Mä oon saanu nyt aivan tarpeekseni tosta pojasta

[wiivi84]

Mä en tiiä mitä enää tekis, tulee jo niin huonoäiti-fiilis et oksat pois.

Tuo kun ei tottele mitään, joka asiaan vastaa en jaksa tai en haluu, jokainen ruoka on pahaa sitä ei voi syödä ( on ennemmin syömättä )

yhessä vaiheessa ajattelin että tää on nyt vaan jotain pientä uhmaa,mutta nyt ollaan menty tähän pisteeseen ja mun keinot rupee oleen loppu.

kauhea myöntää mutta musta tuntuu että mun tunteet rupee hiipumaan tota poikaa kohtaa, kun ei jaksais aina vaan tapella sen kanssa ja kun se samalla aiheuttaa hallaa koko perheelle.

Oikeesti kaikkeni olen kohta yrittäny... :'( :'( :ashamed:

 

[Silmukka-]

Voi sinnuu :hug:

En osaa kuvitella edes miten kurjalta tuntuu kun en ole samaa rääkkiä käynyt läpi mutta yhdellä läheisellä työkaverillani on ihan mahdoton tilanne tyttärensä kanssa.
Heillä on menty siihen pisteeseen ettei vanhemmat enää jaksa kasvattaa vaan ihan myöntävät antavansa periksi missä vaan että lapsi olisi hetken hiljaa ja kiukuttelematta. Tietävät toki että kostautuu myöhemmin mutta eivät vaan jaksa..

 

[Amp2]

Älä anna periksi! Minkäs ikäinen pikkuriiviö teillä siellä on? Ettei kuitenkin vain olisi uhmaikää, joka ikävä kyllä menee vain ajan kanssa pois. Lapset kokeilevat rajojaan ja vanhempiensa pinnaa, niin vain on. Toivottavasti teillä helpottaa ajan kanssa! Tsemppiä :hug:

 

[noh]

Saako poika muuten tarpeeksi huomiota ja hellyyttä?

 

[vieras]

Minkäikäinen on kyseessä? Jätä poika huomiotta, pistä lautanen nenän alle ja kun alkaa väkistä nosta tyynesti lautanen pois. Samoin jätä kuuntelematta kiukuttelut ja teet ihan muita hommia. Sano vielä että nyt mä suljen korvat ja en kuule mitä natiset. Oikeaa puhetta voit kuunnella. Pitkä tie, mutta voittoa kohti kuljetaan

 

[illuusia]

Meillä alkoi noi ihan tyhmää/en halua-jutut kun eskari lähestyi ja kuuluu vissiin ikään.. Tosin joku raja siinäkin ja ei kyllä päivittäistä ole, kannattaa vaan kiinnittää huomiota myös siihen miten itse käyttäytyy, eli huomioiko aina vaan sen negatiivisen käytöksen jolloin lapsi saattaa "tottua" siihen kun tietää että siten ainakin saa huomiota. :/
Jääkö sisarustensa varjoon, saako tarpeeksi aikaa omille jutuilleen?

 

[Gluteus maximus]

minulla oli eilen sama fiilis 5v kanssa. Kumpikin lapsi kipeänä ja ei päästä ulos ja tuo poika menee pitkin seiniä sisällä. Yritin keksiä askarteluja ja sekin meni huudoksi ja sitten sai vielä lääkärissä hirveät väsymys raivarit niin, että jouduin ihan kiinni pitelemään. Ikinä ei ole vastaavaa saanut missään ja olin ihan puulla päähän lyöty. Toivottavasti oli vaan väsymyksen aiheuttamaa.

 

[vieras]

Meillä 4 vuotias, joka uhmaa joka asiasta....tai sitten osa on sitä kovapäistä luonnetta. Aikamoista puhuttelemista on meilläkin......jaksuja. Saisitkos pientä tuumaustaukoa, ja joku muut tulisi hoitamaan poikaa??

 

[wiivi84]

poika on nyt 5,5v ja ihan ensimmäiseen uhmaikään asti poika oli aivan ihana ja "helppo".. sitten on kokoajan menny pahempaan suuntaan.

mä oon yrittäny totaki etten puhu pojalle jos ei ilmoita asiaansa normaalisti ja huomioo ei saa kiukuttelemalla,mutta sit loppupeleissä miehellä menee hermot ( sillä ku on lyhyempi pinnaa ku mulla )

myönän että nykyään mäki hermostun aika pienistä, kun tässä on kokoajan jotain "hässäkkää"

 

[?]

Onko poika päivähoidossa?

 

[wiivi84]

Onko poika päivähoidossa?

ei ole. eikä tällä hetkellä pääse edes kerhoon kun mulla ei oo autoa käytössä

 

[juurikin]

Onko poika päivähoidossa?

ei ole. eikä tällä hetkellä pääse edes kerhoon kun mulla ei oo autoa käytössä

Veikkaan, että tässä syy kiukutteluun. Virikkeitten puute, ikätasolle sopivan toiminnan puute, kaverien puute, sosiaalisten taitojen puute, sääntöjen puute...

 

[Ella]

mä oon yrittäny totaki etten puhu pojalle jos ei ilmoita asiaansa normaalisti ja huomioo ei saa kiukuttelemalla,mutta sit loppupeleissä miehellä menee hermot ( sillä ku on lyhyempi pinnaa ku mulla )

Nyt sitten asennoiduttu "projektiin" molemmat ja ette anna pojallenne huomiota, vaikka mitä tekisi. Kerrotte, miten asiat ovat ja piste. Ja pysytte rauhallisina vaikka väkisin (kyllä aikuinen pystyy tämän päättämään, jos vaan haluaa). Ja mies tähän mukaan ja päämäärä selväksi. Jos sanoo ruuasta "pahaa, en syö", ei sitten syö, antakaa olla syömättä. Kylmän viileesti vaan "jaahas, sitten et syö" ja ruoka edestä pois. Sama meininki muihinkin asioihin.

 

[Silmukka-]

Onko poika päivähoidossa?

ei ole. eikä tällä hetkellä pääse edes kerhoon kun mulla ei oo autoa käytössä

Entäs joku harrastus iltoihin? Poika saattaa olla turhautunut kotona oloon.
Asutteko syrjässä niin ettei julkisilla pääse liikkumaan helposti?

 

[wiivi84]

kamalinta on tosiaan se että kun rupee huomaamaan ettei välitä pojasta enää niin paljoa kun muista lapsista, olen kuitenkin pitänyt nämä tunteet ihan itselläni ja antanu pojalle yhtä paljon rakkautta kuin muillekkin.

 

[Estu]

Niin tuttua! :hug:

Meidän esikoinen täyttää ensi kuussa 6v ja voi jestas, että mulla menee välillä hermot. Meillä ei ole syömisten ja tekemisten kanssa ongelmia, mutta poikaon aloittanut ärsyttämisen :kieh: Milloin äiti on tyhmä, pikkuveli on tyhmä tai "Et oo enää mun veli!!!", on lällätystä, ilveilyä, nännätystä, pomottamista....... :headwall: :headwall:

Ei meillä ollut uhmaa ennen tätä ollenkaan, mutta onneksi neuvolassa sanoivat, että tämä vaihe kuuluu tuohon ikään. Kohta pitäisi helpottaa (jos helpottaa...ainakin siihen on kiva uskoa :saint: ).

*muoks. meillä on kyllä toimintaa, että pojan käytös ei siitä johdu ja huomiota saa samoin, kuin muutkin.

 

[Ella]

mä oon yrittäny totaki etten puhu pojalle jos ei ilmoita asiaansa normaalisti ja huomioo ei saa kiukuttelemalla,mutta sit loppupeleissä miehellä menee hermot ( sillä ku on lyhyempi pinnaa ku mulla )

Nyt sitten asennoiduttu "projektiin" molemmat ja ette anna pojallenne huomiota, vaikka mitä tekisi. Kerrotte, miten asiat ovat ja piste. Ja pysytte rauhallisina vaikka väkisin (kyllä aikuinen pystyy tämän päättämään, jos vaan haluaa). Ja mies tähän mukaan ja päämäärä selväksi. Jos sanoo ruuasta "pahaa, en syö", ei sitten syö, antakaa olla syömättä. Kylmän viileesti vaan "jaahas, sitten et syö" ja ruoka edestä pois. Sama meininki muihinkin asioihin.

Siis tuolla huomioitta jättämisellä tarkoitin näitä "uhmakohtauksia" tms. vaikeita tilanteita.

 

[illuusia]

Näkeekö/onko kavereita muuten vapaa-ajalla?

 

[endie]

mä NIIIIN tiedän tuon tunteen.
terveisin kuus ja puoli vuotiaan äiti ja takana taas yks helvetillinen aamu kun MIKÄÄN ei kelpaa tai ole hyvin.
onneks on nyt eskarissa eikä täällä kitisemässä
:ashamed:

 

[wiivi84]

Onko poika päivähoidossa?

ei ole. eikä tällä hetkellä pääse edes kerhoon kun mulla ei oo autoa käytössä

Entäs joku harrastus iltoihin? Poika saattaa olla turhautunut kotona oloon.
Asutteko syrjässä niin ettei julkisilla pääse liikkumaan helposti?

asutaan aika syrjässä, mutta poika kävi viime syksyyn asti temppukoulussa ja aluksi tykkäsi siitä, sitten päätettiin lopettaa se kun poika aloitti siellä riehunnat ja ei enää uskonu sielläkään mitään.

 

[wiivi84]

Näkeekö/onko kavereita muuten vapaa-ajalla?

Ikävä kyllä tässä naapurissa ei ole lapsia, mutta pyrin siihen että poika pääsee leikkimään kavereidensa kanssa useampana päivänä viikossa.

 

[wiivi84]

Niin tuttua! :hug:

Meidän esikoinen täyttää ensi kuussa 6v ja voi jestas, että mulla menee välillä hermot. Meillä ei ole syömisten ja tekemisten kanssa ongelmia, mutta poikaon aloittanut ärsyttämisen :kieh: Milloin äiti on tyhmä, pikkuveli on tyhmä tai "Et oo enää mun veli!!!", on lällätystä, ilveilyä, nännätystä, pomottamista....... :headwall: :headwall:

Ei meillä ollut uhmaa ennen tätä ollenkaan, mutta onneksi neuvolassa sanoivat, että tämä vaihe kuuluu tuohon ikään. Kohta pitäisi helpottaa (jos helpottaa...ainakin siihen on kiva uskoa :saint: ).

*muoks. meillä on kyllä toimintaa, että pojan käytös ei siitä johdu ja huomiota saa samoin, kuin muutkin.

joo no meillä on ton tottelemattomuuden lisäks näsäviisastelu ja välillä vaan toistelee kaiken mitä muut sanoo tosi rasittavaa

 

[endie]

kamalinta on tosiaan se että kun rupee huomaamaan ettei välitä pojasta enää niin paljoa kun muista lapsista, olen kuitenkin pitänyt nämä tunteet ihan itselläni ja antanu pojalle yhtä paljon rakkautta kuin muillekkin.

lapset on tosi tarkkoja, ne aistii ja huomaa tällaset fiilikset vanhemmasta herkästi.. :/

 

[wiivi84]

kamalinta on tosiaan se että kun rupee huomaamaan ettei välitä pojasta enää niin paljoa kun muista lapsista, olen kuitenkin pitänyt nämä tunteet ihan itselläni ja antanu pojalle yhtä paljon rakkautta kuin muillekkin.

lapset on tosi tarkkoja, ne aistii ja huomaa tällaset fiilikset vanhemmasta herkästi.. :/

joo siis kyl varmaan saattaaki huomata mutta tämä tapahtui vasta vastikään. poika kun on uhmaillut aina 2vuotiaasta asti ja mitään taukoja ei oo ollu

 

[illuusia]

Tuo mitä endie kirjotti on kyllä aivan totta, lapsi ei osaa sitä kenties muuten ilmaista kuin käytöksellään, osa hakee tosiaan epätoivoisesti huomiota sitten sillä negatiivisella tavalla kun osa sulkeutuu ja muuttuu jopa ns. huomaamattomiksi. Vaikka kuinka turhauttaa niin koittaisin kyllä nyt panostaa enemmän poikaan ja siihen mitä hän haluais tehdä jne.
Mitä poika itse sanoo kun kysyt miksi käyttäytyy noin tai mikä vaivaa mieltä?
Ja mitä jos ottaisitte käyttöön jonkun systeemin että kun on mennyt muutama päivä hyvin niin sitten teette jotain kivaa, välillä ihan ilman sisaruksiakin jos vaan mahdollista?