Mä tarvitsisin nyt hieman neuvoja ja mielipiteitä...

[villiviina]

Siis näin lyhyesti:
Meidän 6v tyttö ei suostu mihinkään enää yökylään, ei hoitoon, ei mihkään..
Ennen oli innokas kyläiliä isovanhemmilla, mun siskolla jne.

Eilen mies sanoi typylle että la meidän lapset menee sitte mummolaan yöksi ni tää tyty on sitä sitten siitä asti itkeny..Kulkee mun perässä ja hokee "tulee ikävä tulee ikävä...".
Ja mähän en sais mennä mihkään siis hammaslääkäriin, neuvolaan, kauppaan jne... Parku tulee siitäkin.

Mä oon yrittänyt puhua sille kauniisti ja etsii kaikkee hyvää siitä et, joskus on erossa jne.
Mitä mieltä te ootte:
1)onko toi ns.ihan normaalia?
2)Teenkä väärin jos väkisin kippaan ton tytön mummolle.
3)Oonko mä itsekäs jos otetaan se oma aika tytön pahan mielen uhallakin.

Me tosiaan tarvittais välil pientä hengähdysta ja aikaa parisuhteelle ym. mut ei oo ihan kiva toista viedä hoitoo jos se parkuu silmät pihalle siellä. Ja kun ei oo ees yksin vaan sisarukset tulee kans.

Sori, täs on varmaa paaaljon virheitä ku kiireellä yritän kirjottaa....

 

[Lentokala]

Ekana tulee mieleen onko jotain sattunut hoidossa?

Tai sitten tyttö on alkanut tiedostaa ikävän erilailla kuin ennen.
Meillä poju 5v. ikävöi viimeksi isovanhempien mökillä jonkin verran, kun ei ole aiemmin ikävöinyt yhtään.
Sitten juteltiin ikävän tunteesta yleensä, mistä se johtuu ja että kaikki tuntevat ikävää erossa ollessaan.
Nyt sujui muutaman yön kyläily taas hyvin.

 

[Kissansilmä]

Onks jotain sattunut? Meidän ipanat asuis mummolassa jos se heille sallittaisiin. Edes pienempi ei kauhiasti enää ikävöi vaan jää mielellään mummolle yöks tai menee kummien luo leikkimään jne..

 

[villiviina]

Sitä ollaan kans mietitty et onko jotain sattunu mut ei tuu mieleen.. Eikä olla kuultu. Tytö on lyöny stopin ihan joka paikkaan menemiseen, ei yhteen paikkaan tai tietylle henkilölle. Isovanhemmat on tuttuja, tosi läheisiä et ei pitäis liian vieraitakaan olla.

Keväällä kun oli toiseksi viiminen baletti tunti ni pisti tosi hanttiin että ei jää (neiti rakastaa balettia???)
Nyt puhuu että ei mee eskariinkaan..

Miehen kanssa ollaan aateltu että tyttö on varmaan tajunnu elämän raadollisuuden, pelkää että jotain käy ja me vaikka kuollaan tms. Emmä tiiä, pitää taas koota itsensä ja jutella tytön kanssa huomenna ku mennää lenkille.

Huoh..mä oon huolissani :ashamed:

 

[Kissansilmä]

Niin, jos pienessä mielessä on jotain joka huolestuttaa ja siitä syystä ei halua jättää silmistään teitä- toivottavasti selviää!

 

[Lentokala]

Kannattaa jutella kaikenlaisesta.
Meillä esikoinen kyselee aikalailla noita kuolemisjuttuja yms.
Perheessä kävi myös sellainen tapaus, joka aiheutti pojulle huolta isovanhemmista ja sekin herättää kysymyksiä.
Myös ns. omien päätösten tekeminen on tärkeää (tuli tosta baletista mieleen) eli kieltäytyy joskus jostain sellaisesta, joka on kuitenkin itselle ihan mieluista.

 

[Kovajänis]

No ainakin pitäisin kotona. Ettekö voi pyytää hoitajaa kotiin, lähdette vasta kun lapsi nukkuu?

 

[villiviina]

Toikin ion vähän 2piippunen juttu..Kun innolla lähtee balettiin, me ajetaan sinne , likka vaihtaa vaatteet ja siinä vaiheessä päättää että eu jääkkään koko tunnille... Siis se on pompottamista ja se päätös pitäis tehdä jo kotona.

Mut pitää nyt seurata ja puhua tuon tytön kanssa. Tyttö on muutenki tosi arka, pelkää koiria(siis pelkää todella)karhuja, käärmeitä, autovarkaita..

Ja mä oon ihan pihalla että mitä mä teen, oonko tehny jotain väärin, miten mä tuen sitä jne.. Kaipa mä kiikuta tytön johku psykologille kohta :/

 

[villiviina]

No ainakin pitäisin kotona. Ettekö voi pyytää hoitajaa kotiin, lähdette vasta kun lapsi nukkuu?

Me meinattiin olla ihan vaan kotona...Kattoo leffaa, saunoa ja olla vaan..

 

[NINA]

No ainakin pitäisin kotona. Ettekö voi pyytää hoitajaa kotiin, lähdette vasta kun lapsi nukkuu?

No ei tolleen ainakaan. Ajattele millaiset traumat jää lapselle joka pelkää erota äidistä (tai vanhemmista) ja sitten käy niin että lapsi menee nukkumaan ja herää (ja näinhän voi käydä "VAIKKA EI KOSKAAN OLISI HERÄNNYT...") JA VANHEMMAT OVAT KADONNEET ELI HYLÄNNEET LAPSEN....

 

[minä vaan]

mutta kuka teidän vauvaa sitten hoitaa?

 

[villiviina]

mutta kuka teidän vauvaa sitten hoitaa?

Vauva ois kotona.. Vauveli nukkuu lähes" koko ajan" ni voidaan kyllä levätä vaikka vauva on kotosalla...

 

[mam84]

et mites toi telkku? Onko nähny jostain ohjelmasta kohdan joka saattais aiheuttaa joitain pelkotiloja? Tai kuullu kun aikuiset puhuu jostain esim. lehtijutusta keskenään? Tuli vaan sellasia asioita mieleen.
Itsellä ei nyt tuon ikäisiä ole, joten en varmaan oo paras neuvomaan, mutta yrittäisin jutella mahd. paljon lapsen kanssa mikä sen ikävän tunteen aiheuttaa.

Mun mielestä teidän pitää kuitenkin pitää vapaailtanne. Voihan olla, et tyttö rauhoittuu kun ovi kolahtaa kiinni kun viette isovanhemmille. Voihan kysessä olla joku eroahdistus (en kyllä tiedä onko tuon ikäisellä enää?) Mutta selkeet rajat ja tutut jutut tuo turvallisuudentunnetta, joten ihan hyvä että hoitajana on isovanhemmat. Osaavat varmasti lohduttaa ja keksivät mukavaa tekemistä. =)

 

[Eemiskä]

Osaisko kuitenki aatella kun vauva jää kotiin ja hänet mummolaan viedään että kui vauva sit kotona on? Ja ois jotenki mustasukkainen???

 

[villiviina]

Osaisko kuitenki aatella kun vauva jää kotiin ja hänet mummolaan viedään että kui vauva sit kotona on? Ja ois jotenki mustasukkainen???

Voihan se ollakkin. Tää "oireilu"alkoi jo ennen vauvaa mut pahentuu koko ajan.

 

[villiviina]

et mites toi telkku? Onko nähny jostain ohjelmasta kohdan joka saattais aiheuttaa joitain pelkotiloja? Tai kuullu kun aikuiset puhuu jostain esim. lehtijutusta keskenään? Tuli vaan sellasia asioita mieleen.
Itsellä ei nyt tuon ikäisiä ole, joten en varmaan oo paras neuvomaan, mutta yrittäisin jutella mahd. paljon lapsen kanssa mikä sen ikävän tunteen aiheuttaa.

Mun mielestä teidän pitää kuitenkin pitää vapaailtanne. Voihan olla, et tyttö rauhoittuu kun ovi kolahtaa kiinni kun viette isovanhemmille. Voihan kysessä olla joku eroahdistus (en kyllä tiedä onko tuon ikäisellä enää?) Mutta selkeet rajat ja tutut jutut tuo turvallisuudentunnetta, joten ihan hyvä että hoitajana on isovanhemmat. Osaavat varmasti lohduttaa ja keksivät mukavaa tekemistä. =)

Enhän tuon ikäistä voi enää kaikelta suojella, siis uutisilta sun muilta. Voihan se olla että herkkänä lapsena samaistuu ja pelkää niitä maailman pahuuksia.
Kun vaan pinna kestäis, mä tiiän että on tosi väärin suuttua. Mut tänään mä sit jo pamautin että jos on niin ikävä ni, sit ei pääse puuhamaahankaan mummin kanssa..tyhmä minä
:ashamed:

 

[Valaja]

Selitys voi olla niinki yksinkertanen, että se vaan kuuluu ikään. Noin eskari-ikäinen muuttuu yleensä johonki suuntaan. Tulee semmonen pieni murrosikä tavallaan. Toisilla se näkyy hirveänä raivoamisena, toisilla just noin. Kaverin tyttö muuttui itkeskelijäksi ja takertui äitiin. Ei lähtenyt mihinkään yksin, mihin oli ennen mennyt reippaasti ja onnessaan. Tilanne meni iän myötä ohi. (Samoin meillä pikkuhiljaa raivoaminen helpottaa...) Toiset lapset kuulemma reagoivat noin, kun tulee se ikä, että ei enää ole pieni, eikä oikein vielä isokaan, haluttas jo osata, mutta ei vielä oikein uskaltais yms.

 

[villiviina]

Selitys voi olla niinki yksinkertanen, että se vaan kuuluu ikään. Noin eskari-ikäinen muuttuu yleensä johonki suuntaan. Tulee semmonen pieni murrosikä tavallaan. Toisilla se näkyy hirveänä raivoamisena, toisilla just noin. Kaverin tyttö muuttui itkeskelijäksi ja takertui äitiin. Ei lähtenyt mihinkään yksin, mihin oli ennen mennyt reippaasti ja onnessaan. Tilanne meni iän myötä ohi. (Samoin meillä pikkuhiljaa raivoaminen helpottaa...) Toiset lapset kuulemma reagoivat noin, kun tulee se ikä, että ei enää ole pieni, eikä oikein vielä isokaan, haluttas jo osata, mutta ei vielä oikein uskaltais yms.

Huoh..just tuollainen meidän tyttö on ku kaveriskin tyttö. Mä kun olen lähdössä lähikauppaan niin tyttö itkeä tihruttaa ja pitää suukottaa moooonta kertaa ja halia..
Kun vain sais tytölle turvallisenolon.

 

[Valaja]

Selitys voi olla niinki yksinkertanen, että se vaan kuuluu ikään. Noin eskari-ikäinen muuttuu yleensä johonki suuntaan. Tulee semmonen pieni murrosikä tavallaan. Toisilla se näkyy hirveänä raivoamisena, toisilla just noin. Kaverin tyttö muuttui itkeskelijäksi ja takertui äitiin. Ei lähtenyt mihinkään yksin, mihin oli ennen mennyt reippaasti ja onnessaan. Tilanne meni iän myötä ohi. (Samoin meillä pikkuhiljaa raivoaminen helpottaa...) Toiset lapset kuulemma reagoivat noin, kun tulee se ikä, että ei enää ole pieni, eikä oikein vielä isokaan, haluttas jo osata, mutta ei vielä oikein uskaltais yms.

Huoh..just tuollainen meidän tyttö on ku kaveriskin tyttö. Mä kun olen lähdössä lähikauppaan niin tyttö itkeä tihruttaa ja pitää suukottaa moooonta kertaa ja halia..
Kun vain sais tytölle turvallisenolon.

Jos se on ikään kuuluvaa, niin se kestää jonkun asiantuntijan mukaan puolisen vuotta se pahin "omituinen" vaihe. Meillä kesti noin 8kk tuo kauhea uho ja raivoaminen. Sitte loppui yhtä nopeaa, ku alkoikin. Se mun kaverin lapsi on nyt oma iloinen itsensä. Hänen äiti kysyi asiaa neuvolasta ja ties mistä ja tuli siihen tulokseen, että hänen lapsi reagoi noin tuossa iässä. Tiiän toisenki tytön, joka takertui ja itkeskeli 6-7-v iässä. Kyllä sää varmaan huomaisit, jos lapselle olis jotain pahaa sattunu ja lapsi sen kyllä tuon ikäisenä jo osaisi jotenkin ilmaista. Siis kertoa, mikä pelottaa, miksi itkettää. Jaksamista.

 

[villiviina]

Valaja:
Kiitos :hug: Ton kommentin ansiosta mä jaksan taas huomenna meidän pikku itku-prinsessaa..