Mä olen totaalisen Loppu tähän tilanteeseen!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Marrasmasu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No epäilen vain,ettei eroa ole pahemmin pystynyt käymään läpi,jos heti ottaa uuden tilalle.Eli käytännössä siirtyy heti uuteen suhteeseen.Ja pari kuukautta on eroprosessissa tosi lyhyt aika.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mm:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Mä en näe miehen mahdollisia tulevia vaikeuksia ongelmana vaan JO OLEMASSAOLEVIEN LASTEN vaikeuksia.Jos erosta on pari kuukautta niin eihän lapset ole päässeet edes alkuun asian käsittelyssä,etkä ole ap sinäkään.Ehkä ystäväsi osaavat ajatella järjellä.Ilkeitä ja moukkamaisia ovat,mutta ehkä ajattelevat parastasi(tai lastesi parasta)Mieti miltä lapsistasi tuntuu jos uusi vauva tulee vielä tämän vuoden puolella?Vanhempien ero on lapsille yksi suurimmista järkytyksistä.Haluatko romuttaa lastesi mielenterveyden vain koska et osaa ajatella järkevästi?!

enköhän mä itse tiedä milloin olen toipunut erosta ja kyllä siitä olen koska se suhde oli jo tuhoon tuomittu ajat sitten!
Lapsista en tietenkään tiedä kauan se vie,mitä heidän päässään liikkuu.


Tätä asiaa kannattaisi todellakin miettiä!!!
Ja parasta lapsille olisi viedä heidät esim perheneuvolaan ja saada heille apua eron käsittelyyn.
Näistä isistä ja äidistä.. Ap on äiti jo oleville ja tulevalle, kyllä. On aivan eri asia taloudellisesti ja henkisesti olla yh kahdelle tai kolmelle. On siinä eroa, varsinkin kun ovat eri isille, ei tapaamiset jne aina mene samana viikonloppuna tms, jos ap eroaa tästä uudesta miehestä myös, eli voi olla todella rankkaa tämä lasten ja heidän isien tapailurumba, kun se voi olla sitä jo yhden isän kanssa.


voi jeesus! Eli siis minäkin tässä eroava nuori äiti, minun siis pitäisi myös viedä lapseni terapiaan perheneuvolaan, jotta selviää erosta? eiköhän jokainen voi käsitellä oman eronsa lapsen kanssa kotona jos mitään ongelmia ei ilmene?

 
lisään vielä edelliseen kirjoitukseeni, että enemmän luulisi lapsen hämääntyvän jos vien hänet neuvolaan käsittelemään eroa, kun se onnistuu varsin hyvin kotonakin äidin ja isän kanssa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja myymä:
Alkuperäinen kirjoittaja mm:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Mä en näe miehen mahdollisia tulevia vaikeuksia ongelmana vaan JO OLEMASSAOLEVIEN LASTEN vaikeuksia.Jos erosta on pari kuukautta niin eihän lapset ole päässeet edes alkuun asian käsittelyssä,etkä ole ap sinäkään.Ehkä ystäväsi osaavat ajatella järjellä.Ilkeitä ja moukkamaisia ovat,mutta ehkä ajattelevat parastasi(tai lastesi parasta)Mieti miltä lapsistasi tuntuu jos uusi vauva tulee vielä tämän vuoden puolella?Vanhempien ero on lapsille yksi suurimmista järkytyksistä.Haluatko romuttaa lastesi mielenterveyden vain koska et osaa ajatella järkevästi?!

enköhän mä itse tiedä milloin olen toipunut erosta ja kyllä siitä olen koska se suhde oli jo tuhoon tuomittu ajat sitten!
Lapsista en tietenkään tiedä kauan se vie,mitä heidän päässään liikkuu.


Tätä asiaa kannattaisi todellakin miettiä!!!
Ja parasta lapsille olisi viedä heidät esim perheneuvolaan ja saada heille apua eron käsittelyyn.
Näistä isistä ja äidistä.. Ap on äiti jo oleville ja tulevalle, kyllä. On aivan eri asia taloudellisesti ja henkisesti olla yh kahdelle tai kolmelle. On siinä eroa, varsinkin kun ovat eri isille, ei tapaamiset jne aina mene samana viikonloppuna tms, jos ap eroaa tästä uudesta miehestä myös, eli voi olla todella rankkaa tämä lasten ja heidän isien tapailurumba, kun se voi olla sitä jo yhden isän kanssa.


voi jeesus! Eli siis minäkin tässä eroava nuori äiti, minun siis pitäisi myös viedä lapseni terapiaan perheneuvolaan, jotta selviää erosta? eiköhän jokainen voi käsitellä oman eronsa lapsen kanssa kotona jos mitään ongelmia ei ilmene?

No onkos sulla heti uusi mies ja uusi vauva tulossa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
No epäilen vain,ettei eroa ole pahemmin pystynyt käymään läpi,jos heti ottaa uuden tilalle.Eli käytännössä siirtyy heti uuteen suhteeseen.Ja pari kuukautta on eroprosessissa tosi lyhyt aika.

korjaan,muutimme erilleen 2kk sitten ---------->avioerovireillä.
Suhde on ollut jo kuollut pitkään joten olen itse kyllä käsitellyt eron täysin.
 
itse tiedän hyvin monta eronnutta äitiä jotka ovat aika pian alkaneet tapailla uutta miestä enkä kyllä koskaan ole kuullut että heitä tuomittaisiin sen takia.pitääkö elämän loppua jos suhde kariutuu?Pitääkö elää sinkkuna loppuelämä sitten?Minusta ei vaan pitää tehdä mikä itsestään tuntuu paremmalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja myymä:
Alkuperäinen kirjoittaja mm:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Mä en näe miehen mahdollisia tulevia vaikeuksia ongelmana vaan JO OLEMASSAOLEVIEN LASTEN vaikeuksia.Jos erosta on pari kuukautta niin eihän lapset ole päässeet edes alkuun asian käsittelyssä,etkä ole ap sinäkään.Ehkä ystäväsi osaavat ajatella järjellä.Ilkeitä ja moukkamaisia ovat,mutta ehkä ajattelevat parastasi(tai lastesi parasta)Mieti miltä lapsistasi tuntuu jos uusi vauva tulee vielä tämän vuoden puolella?Vanhempien ero on lapsille yksi suurimmista järkytyksistä.Haluatko romuttaa lastesi mielenterveyden vain koska et osaa ajatella järkevästi?!

enköhän mä itse tiedä milloin olen toipunut erosta ja kyllä siitä olen koska se suhde oli jo tuhoon tuomittu ajat sitten!
Lapsista en tietenkään tiedä kauan se vie,mitä heidän päässään liikkuu.


Tätä asiaa kannattaisi todellakin miettiä!!!
Ja parasta lapsille olisi viedä heidät esim perheneuvolaan ja saada heille apua eron käsittelyyn.
Näistä isistä ja äidistä.. Ap on äiti jo oleville ja tulevalle, kyllä. On aivan eri asia taloudellisesti ja henkisesti olla yh kahdelle tai kolmelle. On siinä eroa, varsinkin kun ovat eri isille, ei tapaamiset jne aina mene samana viikonloppuna tms, jos ap eroaa tästä uudesta miehestä myös, eli voi olla todella rankkaa tämä lasten ja heidän isien tapailurumba, kun se voi olla sitä jo yhden isän kanssa.


voi jeesus! Eli siis minäkin tässä eroava nuori äiti, minun siis pitäisi myös viedä lapseni terapiaan perheneuvolaan, jotta selviää erosta? eiköhän jokainen voi käsitellä oman eronsa lapsen kanssa kotona jos mitään ongelmia ei ilmene?

No onkos sulla heti uusi mies ja uusi vauva tulossa?

Ei ole mutta miten se vaikuttaa lapsien eroprosessiin? Erohan käsitellään jokatapauksessa?
 
No tuttavani on eronnut 10v sitten, lapsensa olivat 4 ja 6. Ero meni hyvin, lapset tapasivat säännöllisesti isäänsä, kuten edelleen jne. Mutta nyt on tämä nuorempi alkanut vata oireilemaan eroa! Uskomatonta mutta totta. Taatusti nuo vanhemmat tuolloin erotessaan tekivät kaikkensa lastensa eteen, näin uskon läheltä seuranneena. Nyt tuo juniori käy perheneuvolassa ja saa apua. Hän kokee jääneensä hylätyksi, ettei häntä rakasteta jne, että hänen syy, kun vanhemmat erosi. Eli jep, kyllä voi viedä apua saamaan niin lapsensa kuin itsensä ammattilaisten luo. Ei tekisi ap:llekkaan huonoa käydä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa. Ero on iso juttu, vielä isompi kun on lapset mukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja pahapaha:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Mä en näe miehen mahdollisia tulevia vaikeuksia ongelmana vaan JO OLEMASSAOLEVIEN LASTEN vaikeuksia.Jos erosta on pari kuukautta niin eihän lapset ole päässeet edes alkuun asian käsittelyssä,etkä ole ap sinäkään.Ehkä ystäväsi osaavat ajatella järjellä.Ilkeitä ja moukkamaisia ovat,mutta ehkä ajattelevat parastasi(tai lastesi parasta)Mieti miltä lapsistasi tuntuu jos uusi vauva tulee vielä tämän vuoden puolella?Vanhempien ero on lapsille yksi suurimmista järkytyksistä.Haluatko romuttaa lastesi mielenterveyden vain koska et osaa ajatella järkevästi?!

enköhän mä itse tiedä milloin olen toipunut erosta ja kyllä siitä olen koska se suhde oli jo tuhoon tuomittu ajat sitten!
Lapsista en tietenkään tiedä kauan se vie,mitä heidän päässään liikkuu.

Just toi viimeinen lause - ehkä otat ensin selvää mitä heidän päässä liikkuu? Ainakin jokainen vastuuntuntoinen äiti niin yrittäisi tehdä...

Kyseessä on kuitenkin pienet lapset joten heiltä en saa kysymällä vastauksia tai niitä oikeita vastauksia.miten mahdollisesti selvitän lapseni ajatukset`?

Ääh, ymmärrän kyllä toisaalta sun tilanteen, tai lähinnä sen että olet sekaisin ja tarvitsisit ihan oikeaa keskusteluapua että ajatukset selviäisi, eikä vaan kavereiden mustavalkoisia kommentteja. Mutta oikeasti - lapset tarvitsevat aikaa ja ennenmuuta paljon paljon tukea ja huolenpitoa erosta selvitäkseen, vaikkei se päälle päin niin selvästi näkyisikään. Vauva vie paljon aikaa, eli juuri sitä mitä lapsesi nyt erityisesti tarvitsisivat. Eikä uusi isäpuolikaan oman isän tilalla noin nopeasti ei kuulosta hyvältä... onhan teillä aikaa katsoa miten suhteenne kehittyy, ennenkuin perustatte perheen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
itse tiedän hyvin monta eronnutta äitiä jotka ovat aika pian alkaneet tapailla uutta miestä enkä kyllä koskaan ole kuullut että heitä tuomittaisiin sen takia.pitääkö elämän loppua jos suhde kariutuu?Pitääkö elää sinkkuna loppuelämä sitten?Minusta ei vaan pitää tehdä mikä itsestään tuntuu paremmalta.

Nimenomaan! Ja kertokaapas että mikäs on se aikaraja tarkalleen, että saa alkaa tapailemaan uusia ihmisiä, entäs se aikaraja kun saa hankkia lisää lapsia niin että se EI vaikuta jo nykyisiin lapsiin!

Olisi kiva tietää :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
itse tiedän hyvin monta eronnutta äitiä jotka ovat aika pian alkaneet tapailla uutta miestä enkä kyllä koskaan ole kuullut että heitä tuomittaisiin sen takia.pitääkö elämän loppua jos suhde kariutuu?Pitääkö elää sinkkuna loppuelämä sitten?Minusta ei vaan pitää tehdä mikä itsestään tuntuu paremmalta.

Olet muuttanut eksän kanssa erilleen kaksi kuukautta sitten, sinulla on pienet lapset hänelle ja olet raskaana uudelle miehelle, jonka riippuvuusongelma askaruttaa sinua. Lisäksi viittaan aloituksesi otsikkoon. Kai on olemassa muitaikin tarkoittamiasi "parempia" vaihtoehtoja ikuiselle selibaatille kuin tämä? Elämän loppumisella eroon ja raskautumisella 8 vkn sisällä erosta on välissä muitakin vaihtoehtoja, usko pois..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
itse tiedän hyvin monta eronnutta äitiä jotka ovat aika pian alkaneet tapailla uutta miestä enkä kyllä koskaan ole kuullut että heitä tuomittaisiin sen takia.pitääkö elämän loppua jos suhde kariutuu?Pitääkö elää sinkkuna loppuelämä sitten?Minusta ei vaan pitää tehdä mikä itsestään tuntuu paremmalta.

Ei tartte koko elämää viettää yksin,mutta ensiksi pitää selvittää miten lapset voivat.Miten auttaa heidät erosta yli.Mun mielestä silloin kun on lapsia pistetään omat itsekkäät tarpeet jäähylle ja mietitään lasten parasta.Ja jos ei itse osaa lapsiaan auttaa,siihen haetaan apua.
Ja laastarisuhteethan ovat aika yleisiä eronneilla...
 
Joo-o. Keskustelun aloittaja on tullut tänne kertomaan vaikeasta tilanteestaan ja muutenkin hakemaan muitakin mielipiteitä mitä saa "kavereiltaan" tällä hetkellä. Että mitäs helvettiä, että täällä neuvotaan heti paikalla viemään kaikki perheneuvolaan terapiaan ja vaikka mitä muuta paskaa?? Kuka täällä on sanomaan toiselle, että onko se käsitellyt eron miehensä kanssa vai ei?? Hei huhhuh. Missä on ihmisten HIENOTUNTEISUUS JA ELÄMÄN KUNNIOITUS kysyn vaan? Että ohjataan suunnilleen aborttiin täältäkin, vaikka kirjoittajilla/vastaajilla on luultavasti omiakin lapsia. Ajatelkaa välillä sydämmillänne, älkääkä olko niin tuomitsevia.
 
Lisään vielä, että kun eroaa, minun mielestäni on hyvä pitää vähintään se harkinta-aika ihan oman arjen selvittelyyn jne, eikä rynniä heti uuteen suhteeseen.
Lisäksi, kun on lapsia, harkitsisin kyllä tarkkaan ennenkuin esittelisin uuden miehen lapsilleni.
Kun on lapsia, ei kaikkea enää voi tehdä kuten itseä huvittaa, koska se vastuu olemassaolevista lapsista on mielestäni ensisijainen.
En siis ole kuitenkaan sitä mieltä, ettei eronnut äiti saisi koskaan enää ottaa uutta miestä, mutta maltti on valttia tässä asiassa. Nyt ap:lla on käynyt toisin, ok, ja paljon on mietittävää, mutta kyllä mielestäni keskustelu ulkopuolisen kanssa olisi hyväksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja taas yksi vieras:
Joo-o. Keskustelun aloittaja on tullut tänne kertomaan vaikeasta tilanteestaan ja muutenkin hakemaan muitakin mielipiteitä mitä saa "kavereiltaan" tällä hetkellä. Että mitäs helvettiä, että täällä neuvotaan heti paikalla viemään kaikki perheneuvolaan terapiaan ja vaikka mitä muuta paskaa?? Kuka täällä on sanomaan toiselle, että onko se käsitellyt eron miehensä kanssa vai ei?? Hei huhhuh. Missä on ihmisten HIENOTUNTEISUUS JA ELÄMÄN KUNNIOITUS kysyn vaan? Että ohjataan suunnilleen aborttiin täältäkin, vaikka kirjoittajilla/vastaajilla on luultavasti omiakin lapsia. Ajatelkaa välillä sydämmillänne, älkääkä olko niin tuomitsevia.

No jos äiti sanoo suoraan,ettei tiedä mitä lapset ajattelevat erosta ym.Niin silloin on apu paikallaan.
 
Ja lasten ajatuksia voi seurailla tosiaan vaikka neuvolapsykologin luona, joilla on omat keinonsa saada lasten tunteita esille. Joku tuolla kauhisteli että psykologilla käynti vaurioittaa lapsia - no eihän ne mitään lobotomiaa siellä tee!
Ap sanoi että pitää tehdä mikä tuntuu itsestä hyvälle. No joo joo, jos olet sinkku, mutta sulla on ne pienet lapsetkin siinä, ja kyllä niitä pitää ajatella ENSIN ennekuin miettii omia kivoja kicksejään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
itse tiedän hyvin monta eronnutta äitiä jotka ovat aika pian alkaneet tapailla uutta miestä enkä kyllä koskaan ole kuullut että heitä tuomittaisiin sen takia.pitääkö elämän loppua jos suhde kariutuu?Pitääkö elää sinkkuna loppuelämä sitten?Minusta ei vaan pitää tehdä mikä itsestään tuntuu paremmalta.

Ei tartte koko elämää viettää yksin,mutta ensiksi pitää selvittää miten lapset voivat.Miten auttaa heidät erosta yli.Mun mielestä silloin kun on lapsia pistetään omat itsekkäät tarpeet jäähylle ja mietitään lasten parasta.Ja jos ei itse osaa lapsiaan auttaa,siihen haetaan apua.
Ja laastarisuhteethan ovat aika yleisiä eronneilla...

Ja koskahan lapset ovat valmiita tarkalleen ottaen äidin uuteen suhteeseen? Just joku kirjotti, että lapsi alkoi käsitellä eroa vasta paljon myöhemmin! Eihän sellaista voi tietää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mm:
Lisään vielä, että kun eroaa, minun mielestäni on hyvä pitää vähintään se harkinta-aika ihan oman arjen selvittelyyn jne, eikä rynniä heti uuteen suhteeseen.
Lisäksi, kun on lapsia, harkitsisin kyllä tarkkaan ennenkuin esittelisin uuden miehen lapsilleni.
Kun on lapsia, ei kaikkea enää voi tehdä kuten itseä huvittaa, koska se vastuu olemassaolevista lapsista on mielestäni ensisijainen.
En siis ole kuitenkaan sitä mieltä, ettei eronnut äiti saisi koskaan enää ottaa uutta miestä, mutta maltti on valttia tässä asiassa. Nyt ap:lla on käynyt toisin, ok, ja paljon on mietittävää, mutta kyllä mielestäni keskustelu ulkopuolisen kanssa olisi hyväksi.

peesi tälle. Miettisin pitkään ennenkuin veisin uuden miehen lapsille näytille. Ap:lla on aika mustavalkoinen kuva itselläänkin - joko vauva ja uusi mies, tai sitten koko loppuelämä yksin selibaatissa. Onhan niitä vaihtoehtoja siinä välissäkin.
 
en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?
 
Kehoittamalla viemään perheneuvolaan saamaan terapiaa ja muuta paskaa...
Ei hyvänen aika!"!!
Kyllä oikeasti kunnollista, asiallista apua saa, ja sitä kannattaa hakea. Ihan vain keskustellakseen. Kun saa puhua neutraalille, puolueettomalle kuulijalle, saattaa omat ajatukset selkiytyä ja ratkaisujen teko on helpompaa ( oli se ratkaisu mikä hyvänsä ja ongelma mikä hyvänsä) .
Ei prheneuvolaa kannata aina ajatella pahana, tai että pitää olla hullu ja päästään sekaisin, kykenemätön hoitamaan itseään tai lapsiaan.
Ihan tavalliset ihmiset voivat käydä juttelemassa ja siten saada selkeyttä ajatuksilleen varsinkin jos ovat yksin suurten päätösten edessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myymä:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
itse tiedän hyvin monta eronnutta äitiä jotka ovat aika pian alkaneet tapailla uutta miestä enkä kyllä koskaan ole kuullut että heitä tuomittaisiin sen takia.pitääkö elämän loppua jos suhde kariutuu?Pitääkö elää sinkkuna loppuelämä sitten?Minusta ei vaan pitää tehdä mikä itsestään tuntuu paremmalta.

Ei tartte koko elämää viettää yksin,mutta ensiksi pitää selvittää miten lapset voivat.Miten auttaa heidät erosta yli.Mun mielestä silloin kun on lapsia pistetään omat itsekkäät tarpeet jäähylle ja mietitään lasten parasta.Ja jos ei itse osaa lapsiaan auttaa,siihen haetaan apua.
Ja laastarisuhteethan ovat aika yleisiä eronneilla...

Ja koskahan lapset ovat valmiita tarkalleen ottaen äidin uuteen suhteeseen? Just joku kirjotti, että lapsi alkoi käsitellä eroa vasta paljon myöhemmin! Eihän sellaista voi tietää!

Ei voi tietää,mutta eiköhän tuo ole aika varmaa kaikille,että pari kuukautta erosta lapset eivät ole valmiitä äitin uuteen suhteeseen,eikä varsinkaan uuteen vauvaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

No musta on kaikkein epäillyttävintä jos lapset eivät reagoi eroon millään!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en ole huomannut lapsistani että he olisivat kauheasti kärsineet erosta.vanhempi lapsi on ymmärtänyt tilanteen että äiti ja isä asuvat erillään.
Pienemmästä en osaa sanoa,hän on kuitenkin niin pieni että unohtaa helposti.
Mitä oireita minun pitäisi ottaa huomioon että näkisin onko lapseni sekaisin erosta?

Ehkei ole sekaisin, mutta tuskin ihan sujutkaan asian kanssa, jos olette vasta 2 kk sitten erilleen muuttaneet. Mikä kiire sulla on toiseen suhteeseen?
 

Yhteistyössä