Lapsia minä ja vuotta nuorempi siskoni.
Mulla kaksi poikaa, joilla ei yhteyttä isään eikä isän puolen sukuun ollenkaan. Vaari on ollut pojille aina huipputärkeä! Mun pojilla kun ei muita isovanhempia ole kuin minun vanhempani.
Siskolla teinipoika, jolla isä, isäpuoli, äidin vanhemmat, isän vanhemmat ja isäpuolen vanhemmat isovanhempina. Isän vanhemmille ainoa lapsenlapsi ja isäpuolen vanhemmille ollut läheinen vuoden vanhasta asti.
Mutta vaikka vaari tietää arvonsa mun poikieni elämässä, hän on aina ollut tasan oikeudenmukainen kaikessa - niin henkisesti kuin aineellisestikin. Esim. siskonpoika sai mopokortin ja vaari antoi 1000e mopoon. Nyt oma esikoiseni aloitti amisopinnot ja vaari antoi 1000e uuteen tietokoneeseen. Vähän lomittain on aina apua tullut, mutta jokaiselle jossain vaiheessa yhtäpaljon kuin muillekin. Ja uskon, että sama linja jatkuu sitten aikanaan perinnönjaossa.
Siinä mielessä tämä on mielestäni erittäin ihailtavaa isältäni, että me kaikki tiedämme vaietun salaisuuden, ettei isäni ole siskoni biologinen isä. Mutta minulle rakas sisko ja isälleni rakas tytär.
Tosin meilläkin tilanne on sellainen, että minulle on ihan sama, jos siskoni saa jotain eri aikaan kuin minä, mutta siskoni on luonteeltaan sellainen, että jos minä saan nuppineulan, tivaa siskoni kiukkuisena, missäs on hänen nuppineulansa. Taustalla on tosin sekin, että siskoni ei ole itsetunnoltaan yhtä vahva kuin minä.
Mutta olen ennenkin seurannut keittiksen ja siskonsa suhteita ja myötäelänyt samoja tunteita kuin omassa siskosuhteessani.