[QUOTE="aloittaja";28903943]Itse en päässyt opiskeluaikana siivoomaan kun ei ollut a. kokemusta, b. omaa autoa. Onneksi sitten pääsin kaupan kassalle, sekin puhtaasti suhteitten kautta. Opiskeluaikana pistin monia kymmeniä hakemuksia, yhteenkään en saanut vastausta! Kyllä ne paikat on kiven alla, en tiedä mistä puhut. Suhteilla niihin töihin mennään, ja jos suhteita ei ole, käy vaikeeksi.
Opintotuki + laina ei todellakaan riittänyt mihinkään tuohon humputteluun, sain niillä katettua nippanappa vuokra-asumisen sekä ruoka ym välttämättömät menot. Laina+ tuki oli yhteensä muistaakseni jotain 700 + muutama roponen muutaman tunnin kassatyöstä viikossa, mitä sellaisesta summasta jää käteen kun täytyy kaikki maksaa itse? Kotoota ei oo koskaan tullut latin latia.
Varmasti on nuoria jotka elää yli varojensa, käyttää rahat humpuukin ja jättää laskut maksamatta, menettää luottotietonsa, ostaa sen 300 000:n talon vaikka ei todellisuudessa ole maksukykyä jnejne, mutta älä nyt sentään yleistä
Itse en tunne tuonlaisia ihmisiä henkilökohtaisesti ainuttakaan. Olen kyllä huomannut että näin kaikista nuorista jotkut nykyään ajattelee.
Ja joo, hyi että ollaan sitten tuhlareita kun ollaan kehdattu halpa mattokin ostaa lattialle ennen omistusasuntoa! hyihyi. Kyllä varmaan pitäisi lopettaa syöminenkin että saadaan KAIKKI rahat pistettyä vaan säästöön jatkossa ja kulkea perunasäkki päällä seuraavat 10 vuotta.[/QUOTE]
Mä en puhunut susta, joten ihan turhaa ottaa nokkiinsa. Enkä myöskään puhunut mistään pienestä prosentuaalisesta osasta nuorista, jotka ostaa lainalla 300 000 euron asuntoja ja menettää luottotietonsa.
Puhuin omasta kokemuksestani ja ihmisistä, jotka tiedän. Useammalla opiskelukaverilla on mm. Guessin laukkuja, sisustetaan eka asunto heti samantien ja valikoidaan mitä töitä viittii tehdä. Meidän opiskelupiireissä monet ryyppäsivät useamman päivän viikossa, loppupuolella ehlä harvemmin, mutta sitäkin kalliimmalla. Ja monelle oli arkipäivää ostaa päivittäin kahviluennolle. Esim. 1,2 euroa maksava kahvi 20 kertaa kuukaudessa on paljon. Mun mielestä opintotuen ei kuulu kattaa 200 euroa kuukaudessa juhlimiseen, 24 euroa luentokahveihin, guessin laukkuhin ym. Joku toinen voi olla sitä mieltä, että opintotuen pitäisi riittää noihin. Mä vaan oon eri mieltä.
Noista töistä vielä. Mä siivosin lukioaikana vanhusten luona 4h:n kautta, kitkin rikkaruohoja ym. Kaikki kaupan kassa ym. työt meni korkeakouluopiskelijoille, kun asuin pienehkössä kaupungissa, missä oli paljo opiskelijoita. Eli tiedän, millaista on hakea töitä kun yhtenkään työhakemukseen ei vastata. En sanonut missään vaiheessa, että olisin saanut töitä tuosta vain. Sä olit onnekas kun sulla oli suhteita, mulla ei ollut. Kovan työn kautta aina sain töitä. Tätä samaa asennetta en ole oikein tavannut opiskelukavereissani. Ehkäpä se vaikuttaa, kun muka "hienompaa" alaa luemme, niin moni ei viitti tehdä niitä hommia mitä mä oon tehnyt. Mutta ehkä aikaisempien "paska" duunien takia olen työllistynyt hyvin myöhemmin, kun ansioluettelostani näkee, etten ole mitään töitä pelännyt.
Mä oon itse elänyt sillä 460 e (netto opinto- ja asumislisästä) sekä kesätyösästöistä. Mun mielestä 700 eurolla, joka on noin opintotuki+laina, elää vallan mainiosti.. Aivan tarkkaa summa en tiedä. Esim. kimppakämppä asumiseen 250 e, ruokaan 200, puhelin+bussikortti+laskut 100 ja rahaa jää 150 lääkäriin, vaatteisiin ja humputteluun. Leveää elämistä se ei takaa, mutta tuskinpa kukaan aiemminkaan eli opintotuella leveästi. Nimensä mukaisesti opintotuki on TUKI. Ei tarvi kuin mennä pari maata kauemmas, niin opiskelijat maksavat tuhansia euroja siitä hyvästä, että SAAVAT opiskella. Musta suomalaisilla opiskelijoilla ei ole mitään syytä valittaa, kuten muillakin tuensaajilla.
Mutta kun otit niin henkilökohtaisesti mun mitä sanoin jollekin aivan muulle ja aivan eri asiaan, sanon vain, että tökerösti käyttäytyvät ne, jotka kommentoivat teidän mattoa/rahankäyttöä. Eiköhän se ole ihan teidän asia, mihin rahanne käytätte.
) ja voin kyllä tunnustaa, että suomalainen yhteiskunta on kohdellut mua hyvin.
