Mä en tule ikinä kelpaamaan äidille samalla tavalla kuin mun siskoni :(

[:/]

Sinun pitäisi nyt jotenkin itsenäistyä ja kasvaa erilleen äidistäsi ja yrittää päästä eroon halustasi miellyttää äitiä. Tämä erilleen kasvaminen on hyvin tärkeä kehitystehtävä naisen elämässä.

Samalla voisit myös ottaa sen askeleen, ettet vertaile kohtuuttomasti itseäsi muihin, edes siihen siskoon.

Olen niin samoilla linjoilla kanssasi. Miksi pitäisi antaa kenellekään niin suurta valtaa, että antaisi sen mielipiteen vaikuttaa suuntaan tai toiseen?

Miksikö? Siksi että se on mun äiti, ja mä haluaisin edes joskus kokea sen tunteen minkä melkein kaikki maailman lapset saa tuntea, että on äidilleen tärkeä ja riittävä. Edes joskus :/

Ja tiedän ettei tää ole tervettä, ei ole sekään että mun itsearvostus on täysin nollassa, mikään mitä mä teen ei riitä mulle itsellenikään, en kelpaa itsellenikään.

En minäkään ole saanut sitä kokea, vaikka olen ainoa lapsi. Enkä enää sitä odotakaan. Pääsen itse henkisesti vähemmällä kun olen todennut, että olkoon. Vika on hänessä ei minussa.

 

[:/]

En ole enää siis kovin paljon tekemisissä äitini kanssa, ja elän omien valintojeni mukaan, enkä mä kaipaa esim äidiltä neuvoja. Mutta mä kaipaan edelleen sitä samaa mitä lapsena, sitä tunnetta että mä kelpaisin äidilleni sellaisena kun mä olen, kun kerran mikään mitä mä teen ei riitä sille :/ Aina välillä siitä saa muistutuksen :/

Minä en ole koskaan kokenut sitä tunnetta, edes lapsena.

 

[joo-o]

Pistin välit poikki äitiini ja elämä on ollut helpompaa sen jälkeen. Turha murehtiminen pois. Ei kannata kerätä negaiivisia tunteita elämäänsä turhaan jos ne voi elämästä jollakin keinoin poistaa. Minä en pystynyt poistamaan sitä millään muulla tavalla kuin välien katkomisella.

 

[elli]

Tutulta kuulostaa.. sinäkin olet varmaan nuorempi sisko?
Luulisin, että mun olis pitänyt syntyä poikana ja sitten meidän perheen lapset ois olut siinä.
Kun en ollutkaan poika niin tehtiin vielä yksi joka LUOJAN KIITOS oli poika ..
Mut hei, älä välitä! Itse tiedät olevasi hyvä! Jos äitisi ei asiaa tajua tai osaa näyttää tunteitaan oikein.. olkoon äitisikin ilmaa sinulle.
Näin minäkin toimin..

 

[bb]

Mun mielestä ap:n kirjoitus on päivän provo.

Siskon mies pettää avoimesti ym paskaa...

 

[ap]

Mun mielestä ap:n kirjoitus on päivän provo.

Siskon mies pettää avoimesti ym paskaa...

Kiitos, mutta ei ole. Ja tiedän, että äiti tietää niistä, koska sisko on sinnekin soitellut useamman kerran että tulisi hakemaan. Ja tiedän, että se ei siskolle ole mikään helppo tilanne, varsinkin kun äiti on sitä mieltä että sillä ei ole mitään syytä valittaa parisuhteestaan.

 

[ap]

Tutulta kuulostaa.. sinäkin olet varmaan nuorempi sisko?
Luulisin, että mun olis pitänyt syntyä poikana ja sitten meidän perheen lapset ois olut siinä.
Kun en ollutkaan poika niin tehtiin vielä yksi joka LUOJAN KIITOS oli poika ..
Mut hei, älä välitä! Itse tiedät olevasi hyvä! Jos äitisi ei asiaa tajua tai osaa näyttää tunteitaan oikein.. olkoon äitisikin ilmaa sinulle.
Näin minäkin toimin..

Olen nuorempi sisko. En tiedä olenko ollut vahinkolapsi, minulla ja isosiskolla on tosi vähän ikäeroa :/ Siitä mä oon iloinen, että oon aikuisena tajunnut että ei se ole mun siskon syytä tällainen.

 

[elli]

Mun tekemisiä ei noteerata millään tavalla, ei ole koskaan noteerattu. Siskoa ei koskaan vertaa minuun sillä tavalla, että sisko olis häviöllä. Eikä mun siskoni mikään typerys ole! Ihan hyvin pärjäsi koulussa, ja on ollut pitkään töissäkin. Ja siskoani en siis syytä tästä mitenkään. Eikä siskosta oikeasti ole mitään syytä olla huolissaan, hän on kuitenkin pärjännyt ihan keskiverrosti opinnoissa ja työssään menee hyvin.

Niin monta kertaa olen kuullut, että mikset voi olla niin kuin siskosi

Mun miestä kohtaan tuntemaansa ärsytystä äiti ei peittele, mutta hehkuttaa mulle sitä siskon miestä. Mun valmistujaisia yms ei ole noteerattu koskaan mitenkään, toisin kuin siskon. Mä sain harrastaa vain ilmaisia tai lähes ilmaisia juttuja, toisin kuin sisko. Mä en ole koskaan kuullut äitini suusta mitään kannustavaa, kehuvaa tai mua tukevaa. Se ei voinut edes onnitella mua, kun sain menestystä eräässä harrastuksessa, ja se oli mulle aika iso juttu


Ei hitsi.. tuo ap:n teksti on kuin suoraan elämästäni.. jonkulla muullakin on siis monsteri äiti..
Meidän äiti on muuten aika sosiaalinen "kaikkien kaveri" joka tuntee hirvittävän määrän ihmisiä ja on pidetty ihmisenä.. ketään muuta tällä pallolla hän ei kohtele yhtä huonosti kuin minua ja perhettäni.

 

[ap]

Ei hitsi.. tuo ap:n teksti on kuin suoraan elämästäni.. jonkulla muullakin on siis monsteri äiti..
Meidän äiti on muuten aika sosiaalinen "kaikkien kaveri" joka tuntee hirvittävän määrän ihmisiä ja on pidetty ihmisenä.. ketään muuta tällä pallolla hän ei kohtele yhtä huonosti kuin minua ja perhettäni.

Mun äiti ei ole mitenkään erityisen sosiaalinenkaan.. Mut siis, sillä on kyllä kai enemmän yhteistä mun siskon kanssa kun mun kanssani, tai onko se ihmekään kun on alusta asti oltu tukkanuottasilla äidin kanssa :/

 

[Surusilmä]

Olen 36-vuotias ja tiennyt n. 7 vuotiaasta, että olen se ei-niin-rakas tytär äidilleni verrattuna siskooni. Ap:n tarina voisi olla omani. Teidän ohjeet on olleet hyviä, mutta se syvä suru ja tuska jonka kantaa sydämessään hautaansa saakka fyysisen äidin rakkaudettomuudesta, on jotain niin musertavaa, ettei sitä ymmärrä jos ei ole samaa kokenut.

Terapia auttaa, mutta koskaan sielunmalja ei täydelleen tule ehjäksi. Se vaan on niin. En tapaa enää äitiäni, koska en kestänyt enempää. Silti joka joulu, syntymäpäivä, äitienpäivä.. se suru vaan muistuttaa olemassaolostaan.

Minun kohdallani turvaa toi sisko, joka ei suostunut olemaan se parempi sisko ja nosti omalta osaltaan kissan pöydälle. Valitettavasti hekään eivät tapaa enää kuin harvoin. Äiti syyttää tapahtuneesta minua.