Mä ja mun lapseni ei saada mistään ystäviä.

[timppa]

ihan kun mun suusta, en saa itse kavereita eikä kyllä lapsikaan, ilmeisesti jo alle kouluikäiset osaavat "mä en leiki sun kanssa" jutun.

 

[Kowalski]

Avaan jo valmiiksi sateenvarjon, mutta oletteko te yksinäiset ihan varmoja, ettei jokin asia käytöksessänne tai olemuksessanne karkota ihmisiä pois? Esimerkiksi ujous on sellainen asia, joka voidaan tulkita ylimielisyydeksi. Samoin liiallinen yrittäminen (tyyliin puhelinnumeron tyrkyttäminen ensitapaamisella) on aika luotaantyöntävää, tai se että avautuu samantien liian henkilökohtaisista asioista ihmiselle jota tuskin tuntee. Tai että kuuntelee muiden juttuja mielellään muttei anna itsestään mitään tietoja.

En oikein keksi syytä sille, miksi joku ei löydä ystäviä, vaikka yrittää. Ei se niinkään voi olla, että muut ihmiset perhekerhoissa, koulussa, töissä, puistossa, eri paikkakunnilla yms ovat kaikki tylyjä.

Netti on hyvä paikka tutustua, jos on vähän arempi. Mutta pitää uskaltautua tapaamaan nettikaveri, jos haluaa hänestä irl-kaverin myös.

 

[Gluteus maximus]

Käydään perhekerhoissa, puistoissa ja lastentapahtumissa. Ei saa ystäviä lapsi eikä äiti.

Opiskelen mutta sieltäkään en ole kavereita löytänyt vaikka olen aktiivinen yms.silti edes facebook kaveriksi ei huolita.

Olin pienenä tosi arka ja koulussa kiusattiin enkä löytänyt kavereita, nyt olen kehittänyt itsestäni sosiaalisen.

pitääkö minun jättää lapsi isälleen ja erota koska hän on sosiaalinen enkä halua lapsellemme niin yksinäistä lapsuutta kun mulla on ollut.

Mies sanoo aina että kyllä sä kavereita löydät mutta 4v olen hakenut enkä ole löytänyt.

minä voin olla kaverisi. Missä asut. Kiva olisi löytää uusia tuttavuuksia ja minun lapset 5v ja 3,5v haluavat myös kavereita. Laita yksityisviestiä

 

[ap]

Avaan jo valmiiksi sateenvarjon, mutta oletteko te yksinäiset ihan varmoja, ettei jokin asia käytöksessänne tai olemuksessanne karkota ihmisiä pois? Esimerkiksi ujous on sellainen asia, joka voidaan tulkita ylimielisyydeksi. Samoin liiallinen yrittäminen (tyyliin puhelinnumeron tyrkyttäminen ensitapaamisella) on aika luotaantyöntävää, tai se että avautuu samantien liian henkilökohtaisista asioista ihmiselle jota tuskin tuntee. Tai että kuuntelee muiden juttuja mielellään muttei anna itsestään mitään tietoja.

En oikein keksi syytä sille, miksi joku ei löydä ystäviä, vaikka yrittää. Ei se niinkään voi olla, että muut ihmiset perhekerhoissa, koulussa, töissä, puistossa, eri paikkakunnilla yms ovat kaikki tylyjä.

Netti on hyvä paikka tutustua, jos on vähän arempi. Mutta pitää uskaltautua tapaamaan nettikaveri, jos haluaa hänestä irl-kaverin myös.
Niin varmasti minussa jotain vikaa on. En ole tunkeileva, mutten mikään hissukkakaan, lisäksi en puhu heti liian vaikeita asioita. En ole keksinyt miksi mulla ei ole ystäviä.

 

[Kowalski]

Niin varmasti minussa jotain vikaa on. En ole tunkeileva, mutten mikään hissukkakaan, lisäksi en puhu heti liian vaikeita asioita. En ole keksinyt miksi mulla ei ole ystäviä.

Oletko ehdottanut vaikka perhekerhossa jollekin jo tutuksi tulleelle äidille, että mentäisiinkö yhdessä puistoon tms jotta lapset saisivat leikkiä?

Ehkä se ystävyyden alkaminen odottaa vain jotain tuollaista pientä elettä