Mä haluun nyt kuulkaas avautua!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja WompaTiger
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

WompaTiger

Aktiivinen jäsen
05.06.2008
4 305
0
36
Mä en jaksa enää! Mun elämä on pelkkää ponnistelua päivästä toiseen, että edes jotenkuten jaksas. Mä pelkään, että mä romahdan kohta. Yritän pitää huolta kodista, itsestä, miehestä, hoitaa pyykit, tiskit, siivoukset, ruuan pöytään, työt ja kaikki, pyrkiä hyvään elämään. Pelkään, että jos en suorita, niin luisun samanlaiseen helvettiin, missä olen kasvanut. Haluan niin kovasti olla vähän parempi ihminen, pärjätä vähän paremmin!

Koko lapsuuteni olen kokenut kaikenlaista väkivaltaa, ihan kaikenlaista. Lapsuudenkotini on sekainen sotkuläjä, josta sain siivoilla paskaa seiniltä. Sossut ei tehneet mitään, minut pakotettiin siivoamaan aina ennen sossun vierailuja (soittivat AINA ensin) niska limassa jotta ei sanomista tulisi. Mun ruumis ei todellakaan ollut mun ruumis, sille sai tehdä ihan mitä vaan.

Ja tänään mä olen sallinut itselleni lepopäivän, maannut vaan sängyssä, surffanut netissä ja kohta mä aion lähteä juoksulenkille YKSIN ja tehdä ruuaksi vaan pukkihernekeittoa. Nih. Kuulittekste, purkkihernekeittoa! Oonko vähän paha ihminen. Mä en vaan jaksa. :'(
 
Ei aina tartte jaksaa!Kyllä sunkin pitää saada levätä..mun on vähä paha sanoo toi koska oon ite sellanen et aina pitää kaikki olla kondiksessa ennen ku saan luvan levätä...ja kaverit toputtaa et relaa...

Mut hei,tänään levätää kumpikin!Mäki lähen tästä kohta tonne sateiseen metsään haistelee raikkaita ilmoja,yksin koiran kanssa.Ei mitää muita ääniä ku mun lörpötys koiralle ja koiran tuhin/läähätys :D
 
Miten mies, heltiääkö siltä koskaan kannustavaa sanaa tai kiitosta? Sun pitäs olla lempeämpi itseäs kohtaan, alkaa elää enemmän itseäs kuin muita varten. Palkkaa siivooja jos on varaa, tee mukavia asioita, tapaa ystäviä ja harrasta. Jos et yksin jaksa niin hae apua. Voimia!
 
Kyllä yks lepopäivä viikossa on sallittua, taikkavaikka 3, kunhan yleiselämä pysyy kunnossa.
Ja oikeasti, halaus sinulle lapsuutesi takia, ja toinen yrittämisestä. Muista kuitenkin että ei se einesruoka ja pikkusotku tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä. Olet parempi kuin omat vanhempasi jokatapauksesa. Sinä kuitenkin teidostat halusi olla parempi, ja teet sille jotain!!
 
Ei mies voi ymmärtää, ku sillä ei itellä oo tälläsiä kokemuksia, enkä osaa tai edes halua selittää niin että se ymmärtäis. Enkä mä voi käsitellä niitä asioita, koska sit myöntäsin, että ne on vaikuttaneet muhun ja satuttaneet mua, enkä mä halua sellasta myöntää, mä haluan olla vahva, viisas ja hyvin pärjäävä, sellanen, et kaikki ihmettelee, että miten se noin hyvin on selvinnyt, vähänkö se on vahva ihminen. Enkä mä osaa elää itseäni varten, tuntuu kuin se olis suurinpiirtein rikollista. Ja aina on vaan sellanen olo, että on ihan huono eikä kelpaa mihinkään.
 
Koita ajatella niin, että töissä suoritetaan ja kotona rentoudutaan. Vaatii jonkin verran opettelua. Toki kotona on laitettava ruokaa, imuroitava jne, mutta ei niitä tarvitse tehdä kello kaulassa ja hampaat irvessä.

Mä olen kasvanut kodissa, jossa piti olla viimeisen päälle tip top siistiä. Niin siistiä, että milloin tahansa olisi voinut vaikka lattialta syödä. Lapsena vihasin yli kaiken joulusiivousta, joka kesti joulukuun alusta aattoon asti. Tuona aikana me lapset emme ehtineet tehdä muuta kuin käydä koulussa, tehdä läksyt ja auttaa äitiä suursiivouksessa. Vielä kolmekymppisenä, kahden lapsen äitinä, omassa huushollissa stressasin joulusiivouksen kanssa.... joka saakutin kirjan tomutin pihalla kirjahyllystä, lattialistat puunasin hammasharjalla ja muuta yhtä idioottimaista. Kunnes sitten yks kerta ajattelin, että jääköön joulu tulematta, mutta mä en viitsi huhkia. Kumma juttu, että se joulu tuli huhkimattakin =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja SiviThePoodle:
Ei mies voi ymmärtää, ku sillä ei itellä oo tälläsiä kokemuksia, enkä osaa tai edes halua selittää niin että se ymmärtäis. Enkä mä voi käsitellä niitä asioita, koska sit myöntäsin, että ne on vaikuttaneet muhun ja satuttaneet mua, enkä mä halua sellasta myöntää, mä haluan olla vahva, viisas ja hyvin pärjäävä, sellanen, et kaikki ihmettelee, että miten se noin hyvin on selvinnyt, vähänkö se on vahva ihminen. Enkä mä osaa elää itseäni varten, tuntuu kuin se olis suurinpiirtein rikollista. Ja aina on vaan sellanen olo, että on ihan huono eikä kelpaa mihinkään.
Suosittelen vahvasti ammattiauttajalle puhumista. Sun pitää oppia antamaan periksi ennenkuin väsyt. Ja hyvä olisi puida loppuun noi lapsuusjutut. Oman hyvinvointis takia. Älä ajattele nyt muita kun ittees ja omaa oloa. Ajattele tulevaisuutta ja sitä miten kevyeltä tuntuu kun voi jättää p...kan taakse ja alkaa nauttia elämästä. Suunnittele ja haaveile. Mut hae ensin apua että saat voimaa haaveiluun!
 
Mutta sähän olet parempi, pidä siitä ajatuksesta kiinni.
Se että olet itse sinut itsesi kanssa, tyytyväinen elämääsi on parasta mitä voit lapsillesi antaa.
Vaikka söisitten hernekeittoa joka toinen päivä lapset ovat tyytyväisiä kun sinä olet.
Älä epäile itseäsi.
Jos olet onneton ja uupunut ja koti tip top paistit uunissa niin puitteet eivät silti olisi sen paremmat, koska onnellisuus lähtee sisältä ei sitä voi rakentaa ulkopuolelle.
Olet paras ja koko perheesi on sitä mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KolmeKertaa:
Kauanko aattelit juosta? Mullakin lenkillä haihtuu paskat päästä. Muuhun en voi ku tsempata, onneksi tulevaisuuteen voi vaikuttaa, menneisyys pitää jättää taakse.

Niin kauan kuin mua ITSEÄNI huvittaa. Niin kauan että jaksaa taas.
 

Yhteistyössä