Mä olen niin rakastunut lapseni päiväkotiin <3

["vieras"]

Haukkua lasta?????

Eiköhän tuo Ninan heitto ollut vitsi...?

 

["vieras"]

Sitten lasta voi lohduttaa ja auttaa pettymyksen yli? Siis sen sijaan, että rupeaa uhmakkaaksi ja taistelee lasta vastaan Ei se, että ottaa lapsen huomioon ihmisenä vaadi sitä, että kaiken pitää soljua tasaisen täydellisesti eikä mistään koskaan kiukuta tai riidellä. Kyllä tälläkin palstalla on sellaisia ihmisiä jotka tuntevat meitä IRL ja tietävät, ettei arki ole pelkkää vaaleanpunaista pumpulia ja ruusuilla tanssimista meilläkään, vaikka arki pääasiassa hyvin sujuukin. Välillä asioista ollaan eri mieltä ja sit ollaan ja sit siitä puhutaan ja keksitään joku ratkaisu johon molemmat voi olla tyytyväisiä. Ja jos tulee ylilyöntejä niin pyydetään anteeksi.

Ei ole mitään tilanteita joissa "normaalisti" "joutuu" neuvottelemaan. Lapsen kanssa voi kommunikoida siinä missä aikuisenkin. Miten sinä teet jos olet jonkun aikuisen kanssa vahvasti eri mieltä, ja teidän pitäisi tehdä jotain yhdessä?

Niin tietysti uhmakohtaustahan sinun lapsesi ei ole koskaan saanut (kovasti mainostit että sinun lapsellesi ei uhmaa tule. piste), se on vain eri mieltä asioista ja joskus tulee ylilyöntejä voihan asian noinkin ilmaista

 

["vieras"]

Lapseni ovat ihan kunnallisessa päiväkodissa jossa toimintaa ohjaa mm. ympäristökasvatus (mm. kierrätystä harjoitellaan jo pienten ryhmässä) ja yhteisöllisyys (mm. yhteistyö samassa rakennuksessa toimivan ala-asteen kanssa). Metsäretkillä käyvät viikoittain. Pienten ryhmä on omassa rakennuksessaan pois isompien hälystä. Todella kiva paikka.

 

["huoh"]

nuo ninan erinomaisuudet heidän päoväkodissaan pätee minusta useaankin päiväkotiin.

samaa mieltä tosin olen tuosta pettymyksen ja surun auttamisesta yli, itkevää lasta ei tule jättää yksin.

lapseni meni päiväkotiin hiukan alle 2-vuotiaana, osasi jo puhua tosi hyvin ja oli juuri oppinut kuivaksi. ettei se 3 ole mikään maaginen ikä päiväkodin aloituksessakaan.

 

["huoh"]

eniten ärsyttää tälläiset minä tiedän parhaiten, meillä on kasvatetaan parhaiten jne.
kaikki sama ei toimi jokaisella perheellä eikä lapsella. kyllä niitä hyvinvoivia lapsia kasvatetaan ilman hihhuilointejakin.

 

[Lunatic]

Sitten lasta voi lohduttaa ja auttaa pettymyksen yli? Siis sen sijaan, että rupeaa uhmakkaaksi ja taistelee lasta vastaan Ei se, että ottaa lapsen huomioon ihmisenä vaadi sitä, että kaiken pitää soljua tasaisen täydellisesti eikä mistään koskaan kiukuta tai riidellä. Kyllä tälläkin palstalla on sellaisia ihmisiä jotka tuntevat meitä IRL ja tietävät, ettei arki ole pelkkää vaaleanpunaista pumpulia ja ruusuilla tanssimista meilläkään, vaikka arki pääasiassa hyvin sujuukin. Välillä asioista ollaan eri mieltä ja sit ollaan ja sit siitä puhutaan ja keksitään joku ratkaisu johon molemmat voi olla tyytyväisiä. Ja jos tulee ylilyöntejä niin pyydetään anteeksi.

Ei ole mitään tilanteita joissa "normaalisti" "joutuu" neuvottelemaan. Lapsen kanssa voi kommunikoida siinä missä aikuisenkin. Miten sinä teet jos olet jonkun aikuisen kanssa vahvasti eri mieltä, ja teidän pitäisi tehdä jotain yhdessä?

Lapsi ei ole aikuinen, sitähän sinä et ymmärrä.

 

["vieras"]

Kun olen näissä muissa paikoissa vieraillut, niin suurin silmään (tai korvaan tai sydämeen) pistävä asia on totta kai ollut pienten lasten itku. En tahtoisi omaa lastani sellaiseen päiväkotiin, jossa on alle 3-vuotiaita lapsia. (tai ehkä 2v olisi jo ihan ok, mutta ei vauvojen kanssa samaan...) Ruoka on myös sellainen helposti huomattavissa oleva puute; ravintoköyhää, paljon herkkuja välipaloina. Pihat. Pihat ovat tasaisia hiekkakenttiä joilla ei saa tehdä mitään kiinnostavaa, koska se olisi vaarallista. Osa henkilökunnasta tuntuu pätevältä ja mukavalta, kuitenkin todella usein sijaisia ja uusia työntekijöitä.

En minä pihan ulkopuolelta kurkkinut, vaan pihalta Ja nuo ylläolevat kokemukset ovat sekä sisältä että ulkoa hankittuja

Ok, sit mä ymmärrän. Ilmeisesti siellä jossain missä asut on asiat tosi huonosti. Tervetuloa meijän suuntaan.
Jokaisessa pk:ssa tai ryhmiksessä tai pph:lla missä oon käynny on asiat ihan eritavalla, jokaisessa ei kuitenkaan samalla tavalla. Ryhmis missä yksi lapsistani oli kaksi ryhmää yläkerrassa 12 lasta 3 hoitajaa (välillä 4 kun kunnan ylimääräinen oli siellä jos ei ollut muissa yksiköissä tarvetta) kaikki yli 3 vuotiaita. Alakerrassa 8 lasta, 3 hoitajaa.
Ruoka tuli kyllä läheisestä päiväkodissa mutta hyvää ja ravitsevaa ruokaa se oli + vaihtelevaa. Herkkuja (jos esim kaura-omena paistosta ajattelee) oli silloin tällöin ei edes välttämättä joka viikko. Itse leivottuja sämpylöitä sun muita syötiin sitäkin useammin.
Pihoilla riitti tekemistä ja touhua, tasaisuudesta en sitten tiedä mutta ainakin jokaisella pihalla oli talvella pulkkamäki. Ja koska metsä on vieressä ovat aina tehneet myös metsäretkiä ihan viikottain, luistelemassa/hiitämässä talvella jne

Tosi huono tilanne siellä sun asuinseudulla, mutta hyvä kun yksi hyvä pk löytyi

 

[säpäle]

Siis mä en nyt ymmärrä Kenestä sä oikein puhut? Ei kuulosta mun lapselta nimittäin ollenkaan, jos meinaat, että hän kivan päivän tuhlaisi kiukutteluun.

Muoks, ja tuo yksi aiempi jotain kauhisteli sitä, että lapsi joka on pettynyt saisi osakseen lohdutusta. Ei kyllä kertonut mitä sille pitäisi tehdä. Ilmeisesti olla täysin välinpitämätön?

Sinä siis ihan oikeasti uskot, että tuo sinun toteuttamasi kasvatustyyli onnistuu päiväkodissa, jossa se hoitaja ei ole välttämättä samalla tavalla käytettävissä kuin sinä olet ollut. Päiväkodissa on myös säännöt ja rutiiinit, joihin lapsi ei ole tottunut, näistä ei tietenkään tule mitään ongelmaa. Ymmärrätkö, että suurin osa lapsista on elänyt tiettyjen rutiinien ja sääntöjen (=sinun maailmassasi huutaminen ja räyhääminen, lapsen alistaminen jne) mukaan koko pienen ikänsä, ja heilläkin on joskus sopeutumisvaikeuksia. Miten sinun lapsesi, joka on elänyt ihan erilaista elämää, kuin muut, ei kärsisi näin isosta elämänmuutoksesta? Ja miksi kukaan muukaan lapsi tuhlaisi kivaa päiväänsä kiukutteluun, mutta niin jotkut vaan tekevät.

Ja tuolla aiemmin joku ilmeisesti tarkoitti juuri sitä, että jokaista vastoinkäymistä ei voida käydä yhden lapsen kanssa läpi keskustellen.

 

[äå]

Missä sä olet sitten töissä? Missä sä toteutat tätä ideologiaasi?

 

[ööh]

En jaksa lukea koko ketjua mutta ihmettelemään jäin tuota hehkutusta muka pienestä ryhmästä - 11 lasta kolme hoitajaa?? Meillä kyllä ihan kunnallisessa tuo on maksimi lapsimäärä kolmelle hoitajalle.

 

[Hoodrat]

Ei kun pettynyttä ja surullista lasta pitää moittia, torua, sättiä, haukkua ja muutenkin tehdä hänen olonsa mahdollisimman tukalaksi. Näin hän oppii empaattiseksi ja sosiaaliseksi persoonaksi joka jaksaa tukea muita vaikka asiat eivät aina menisi putkeen.

Toinen vaihtoehto olisi toki ottaa selvää lapsen todellisesta tarpeesta, vastata siihen ja auttaa häntä vastaamaan siihen vastaisuudessa itse.

Ai ninatt:n mielestä jos lapsi suuttuu kun ei saa tahtoaan läpi ni siinä pitäisi alkaa halailemaan ja pussailemaan. Varsinkin jos tahalleen haastaa riitaa. Huhheijaa..
Voih, mä säälin niitä pk:n tätejä kun hengailet päiväkodissa ja kyttäät niitä. Virikehoitoonko veit lapsesi jos sulla on aikaa käydä pk:ssa kesken päivän?

 

["Isukki"]

Mitä lähipiiristä olen kuullut, niin yllättävän moni vie nykyään lapselleen omat maidot ja levitteet tarhaan Toivottavasti tilanteeseen herättäis kuntatasolla, ja ruvettais pohtimaan miten lisäainetaakkaa sais kevennettyä noissa laitosruoissa. Meidän päiväkodissa on pääosin luomua (rahatilanne ei salli ihan kaiken ostamista luomuna, eikä kaikkea luomuna edes löydä) ja ruoka valmistetaan ihan paikan päällä. Omani pääsi jo ruoanlaittotouhuihin, kuori porkkanoita yhtenä päivänä ihan tohkeissaan

Uskomatonta puppua täällä kirjoitellaan, ottakaa nyt hyvät ihmiset selvää asioista! Ei se päiväkotiruoka sisällä lähellekään niin paljion lisäaineita kuin te kannatte kaupasta kotiin, tämä on fakta.
Tuntuu jotenkin siltä että hysteria on kivempaa kuin ottaa selvää asioiden todellisesta tilasta ...

t tyytyväinen isukki

 

[Hertta Pesonen]

Tänään laps oli ensimmäistä kertaa ilman äitiä päiväkodissa. Tai olin mä aamupalan ajan seurana. LTO laittoi mullekin puuroa ja keitti vielä teetä kyytipojaksi :heart:

Ainoa huono puoli tähän mennessä on ollut se, että mun lapsi on ollut ainoa hoidokki koko tän viikon ajan. Voi lapsiparkaa kun sille olin mennyt lupaamaan, että päiväkodissa saa uusia samaa kieltä puhuvia kavereita

Mites muilla lasten päivähoitoura on alkanut?

SIIS mitä? Menit lupaamaan lapsellesi jotain minkä toteutumisesta et ollutkaan varma? Ou mai gaad, siis....

(muistelen vaan sun kuntosaliketjua.....)

 

[hopeapaju]

Ymmärrätkö, että suurin osa lapsista on elänyt tiettyjen rutiinien ja sääntöjen (=sinun maailmassasi huutaminen ja räyhääminen, lapsen alistaminen jne) mukaan koko pienen ikänsä, ja heilläkin on joskus sopeutumisvaikeuksia. Miten sinun lapsesi, joka on elänyt ihan erilaista elämää, kuin muut, ei kärsisi näin isosta elämänmuutoksesta?

Minun pitää nyt uteliaisuuttani työntää lusikkani soppaan ja kysyä, että miten ap:n lapsi on elänyt ihan erilaista elämää kuin muut?

Ja ajatellaan tilannetta jossa lapsi jostain syystä vaatii yhden aikuisen huomiota jonkin aikaa. Edelleen siellä on silti ne kaksi muuta aikuista niitä 10 lasta kohtaan, joista vaikkapa viisi on kiipelemässä, kolme hiekkiksellä ja kaksi pelaa jalkapalloa. Tuleehan muidenkin lasten kohdalla tilanteita, joissa tämä lapsi vaatii yhden hoitajan huomion hetkeksi täysin itseenä: kaatuu pihalla ja saa verisen naarmun polveen, itkee ja kaipaa hetken syliä ja laastarin. Miten tämä tilanne eroaa siitä, että yhdelle lapselle perustellaan, miksi ei voi olla liukumäen tukkona? Pitäähän hoitajien muutenkin puuttua esim. huonoon käytökseen hoidossa ja väistämättä tämän yhden hoitajan huomio on tällöin siinä yhdessä lapsessa jonkin aikaa.

 

[säpäle]

Minun pitää nyt uteliaisuuttani työntää lusikkani soppaan ja kysyä, että miten ap:n lapsi on elänyt ihan erilaista elämää kuin muut?

Ja ajatellaan tilannetta jossa lapsi jostain syystä vaatii yhden aikuisen huomiota jonkin aikaa. Edelleen siellä on silti ne kaksi muuta aikuista niitä 10 lasta kohtaan, joista vaikkapa viisi on kiipelemässä, kolme hiekkiksellä ja kaksi pelaa jalkapalloa. Tuleehan muidenkin lasten kohdalla tilanteita, joissa tämä lapsi vaatii yhden hoitajan huomion hetkeksi täysin itseenä: kaatuu pihalla ja saa verisen naarmun polveen, itkee ja kaipaa hetken syliä ja laastarin. Miten tämä tilanne eroaa siitä, että yhdelle lapselle perustellaan, miksi ei voi olla liukumäen tukkona? Pitäähän hoitajien muutenkin puuttua esim. huonoon käytökseen hoidossa ja väistämättä tämän yhden hoitajan huomio on tällöin siinä yhdessä lapsessa jonkin aikaa.

Lapsi on saanut itse päättää omista asioistaan, esimerkiksi nukkumaanmenoaikansa, saanut päättää laittaako kintaat käteensä vai ei, ulkoillut yksin. Jos tulee tilanne, jossa on pakko esim lähteä johonkin eikä hän itse halua, asiasta neuvotellaan. Lasta ei pakoteta mihinkään.

Siis tilanne eroaa mielestäni normaalitilanteesta siten, että noiden kaatumisten ja muiden lisäksi lapsi tarvitsee erityishuomiota tilanteissa, joissa muut eivät.

 

[Lunatic]

Minun pitää nyt uteliaisuuttani työntää lusikkani soppaan ja kysyä, että miten ap:n lapsi on elänyt ihan erilaista elämää kuin muut?

Ja ajatellaan tilannetta jossa lapsi jostain syystä vaatii yhden aikuisen huomiota jonkin aikaa. Edelleen siellä on silti ne kaksi muuta aikuista niitä 10 lasta kohtaan, joista vaikkapa viisi on kiipelemässä, kolme hiekkiksellä ja kaksi pelaa jalkapalloa. Tuleehan muidenkin lasten kohdalla tilanteita, joissa tämä lapsi vaatii yhden hoitajan huomion hetkeksi täysin itseenä: kaatuu pihalla ja saa verisen naarmun polveen, itkee ja kaipaa hetken syliä ja laastarin. Miten tämä tilanne eroaa siitä, että yhdelle lapselle perustellaan, miksi ei voi olla liukumäen tukkona? Pitäähän hoitajien muutenkin puuttua esim. huonoon käytökseen hoidossa ja väistämättä tämän yhden hoitajan huomio on tällöin siinä yhdessä lapsessa jonkin aikaa.

nina TT:n lapselle tulee trauma, jos hoitaja sanookin että "No niin, alapas tulla alas sieltä, että muutkin pääsevät laskemaan!"

 

[Oisku]

Meidän päiväkodissa johtaja keitteli lasten kanssa marjamehua itse pk:n pihalta poimituista marjoista. Ihan kunnallinen päiväkoti on. Tarjos ne mulle vappuna munkkia ja simaakin kun vein pojan aamulla.

Tuota mä en kyllä tajua miksi se olisi niin kamalaa että päiväkodissa olisi myös pienten ryhmä? Eikö olisi hyvä vaan että isommat oppisivat ottamaan pienetkin huomioon? Meidän pk:ssa ainakin nuo pienet on aina isompien, etenkin tyttöjen, pallutettavana ja hoivattavana.

 

["eee"]

Muakin kiinnostaisi, mitä työtä Nina tekee.

 

["vieras"]

Minun pitää nyt uteliaisuuttani työntää lusikkani soppaan ja kysyä, että miten ap:n lapsi on elänyt ihan erilaista elämää kuin muut?

Ja ajatellaan tilannetta jossa lapsi jostain syystä vaatii yhden aikuisen huomiota jonkin aikaa. Edelleen siellä on silti ne kaksi muuta aikuista niitä 10 lasta kohtaan, joista vaikkapa viisi on kiipelemässä, kolme hiekkiksellä ja kaksi pelaa jalkapalloa. Tuleehan muidenkin lasten kohdalla tilanteita, joissa tämä lapsi vaatii yhden hoitajan huomion hetkeksi täysin itseenä: kaatuu pihalla ja saa verisen naarmun polveen, itkee ja kaipaa hetken syliä ja laastarin. Miten tämä tilanne eroaa siitä, että yhdelle lapselle perustellaan, miksi ei voi olla liukumäen tukkona? Pitäähän hoitajien muutenkin puuttua esim. huonoon käytökseen hoidossa ja väistämättä tämän yhden hoitajan huomio on tällöin siinä yhdessä lapsessa jonkin aikaa.

AP:n lapselle ei sanota *nyt lähdetään ulos / nyt menään sisälle* ap on itse lähtenyt ulos tai tullut sisälle ja lapsi on sitten itse päättänyt mitä tekee. Sama koskee esim nukkumista eli kun päiväkodissa on lepohetki - en oikeen jaksa uskoa että yksi lapsi jää muualle kun toiset menee huilaamaan tai että hänen kanssaan siinä vaiheessa neuvotellaan mitä tehdään.
Huonoon käytökseen ei puututa koska lapselle vain kerrotaan mikä olisi äidin mielestä mukava tapa toimia *mistä äiti tulee iloiseksi* sitä kautta se lapsi tulee pois sieltä liukumäestä kun haluaa että äiti on iloinen.
Näitä neuvottelutilanteita on siis pitkin päivää, todellisuudessa tuossa päiväkodissa on siis 2 hoitajaa per 10 lasta ja 1 per 1 lapsi

 

[hopeapaju]

Lapsi on saanut itse päättää omista asioistaan, esimerkiksi nukkumaanmenoaikansa, saanut päättää laittaako kintaat käteensä vai ei, ulkoillut yksin. Jos tulee tilanne, jossa on pakko esim lähteä johonkin eikä hän itse halua, asiasta neuvotellaan. Lasta ei pakoteta mihinkään.

Siis tilanne eroaa mielestäni normaalitilanteesta siten, että noiden kaatumisten ja muiden lisäksi lapsi tarvitsee erityishuomiota tilanteissa, joissa muut eivät.

Hmmm... Mihinkäs aikaan Ninan lapsi sitten nukkumaan menee? Ja oletko muuten itse kokeillut tuota ilman kintaita ulos-juttua? Minä olen Ja toimii oikein hyvin mm. tuon autistisen lapsen kanssa. Ja myös esikoisella. Esikoinen halusi mennä lämpökumppareilla hellesäässä ulos, kerroin että sandaalit tai jopa ilman kenkiä olisi mukavampaa. Ei mennyt kuin pieni hetki ja kumpparit olivat ilmestyneet ulko-ovelle. Miksi konkreettisesti oppiminen olisi huono tapa? Väittäisin, että aika moni lapsi kuitenkin ottaa opikseen ja laittaa kintaat kun sormia palelee

Yksin ulkoilusta minun on hankala mitään sanoa, kun en tiedä aluetta yms. tarkemmin missä lapsi on yksinään ollut. Minä voisin hyvinkin lapseni päästää esim. aidatulle ja turvalliselle pihalle yksinään ja vilkaista välillä mitä lapsi puuhaa.

Millaisia nämä neuvottelut sitten ovat? Minäkin jollain tapaa neuvottelen ja väittäisin, että moni muukin tekee samoin kuin minä. Eli jos pitää lähteä hoitoon ja lapsi ei halua, perustelen miksi sinne on mentävä. Kerron, että äidin ja isin on mentävä töihin ja lapsi ei voi yksin jäädä kotiin. Äiti tulee sitten välipalan jälkeen hakemaan. Ja 99 % lapsi lähtee mukaan mukisematta. Saattaa toki sanoa, että minulla tulee sitten sinua ikävä, mutta ns. pakottaa on tarvinnut hyvin harvoin.

Eiköhän jokaisella lapsella tule tilanteita joissa tarvitsee erityishuomiota ja muut eivät Kaiken lisäksi lapset ovat sopeutuvaisia. Eikö myös Ninan lapsi sopeudu hoidon sääntöihin? Sopeutuuhan muutkin lapset. Miksi Ninan lapsi olisi tässä asiassa erilainen? Joidenkin lapset eivät pese käsiä kotona kun tulevat sisälle eikä hoidossa käsien peseminen ole mikään ongelma. Toiset taas syövät kotona leipää yhtaikaa ruuan kanssa, hoidossa ruuan jälkeen. Lapset tietävät, että eri paikoissa on erilaiset säännöt ja sopeutuvat kyllä niihin suhteellisen nopeasti. Toki on poikkeuksiakin, mutta miksi juuri Ninan lapsi olisi tällainen, miksei vaikkapa sinun tai minun?

Minä luulen, että jos pääsisimme kärpäsenä kattoon seuraamaan Ninan ja hänen tyttönsä elämää muutamaksi päiväksi, huomaisimme, ettei se niinkään erilaista ole kuin omamme

 

[säpäle]

No tätä on nyt vähän hankala selittää sellaiselle, joka ei ole ninaTT:n aikaisempia kommentteja lukenut. Esimerkiksi ninaTT:n mukaan lapsella ei ole pakko tehdä mitään mitä hän ei halua. Periaatteessa hänen ei ole pakko lähteä edes sinne hoitoonkaan, jos keksii siihen jonkun toimivan ratkaisun. Nukkumaanmeno toimii siten, että ninaTT menee nukkumaan ja lapsi jää leikkimään, jos häntä ei vielä nukuta. Häntä ei siis laiteta/ ohjata sänkyyn, koska siitä tulee unihäiriöitä.

Ja pointti on se, että niitä sääntöjä ei ole ollut ollenkaan tähän asti. Useimmilla muilla käsittääkseni tällaisia sääntöjä kuitenkin on. Ja itsekin myönsit, että olet joskus joutunut pakottamaan, niin meistä useimmat tekevät (eivät tietenkään jatkuvasti, niin kuin ninaTT tämän pakottamisen tulkitsee). Ninatt:n tapauksessa edes töihin lähtiessä ei voi lasta pakottaa.

Enkä minäkään satavarmasti voi tietää, että lapsella tulisi mitään ongelmia olemaan, mutta kyllä tuntuu, että se sopeutuminen on huomattavasti hankalampaa, kuin muilla lapsilla, joille on kotona asetettu rajat ja säännöt. Tämän oletuksen takia olisinkin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia vasta sitten kun toiminta varsinaisesti lähtee käyntiin.

Ja ihan vielä lisään tarkentaakseni tätä filosofiaa, ninaTT:n mukaan lapsen uhma on huono asia, joka on seurausta huonosta kasvatuksesta. Hänen lapselleen ei tällaista tule, koska hän on kasvattanut lapsensa niin fiksusti.

 

["vieras"]

Tuskin se niin kummallista on heidän elämänsä, mutta eniten varmaan täällä ottaa korviin/päähän se että on olemassa ninatt:n tapa joka on se ainoa oikea ja sitten on se toinen jota kaikki muut käyttävät ja sen kanssa tulee vaikeuksia tai jotain.

Mua särähti joskus aikanaan korvaan se että puolitoista vuotiaan äiti kertoo / sanoo varmana tietona että hänen lapselleen ei KOSKAAN tule uhmaa. Mistä sen niin varmaksi tietää vaikka miten kasvattaisi tai jättäisi kasvattamatta. Hän perusteli tämän niin että ei ole mitään mitä pitäisi uhmata, no nyt vaikka esimerkkinä voihan hän nyt uhmata niitä päiväkodin sääntöjä (vaikka olisi minkälainen pk niin sielläkin on säännöt) tai vaikka jotain muuta.
Ei niitä itkupotku raivareita tarvitse saada mutta uhmaa on monenlaista niinkuin on lapsia ja aikuisiakin. Omillani ei ole uhmaikää varsinaisesti ollut mutta kyllä on kyseenalaistettu sääntöjä sun muuta, mun mielestä sekin on uhmaa ja samalla kasvua itsenäisemmäksi.

Joskus ninatt kertoi täällä että lapsi oli lähtenyt omalta pihalta leikkipuistoon, ja hän ei hetkeen tiennyt missä lapsi on (siitä on joku vuosi eli noin 2v kyseessä). Sori vaan mutta mä en antaisi 2v ulkoilla pihalla mistä pääsee suoraan vaikka tielle ja tien yli puistoon.

Ruokailusta, lapsi voi päättää syökö kun on ruoka-aika vai ei tai minkä verran syö, mutta siihen en alistu että 1-3v käy itse jääkaapilla silloin kun sattuu huvittamaan eli päättää itse koska syö ja mikä mahtaa maistua milloinkin.

 

[Oisku]

Minä luulen, että jos pääsisimme kärpäsenä kattoon seuraamaan Ninan ja hänen tyttönsä elämää muutamaksi päiväksi, huomaisimme, ettei se niinkään erilaista ole kuin omamme

Tää menee nyt vähän OT mutta menkööt... Se voi olla näin tai olla olematta. Mä muistan sen ketjun kun Nina sanoi että jos lapsi haluaa karkkia kaupassa hän sano että mä en ainakaan sulle osta, sun pitää itse ostaa. Eli lapsi saa ostaa, mutta kun lapsella ei ole rahaa niin ei saa. Ja SE on mun mielestä jo melkein kiusaamista, tulee sellainen olo että äiti lällättelee vieressä että mullapas onkin rahaa ostaa karkkia, onkos sulla. : / Vastuun pakoilua. Miksi se on niin vaikeaa sanoa että nyt ei osteta karkkia koska se pilaa hampaat tai jotain vastaavaa.

En sano että olen täydellinen äiti, kaukana siitä, mutta kannan vastuuni lasta kohtaan. En sälytä kolmevuotiaalle vastuuta siitä että pitää osata mennä nukkumaan, pitää itse ostaa omat tavarat kaupasta jne. Suurin osa menee niin että kaikki menee hyvin. Silti tulee taisteluista, on meillä esimerkiksi huudettu silmätippojen laitosta. Jos lapsi olisi saanut päättää niin niitä ei olisi laitettu vaikka olisi näkö lähtenyt. Aikani jakoin suostutella, sitten mies piti kiinni ja mä laitoin ne vaikka kuinka koitti kiljua ja huutaa. Seuraavalla kerralla menikin paremmin kun tiesi että ne laitetaan, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

 

["mää"]

Apua...missähän päin tää ninatt mahtaa asua? Minä nimittäin tiedän yhdestä tällaisesta yksityisestä päiväkodista kaikenlaista - se on juuri tällainen luomu-päikkä, joka tekee niitä samoja juttuja kuin tavallinenkin, eli käy metsäretkillä ja leipoo mustikkapiirakkaa, mutta mainostaa itseään näillä jutuilla... Niin, siellä vaihtuu henkilökunta taajaan, sillä päikän johtaja on lievästi erikoinen...ja varsinkin omille lapsilleen ...mietin usein, mitä vanhemmat ajattelis, jos tietäis...

 

["vieras"]

Silti tulee taisteluista, on meillä esimerkiksi huudettu silmätippojen laitosta. Jos lapsi olisi saanut päättää niin niitä ei olisi laitettu vaikka olisi näkö lähtenyt. Aikani jakoin suostutella, sitten mies piti kiinni ja mä laitoin ne vaikka kuinka koitti kiljua ja huutaa.

Ninatt n kohdalla tilanne menisi niin että hän sanoisi et äiti tulee kovin iloiseksi kun laitettaa tipat, ja lapsi antaisi laittaa koska iloiset ihmiset on mukavia.

Mä oon yrittäny oikeesti monta kertaa kysyä että mitä hän tekisi jos lapsi ei kerran halua ja terveys riippuu siitä - en oo vastausta saanu.
Sit esimerkiksi tien ylitys äiti menee ja lapsi ei halunnut mennä sit kun näkee että äiti menee ja päättää lähteä perässä, tuleekin auto sitä tietä pitkin. Jaa niin mut apn lapsi on niin fiksu että katsoo tietysti ensin että tien ylitys on turvallista ennenkuin juoksee äidin perään