C
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja m :Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:Alkuperäinen kirjoittaja työäiti:Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:Alkuperäinen kirjoittaja työäiti:Alkuperäinen kirjoittaja Swinging Tail:Eikö sun lapsissa ole tarpeeksi haastetta? Et taida osata panostaa heihin.
Kuinka niin?????
Itse sanoit meneväsi töihin kaivatessasi haasteita.
Niin, koska nautin työstäni. Olin kuitenkin kotona ekalla kerralla 3v (josta tein töitä 2-3 iltaa, mies oli tuolloin lasten kanssa) ja kuopuksen kanssa olin kotona 2v. Se oli ihan ok, mutten ymmärrä sitä miten kukaan jaksaa olla kotona vuosikausia.
Priorisointia. Jotkut haluavat panostaa lapsiinsa. Toki ihmisen pitää saada hieman omaakin aikaa päivittäin.
No kyllähän tuossa on jo melko lailla priorisoitu, kun oltu lasten kanssa noin kauan kotona. Itse olen kotona puoltoista vuotiaan kanssa ja täytyy myöntää, että kaipaan työelämää. Lapsen takia olen kuitenkin kotona vielä noin vuoden päivät.
Alkuperäinen kirjoittaja työäiti:Alkuperäinen kirjoittaja Estu:Meitä on moneksi =)
Mä en taas varmaan ikinä kyllästyisi lasten kanssa kotona olemiseen eikä se todellakaan tarkoita sitä, että olisin laiska enkä pitäisi työnteosta. Musta tämä kotiäitiys on tosi arvokasta hommaa, mutta sitä ei vaan arvosteta.
Mutta ymmärrän toki niitäkin ihmisiä, jotka eivät kotona viihdy vaan kaipaavat töihin.
Tarkoitus ei ollut haukkua kotiäitejä laiskoiksi
Mä siis itse "laiskistuin" henkisesti, tykkäsin olla lasten kanssa mutta se kaikki muu....rutiinit, yksinäisyys, pakkoulkoilu, lasten kuskaaminen jne. Eli aikaa esim. kotihommiin oli enemmän mut ne alkoi ottaa pannuun ja kynnys niiden aloittamiseen oli korkeampi. Nyt töissä olessa ne vaan "hoituu", eikä niitä mieti sen enempää. Mun tapauksessa töissä käyminen on henkireikä, saa muuta ajateltavaa ja jaksaa kotielämää paremmin.