V
vieras
Vieras
olen siinä iässä et kaveripiiri menee naimisiin ja perustaa perheita. usean rakkaan ihmisen elämää olen sivusta seurannut iloineen, suruineen, riitoineen ja sovintoineen. vaikke ne kaikki riitelee ja niiden elämä ei ole vaaleanpunaista hörselöä ja ruusun terälehtiä, niin ne elää tasapaksua onnellista arkea. nauravat toisilleen ja yhdessä, hipaisevat toisiaan ohikulkeissaan, luovat toisiinsa katseita, tekevät yhdessä asioita, huomioivat toisensa, puhuvat ja ovat ilo silmälle. jopa silloin kun tappelevat ja "sormukset lentelee" koska esim.mun veljen ja sen vaimon riitoja seuranneena voin sanoa, et se on "järkevää riitelyä", ne korottaa ääntään ja on vihaisia, mutta suusta tulee silkkaa asiaa kuitenkin loppujenlopuksi, perusteluita ja mielipiteitä jne. sit sovitaan.
ei mulla oo tollasta. mun mies ei naura, mun mies ei tee mun kanssa mitään, mun mies ei koske muhun pitkällä tikullakaan, meidän riidat on ihan kamalia taistoja siitä kumpi pystyy sanoon pahemmin toiselle, me ei tehdä yhdessä mitään.....
me ollaan oltu pitkään yhdessä ja kun mies alkoi yrittäjäksi pari vuotta sitten, niin parisuhde kuihtui. mies muuttui aivan toiseksi ja on jatkuvasti kireä kun viulunkieli ja tosi inhottava.
ajattelen paljon eroa, mutta en kuitenkaan halua jättää miestä kun uskon siihen parempaan huomiseen. mutta mitä jos sitä ei tule ja mun elämäni rakkaus menee sivu suun jos roikun tässä suhteessa onnettomana? tai entä jos lähden ja se oliskin virhe, mies muuttuu taas kun työt rauhoittuu, eikä otakaan mua enää takaisin kun olen sen jättänyt ja riudun sit loppuelämäni.
mua ahdistaa.
ei mulla oo tollasta. mun mies ei naura, mun mies ei tee mun kanssa mitään, mun mies ei koske muhun pitkällä tikullakaan, meidän riidat on ihan kamalia taistoja siitä kumpi pystyy sanoon pahemmin toiselle, me ei tehdä yhdessä mitään.....
me ollaan oltu pitkään yhdessä ja kun mies alkoi yrittäjäksi pari vuotta sitten, niin parisuhde kuihtui. mies muuttui aivan toiseksi ja on jatkuvasti kireä kun viulunkieli ja tosi inhottava.
ajattelen paljon eroa, mutta en kuitenkaan halua jättää miestä kun uskon siihen parempaan huomiseen. mutta mitä jos sitä ei tule ja mun elämäni rakkaus menee sivu suun jos roikun tässä suhteessa onnettomana? tai entä jos lähden ja se oliskin virhe, mies muuttuu taas kun työt rauhoittuu, eikä otakaan mua enää takaisin kun olen sen jättänyt ja riudun sit loppuelämäni.
mua ahdistaa.
