ehtiny rakastua :hug:

 

[Tuleva äiti]

Olis kannattanut ennaltanähdä vähän pikkasen aikasemmin. Niin olisit osannut varautua ja käyttää ehkäisyä.

Toivottavasti tunnet nyt oikein kovasti ylpeyttä nokkelasta ja asiattomasta kommentistasi.

Tuossa ei ollut mitään asiatonta. Hävettääkö, kun kuulee totuuksia ittestään?

Ai oikein totuuksia itsestäni? Ihana, jatkakaahan vain ihan rauhassa.

 

[nirppu83]

Itse toivoin aluksi myös tyttöä, mutta mieheni puhui minulle järkeä..
perusteli sitä juuri sillä että esim. teini-iässä poikalapsi on varmasti "helpompi"..
riippuu tietty lapsen persoonasta ja kasvatuksesta mutta itse olin ainakin niin kamala teininä että en varmasti haluaisi oman lapseni olevan samanlainen.. kyllä ei mulla hermot varmasti kestäisi. Ja kun nykyään joudut komentamaan lasta silkkihansikkain ettei tule lastensuojelurikettä niin mitä siitä tulee..

 

[eräs saman läpi käynyt.]

Olis kannattanut ennaltanähdä vähän pikkasen aikasemmin. Niin olisit osannut varautua ja käyttää ehkäisyä.

Toivottavasti tunnet nyt oikein kovasti ylpeyttä nokkelasta ja asiattomasta kommentistasi.

Tuossa ei ollut mitään asiatonta. Hävettääkö, kun kuulee totuuksia ittestään?

te joilla ei ole tälläisia tuntemuksia ollut, ette voi tietää mistä puhutte!!! kannattaisi varmaan avata silmiä vähän enemmän että voisitte ymmärtää toista jolla ei välttämättä ole samat ajatukset teidän kanssa. se EI tarkoita etteikö äiti rakastaisi lastaan tuli sieltä poika tai tyttö, vaaaaan että on toivonut tyttöä ja ajatus pojan tulosta hämmentää ja se on outo uusi asia joka sitte voi alkaa pelottamaan!!!!

 

[Rukoilijasirkka]

Itse toivoin aluksi myös tyttöä, mutta mieheni puhui minulle järkeä..
perusteli sitä juuri sillä että esim. teini-iässä poikalapsi on varmasti "helpompi"..
riippuu tietty lapsen persoonasta ja kasvatuksesta mutta itse olin ainakin niin kamala teininä että en varmasti haluaisi oman lapseni olevan samanlainen.. kyllä ei mulla hermot varmasti kestäisi. Ja kun nykyään joudut komentamaan lasta silkkihansikkain ettei tule lastensuojelurikettä niin mitä siitä tulee..

Anteeks ny... Mulle tulee tosta kommentista olo, että sulle ollaan oltu tosi ankaria ja että kauheesti ette osaa arvostaa naista ja että tyttöä pitäisi kurittaa kovemmin, jotta hänestä kasvaisi ihminen. Ahdistavaa, tunnen epämääräistä vihaa.

Mä en ymmärrä, miten tyttö muka on hankalampi, kuin poika? eikö se vaan ole niin, että suurin osa tytöistä ei koskaan pysty täyttämään niitä epärealistisia odotuksia, joita tyttöihin kohdistetaan?

Ei henkilökohtaisesti sinulle eikä kellekkään, tää on mulle vaikee juttu.

 

[minä vaan]

mulla oli samanlaisia tuntemuksia ennen. Ajattelin aina, että haluan tytön kun en välttämättä osaa poikien kanssa olla. Enkä kasvattaa pientä poikaa. Sittemmin menin päiväkotiin töihin ja totesin, että pienet lapset ova kaikki ihania. Nyt raskaana ollessa en ole osannut toivoa jompaa kumpaa. Kumpi tahansa on yhtä tervetullut. Luulen, että naiselle on usein vaan vaikeampaa ajatella itseään pojan äitinä (siis etukäteen) synnytyksen jälkeen lapsen sukupuolella tuskin on enää niin paljon väliä.

 

[nirppu83]

Itse toivoin aluksi myös tyttöä, mutta mieheni puhui minulle järkeä..
perusteli sitä juuri sillä että esim. teini-iässä poikalapsi on varmasti "helpompi"..
riippuu tietty lapsen persoonasta ja kasvatuksesta mutta itse olin ainakin niin kamala teininä että en varmasti haluaisi oman lapseni olevan samanlainen.. kyllä ei mulla hermot varmasti kestäisi. Ja kun nykyään joudut komentamaan lasta silkkihansikkain ettei tule lastensuojelurikettä niin mitä siitä tulee..

Anteeks ny... Mulle tulee tosta kommentista olo, että sulle ollaan oltu tosi ankaria ja että kauheesti ette osaa arvostaa naista ja että tyttöä pitäisi kurittaa kovemmin, jotta hänestä kasvaisi ihminen. Ahdistavaa, tunnen epämääräistä vihaa.

Mä en ymmärrä, miten tyttö muka on hankalampi, kuin poika? eikö se vaan ole niin, että suurin osa tytöistä ei koskaan pysty täyttämään niitä epärealistisia odotuksia, joita tyttöihin kohdistetaan?

Ei henkilökohtaisesti sinulle eikä kellekkään, tää on mulle vaikee juttu.

Voi että.. mulla ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista kuria.. elänyt kuin pellossa. Aikuisiällä olen toivonut että lapsena mulla olisi ollut jonkinlaiset rajat.. eipä ollut. Olen asunut maalla ja saanut melkein kaiken mitä halunnut.. EI HYVÄ!! Sitten kun on lapsena oppinut saamaan kaiken periksi niin minkäs teet teininä.. saati aikuisena. Ei ole helppoa kun luonne on kaikkiHETInyt!!

 

[nirppu83]

olen aika ylihuolehtivainen ja varmasti tuun kokemaan kauhunhetkiä siinä vaiheessa kun oma lapsi on sen ikäinen että menee omia menojaan ystävien kanssa.
Enemmän tosiaan olisin huolissani tytön suhteen.. itse olin todella helposti vietävissä. Pojat on ollu ainakin meidän perheessä paljon helpompia ja järkevämpiä kun me tytöt..

 

[myy75]

No provo tai ei, mut ihan turhanaikasta murehtimista! Jos raskaus on alkuvaiheessa ei ainakaan tommosia kannata surra, se voi olla murheista pienimpiä aikaa myöten. Ainahan voi tehdä abortin jos ei lasta haluu :/ .

En mä pystyis tekemään aborttia vaan omien turhamaisten sukupuolipelkojeni vuoksi. :/ Se ehkä on ristiriitaista, mutta periaatteessa itse poika ei millään tavalla inhota minua, ainoastaan se, että olen aina halunnut tytön, ja raskaaksi tullessani olin innoissani, että nyt saan tytön. Tällaisia hölmöjä "pinttymiä" ja toiveita. Ja tuntuu, etten nyt enää osaa asennoitua poikalapseen. Että joudun pakolla rakastamaan häntä. Tietysti todellisuus voi olla toinen, mutta tällaisia pelkoja minulla tällä hetkellä.

Toi on mielestäni typerää.
Voitko sit rakastaa tyttölasta, jos se alkaa käymään miehissä 12-vuotiaana?
Tai tulee raskaaksi 15-vuotiaana?
Provoan joo...
Tytöt voi olla PALJON vaikeampia kuin pojat!

Siis mulle on yks lysti kuinka vaikea se lapsi olisi! Vaan pointti on siinä, että olen aina toivonut ja halunnut nimenomaan TYTTÖLASTA. Ajatellut lapsellisesti, että jos tulen raskaaksi, saan ilman muuta tytön. Ja nyt, kun minulla on hyvin vahva tunne siitä, että lapsi on poika, olen pettynyt ja peloissani. "Miten minun lapseni voisi olla poika?"

Mä en silti tajua. Kun mulla ei ole ollut noita ajatuksia.
Miksi olisikaan? Jos hankkiutuu raskaaksi, ei voi tietää synnyttääkö tytön vai pojan, kenties tulevan murhaajan tai jotain...
ja taas provoan..

No, itsehän sen sanoit, että sinulla ei ole ollut noita ajatuksia, miten voisitkaan ymmärtää. Minulla on näitä ajatuksia, enkä niitä pysty mielestäni tuosta vain poistamaan. Minua pelottaa, etten osaa rakastaa poikalastani sen vuoksi, että olen aina toivonut tyttöä. Mutta toivottavasti pelkoni ovat aiheellisia ja katoavat kokonaan, kun raskaus etenee ja erityisesti kun saan pienen nyytin syliini.

Mutta miksi? Miks mulla ei sit ollut noita ajatuksia?
Kai sä puhut noista jutuista neuvolassa tai jossain?
Jos hankkii lapsen, onko väliä kumpi se on, kunhan se on elossa?
Voithan sä saada vammaisenkin lapsen, tai lapsen jolla on oppimishäiriöitä tms.
Siksi noi sun jutut tyttö-poika vertailusta on hassuja!
ja mun kokemuksen mukaan pojat on suoria tunteissaan, tytöt taas pitää paljon sisällään.
Eli kyllä olen poikien äitinä paljon enemmän perillä asioista.

 

[vicy]

sä olet ap joko provo tai hyvin pinnallinen idiootti...sääliksi käy lastasi...

 

[Lunatic]

sä olet ap joko provo tai hyvin pinnallinen idiootti...sääliksi käy lastasi...

Mitäs pinnallista siinä on, jos pitää tytöistä muttei pojista niinkään?
Sehän on vain makuasia.