Mä haluan parisuhteen!!! Ja tuntuu etten sitä enää koskaan saa... Epätoivo iskee!

[Multitalentti]

[QUOTE="vieras";28003297]Mun mielelstä on tosi lapsellista haluta jotain just NYT, kun ei se elämä mee niin!
Mutta en enää kiusaa sua vastauksillani, et taida tajuta mitä tarkoitan..[/QUOTE]

Ai, mä haluan useinkin asioita just NYT Mutta siinä menee ehkä lapsellisuuden määritelmä rikki että tajuan etten voi kaikkea saada NYT

Kyllä mä tajuan mitä sä tarkoitat, mutta mä en tarkoittanut tätä aloitusta noin vakavasti

 

[Lilith Le Nuit]

Se on surullista vain silloin jos sitä parisuhdetta ei ole taikka parisuhde on huono. Kuten sanottua, ihmisiä on erilaisia.

Oikean henkilön kanssa parisuhde antaa paljon, joten ymmärrän kaipauksen. Sinkkuudessa on omat hyvät puolensa, siksi parisuhdetta ei aloiteta aivan kenen tahansa kanssa. Tuskin lilith tarkoitti että kuka tahansa kelpaisi.

En ole edelleenkään suhteessa. Kai mä viim. eläkkeellä löydän jonkun. En ole enää niin nuori.

 

[Multitalentti]

No mä olen vielä suht nuori, alle 30v, mutta jotenkin on nyt muka epätoivonen olo.. Mutta ehkä siellä eläkkeellä sitten törmään jossain bingossa johki Penaan ja rakkaus roihahtaa

 

[fddfsdafs]

Mun mielestä sinkkuna pysyminen on maailman vaikein asia. En ole ollut sinkku kun viimeksi 15 vuotiaana, sen jälkeen ollut kaksi pitkää parisuhdetta, kummankin aikaan joku toinen ihastunut muhun ja toivonut mun hyppäävän sen kelkkaan. En ole mikään missi tai varakaskaan. Enkä ole vokotellut näitä toisia ihastumaan minuun.

 

["vieras"]

En ole edelleenkään suhteessa. Kai mä viim. eläkkeellä löydän jonkun. En ole enää niin nuori.

Ja aiot olla nauttimatta elämästä sinne eläkkeelle asti?

 

["vierailijatar"]

mä en voi sietää sinkkuna olemista, olin 3v yksin ja se oli ihan kamalaa. nyt onneksi ihana mies rinnalla ja jotenkin täysinäinen olo itsellä, ihankun olisi kokonainen ja ehjä. mutta läheisriippuvuuttahan tämäkin teidän mielestä on kun on tätä mieltä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vierailijatar";28006988]mä en voi sietää sinkkuna olemista, olin 3v yksin ja se oli ihan kamalaa. nyt onneksi ihana mies rinnalla ja jotenkin täysinäinen olo itsellä, ihankun olisi kokonainen ja ehjä. mutta läheisriippuvuuttahan tämäkin teidän mielestä on kun on tätä mieltä.[/QUOTE]

Jos ihminen ei tunne oloaan kokonaiseksi ilman parisuhdetta niin kyllä se jokinsortin läheisriippuvaisuutta on. Varsinkin kun kyseessä ei ole oma rakas puolis jota vain rakastaa niin paljon vaan että parisuhde vain pitää olla että tuntee itsensä ehjäksi. Silloin on päässä jotain vikaa.

 

[- - -*]

Mä olen läheisriippuvainen, mutta ei tätä sentään diagnoosiksi laskisi. Olen vain sitä mieltä, että ihminen on tehty elämään toisen kanssa ja yksinäistä on yksin.

 

["hilma"]

Mä ymmärrän ihan täysin. Itse kolmevuotiaan lapsen yksinhuoltaja, 2½ vuotta nyt ollut sinkkuna, ja kyllä todellakin kaipaisin sitä toista rakasta ihmistä jakamaan elämäni. Todella hyvin me pärjätään lapsen kanssa näinkin, ja nautin elämästäni, mutta silti sitä toista ihmistä kaipaa. Olen vähän aikaa sitten tavannut yhden miehen, johon olen kamalan ihastunut ja ehdin jo kaikenlaisia toiveita elättelemään, mutta kyllä nyt siltä vaikuttaa ettei siitä mitään tulekaan. Ihan hirvee pettymys, enkä taas tiedä oikein miten tässä pitää lippua korkealla. Juuri kun alkoi hiukan toivonkipinät syttyä, taas tulikin vesisade joka ne sammutti. Ja todellakin, elämäni on ihan mallillaan, enkä sinänsä tarvii ketään, mutta silti...

 

[Multitalentti]

Tsemppia "hilma" !!
Mä en ole edes tavannut ketään potentiaalista... Tosin ehkä 3-6kk erosta en kyllä sillä silmällä katsellutkaan.
Onneks tulee kesä jos tapais jossain jonkun ihanan

 

["diipadaapa"]

Mä en ymmärrä miten heti kun kaipaa toista ihmistä lähelle niin on läheisriippuvainen?! Eikö ihminen saa tuntea enää mitään ilman jonkinsortin diagnoosia.
Mä olen parisuhteessa ollu jo monta vuotta mutta kun mies on esim. reissussa niin silti kaipaan häntä varsinki iltaisin kun yksin kömmin peiton alle. Mutta osaan nukkua yksin, osaan hoitaa lapsemme yksin, osaan pitää hauskaa ilman miestäni, osaan nauttia yksin olosta ymym, mutta silti minusta on ihanaa kun on elämässä se ihminen jonka kans saa ja voi jakaa juuri noita arjen asioita.

 

["juu"]

Ei ole läheisriippuvaista haluta seuraa. Ei todellakaan. Lukekaa tuosta ihan oikeista lähteistä tietoa, niin alkaa havainnollistua käsite.

Ihminen on laumaeläin. Toki ihminen tarvitsee seuraa. Suurin osa ihmisistä haluaa kumppanin. Tämä on jo biologiaa.

Kyllä uksin pitää osata olla vaikka olisi parisuhteessa.

 

[Lilith Le Nuit]

Se että on kumppani ei tarkoita sitä että roikutaan toisessa kiinni koko ajan. Välillä tekee hyvää tehdä omia juttuja ja joskus olla puoli päivää yksin kotona.

 

[Blue]

Ymmärrän täysin sinua ap.

Mä olen parisuhteessa ja tarkoitus on siinä pysyäkin. Jos kuitenkin ero tulisi niin pärjäisin mainiosti yksin. Tiedän kuitenkin että pohjimmiltani kuitenkin kaipaisin parisuhdetta. Ja sitten kun se löytyisi niin tietäisin taas olevani minulle kuuluvalla paikallani.

Ihmisiä on erilaisia. Minä tiedän sen että onnellisimmillani oeln rakastamani miehen kanssa. Miksi en siihen sitten pyrkisi, vaikka mainiosti osaan huolehtia itsestäni ja lapsistani yksinkin (se ei ole minulle mitään uutta)? Ei siinä ole mitään läheisriippuvaista tms. Uskoisin että vuoden yksinäniolon jälkeen joskus turhautuisin itsekin asiaan, aivan kuten apkin, ja purkaisin sitä vastaavasti. Ei asiaan satunnainen turhautuminen tarkoita sekään että on diagnoosin tarpeessa.