Mä taidan olla ihan hirvee.. Mutta aloin mietiskellä tollasta joululahjajuttua..

[Kerpele]

Tosta joululahjaketjusta tuli mieleen että kuinkakohan moni ihan oikeasti tekee niin että ostaa lapselleen jouluna paljon halpaa sekundaroinaa, ja niin ettei lapsi sitten saa oikeasti sitä mitä haluaa?

Tuli tossa äsken mieleen no, surkuhupaisa kuva vaikkapa lapsesta joka toivoo jotain zhu zhu-hamsteria(?) ja saa vaikkapa alelaarista pienen pehmohiiren ja hänelle vakavasti sanotaan että "se on kuule ihan samanlainen". Tai lapsi joka toivoo öljyvärimaalaukseen tarvikkeita, saa halvat kuusnappiset vesivärit ja pari pensseliä.. Ja hälle sanotaan että "se on ihan sama. Ei meillä ole kuule varaa ostaa mitään kallista, ja sinä rikkoisit ne kuitenkin. Kun aina rikot kaiken". Kuitenkin nämä lapset saa noiden lisäksi sitä kaikkea muuta krääsää... Vaikka he olisivat toivoneet vain niitä yksiä asioita.

Jos joku tajuaa, että mikä logiikka on siinä että ostetaan paljon krääsää, eikä sitä yhtä vähän hinnakkaampaa juttua, niin kertoisko mulle pliis.

Ja onko olemassa joku sokeus joka saa vaikka vesivärit näyttämään öljyväreiltä tai hamsterin hiireltä?

(Mulla on tänään vähän alakuloinen päivä ja silloin tämmöset pikku katkeruudet nousee pintaan..)

 

[ärsypilämi]

Jotkut kun luulee että määrä korvaa laadun...

Ostaisivat muutaman laadukkaan lahjan eikä kymmentä halpaa ja paskaa.

 

[Arwen Undomiel]

Ja lapset on vielä niiiiiiin tarkkoja!

Mun 3v sai lahjaksi käytetyn muumilaivan ja se olikin sitä vanhaa väriä, niin eiköhän neiti pakettia avatessaan kysynyt että onko muumipappa maalannut tämän

Äidille jäi ikuiset traumat ja tästä lähin ostaa sen oikean mitä lapsi toivoo

 

[rockyroad]

Jotkut kun luulee että määrä korvaa laadun...

Ostaisivat muutaman laadukkaan lahjan eikä kymmentä halpaa ja paskaa.

Peesi.

 

[jassåå]

mä sain pienenä just tollasia lahjoja- ja voi sitä pettymystä! Ite meinaan antaa lapselle aina edes muutaman sellaisen lahjan, mitä lapsi todella toivoo...

 

[järjellä]

no mun mielestä, kerta kaikkiaan kuvottavaa

 

[Kerpele]

Ja lapset on vielä niiiiiiin tarkkoja!

Mun 3v sai lahjaksi käytetyn muumilaivan ja se olikin sitä vanhaa väriä, niin eiköhän neiti pakettia avatessaan kysynyt että onko muumipappa maalannut tämän

Äidille jäi ikuiset traumat ja tästä lähin ostaa sen oikean mitä lapsi toivoo

Ihana

 

["Annika"]

Mun mies just kerto joulutraumojaan lapsuudesta. Valitti just sitä että sai tolkuttomasti krääsää muttei välttämättä mitään mitä oli toivonut. Ilmeisesti joillekin se lahjojen määrä on tärkeämpää kuin se mitä niissä on.

 

[Katylina]

Juu sain kanssa pienempänä kaikkea, mitä en halunnut. Kävin sitten tomerana tyttönä äidin kanssa keskustelua, että ei tää peli vetele, että sukatkin on pakattu omiin paketteihin, mutta mitään, mitä toivoin en saanut.. Seuraavana jouluna äiti otti mukaan kauppaan, sain näyttää minkä nuken halusin ja sen sainkin :] Siit' lähtien äiti pyysi joka joulu yhden isomman lahjan ja hankki sen, sukulaiset sai sitten raahta roinaa, vaatetta yms. Meillä tosin iso suku, joten sitä tulikin..

Samalla tavalla siskon kanssa, kysyn mitä toivoo eniten ja hankin sen, tänä vuonna Barbamaman halusi ja satuin vielä alesta bongaamaan niin sen saakin :]

 

["ttt"]

Meillä 3v ja 4v ja ollaan joulupukille kirjoitettu tarkaan - ja äitinä toiminut karvan listan rajaajana, meinaan määrällisesti. Mä haluan ostaa juuri ne jutut mitä lapsi haluaa, mutta koska budjetti on pieni ei toiveitakaan passaa olla liikaa.

Krääsää me ei tarvita enempää - ostetaan sellaista mitä lapset toivoo. Mitä sitten jos lahjoja on vähän vähemmän? Mieluummin niin kuin kymmenen turhaa.

 

[Pajukko]

Itse ostan lapsille kohtuuden rajoissa mitä haluavat. En ymmärrä sitä, että aletaan jo kesällä hamstraamaan lahjoja lapsille, kun kuitenkin ne toiveet sitten tulee, kun lelulehdet postiluukusta kotiin tipahtavat.

Mikä joulu se semmoinen on, että lahjoja saa, mutta ei mitään mitä toivoo?!?!

 

[Apari]

Juu en kanssa ymmärrä, miksi pitää ostaa kaikkea muuta kuin juuri sitä, mitä toivotaan. Sitten sitä roinaa on joka paikassa ja valitetaan, kun lapsilla on niin paljon leluja, eivätkä leiki kaikkien kanssa. Eikai, jos ne ei ole sellaisia, mitä on toivottu.

 

[mamacita_]

Mä en myöskään ymmärrä. Yksinhuoltajana ei ole paljon varaa ostaa lahjoja mutta ostan sen mitä lapsi kaikkein eniten toivoo ja sukulaiset ostaa sitten lisäksi kaikkea muuta.
Omasta lapsuudestani ja nuoruudesta muistan ja tiedän kyllä sen että ihan oikeasti ei ollut varaa juuri niihin leluihin mitä monta vuotta saatoin toivoa. Jos sain lahjaksi ison summan rahaa niin sain kyllä käyttää sen sitten siihen. Siinä vaiheessa kun vaatteilla alkoi olla enemmän merkitystä sain aina jonkun halvemman version siitä mitä oikeasti halusin ja olen varmaan ikuisesti katkera siitä Tai sitten sain ne paksupohjaiset kengät siinä vaiheessa kun eivät enää olleet muotia ja tämän takia halvemmat. Tai virosta tuodut nappiverkkarit koska olivat halvemmat, vaikka niistä näkyikin kauas ovatko aidot.

 

["Noo"]

Itse ostan lapsille kohtuuden rajoissa mitä haluavat. En ymmärrä sitä, että aletaan jo kesällä hamstraamaan lahjoja lapsille, kun kuitenkin ne toiveet sitten tulee, kun lelulehdet postiluukusta kotiin tipahtavat.

Mikä joulu se semmoinen on, että lahjoja saa, mutta ei mitään mitä toivoo?!?!

Kyllä minä ostin loppukesällä pojalle Hobbarista ison Lego Atlantiksen, hinta oli 35e ja muissa kaupoissa yli 100e. Aivan varmasti kelpaa ja tulee leikittyä.

Odotan myös lähelle joulua sitä parasta toivetta, joka on yleensä ehtinyt muuttua monen monta kertaa ennen aattoa.

 

[har]

Samoilla linjoilla. Jos on joku todellakin toivottu juttu niin sen täytyy olla juuri se eikä vähän sinnepäin. Jos nyt syystä tai toisesta ei just sitä toivottua asiaa pysty/halua hankkia niin parempi sitten hankkia jotain täysin muuta. Itse olen pyrkinyt siihen että lapset saavat pari hartaimmin toivomaansa juttua (järkevissä määrin) ja muut lahjat voivat sitten olla jotakin jota eivät ole toivoneet lainkaan.

 

[Keijupölly]

Kyllä jotkut tekee noin.

 

[BootyPeppi]

Kyllä meillä ainakin saa sen mitä haluaa. Tosin eivät nyt mitään paljoa pyytele. Tulee kaikenlaista laidasta laitaan ja suurinosa on itse tehtyjä....

 

[teisu]

Tuosta tulikin mieleen siskonpoikani 9 v. sanoi nyt äidilleen tänä vuonna ettei enää usko joulupukkiin, kun ei saa koskaan niitä lahjoja mitä on toivonut tuli tosi surullinen mieli pojan puolesta..
Varsinki kun en ole ite koskaan saanut mitään toiveita pojalta ja aina ostan hänelle paljon lahjoja.. Tänä vuonna taas kävi niin, että lahjat oli jo ostettu ja lähetetty..mutta ens vuonna korjaan tilanteen! ostan sellaista mitä oikeasti toivoo

 

[Phoebsi]

Juu en kanssa ymmärrä, miksi pitää ostaa kaikkea muuta kuin juuri sitä, mitä toivotaan.

Miehen vanhemmat harrastaa tätä, perusteluina että "eihän se ole kivaa tietää, mitä siellä paketissa on". Eivät ymmärrä, että yritämme pitää lelumäärän kurissa kun lapset on vielä näinkin pieniä kuin meillä. Viime jouluna painotimme, että emme tarvitse mitään, mutta jos haluatte ostaa pojalle jotain, niin duploja tai junaradan osia (keräsimme niitä lapsille viime vuonna).

Vielä mitä. Poika sai muutaman sellaisen lelun, joilla ei sitten leikkinyt ollenkaan. Ja kun me sanoimme, että meille ei ainakaan yhtään mitään, niin krääsää saimme mekin.

Melkein tuli paha mieli. Pitääkö kysyä, jos ei kuitenkaan voi millään tavalla kunnioittaa toiveita?

 

["jeps"]

hah meillä oli ihan sama juttu! kamalasti pikkuveljen kanssa lelukirjaan ympyröitiin mitä haluttiin, tai sitten kirjoitettiin pukille toivelista. ikinä ei saatu just sitä mitä toivottiin, vaan aina jotain sinne päin. mä halusin yks joulu ihan kamalasti toy storysta sen woodyn (eli se länkkäri tyyppi) ja sainki sen tilalle sen perhanan buz lightearin. hitto että olin katkera ja sillon kun oli niin furbyja.. (niitä karvasia olioita) nii sain sen tapasen, mut se ei kyllä ollu tota furbyä nähnykkää.. ja serkku taasen sai aina ne mit toivo. ja mä olin katkera, ku mulla oli kaikista halppis versiot noo.. nyt ainaki tietää miten toimia on lapsensa kanssa no tänä jouluna hän on viä niin pieni, ettei toivo viä mitään, mut ens jouluna jo varmaan osaa jotain haluta

 

["vieras"]

Miehen vanhemmat olivat juuri tuollaisia. Aina kaikkea halvinta lapsille ja nehän meni tietenkin heti rikki, koska halpa romu nyt vain menee rikki. Ja tätä halpojen ostoa perusteltiin juuri sillä, että lapsi rikkoo heti kaiken kuitenkin. Joopa joo..

En tarkoita, että hintalappu olisi tärkeä, mutta kyllä se nyt vain joskus on.

 

[sgsg]

Meidän lasten mummo on just tollanen. Toiseen ketjuun jo valitinkin, kun poika haluu lego paloauton, niin mummon mielestä poliisiauto on ihan yhtä hyvä. Täytyy sitten kai itse ostaa lisäksi se paloauto. Viime vuonna tyttö toivoi prinsessa-yöpukua, niin sai smurffipuvun. Poika toivoi Afrikan tähteä ja sai Kimblen. Näitä esimerkkejä olis vaikka kuinka...

 

["Kaiku"]

Meillä myös anoppi harrasti tuota aikanaan, minäkin sain aina pelkästään häneltä ainakin kuusi pakettia, johon oli paketoitu tyyliin ilmaisnäytteitä Yves Rocherilta, Annansilmä-seinäkalenteri, yhdet sukat tms. Paketteja oli siis aivan järjetön määrä sisältäen kaiken maailman pa*aa. Siinä sitten koko ilta niitä availtiin ja ihasteltiin... Viime vuosina on tosin tainnut ymmärtää yskän, ja joskus jopa saattaa kysyä että mitäköhän ne lapset tarvitsisivat tai haluaisivat lahjaksi. Myös pakettien määrä on aika lailla pienentynyt - onneksi! Joinakin vuosina lapset eivät oikeasti enää edes jaksaneet avata kaikkia lahjoja, kun kukin kynä oli paketoitu omaan pakettiinsa. Toinen erikoisuus on se, että eivät koskaan osta meille miehen kanssa mitään yhteistä, vaan periaate on se, että jokainen ostaa jokaiselle jotain omaa. Saamme siis joka vuosi sekä anopilta että apillta omat paketit - ja usein eivät tunnu edes tietävän mitä toinen on ostanut Minusta se on vaan vähän erikoista ostaa perheen isälle esimerkiksi yksi kylpypyyhe ja äidille jotain ihan muuta. Miehen kanssa ollut tästä taistelua, koska hänellä iskee aina paniikki, että häneltä pitäisi olla kaikille "omat" lahjat. Olen yrittänyt tolkuttaa, että me voimme perheenä antaa yhteiset lahjat - ei tarvitse olla sitä omaa pakettia kaikille. Tai että voi antaa veljelle ja hänen vaimolleen yhteisen lahjan.
Nyt jo naurattaa, pari vuotta sitten ei

 

[teisu]

tuli lisää mieleen aikuisten lahjoista, ei niinkään lasten lahjoista.. miehen mummo on sellanen, että ostaa kaikkea krääsää ja tykkää kierrättää tavaraa.. vaikka rahaa on kuin roskaa niin lahjoihin ei niitä tuhlaa (eikä tarvikkaan).. itse saatiin kahtena vuotena peräkkäin samanlainen pöytäkello, joka oli kullanvärinen ja siinä oli jotain lintuja yms.. sitten saatiin yks vuosi sellanen seinävaate, jossa oli kalastajia ja veneitä, väritykseltään se oli tummanpunainen ja tumman vihreä.. ei passannu ollenkaan meän sisustukseen..
sitten miehen sisko sai yks vuosi valokuva-albumin, jossa oli sisällä jonkun sukulaisen hautajaiskuvat! sisko oli tietenki ihan ihmeissään ja tämä niitten mummo vaan naureskeli siinä vieressä ja alkoi selittään ihan tohkeissaan niistä hautajaisista! tuli vähän inhottava tunnelma lahjojen aukaisuun..

muoks. niin ja sitten anoppi on sellanen, että laittaa lahjaksi aina pyyhkeitä (ihan kiva jos olisivat edes samaa sarjaa kaikki), pitkiä kynttilöitä, vaikka tietää ettei meillä ole niille telinettä.. sitten tulee kaiken maailman posliinikrääsää mitkä on suoraan lentänyt roskiin.. viime vuonna sanoin miehelle, että sanoo suoraan sinne ettei mitään ylimääräistä tavaraa varsinkaan eripari pyyhkeitä yms.. ja hyvin meni sanominen silloin perille.. katotaan taas tänä vuonna ovatko unohtaneet sen..
Paljon on krääsää kertynyt 7 vuoden aikana noilta kahdelta kaapin nurkkaan.. mistä ne onkin aina lentänyt sitten roskiin..

 

[piina]

:wave: Mä en ole koskaan edes osannut toivoa mitään. En ole koskaan tarvinnut jotain tiettyä juttua, joten mulle on ihan sama mikä sellainen se on. Esim. olen voinut toivoa nukkea ja saanut jonkun nuken, mutta en edelleenkään osaa toivoa tarkkaan jotain, en oikeastaa edes välitä siitä mikä se juuri on.

Samoin en ehkä ymmärrä omien lastenkaan toivovan jotain juuri tiettyä ja saatan vahingossa ostaa väärän. Toisaalta kun olen opettanut lapset kierrätyskulttuuriin ja he tietävät, että kirppareilta ostetaan silloin, kun sattuu sopiva löytymään, niin hekään eivät ole tottuneet valitsemaan vapaasti kaikesta mahdollisesta jotain juuri oikeita tiettyjä. Sen olen toki oppinut, että esim. mun on alelooreista turha ostaa halvalla pelejä, koska ei ne ole samoja, kuin ne pelit, joita pelaavat.