Mä en myös tajua missä kuplassa nykyajan "vanhukset" elää

["vieras"]

[QUOTE="mamma";28902820]Vanhempani - pian 70-kymppiset - ovat toista mieltä kuin ap:n mainitsemat "vanhukset".

Heistä meillä 3-kymppisillä on kamalaa: koulutus ei välttämättä tarkoita töitä ja jos töitä on, se on usein pätkää. Kilpailu on kovaa ja työmaailma arvaamaton. Miten siinä suunnitellaan tulevaisuutta?

Heidän nuoruudessaan töitä sai kun oli koulutus. Se oli varmaa. Ja työpaikassa sitten oltiin se 30 vuotta.[/QUOTE]

Töitä tehtiin ennen vähintään 40 vuotta, jotkut jopa 50 vuotta, kun heti 15-kesäsenä aloittivat.

 

[50vuotias isoäiti]

5-kymppiset eivät todellakaan kuuluu suuriin ikäluokkiin.

Ei. Mutta kuuluvat siihen ikäluokkaan, jotka ovat saaneet töitä koputtelemalla tehtaan oveen.
Kyllä viisikymppinen nyt omalla tavallaan on vanhus lainausmerkeissä.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="ookoo";28902760]Ei sekään harvinaista ollut, että nipin napin reilu parikymppinen pariskunta lapsineen rakensi talon. Ei välttämättä 200 neliötä, mutta yli 100 kuitenkin. Ainakin lapsuudenaikainen okt-alue on täynnä näitä. Lainat olivat tosiaan pienempiä ja enemmän tehtiin itse ja kaverien ym. avustuksella. Myöskään vaatimukset taloille (esim. energiatehokkuus) eivät olleet sitä luokkaa kuin mitä ne nykyään ovat.[/QUOTE]

Jep. Minun anopin suusta on myös lipsahdellut noita "ei meillä vaan ollut varaa silloin kun lapset oli pieniä" - juttuja. Siihen on tehnyt mieli sanoa, että silloin oli melkein vakio että koulun jälkeen sai vakipaikan ja pelkoa paikan menettämisestä ei ollut samalla tavalla kuin nyt on. Silloin ei ollut samanlaisia lakien ja pykälien vaatimia sääntöjä rakentamiselle, ja naapuriapu ei ollut mikään tuntematon käsite.

Hyvä esimerkki minun vanhepien ikäluokan (isä ja äiti syntyneet vuonna -51) on äidin teiniaikoijen kirjeet, joita sain joskus lukea. Niissä äidin ystävä kirjoitti että "mennään töihin jäätelökioskiin tai kukkakauppaan niin saadaan rahat kasaan ja lähdetään (Sveitsiin)". Asenne oli, että kaikille oli töitä kunhan vain käveli sisään kukkakauppaan ja kysyi paikkaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28902531]Jos puhutaan vain lainoista, niin koskaan aiemmin ei lainan ottaminen ole ollut yhtä helppoa ja korot niin matalalla kuin mitä nyt on. Ennen piti säästää vähintään neljännes omaa rahaa, korot yli kymmenen prossaa ja lakki kourassa piti mennä pankinjohtajalta kysymään heltiäiskö sitä lainaa, edes viideksi vuodeksi.[/QUOTE]
Totta. Asuntolainat olivat 5 - 10 vuodeksi ja siinä ajassa laina maksettiin pois. Lisäksi asuntolainan korot olivat 10 % molemmin puolin. Eli mitään isoja lainoja ei voinut olla. Tuskin kukaan osti ensimmäiseksi asunnokseen uutta tai uudehkoa tai vanhempaakaan omakotitaloa, koska siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia.

 

[rops]

Silloinhan haettiin töitä, juuri mainitsemallasi tavalla.

 

[Phoebsi]

Silloinhan haettiin töitä, juuri mainitsemallasi tavalla.

Ja työnsaanti oli ilman kokemustakin helpompaa, sitä ajoin takaa. Että ei meidän ikäisille kaikki silti ole tullut kuin Manulle illallinen vaikka siihen moni haluaa uskoa.

 

[55v]

Ymmärrän aloittajaa hyvin. Osittain varmasti kyse on siitä, että nykyään saa edullisestikin kaikkea hianoa. Ikean kalusteet ovat nättejä ja jyskissäki on edulllisesti ihan kivoja huonekaluja. Nykynuorilla on myös sisustussilmää ihan eri tavalla! Mistähän sekin muuten johtuu? Miksi nykyään nuoret osaavat sisustaa paljon paremmin, kuin me "wanhat" ?

Kenellekään ei ole oikeutta arvostella toisen kotia tai elämäntyyliä. Omat lapseni ovat 20-35v ja tiedän, ettei nykyajan nuorillakaan ole helppoa. Päinvastoin. Koulut on nykyään vaikeampia ja työnsaanti vaikeaa ja yhteiskunnan paineet ihan eri luokkaa, mitä itselläni oli aikoinaan.

Yksi asia on myös se, että nykyään on kulutetaan paljon. Kyllähän elämästä pitää nauttia ja matkustelu avartaa. Nykynuoriso (20-36v) elävät niin tässä hetkessä ja elämyksiä hankitaan. Ajattelematta, että rahaa tarvitaan sitten ikäloppuna viisikymppisenäkin. Menkää ja tehkää! Mutta säästäkää!

 

[rops]

Ja työnsaanti oli ilman kokemustakin helpompaa, sitä ajoin takaa. Että ei meidän ikäisille kaikki silti ole tullut kuin Manulle illallinen vaikka siihen moni haluaa uskoa.

Joo, suoraan koulunpenkiltä töihin. Nuo tapaukset, jotka niin uskovat, eivät muusta tiedä.

 

["poikia3"]

Ja työnsaanti oli ilman kokemustakin helpompaa, sitä ajoin takaa. Että ei meidän ikäisille kaikki silti ole tullut kuin Manulle illallinen vaikka siihen moni haluaa uskoa.

Ei nuorille kaikki ole tullut kuin manulle illallinen. Nykyään työnsaaminen ei ole helppoa, myöskään kesätyöpaikkoja ei noin vain saa. Ja tämän päivän työelämä on todella rankempaa. Myös paineet lasten kasvattamisesta ovat kasvaneet ja koulukin asettaa kovia paineita.

MUTTA kuten tästäkin keskustelusta näkee, on sitten nuoremmilla sukupolvilla hyvin vääriä käsityksiä siitä, millaista on elämä ollut silloin ennen. Esim. mun vanhempani ovat syntyneet vuosina 1940 ja 1941. Isäni on menettänyt isänsä sodassa ja äitinsä 12-vuotiaana. Häntä ei yhteiskunta ole tukenut millään tavoin. Hänestä huolehtivat äidin kuoleman jälkeen tädit vuorotellen. Ja töihin piti mennä tosi nopeasti, isä on käynyt vain kansalaiskoulun, ei osaa ainuttakaan vierasta kieltä jne. Maalla ei töitä oikein ollut, joten piti muuttaa 'Helsinkiin', maalaisten mielestä koko pääkaupunkiseutu oli Helsinkiä. Asuttiin alivuokralaisina (monikohan nykypäivän nuorista olisi valmis siihen). Vessa ulkona pihan perällä, pesukoneita ei ollut. Kun minä olen syntynyt asuttiin edelleen alivuokralaisina. Ei ollut puhelinta, eikä autoa, alivuokralaisisäntä vei äidin synnyttämään. Äiti keitti sideharsovaippani kattilassa puuhellalla.

Vanhempani saivat sitten asuntolainan, muuttivat kaksioon kahden lapsen kanssa. Ei ollut edelleenkään puhelinta, ei pesukonetta, ei tv:tä, ei vatkainta jne. Ainoa nykyaikainen härpätin joka taloudesta löytyi oli putkiradio. Kun lainakulut maksettiin rahaa jäi niin vähän, että äitini joka hoiti parin kuukauden ikäistä sisartani otti nopeasti hoitolapsia, jotta meillä olisi ruokaa. Raha ei olisi riittänyt siis edes ruokaan tuolloin. Äitiysloma kesti kokonaiset 3 kk, eli tuohon aikaan oli todella yleistä, että naapurit hoitivat toisten vauvoja, ei ollut kotihoidontukia. Kerrostalon piha oli täynnä lapsia, jopa yksiöissä asui lapsiperheitä. Päivähoitopaikat olivat kiven takana, kunnallisiin hoitopaikkoihin pääsivät vain sosiaalitapaukset ja vuotta ennen koulun alkua ottivat sitten muitakin hoitoon. Pääasiallisesti lasten hoidosta huolehtivat kotiäidit, hoitolapsia oli miltei kaikilla jotka kotona olivat ja hoito saattoi maksaa miltei mitä vaan. Tämä tilanne on jatkunut hyvin pitkään, esim. itseäni 10 vuotta vanhempi työkaveri on kertonut, että tilanne oli hyvin kammottava - päivähoito maksoi todella isoja summia, päiväkotipaikkoja ei yksinkertaisesti ollut ja lapsia pelotti jättää yksityisille hoitoon.

Eli mielestäni kyllä moni asia tulee nykyään todella helpolla, tavarat ovat suhteessa paljon halvempia. Kotihoidon mahdollistava kotihoidon tuki on olemassa. Ja asenne työntekoon on isolla osalla porukkaa ihan toinen kuin ennen - ei kannata tehdä töitä, kun sillä saa satasen enemmän rahaa kuin makaamalla kotona. Satanen on vuodessa 1200 euroa - se on vaikkapa 2 etelän matkaa, tai vaikka uusia vaatteita tai vaikka mitä.

 

["vieras"]

Ei. Mutta kuuluvat siihen ikäluokkaan, jotka ovat saaneet töitä koputtelemalla tehtaan oveen.
Kyllä viisikymppinen nyt omalla tavallaan on vanhus lainausmerkeissä.

Viisikymppiset kärsivät todella pahasti 90-luvun lamassa, en olisi kuule yhtään kateellinen heille. Ne viiskymppisistä jotka opiskelivat pitkän kaavan kautta valmistuivat juuri laman kynnyksellä->ei mitään mahiksia saada töitä.

Ne nykyään viisikymppiset jotka olivat ehtineet ostaa asunnon ennen Suurta Lamaa huomasivat asunnon arvosta kadonneen 50% ja asuntolainan korot olivat 18%.

Pahimmassa tapauksessa meni työpaikka, asunto ja jäi vielä lainaa jäljelle vaikka asunto oli myyty, kohtalona ikuinen velkavankeus: Suomen valtio myi nämä lainat viidellä prosentilla nimellisarvosta norjalaisille, vaikka ne olisi pitänyt antaa anteeksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="poikia3";28902946]Ei nuorille kaikki ole tullut kuin manulle illallinen. Nykyään työnsaaminen ei ole helppoa, myöskään kesätyöpaikkoja ei noin vain saa. Ja tämän päivän työelämä on todella rankempaa. Myös paineet lasten kasvattamisesta ovat kasvaneet ja koulukin asettaa kovia paineita.

MUTTA kuten tästäkin keskustelusta näkee, on sitten nuoremmilla sukupolvilla hyvin vääriä käsityksiä siitä, millaista on elämä ollut silloin ennen. Esim. mun vanhempani ovat syntyneet vuosina 1940 ja 1941. Isäni on menettänyt isänsä sodassa ja äitinsä 12-vuotiaana. Häntä ei yhteiskunta ole tukenut millään tavoin. Hänestä huolehtivat äidin kuoleman jälkeen tädit vuorotellen. Ja töihin piti mennä tosi nopeasti, isä on käynyt vain kansalaiskoulun, ei osaa ainuttakaan vierasta kieltä jne. Maalla ei töitä oikein ollut, joten piti muuttaa 'Helsinkiin', maalaisten mielestä koko pääkaupunkiseutu oli Helsinkiä. Asuttiin alivuokralaisina (monikohan nykypäivän nuorista olisi valmis siihen). Vessa ulkona pihan perällä, pesukoneita ei ollut. Kun minä olen syntynyt asuttiin edelleen alivuokralaisina. Ei ollut puhelinta, eikä autoa, alivuokralaisisäntä vei äidin synnyttämään. Äiti keitti sideharsovaippani kattilassa puuhellalla.

Vanhempani saivat sitten asuntolainan, muuttivat kaksioon kahden lapsen kanssa. Ei ollut edelleenkään puhelinta, ei pesukonetta, ei tv:tä, ei vatkainta jne. Ainoa nykyaikainen härpätin joka taloudesta löytyi oli putkiradio. Kun lainakulut maksettiin rahaa jäi niin vähän, että äitini joka hoiti parin kuukauden ikäistä sisartani otti nopeasti hoitolapsia, jotta meillä olisi ruokaa. Raha ei olisi riittänyt siis edes ruokaan tuolloin. Äitiysloma kesti kokonaiset 3 kk, eli tuohon aikaan oli todella yleistä, että naapurit hoitivat toisten vauvoja, ei ollut kotihoidontukia. Kerrostalon piha oli täynnä lapsia, jopa yksiöissä asui lapsiperheitä. Päivähoitopaikat olivat kiven takana, kunnallisiin hoitopaikkoihin pääsivät vain sosiaalitapaukset ja vuotta ennen koulun alkua ottivat sitten muitakin hoitoon. Pääasiallisesti lasten hoidosta huolehtivat kotiäidit, hoitolapsia oli miltei kaikilla jotka kotona olivat ja hoito saattoi maksaa miltei mitä vaan. Tämä tilanne on jatkunut hyvin pitkään, esim. itseäni 10 vuotta vanhempi työkaveri on kertonut, että tilanne oli hyvin kammottava - päivähoito maksoi todella isoja summia, päiväkotipaikkoja ei yksinkertaisesti ollut ja lapsia pelotti jättää yksityisille hoitoon.

Eli mielestäni kyllä moni asia tulee nykyään todella helpolla, tavarat ovat suhteessa paljon halvempia. Kotihoidon mahdollistava kotihoidon tuki on olemassa. Ja asenne työntekoon on isolla osalla porukkaa ihan toinen kuin ennen - ei kannata tehdä töitä, kun sillä saa satasen enemmän rahaa kuin makaamalla kotona. Satanen on vuodessa 1200 euroa - se on vaikkapa 2 etelän matkaa, tai vaikka uusia vaatteita tai vaikka mitä.[/QUOTE]

Tässä nykypolven ruikuttajille makua siitä miten ennen elettiin.

 

["Vieras"]

50-70-vuotiaat ei ole vanhuksia! Kyllähän tosiasia on että paljon helpommalla nykyään päästään monessa asiassa, esim. oman lapsen hoitamisesta kotona maksetaan rahaa. Ennen piti palata lähes heti töihin tai jäädä kotiin elätiksi...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28902979]Tässä nykypolven ruikuttajille makua siitä miten ennen elettiin.[/QUOTE]

Lähinnä täällä "ruikuttaa" toi vanhempi väki. Mulle tulee heidän vierailuistaan joskus olo, että niinkuin me ei oltaisi ansaittu mitään itse ja meidän pitäisi kuunnella ne uutiset putkiradiosta niinkuin ennen vanhaan.

Meillä nykynuorilla on moni asia hyvin ja olen elämääni tyytyväinen ja kiitollinen, mutta myös moni asia heikommin kuin ennen. Esim. pätkätyöt on oikeasti aika stressaavia, jo näin 5 vuoden jälkeen.

Meidän vanhemmilla oli myös moni asia nuoruudessa rankkaa, mutta miksi he ei osaa iloita siitä että heillä on asiat NYT aikalailla mallillaan? Edelleen esitetään köyhää ja ollaan katkeria jostakin mitä he voi itsekin ihan hyvin hankkia. Halpoja ne tavarat on heillekin nykyään ja kyllä heillä sitä rompetta on selvästi enemmän kuin meillä! Hyvä ettei yläkerta putoa niskaan kaikesta krääsästä.

Ja varmasti kaikki 50-70 vuotiaat EI ole tälläisiä, mutta kyllä näitä löytyy kuitenkin "ei silloin meidän nuoruudessa.... "" ei meillä köyhillä vaan ole varaa tuollaisiin ...."

 

["ookoo"]

Suuret ikäluokat ovat ehkä kituuttaneet enemmän, mutta nuoruudesta selvittyään he ovat olleet mukana nykyistä inhimillisemmässä työelämässä vakityöpaikoissaan, he saavat eläkkeensä ja lisäksi heille on kertynyt ihan mukavasti omaisuutta, jolla pitää mukavaa elintasoa vielä eläkkeelläkin ja joilla myöhemmin sitten maksaa palvelutalot, hyvät hoidot jne. Toisin käy yhä useammalle meille X- ja Y-sukupolven ihmiselle. Eli yksi ero on siinä, millä silmin ja toiveikkuuksin sitä uskaltaa katsoa tulevaisuuteen.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28903018]Lähinnä täällä "ruikuttaa" toi vanhempi väki. Mulle tulee heidän vierailuistaan joskus olo, että niinkuin me ei oltaisi ansaittu mitään itse ja meidän pitäisi kuunnella ne uutiset putkiradiosta niinkuin ennen vanhaan.

Meillä nykynuorilla on moni asia hyvin ja olen elämääni tyytyväinen ja kiitollinen, mutta myös moni asia heikommin kuin ennen. Esim. pätkätyöt on oikeasti aika stressaavia, jo näin 5 vuoden jälkeen.

Meidän vanhemmilla oli myös moni asia nuoruudessa rankkaa, mutta miksi he ei osaa iloita siitä että heillä on asiat NYT aikalailla mallillaan? Edelleen esitetään köyhää ja ollaan katkeria jostakin mitä he voi itsekin ihan hyvin hankkia. Halpoja ne tavarat on heillekin nykyään ja kyllä heillä sitä rompetta on selvästi enemmän kuin meillä! Hyvä ettei yläkerta putoa niskaan kaikesta krääsästä.

Ja varmasti kaikki 50-70 vuotiaat EI ole tälläisiä, mutta kyllä näitä löytyy kuitenkin "ei silloin meidän nuoruudessa.... "" ei meillä köyhillä vaan ole varaa tuollaisiin ...."[/QUOTE]

Meinaatko ettei ennen ollut pätkätöitä?

 

["Leidi"]

Se on kuitenkin tosiasia, että omaisuuden kartuttaminen on ollut suurille ikäluokille helpompaa kuin se on esimerkiksi nykyisille parikymppisille. Ei ole katkeruutta sanoa näin.

Mihinkähän tämäkin "tosiasia" perustuu. Aloittaja niputti vanhuksiksi 50-70-vuotiaat. Olen 49-vuotias ja äitini 70v. Joten olemme vanhuksia molemmat. Tietääkseni äitini ikäluokka kuuluu ns. suuriin ikäluokkiin, mutta me 1960-luvulla syntyneet emme niihin kuulu. Eli aika vinksallaan on tämäkin keskustelu, jos ei edes perusasioita hallita.

Sitäkään en ymmärrä mist' vedetään tällaisia lapsellisia yleistyksiä, että suurille ikäluokille (eli äitini ikäluokalle) omaisuuden kartuttaminen olisi ollut "helpompaa". Riippuu varmaankin vähän siitä, mille alalle on kouluttautunut ja mitä työtä tehnyt. Vai.

Vaikken kuulu suuriin ikäluokkiin, omaisuuden kartuttaminen on ollut toki vaikeaa. Yksi syy siihen on, että parikymppistä lasta on pitänyt avustaa niin paljon esim. vuokria maksamalla.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28903039]Meinaatko ettei ennen ollut pätkätöitä?[/QUOTE]

_Samassa mittakaavassa_ kuin nykyään? Ei varmasti ollut äläs nyt viitsi.

Ja mun tuntemat tuon ikäiset on ikänsä ollut siinä samassa duunissa, samalla työnantajalla. Ei oo tarvinnut työnhakuun lähteä joka toinen kuukausi niinkuin nykyään. Nyt tietysti alkaa olemaan 50-vuotiaillakin piukat paikat, jatkuvien irtisanomisten vuoksi. Mutta ne jotka on jo eläkkeelle kerinnyt, sai aikalailla koko työikänsä nauttia varmasta työpaikasta ja työtuloista.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Leidi";28903041]

Vaikken kuulu suuriin ikäluokkiin, omaisuuden kartuttaminen on ollut toki vaikeaa. Yksi syy siihen on, että parikymppistä lasta on pitänyt avustaa niin paljon esim. vuokria maksamalla.[/QUOTE]

Hmm, miksi? Jos lapsesi on parikymppinen, on sinulla kuitenkin varmaan ollut monta vuotta aikaa kerätä omaisuutta ennen lapsesi poismuuttoa, tuskin hän 5-vuotiaana kotoa muutti. Eli en ihan sitä päällimmäiseksi syyksi usko.

Miksi sitten makselet 20-vuotiaan vuokria? hyvää hyvyyttäsi, koska lapsesi on laiska? Vai kenties siksi, että nykyisessä raaistuneessa työtilanteessa se 20-vuotias ei välttämättä edes kesätyötä saa, vaikka olisi kuinka ahkera ja fiksu, ja asuminen on aikalailla kallista jo siinä pienessä yksiössäkin.. ?

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28903059]_Samassa mittakaavassa_ kuin nykyään? Ei varmasti ollut äläs nyt viitsi.

Ja mun tuntemat tuon ikäiset on ikänsä ollut siinä samassa duunissa, samalla työnantajalla. Ei oo tarvinnut työnhakuun lähteä joka toinen kuukausi niinkuin nykyään. Nyt tietysti alkaa olemaan 50-vuotiaillakin piukat paikat, jatkuvien irtisanomisten vuoksi. Mutta ne jotka on jo eläkkeelle kerinnyt, sai aikalailla koko työikänsä nauttia varmasta työpaikasta ja työtuloista.[/QUOTE]

Ennenhän ei muuta duunia ollutkaan kuin pätkätöitä, niitä vain kutsuttiin sesonki- ja kausitöiksi. Kun rakennus valmistui sai raksamies lopputilin kouraan. Kun savotta valmistui sai metsuri lopputilin kouraan. Kun viljat oli puitu sai renki lopputilin kouraan. Ja niin edelleen...

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";28902979]Tässä nykypolven ruikuttajille makua siitä miten ennen elettiin.[/QUOTE]

Minä en ole oman ikäpolveni kuullut ruikuttavan juuri mistään. Kritiikkiä tulee elämisen kalliudesta, pätkätöistä, tulevaisuuden epävarmuudesta, mutta kyllä sitä kritiikkiä on nuoriso osoittanut hallitsevia kohtaan maailman sivut.

Minun ikäpolveni on saanut ilmaisen peruskoulutuksen, ilmaisen ammattikoulutuksen/korkeakoulutuksen. On saatu tuet kyllä. Ja nyt niitä ollaan ajamassa alas.

Ensin eletään kuten "kuuluu" ja kun etuuksia aletaan karsia, on kritiikki ruikutusta.

 

[Phoebsi]

Sitä paitsi, kun minun ikäluokkani selvisi joten kuten lama-ajasta, opiskeli ja tuli osaksi työelämää, sillä välin meidän vanhempien ikäluokka on ajanut työelämän siihen mitä se nyt on. Kärjistetysti toki, muttamutta.

 

[juuri näin]

[QUOTE="vieras";28902961]Viisikymppiset kärsivät todella pahasti 90-luvun lamassa, en olisi kuule yhtään kateellinen heille. Ne viiskymppisistä jotka opiskelivat pitkän kaavan kautta valmistuivat juuri laman kynnyksellä->ei mitään mahiksia saada töitä.

Ne nykyään viisikymppiset jotka olivat ehtineet ostaa asunnon ennen Suurta Lamaa huomasivat asunnon arvosta kadonneen 50% ja asuntolainan korot olivat 18%.

Pahimmassa tapauksessa meni työpaikka, asunto ja jäi vielä lainaa jäljelle vaikka asunto oli myyty, kohtalona ikuinen velkavankeus: Suomen valtio myi nämä lainat viidellä prosentilla nimellisarvosta norjalaisille, vaikka ne olisi pitänyt antaa anteeksi.[/QUOTE]

Juuri näin. Tässä aika tavalla osuttiin ytimeen. Valmistuin myös yliopistosta 90-luvun puolivälissä, ei mitään toivoa mistään vakituisesta työpaikasta kuten vanhemmillani. Tein pätkätöitä ja määräaikaisuuksia liki 10 vuotta, ennen kuin sain vakituisen työpaikan (roikuttuani laittoman kauan samassa työpaikassa määräaikaisena). Tein jatkuvasti kahta, kolmeakin työtä yhtäaikaa ja makselin pois opintolainoja. Oman asunnon uskalsin ostaa vasta kun oli se vakityö ja lainaa tällä viiskytvee-vanhuksella on vielä seiskytveeksi asti . Toivottavasti riittää terveyttä painaa pitkää päivää!

Vanhemmiltani - jotka edustaa suuria ikäluokkia - perin sen ajattelun, että sossuluukulle en mene. Vaikka en ajoittain tienannut kuin työttömyyskorvauksen verran niin mieluummin olin töissä kuin korvauksilla. Toki sen cv:nkin takia, myönnettäköön.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28903018]Lähinnä täällä "ruikuttaa" toi vanhempi väki. Mulle tulee heidän vierailuistaan joskus olo, että niinkuin me ei oltaisi ansaittu mitään itse ja meidän pitäisi kuunnella ne uutiset putkiradiosta niinkuin ennen vanhaan.

Meillä nykynuorilla on moni asia hyvin ja olen elämääni tyytyväinen ja kiitollinen, mutta myös moni asia heikommin kuin ennen. Esim. pätkätyöt on oikeasti aika stressaavia, jo näin 5 vuoden jälkeen.

Meidän vanhemmilla oli myös moni asia nuoruudessa rankkaa, mutta miksi he ei osaa iloita siitä että heillä on asiat NYT aikalailla mallillaan? Edelleen esitetään köyhää ja ollaan katkeria jostakin mitä he voi itsekin ihan hyvin hankkia. Halpoja ne tavarat on heillekin nykyään ja kyllä heillä sitä rompetta on selvästi enemmän kuin meillä! Hyvä ettei yläkerta putoa niskaan kaikesta krääsästä.

Ja varmasti kaikki 50-70 vuotiaat EI ole tälläisiä, mutta kyllä näitä löytyy kuitenkin "ei silloin meidän nuoruudessa.... "" ei meillä köyhillä vaan ole varaa tuollaisiin ...."[/QUOTE]

Oletteko koskaan säästäneet? Asutte vuokralla ja lopulla rahalla sisustetaan ja matkustellaan?

 

["Leidi"]

[QUOTE="aloittaja";28903075]Hmm, miksi? Jos lapsesi on parikymppinen, on sinulla kuitenkin varmaan ollut monta vuotta aikaa kerätä omaisuutta ennen lapsesi poismuuttoa, tuskin hän 5-vuotiaana kotoa muutti. Eli en ihan sitä päällimmäiseksi syyksi usko.

Miksi sitten makselet 20-vuotiaan vuokria? hyvää hyvyyttäsi, koska lapsesi on laiska? Vai kenties siksi, että nykyisessä raaistuneessa työtilanteessa se 20-vuotias ei välttämättä edes kesätyötä saa, vaikka olisi kuinka ahkera ja fiksu, ja asuminen on aikalailla kallista jo siinä pienessä yksiössäkin.. ?[/QUOTE]

Hän lähti lukioon Helsinkiin 15-vuotiaana. Siellä vuokrataso ja eläminen maksaa hiukan enemmän kuin omalla pikkupaikkakunnallani. Katsele vähän Kela-korvauksia yms. niin tajuat nopeasti, ettei sen ikäinen saa välttämättä edes mitään tukea. Asuntovelkaa omasta asunnostani on minullakin vielä ihan riittämiin.

Tuohon toiseen kappaleeseesi en ota kantaa. Teitä syyllistäjiä on joka lähtöön, mutta niin on meitä vanhempiakin. Osa vanhemmista haluaa olla lapsensa tukena ihan vapaaehtoisesti, jos ei muuten, niin avustamalla vuokrissa.

 

["vieras"]

Sitä paitsi, kun minun ikäluokkani selvisi joten kuten lama-ajasta, opiskeli ja tuli osaksi työelämää, sillä välin meidän vanhempien ikäluokka on ajanut työelämän siihen mitä se nyt on. Kärjistetysti toki, muttamutta.

Minä vuonna olet syntynyt?