Mä olen niin onnellinen.. <3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pesky Pixie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
´
sä olet kade :snotty: :xmas:

no ei vaan.mä kerron jotain tod noloa : olin nuori ja sinkku ja kuvittelin, että se KOVA huutelu ja möly kuuluu seksiin.. no, se loppui siihen, kun kerran joku kävi yöllä pimpottamassa ovikelloa kesken kaiken..joo,ei avattu,mutta LUOJA sitä häpeän määrää mikä tuli kun tajusi .että se on kuulunut ympäri kerrostaloa..
muutin hyvin pian pois. :ashamed:
vieläkin tulee sellainen kamala häpeänolo tuosta että tekis mieli haudata pää tohon viltin alle piiloon :ashamed:

:D No me mietittiin kyllä mun samassa talossa asuvan kaverin kanssa, että pitäiskö kutsua se mies kylään. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Kiitos elämästä Äiti.
Pari riviä kirjaimia tein tänään. Siinä kaikki.
Olen onnellinen.

(Lauri Viita)

tämä on yksi kauneimmista runoista, joita on koskaan kirjoitettu.
=)

Niin on. =) Mein äitille sen kirjoitin, ja se rupesi raukka itkemään. Mutta se on niin totta tuo. Ja sopii mun elämään justiinsa nyt. :heart: ja sitten ajattelin, että mikäpäs on ihanampi lahja äitille kuin se, että oma lapsi on sydämestään asti onnellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Kiitos elämästä Äiti.
Pari riviä kirjaimia tein tänään. Siinä kaikki.
Olen onnellinen.

(Lauri Viita)

tämä on yksi kauneimmista runoista, joita on koskaan kirjoitettu.
=)

Niin on. =) Mein äitille sen kirjoitin, ja se rupesi raukka itkemään. Mutta se on niin totta tuo. Ja sopii mun elämään justiinsa nyt. :heart: ja sitten ajattelin, että mikäpäs on ihanampi lahja äitille kuin se, että oma lapsi on sydämestään asti onnellinen.

minä olen kanssa sen äidilleni joskus jo vuosia sitten kirjoittanut, ja itkuksihan se meni. Molemmilta.
 
Äitienpäivän päätteeksi vielä tämä itseäni koskettanut runo:

Sinä, Elämä, annoit minulle
tämän tehtävän,
enkä minä rohjennut
siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat,
käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on
tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen itseni,
vielä pienemmäksi
kuin tämä vastasyntynyt

Eeva-Liisa Kantola


Joo mä tykkään runoista. :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vakava sosiaalitapaus:
Mun täytyy päästä kokeilemaan tuota Viidan runoa ensi vuonna :heart: Ihan hyvän löysin tänäänkin, mutta tuo on kyllä niin koruttoman kaunis.

Siinä sanotaan niin vähän ja kuitenkin kaikki oleellinen. :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Äitienpäivän päätteeksi vielä tämä itseäni koskettanut runo:

Sinä, Elämä, annoit minulle
tämän tehtävän,
enkä minä rohjennut
siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat,
käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on
tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen itseni,
vielä pienemmäksi
kuin tämä vastasyntynyt

Eeva-Liisa Kantola


Joo mä tykkään runoista. :saint:

:'( olipa upea. Kaunis. Koskettava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Äitienpäivän päätteeksi vielä tämä itseäni koskettanut runo:

Sinä, Elämä, annoit minulle
tämän tehtävän,
enkä minä rohjennut
siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat,
käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on
tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen itseni,
vielä pienemmäksi
kuin tämä vastasyntynyt

Eeva-Liisa Kantola


Joo mä tykkään runoista. :saint:

Kaunis se on tämäkin :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Äitienpäivän päätteeksi vielä tämä itseäni koskettanut runo:

Sinä, Elämä, annoit minulle
tämän tehtävän,
enkä minä rohjennut
siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat,
käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on
tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen itseni,
vielä pienemmäksi
kuin tämä vastasyntynyt

Eeva-Liisa Kantola


Joo mä tykkään runoista. :saint:

Nyt tuli tippa linssiin. Tuli niin mieleen hetki 12 päivää sitten synnärillä kun kuopus syntyi
:heart:

Todella kaunis runo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Äitienpäivän päätteeksi vielä tämä itseäni koskettanut runo:

Sinä, Elämä, annoit minulle
tämän tehtävän,
enkä minä rohjennut
siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat,
käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on
tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen itseni,
vielä pienemmäksi
kuin tämä vastasyntynyt

Eeva-Liisa Kantola


Joo mä tykkään runoista. :saint:

Tämä on mun lempiruno ja saa aina itkemään <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja miljoonakala:
Nyt tuli tippa linssiin. Tuli niin mieleen hetki 12 päivää sitten synnärillä kun kuopus syntyi
:heart:

Todella kaunis runo.

:D No sulla on vähän lähempänä toi aika, mulla nuorempi on sentäs kolme vuotta jo. :D Onnea sulle! :heart: :hug:
 
Yö meni ilman naapurin ulinaa. :D Tytötkin jo siivoa omaa huonettaan kauniisti huonettaan ja juustopannari lämpiää uunissa. Äitillä on nälkä eikä mitään ruokaa kun haluaa hiukan skarpata ja karpata. :xmas:

Aamun avaukseksi taas hauska runo.

Poika saapasteli jalkakäytävällä
pusero pullollaan riemua.
Laulu leikki pojan suussa,
talitinttilaulu.
Ja poika omisti koko maailman,
tai ainakin kaiken,
minkä pipon alta näki.

Anita Kallio


Tuon lapsen voittamattomuuden tunteen kun vois itsekin tuntea joka päivä. :D
 
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa,
Siroja,kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkin ruskeaa,
nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli
kasva kauas äitisi yli.

Aale Tynni.

äitienpäivän jälkeisenä yönä päässä pyöri, mitä äitiyttä sivuavia runoja muistaisin. Tässä yksi.
 
Lapseni, pieneni, punaposkimarjani,
syliini nukahdit linnunpoikani.
Mitä kertoisin sinulle elämästä?
Miten varustaisin tulevaisuuteen?
Antaisinko neuvoja, varottaisinko vaaroista?
Vain yhtä pyydän sinulle lapseni:
lennä kauemmas
lennä korkeammalle
lennä rohkeammin
Älä anna minun rajoitusteni rajoittaa sinua.
Älä anna minun ahtauteni ahdistaa sinua.
Sinut on luotu etsimään, erehtymään, valloittamaan maailmaa.
Matkalle, johon lähdet, minä en voi sinua seurata.
Vain rukouksissani voin saatella sinut elämään.
Lähde lentoon pieneni.
Jumala sinua siunatkoon, lapseni."

-Anja Porio-

runossa on hieno sanoma, oli sen uskonnollisesta sisällöstä sitten mitä mieltä vaan.
 

Kuun valossa
lapseni nukkuu turvallisesti
murtamaton rauha kasvoillaan.
Levollisesti hän nukkuu:
vielä ei ole yö
satuttanut häntä.
Vielä hän ei ole lakannut
ehdoitta
rakastamasta itseään.


-Raakkel Liehu

 
Olipas ihana runo varsinkin toi viimeinen Ultramariini. =) En ole tuota ennen lukenutkaan. Kuvaa niin ihanasti sitä lapsen unen rauhaa, mä aina katson lasten unta ja jotenkin toivoisin itseni välillä siihen lapsen rikkumattomaan maailmaan. :)
 
Sinä olet kuin pieni
iloinen kirja,
auringossa luettava.
Aloitan aina alusta
enkä haluaisikaan päästä
pitemmälle.
Linnunvarvaskirjaimet
nurinkurin kiemuraiset
toteavat yksinkertaisia asioita
oikein päin.

Maila Jyrinki
 
Ja taas runoutta. :D

Kun on vaikeaa,
ajattelen:
tämän illan
tämän yön yli kyllä kestän.
Sitten aamulla aurinko nousee.
Tai ainakin pimeä valostuu
vaikkapa hämyiseksi kaamospäiväksi.
Mutta valostuu.

Maaria Leinonen


Tuota runoa muistelin ja tavasin aina, kun oli vaikeaa. :) Nyt on niin vaikee uskoa, että sitä pimeyttä ei enää näy ollenkaan. Tai ehkä pimeyteen on oppinut suhtautumaan toisin.

Ei niin onnetonta päivää
ettei pientä
ilonkyventä tarjoa:
linnun helkähdyksen
kastepisaran
kuurankiteen
kimalluksen verran.

Ja taas jaksat -
etkös jaksakin?

Maaria Leinonen


Mä olen niin onnellinen tämän päivän pienistä iloisista asioista: esikoistytär osaa ajaa niin hyvin jo pyörää, ja on oppinut puhumaan vieraillekin ihmisille niin avoimesti ja reippaasti. :heart: Kuopus heräsi vierestäni niin kauniina ja unentuoksuisena, että meinasin pakahtua siihen tunteeseen. :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Majuri vois heittää jonkun kauniin runon. :heart: :D

Tämä virsi on nykyään poistettu virsikirjasta, joten vanhan virsikirjan virsi 440 Jo vääryys vallan saapi.

1. Jo vääryys vallan saapi, Se huutaa taivaaseen. Se turmaa ennustaapi, Vie kansat kurjuuteen. Ken Herran oikeutta Nyt täällä julistaa, Ja ken vanhurskautta Nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä On noussut kunniaan, On valhe vallan päällä Ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan, Ja lainkin rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan.

3. Kas köyhän leivän syövät Nuo jumalattomat. He viatonta lyövät Ja häntä vainoovat. He kurjaa ahdistaapi Kuin käärme kiukussa, Korvansa tukkeaapi Tuon raukan huudoilta.

4. He armotonna vievät Osuudet orpojen. He söivät lesken leivät, On Herra nähnyt sen. Hän vanhurskaasti kostaa Vääryydentekijät, Rankaisee ansiosta Nuo viekkaat ryöstäjät.

5. Vaan voitonpäivän kerran Vaivaiset näkevät, Vanhurskaus kun Herran Lyö väärät, väkevät. Oi Herra, voimas näytä, Kansaasi armahda Ja hurskaan pyynnöt täytä Ja päästä vaivasta




 

Yhteistyössä