Siskoni mielestä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja AL
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

AL

Vieras
minun pitäisi jättää mieheni. Tehnyt vuosien varrella minulle ikäviä temppuja, pidempiä ryyppyreissuja.. Ei ole väkivaltainen, ei ole ikinä minulle sanonutkaan mitään pahaa, mutta siskoni on sitä mieltä että nyt olisi tultava suhteelle loppu. Kaikesta huolimatta rakastan miestäni, meillä on hauskaa yhdessä ja hän on loistava isä lapsillemme (kolmas lapsi tulossa).

Siskoni soitti juuri ja kehotti minun menevän psykologin juttusille, jotta saisin jollekkin puhua asiasta. Olen todella hyvä syrjäyttämään ikäviä asioita mielessäni.

Toisaalta tiedän, että on väärin antaa kaikki anteeksi ja antaa toiselle kerta toisensa jälkeen uusia mahdollisuuksia. Mutta eroaminenkaan ei mun mielestä ole niin yksinkertaista. Joka tapauksessa rakastan miestäni. Osaa välillä olla pas****inen, mutta sekin on vaan noin kerran vuodessa..

Mä en tiedä mitä tehdä..
 
jos kerran vuodessa on p*ska niin se on hyvin.

mutta käväseppä juttelemassa psykologin kanssa, siitä ei koskaan oo haittaa.
sen minkä teet miehes suhteen on sun oma asias, ja kukaan ei ole oikeutettu sanomaan sulle mitä sun pitää tehdä.
 
Olen vuosien varrella saanut todella paljon muutosta aikaan.. Mieskin alkaa jo "kasvaa" pikku hiljaa aikuiseksi. Mä olen ittekkin ajatellut, et kattelen mitä tapahtuu, mut siskoni on jyrkästi eron kannalla.. vaikeeta olla tällaisessa tilanteessa. Siskoni vetoaa aina siihen, et ei sen mies tekisi hänelle ikinä mitään vastaavaa..
 
..nyt siskoni on sotkenut tähän asiaan koko sukuni. Mummuni soitti juuri ja kyseli ensin, miten menee, onko ongelmia? sit kertoi kuulleensa, että meillä olisi ongelmia ja kehoitti ottamaan eron.. siis ei voi olla totta!
 
Onko teillä tilanne jotenkin ollut kriisissä ihan hiljattain? Kuullostaa joko siltä, että sisaresi ylireagoi kiivaasti tai sitten siltä, että olet vuosien aikana itse hukannut omaa selvännäköisyyttäsi, suhteellisuudentajuasi etkä näe parisuhteen umpikujaa.

Sisaret voivat joskus ylireagoida rakkaudesta, huolesta ja pelosta, jota he sinua kohtaan ja sinun puolestasi tuntevat. Olen tainnut itsekin joskus tehdä niin... Toisaalta joskus sitä uppoaa hankalaan elämään ja parisuhteeseen eikä itse enää näe sitä, että se on muuttunut ylivoimaiseksi. Silloin on onnekasta, jos joku näkee, ja jos minulle kävisi niin, niin olenpa iloinen jos jämpti sisko tulee ja puhaltaa pelin poikki ennen katastrofia.

Luuletko, että sisko ja suku rauhoittuu, jos lupaat mennä vaikka perheneuvolaan juttelemaan? Siitä sanoisin itse hyvin napakasti, että muuta sukua ja seurakuntaa ei ole korrektia ja oikeudenmukaista sotkea sinun asioihisi selkäsi takana.

Piika-äiti
 

Yhteistyössä