Mä niin vihaan itseäni

["Piste"]

En ole vieläkään 32 elinvuoteni ja lukuisten pettymysten jälkeenkään oppinut/tajunnut sitä, että mun on määrä olla yksin tämän typerän elämän ajan. Alan olla jo katkerakin asian takia, lähinnä itselleni. Miksi hel*vetissä mun pitää kerta toisensa jälkeen ihastua ja kuvitella että joku muka ois musta kiinnostunut, kun niin ei ikinä ole?! :headwall:
Miks mun pitää olla näin idiootti ja kovapäinen, etten usko jo että näin se vaan menee. Miten tän idioottimaisen toivon saa tapettua, toivon siitä että joskus kokisin rakkauden?

Mä niin vihaan itseäni, kun olen näin hemmetin typerä idiootti. Kerta toisensa jälkeen saan kerätä sydämeni rippeitä, enkä opi siltikään. Miten tyhmä voi nainen olla?

 

["Piste"]

Ja ketään ei kiinnosta. Haukkukaa nyt, kun kerrankin saatte oikein luvan siihen.

 

[ero on pieni kuolema]

Heh Just samaa tekstiä, kun multa aikoinaan tuli jokaisen suhteen päättyessä. Niin vannosin, että tää oli viiminen kerta jne. No löytyhän se herra oikea sitten (ok myönnettäköön, että varmaan 200 pettymyksen jälkeen...), mutta löytyi kuitenkin

Kyllä toi olo kohta helpottaa. Ja sit vaan uutta kehiin taas

 

[...]

Ketään ei kiinnosta katkera ihminen joka vinkuu omaa itsesääliään. Mietipä sitä.

 

["Piste"]

Niitä "oikeita" on suunnitteilla kaikille muille paitsi mulle. Mä oon ihan varmasti joku saamarin koeihminen, jota joku tuolla ylhäällä partaansa nauraen testailee. Että mitenkähän kauan tuokin onneton jaksaa, jos kerta toisensa jälkeen mätkäistään tää kylmä totuus päin pläsiä. V*tuttaa.

Kaikki muut saa ihmissuhteen ja parisuhteen ja rakkautta. Ihan kaikki. Oli ne sitä mitenkään ansainneet tai ei. Murhaajat löytää elämänkumppanin, narsistit löytää, kehitysvammaiset löytää, ihan kaikki muut ihmiset paitsi en sitten mä. Mun täytyy olla siis todella kauhea ihminen, kun en oo rakkautta ansainnut.

Kivittäkää. Hengiltä, pliis.