Mä en voi ymmärtää miten jotkut jaksaa olla kotiäiteinä monta vuotta ;)

[niinpä]

Niin, eipä noita töitä ole löytynyt..Vaikka olen hakemuksia laittanut ym. joten joskus tää kotiäitys on pakon sanelema juttu!

sitähän se on minullekin, pakon sanelemaa. olin aikanaan lapsieni kanssa useamman vuoden kotona, ja silloin nautin todella kotiäitiydestä, mutta nyt kun kaikki ovat isoja koululaisia ja päivät heillä jo melkoisen pitkiä, tunnen itseni tosi turhautuneeksi. ja töitä kun ei yksinkertaisesti vaan ole!

 

[joo]

En minäkään konkreettisesti kymmentä vuotta kotona ollut, vaikken työssä käynyt ollenkaan sinä aikana. Ymmärtää ei tarvitse, jos ei edes halua. Minusta hienointa tässä kaikessa on se että jokainen ymmärtää mikä on itselle ja koko perheyhteisölle parhaaksi, ja homman pitää toimia oli tapa edetä millainen hyvänsä.

 

[vieras]

No se jaksaminen nyt riippuu ihan perusmentaliteetista. Ja itse en ole kokenut saavani työelämässä koskaan sellaisia haasteita kuin mitä koen lasten kanssa saavani. Ja en ole koskaan kotiäitivuosinani tuntenut eläväni jossain umpiossa kaiken ulkopuolella. On tässä kotonakin ollut koko ajan kaikkea mielekästä projektia vireillä. Olen muutenkin luonteeltani itsenäisen työn tekijä joten miulle sopii erinomaisesti että voin suunnitella omat juttuni ja aikatauluni. Tavallaan siis koko ajan töitä tunnen tekeväni. Aivot ainakin koko ajan suunnittelee kaikenlaista eikä ole koko ajan vain mammataajuudella.

Peesi tälle =)

 

[työäiti]

Ei mulla ollut kolmen lapsen äitinä aikaa mihinkään "omaan projektiin". Kotona oleminen oli yhtä kuskaamista eskariin, kerhoon ja puistoilua kuopuksen kanssa jne. Nyt töissä ollessa tää tuntuu "omalta ajalta"

 

[meah]

Mä en voi ymmärtää, miten jotkut jaksaa ymmärtää tai olla ymmärtämättä muiden ihmisten ja perheiden henkilökohtaisia valintoja. Kun jokainen varmasti on elämänsä mahdollisuuksien ja oman tilanteensa huomioon ottaen järjestänyt parhaalla mahdollisella tavalla.

 

[Juu]

Minun vauvani on vuoden, lisäksi on koululainen. Kotona on toki helppoa, mutta POHJATTOMAN tylsää. Työssä on raskasta ja haasteellista, mutta eipä käy aika pitkäksi.

 

[työäiti]

Mä en voi ymmärtää, miten jotkut jaksaa ymmärtää tai olla ymmärtämättä muiden ihmisten ja perheiden henkilökohtaisia valintoja. Kun jokainen varmasti on elämänsä mahdollisuuksien ja oman tilanteensa huomioon ottaen järjestänyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Ei tätä tarvitse ottaa niin vakavasti

 

[vieras]

Kun niitä lapsia on tarpeeksi, ei ehdi kotonakaan laiskistua, niin kuin joku sanoi, tai tulla haasteista puutetta Kevyesti jaksan ja päivä menee lentäen. Tosin välillä rasittaa se "liukuhihnahomma", samat jutut joka päivä samaan aikaan, ja joskus käy mielessä, että menisi töihin täysjärkisempään seuraan "lepäämään"

 

[Miseliini]

Kotona kuuntelen lasten äksyilyä, töissä aikuisten. Jaksan paremmin ensin mainittua.

 

[..]

minä en voi ymmärtää niitä, miten jotkut haluaa mieluummin olla töissä kuin kotona omien lapsiensa kanssa

 

[MorbidMama]

Mä ymmärrän, että monet ovat erilaisia kuin minä itse olen ja sitä kautta ymmärrän myös sen, että joku haluaa olla kotiäitinä vuosiakin...itse en jaksa. 2 vuotta alkaa riittää tällä erää....

 

[vieras]

Olen ollut kotiäiti , ties kuin kauan.Ja viihdyn, tekeminen ei lopu , ehdin harrastukseeni kodin ulkopuolelle hyvinkin, muksut tykkää kun olen kotona kun tullaan koulusta ja voisin luetella vaikka kuin paljon asioita joita teen ja ehdin tehdä, ei tartte marista ettei mies auta. Toisaalta auttaakin kun on niin raskas homma etten itse jaksa , joku painavan kiven siirto yms. Niin meillä on omakoti talo joten tekemistä riittää, ja raha ei ole se ensimmäinen, ei meillä ole yhtään muumimukia eikä muutakaan joita jotkut tuntuvat tarvitsevan ihan pakosta.Tää on asenne kysymys varmaankin.

 

[äiti]

Meitä on moneksi =)
Mä en taas varmaan ikinä kyllästyisi lasten kanssa kotona olemiseen eikä se todellakaan tarkoita sitä, että olisin laiska enkä pitäisi työnteosta. Musta tämä kotiäitiys on tosi arvokasta hommaa, mutta sitä ei vaan arvosteta.
Mutta ymmärrän toki niitäkin ihmisiä, jotka eivät kotona viihdy vaan kaipaavat töihin.

Mulla on varmasti just tämä ongelma, etten arvosta sitä työtä mitä kotona teen. Koskaan en näe niitä jälkiä että olisin siivonnut tai pessyt pyykkiä yms. Ja se etten saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta, oon siis täysin miehen elätti, vaikkei se koskaan valita. Mutta...
Todellakin nostan hattua ja arvostan muita kotiäitejä.
Ja arvatkaas mikä ärsyttää KAIKISTA eniten... Se et multa kysytään et oletko sinä VAAN kotona???!!!!

 

[Tammikuu]

Nii-in. En minä kyllä voi ymmärtää sitäkään, että monet äidit jaksaa käydä töissä.... Se vasta rankkaa on, kotitöiden lomassa, ja kaikenmuunkin arjen pyörityksen. Olin kotiäiti noin 9 vuotta, ja vaikka SE OLI väliin rankkaa, niin kyllä on kodin ja työn yhdistäminen vasta rankkaa. Varsinkin kun mä vielä fillaroin 5 krt per viikko töihin, ja kilsoja tulee yhteensä noin 10. Talvella se veetuttaa, kun tässä kaupungissa EI juuri pyöräteitä aurata, ainakaan näitä syrjäisempiä. Aamuksi koittivat ne viime talvena aurata, mutta kun jotkut sattuu niitä käyttämään iltayöstäkin, ihan työn takia.

Henkisesti on väliin virkistävää päästä töihin, mutta kyllä minä uskallan sanoa, että pääsin kotiäitivuosina paljon helpommalla.

 

[työäiti]

minä en voi ymmärtää niitä, miten jotkut haluaa mieluummin olla töissä kuin kotona omien lapsiensa kanssa

Mä teen osa-aikatyötä 30h/vko, joten näen kyllä lapsiani

 

[Mrs Shillelagh]

Eikö sun lapsissa ole tarpeeksi haastetta? Et taida osata panostaa heihin.

 

[työäiti]

Eikö sun lapsissa ole tarpeeksi haastetta? Et taida osata panostaa heihin.

Kuinka niin?????

 

[Pessi]

Riippuu ihmisestä.
Koin olevani erittäin työkeskeinen ihminen ennen lapsen saamista. Luulin palaavani töihin täysipäiväisesti heti ä-loman loputtua. Mutta kuinkas kävikään...
En raaskinut laittaa lasta hoitoon ja huomasin viihtyväni aika hyvin kotonakin. Osa-aikainen työ sopii mulle tällä hetkellä tosi hyvin; saa aikuiskontakteja ja muutakin miettimistä kuin kakkavaipat.
Ihan täysin kotona en varmaankaan jaksaisi olla vuosikausia.

 

[kotiäiti vastaa]

Minä taas en ymmärrä ÄITEJÄ jotka eivät halua viettää lastensa kanssa aikaa MAHDOLLISIMMAN paljon <3

 

[vieras]

Mä en voi ymmärtää, miten jotkut jaksaa ymmärtää tai olla ymmärtämättä muiden ihmisten ja perheiden henkilökohtaisia valintoja. Kun jokainen varmasti on elämänsä mahdollisuuksien ja oman tilanteensa huomioon ottaen järjestänyt parhaalla mahdollisella tavalla.

JUURI NÄIN!

nimim. 10v. kotona lasten kanssa ollut

 

[Mrs Shillelagh]

Eikö sun lapsissa ole tarpeeksi haastetta? Et taida osata panostaa heihin.

Kuinka niin?????

Itse sanoit meneväsi töihin kaivatessasi haasteita.

 

[Silmukka-]

Musta oli aivan ihana olla kotona. Enkä ikinä ole ollut niin paljon menossa tai omannut niin vilkasta sosiaalista elämää. Se on ihan itsestään kiinni miten päivänsä viettää.
Toisaalta ajoituskin oli oikea koska nyt en kertakaikkiaan malttaisi tai osaisi olla koko sydämellä kotona koska on niin monta rautaa tulessa opintojen ja työelämän suhteen. Mulle sopi lasten saaminen ennen "uraa".

 

[työäiti]

Eikö sun lapsissa ole tarpeeksi haastetta? Et taida osata panostaa heihin.

Kuinka niin?????

Itse sanoit meneväsi töihin kaivatessasi haasteita.

Niin, koska nautin työstäni. Olin kuitenkin kotona ekalla kerralla 3v (josta tein töitä 2-3 iltaa, mies oli tuolloin lasten kanssa) ja kuopuksen kanssa olin kotona 2v. Se oli ihan ok, mutten ymmärrä sitä miten kukaan jaksaa olla kotona vuosikausia.

 

[Rytkäätys]

Yhden lapsen kanssa kotona ollessa oli elämäni helpointa aikaa. Nyt on paljon rankempaa kun yhdistää työ- ja perhe-elämää. Omaa aikaa ei juurikaan jää. Kiva on tosin töissä saada haasteita ja aikuista seuraa.
Helmikuussa jään taas äitiyslomalle, vanhempi lapsi jää osa-aikaisesti hoitoon, mutta valtaosan ajasta olen sitten kahden lapsen kanssa kotona. Aion YRITTÄÄ nauttia siitä ajasta täysin rinnoin. Sitten meillä on omakotitalo, joten päästään omaan pihaan ulkoilemaan ja tekemistä riittää maalla. Toivon vain etten kangistu rutiineihin ja tympäänny, tarkoitus olisi sitten jäädä hoitovapaallekin.... Viimeksi mies jäi. Katsotaan mikä on työtilanne siinä vaiheessa sitten, mutta pikkusen jo odotan loman alkua... Jos tulee terve lapsi kakkosesta, niin tiedän ainakin elämän helpottavan!

 

[Kirsikka]

Kun niitä lapsia on tarpeeksi, ei ehdi kotonakaan laiskistua, niin kuin joku sanoi, tai tulla haasteista puutetta Kevyesti jaksan ja päivä menee lentäen. Tosin välillä rasittaa se "liukuhihnahomma", samat jutut joka päivä samaan aikaan, ja joskus käy mielessä, että menisi töihin täysjärkisempään seuraan "lepäämään"

Olipas hyvä kun ei mun tarvitse kirjottaa samaa asiaa toistamiseen :wave:

Ja koskaan ei muuten kysytä että vieläkö sä oot kotona :wave: