Mä en myös tajua missä kuplassa nykyajan "vanhukset" elää

[joskus tekis mieli]

Mä en viitsi avata suutani vaikka välillä näen ristiriitaisuuksia aikuisikäisten sukulais- ja tuttavanuorten rahankäytössä. Mutta en ihmettele vaikka joku joskus jotain sanoisikin.

Esimerkkejä: Perhe valittaa miten lasten saappaat/kypärät/muut asiat maksaa paljon. Kouluikäisellä ei ole suksia eikä luistimia, uimapuku on risa ja tukka leikkaamatta. Silti on varaa tehdä koko perheen etelänmatka, uusia keittiön pinnat ulkopuolisella työllä, ja äiti vielä käyskentelee parilla omalla reissullaan... Äidillä on vaatteita, kirjoja ja sisustustauluja.

Tai. Aikuinen mies ostaa veneen, romontoi talonsa, kaiken pitää olla tyyristä ja heittää halveksivaa kommenttia vanhempiensa kälälautasista. Ja sitten jossain kuussa rahat vaan ykskaks yllättäen loppu, niin keneltä pyydetään! Iskältä. Ja iskä on kohta 70 ja sairaseläkkeellä, aikuinen mies liki neljäkymppinen...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28903140]Oletteko koskaan säästäneet? Asutte vuokralla ja lopulla rahalla sisustetaan ja matkustellaan?[/QUOTE]

Kyllä, säästetään koko ajan omaa asuntoa varten. Asutaan vuokralla, koska omaan ei ole mahdollisuutta. Ei ole tarpeeksi vielä säästöjä, minulla työt jatkuvaa pätkää ja miehelläkin jatkuvasti pelko persiissä koska tulee lomautus tai irtisanomiset. Osa rahoista menee vielä opintolainan maksuun, joten suuria summia kuukaudessa ei pelkkään asuntosäästämiseen jää. Niin, eikä meille ole takaajiakaan tiedossa, ei sukulaiset halua tulla. Onneksi on keksitty tuo asp-tili...

Meidän koti on nätisti sisustettu, mutta niinkuin sanoin, ei meillä ole mitään kallista. Mutta kun ne sohvat, pöydät ym on ihan kiva olla olemassa, niin yritän aina löytää mahdollisimmat nätit ja mieluisat tietenkin. Niinkuin sanoin, suurin osa on ikeasta, monet ostettu käytettyinäkin esim. huutiksesta.

Mitä tulee matkusteluun niin haahaa, en ole koskaan käynyt muualla kuin tukholman satamassa, siis ruotsin laivaristeilyn merkeissä! ;D Nyt kesälläkään ei käyty missään, edes kotimaassa.

 

["ookoo"]

Ehkä eniten "kadehdin" aiemmissa sukupolvissa sitä, että on ollut tekemisen meininki yhteisen tavoitteen (Suomen rakentaminen) eteen. Se henki ja ilmapiiri - toiveikkuus ja usko tulevaisuuteen. Kaikkien panos on ollut arvokas. Työtä on saanut kun on halunnut tehdä. Tulevaisuuteen katsoessa on näkynyt parannusta elintasoon ja suuria konkreettisia steppejä tähän suuntaan saavutettiin koko ajan. Ja nyt sitten elinkaaren loppupäässä myydään vielä oma talo lapsiperheelle sikakalliilla hinnalla ja jäädään omaisuuden lisäksi nostamaan mukavaa eläkettä (vaikka Suomi elääkin velaksi). Nyt X- ja Y-sukupolvi ei edes odota pääsevänsä ikinä eläkkeelle tai että saisi ainakaan hyvää eläkettä tai että julkiset palvelut toimisi joskus tulevaisuudessa. No, kaikesta huolimatta pitää yrittää ajatella positiivisesti, onhan meillä niin helppoa

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Leidi";28903141] Osa vanhemmista haluaa olla lapsensa tukena ihan vapaaehtoisesti, jos ei muuten, niin avustamalla vuokrissa.[/QUOTE]

Kyllä, mutta se on oma valinta. En syyttäisi siitä yhteiskuntaa tai omaa ikäkautta, jos haluaa maksella 20-vuotiaan lapsen vuokrat, vaikka on vielä omatkin velat niskassa. Toki satunnainen auttaminen hätätilanteessa on aina hieno juttu.

 

["ookoo"]

Mä en viitsi avata suutani vaikka välillä näen ristiriitaisuuksia aikuisikäisten sukulais- ja tuttavanuorten rahankäytössä. Mutta en ihmettele vaikka joku joskus jotain sanoisikin.

Esimerkkejä: Perhe valittaa miten lasten saappaat/kypärät/muut asiat maksaa paljon. Kouluikäisellä ei ole suksia eikä luistimia, uimapuku on risa ja tukka leikkaamatta. Silti on varaa tehdä koko perheen etelänmatka, uusia keittiön pinnat ulkopuolisella työllä, ja äiti vielä käyskentelee parilla omalla reissullaan... Äidillä on vaatteita, kirjoja ja sisustustauluja.

Tai. Aikuinen mies ostaa veneen, romontoi talonsa, kaiken pitää olla tyyristä ja heittää halveksivaa kommenttia vanhempiensa kälälautasista. Ja sitten jossain kuussa rahat vaan ykskaks yllättäen loppu, niin keneltä pyydetään! Iskältä. Ja iskä on kohta 70 ja sairaseläkkeellä, aikuinen mies liki neljäkymppinen...

Kamalia esimerkkejä. Vastaavia ristiriitaisuuksia löytyy kylläkin myös vanhempien ihmisten rahankäytöstä. Tai sanoisinko siitä, miten asioita priorisoidaan ja arvotetaan. Minusta esimerkiksi se on pöyristyttävää, että tuntemillani vanhemmilla ihmisillä "ei ole varaa" ostaa kunnollista ruokaa. Silti ollaan velattomia, on isot talot ja mökit, ollaan työelämässä ja ajellaan esim. huippuhienolla ja kalliilla autolla. Auto ja muu materia menee siis oman terveyden edelle.

 

["vieras"]

[QUOTE="ookoo";28903166]Ehkä eniten "kadehdin" aiemmissa sukupolvissa sitä, että on ollut tekemisen meininki yhteisen tavoitteen (Suomen rakentaminen) eteen. Se henki ja ilmapiiri - toiveikkuus ja usko tulevaisuuteen. Kaikkien panos on ollut arvokas. Työtä on saanut kun on halunnut tehdä. Tulevaisuuteen katsoessa on näkynyt parannusta elintasoon ja suuria konkreettisia steppejä tähän suuntaan saavutettiin koko ajan. Ja nyt sitten elinkaaren loppupäässä myydään vielä oma talo lapsiperheelle sikakalliilla hinnalla ja jäädään omaisuuden lisäksi nostamaan mukavaa eläkettä (vaikka Suomi elääkin velaksi). Nyt X- ja Y-sukupolvi ei edes odota pääsevänsä ikinä eläkkeelle tai että saisi ainakaan hyvää eläkettä tai että julkiset palvelut toimisi joskus tulevaisuudessa. No, kaikesta huolimatta pitää yrittää ajatella positiivisesti, onhan meillä niin helppoa [/QUOTE]

Ennen tehtiin töitä suomalaisten paremman tulevaisuuden eteen. Nyt tehdään töitä Kreikan veronkiertäjien, Kyproksen rahanpesijöiden ja mamujen elättämiseksi. On siinä hiukan eroa.

 

[iu]

[QUOTE="aloittaja";28903184]Kyllä, mutta se on oma valinta. En syyttäisi siitä yhteiskuntaa tai omaa ikäkautta, jos haluaa maksella 20-vuotiaan lapsen vuokrat, vaikka on vielä omatkin velat niskassa. Toki satunnainen auttaminen hätätilanteessa on aina hieno juttu.[/QUOTE]
Mä olen tämmöinen viiskymppinen vanhus ( ) ja voin kyllä tunnustaa, että suomalainen yhteiskunta on kohdellut mua hyvin.

Olen duunariperheestä, mutta silti sain opiskeltua itselleni yliopistotutkinnon. Opintotuen ja -lainan turvin toki (kotoa ei liiennyt rahaa, muuta tukea kyllä), mutta lainaehdot olivat tuolloin ihan asialliset - valtion takaus yms.

Koko opiskeluaikani olin kesät ja muutkin lomat töissä (kyllä, tuolloin nuorille oli vielä tarjolla kesätyöpaikkoja). Valmistuttuani työllistyin heti vakinaiseen virkaan.

Kun sain työpaikan, aloin asp-säästäjäksi. Miehen kanssa rakensimme ison omakotitalon isolle tontille, ja asuntolainat (asp-systeemi oli todellakin hyvä vielä tuolloin) on nyt aikaa sitten jo maksettu pois, samoin opintolainat.

Nyt kun oma lapseni alkaa olla lukio-opintojen loppusuoralla, opiskelijan tulevaisuus näyttää ihan toisenlaiselta kuin reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Ei ole mitään tarkoitusta syöstä nuorta köyhyysloukkuun, joten itsestään selvää on, että kustannamme lapsemme opiskelun, sillä nykyisin yhteiskunta ei sitä ilmeisesti tee (kuten pitkälti vielä minun nuoruudessani).

Miksi emme auttaisi lastamme, kun meillä kerran on siihen mahdollisuus? Varsinkin, kun tämän mahdollistaa pitkälti omassa nuoruudessa saatu yhteiskunnan tuki, jonka avulla olemme päässeet tähän tilanteeseen.

(PS: Jotta en eksyisi liian kauas ketjun aiheesta: Omat vanhempani ovat juurikin tuollaisia kuin ap:n sukulaiset, mutta ihan syystä. Mä tunnustan suoraan, että moni asia on ollut mulle ja mun ikäluokalle helpompaa kuin meitä edetäville tai meidän jälkeemme tuleville ikäluokille.)

 

["aloittaja"]

Miksi emme auttaisi lastamme, kun meillä kerran on siihen mahdollisuus? Varsinkin, kun tämän mahdollistaa pitkälti omassa nuoruudessa saatu yhteiskunnan tuki, jonka avulla olemme päässeet tähän tilanteeseen.

Toki. Haluankin heti tarkentaa että minusta on ihan ok jos haluaa ja PYSTYY siihen, mutta jos on omatkin velat vielä maksamatta ja talous vähän heikoilla kantimilla - ja silti maksaa aikuisen lapsen vuokrat, niin se on vähän eri asia.

 

[iu]

[QUOTE="aloittaja";28903412]Toki. Haluankin heti tarkentaa että minusta on ihan ok jos haluaa ja PYSTYY siihen, mutta jos on omatkin velat vielä maksamatta ja talous vähän heikoilla kantimilla - ja silti maksaa aikuisen lapsen vuokrat, niin se on vähän eri asia.[/QUOTE]
Ymmärsin kyllä tämän kantasi Lähinnä halusinkin vain tuoda esiin, että tuon "vanhushaitarisi" nuoremmassa päässä me yhteiskunnan huolella tuetut "nuoret" olemme. Nykyisten 20-30-vuotiaiden elämää en todellakaan kadehtisi, sillä monia tukimuotoja on heikennetty sitten meidän päiviemme.

Eli jos ikäiseni ihmiset surkuttelevat omaa kohtaloaan ja kadehtivat nykynuoria, kannattaisi todella tarkkaan katsoa sinne peiliin ja pohtia omia valintojaan. Ei mulla muuta.

 

["vieras"]

Mä olen tämmöinen viiskymppinen vanhus ( ) ja voin kyllä tunnustaa, että suomalainen yhteiskunta on kohdellut mua hyvin.

Olen duunariperheestä, mutta silti sain opiskeltua itselleni yliopistotutkinnon. Opintotuen ja -lainan turvin toki (kotoa ei liiennyt rahaa, muuta tukea kyllä), mutta lainaehdot olivat tuolloin ihan asialliset - valtion takaus yms.

Koko opiskeluaikani olin kesät ja muutkin lomat töissä (kyllä, tuolloin nuorille oli vielä tarjolla kesätyöpaikkoja). Valmistuttuani työllistyin heti vakinaiseen virkaan.

Kun sain työpaikan, aloin asp-säästäjäksi. Miehen kanssa rakensimme ison omakotitalon isolle tontille, ja asuntolainat (asp-systeemi oli todellakin hyvä vielä tuolloin) on nyt aikaa sitten jo maksettu pois, samoin opintolainat.

Nyt kun oma lapseni alkaa olla lukio-opintojen loppusuoralla, opiskelijan tulevaisuus näyttää ihan toisenlaiselta kuin reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Ei ole mitään tarkoitusta syöstä nuorta köyhyysloukkuun, joten itsestään selvää on, että kustannamme lapsemme opiskelun, sillä nykyisin yhteiskunta ei sitä ilmeisesti tee (kuten pitkälti vielä minun nuoruudessani).

Miksi emme auttaisi lastamme, kun meillä kerran on siihen mahdollisuus? Varsinkin, kun tämän mahdollistaa pitkälti omassa nuoruudessa saatu yhteiskunnan tuki, jonka avulla olemme päässeet tähän tilanteeseen.

(PS: Jotta en eksyisi liian kauas ketjun aiheesta: Omat vanhempani ovat juurikin tuollaisia kuin ap:n sukulaiset, mutta ihan syystä. Mä tunnustan suoraan, että moni asia on ollut mulle ja mun ikäluokalle helpompaa kuin meitä edetäville tai meidän jälkeemme tuleville ikäluokille.)

Mitenn niin yhteiskunta ei maksa lastenne opiskelua?

 

["vieras"]

Mä olen tämmöinen viiskymppinen vanhus ( ) ja voin kyllä tunnustaa, että suomalainen yhteiskunta on kohdellut mua hyvin.

Olen duunariperheestä, mutta silti sain opiskeltua itselleni yliopistotutkinnon. Opintotuen ja -lainan turvin toki (kotoa ei liiennyt rahaa, muuta tukea kyllä), mutta lainaehdot olivat tuolloin ihan asialliset - valtion takaus yms.

Koko opiskeluaikani olin kesät ja muutkin lomat töissä (kyllä, tuolloin nuorille oli vielä tarjolla kesätyöpaikkoja). Valmistuttuani työllistyin heti vakinaiseen virkaan.

Kun sain työpaikan, aloin asp-säästäjäksi. Miehen kanssa rakensimme ison omakotitalon isolle tontille, ja asuntolainat (asp-systeemi oli todellakin hyvä vielä tuolloin) on nyt aikaa sitten jo maksettu pois, samoin opintolainat.

Nyt kun oma lapseni alkaa olla lukio-opintojen loppusuoralla, opiskelijan tulevaisuus näyttää ihan toisenlaiselta kuin reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Ei ole mitään tarkoitusta syöstä nuorta köyhyysloukkuun, joten itsestään selvää on, että kustannamme lapsemme opiskelun, sillä nykyisin yhteiskunta ei sitä ilmeisesti tee (kuten pitkälti vielä minun nuoruudessani).

Miksi emme auttaisi lastamme, kun meillä kerran on siihen mahdollisuus? Varsinkin, kun tämän mahdollistaa pitkälti omassa nuoruudessa saatu yhteiskunnan tuki, jonka avulla olemme päässeet tähän tilanteeseen.

(PS: Jotta en eksyisi liian kauas ketjun aiheesta: Omat vanhempani ovat juurikin tuollaisia kuin ap:n sukulaiset, mutta ihan syystä. Mä tunnustan suoraan, että moni asia on ollut mulle ja mun ikäluokalle helpompaa kuin meitä edetäville tai meidän jälkeemme tuleville ikäluokille.)

Onko opiskelu nykyään maksullista ja opintotukea ei saa?

 

[iu]

[QUOTE="vieras";28903470]Onko opiskelu nykyään maksullista ja opintotukea ei saa?[/QUOTE]
Eipä kait se opiskelu vieläkään maksullista ole - joskin yliopistojen lukukausimaksuja on silloin tällöin vilauteltu - mutta opintotuki tuntuisi olevan huomattavan paljon kehnompaa kuin aiemmin. Mun opiskeluaikana tuki + laina riittivität normaaliin elämään. Nykyistä lainasysteemiä en tarkemmin tunne, mutta olen ymmärtänyt sen olevan koko lailla epäedullisempi kuin tuo 80-luvun valtion takaama ja korkotuettu systeemi. (Tosin tämä on vain mutua, en tosiaankaan ole vielä perehtynyt asiaan tarkemmin.)

Toisekseen asuminen ja eläminen maksaa nykyään todella paljon - etenkin tuo asuminen. Ja vanhempien tulot vaikuttavat mm. asumislisiin ja opintotukiin muistaakseni 20-vuotiaaksi asti, joten siinä mielessä pakkokin noita nuoria on vanhempien tukea, jos kerran meidän vuoksi tuet jäävät saamatta tai ainakin ovat pienempiä.

Ja kolmanneksi, opiskelijat eivät enää taida saada niitä kesä- ja muita töitä ihan niin itsestään selvästi kuin minun nuoruudessani. Nyt kun ei tahdo olla töitä valmistuneillekaan.

Että tästä vinkkelistä katsoen mun aikana oli varattomallakin mahdollisuus opiskella ties minne asti. Nykyään ei enää taida olla ihan yhtä helppoa.

 

["vieras"]

Eipä kait se opiskelu vieläkään maksullista ole - joskin yliopistojen lukukausimaksuja on silloin tällöin vilauteltu - mutta opintotuki tuntuisi olevan huomattavan paljon kehnompaa kuin aiemmin. Mun opiskeluaikana tuki + laina riittivität normaaliin elämään. Nykyistä lainasysteemiä en tarkemmin tunne, mutta olen ymmärtänyt sen olevan koko lailla epäedullisempi kuin tuo 80-luvun valtion takaama ja korkotuettu systeemi. (Tosin tämä on vain mutua, en tosiaankaan ole vielä perehtynyt asiaan tarkemmin.)

Toisekseen asuminen ja eläminen maksaa nykyään todella paljon - etenkin tuo asuminen. Ja vanhempien tulot vaikuttavat mm. asumislisiin ja opintotukiin muistaakseni 20-vuotiaaksi asti, joten siinä mielessä pakkokin noita nuoria on vanhempien tukea, jos kerran meidän vuoksi tuet jäävät saamatta tai ainakin ovat pienempiä.

Ja kolmanneksi, opiskelijat eivät enää taida saada niitä kesä- ja muita töitä ihan niin itsestään selvästi kuin minun nuoruudessani. Nyt kun ei tahdo olla töitä valmistuneillekaan.

Että tästä vinkkelistä katsoen mun aikana oli varattomallakin mahdollisuus opiskella ties minne asti. Nykyään ei enää taida olla ihan yhtä helppoa.

Älä nyt tosissasi väitä opintotukien huonontuneen 80-luvusta.

Kyllä mun lapset ovat saaneet helposti kesätyöpaikat aina 15-vuotiaasta asti ja tytär oli jopa tänä kesänä jo esimiesasemassa.

 

[iu]

[QUOTE="vieras";28903586]Älä nyt tosissasi väitä opintotukien huonontuneen 80-luvusta.

Kyllä mun lapset ovat saaneet helposti kesätyöpaikat aina 15-vuotiaasta asti ja tytär oli jopa tänä kesänä jo esimiesasemassa.[/QUOTE]
No tosi hienoa, jos opintotuki riittää teidän nuorilla elämiseen, ja töitäkin löytyy Sittenhän he ovat ihan yhtä etuoikeutetussa asemassa kuin minä aikoinani. Tuttavapiiristä on tosin kuulunut muunkinlaista viestiä: ehkäpä työtilanne sekä asumis- ja muut kulut ova eri puolilla Suomea erilaiset... Ja ehkäpä ne olivat sitä jo 80-luvulla, kuka tietää.

 

["vieras"]

No tosi hienoa, jos opintotuki riittää teidän nuorilla elämiseen, ja töitäkin löytyy Sittenhän he ovat ihan yhtä etuoikeutetussa asemassa kuin minä aikoinani. Tuttavapiiristä on tosin kuulunut muunkinlaista viestiä: ehkäpä työtilanne sekä asumis- ja muut kulut ova eri puolilla Suomea erilaiset... Ja ehkäpä ne olivat sitä jo 80-luvulla, kuka tietää.

"Etuoikeutetussa asemassa". Omalla tarmolla ja työllä ovat saaneet sen mitä ovat ansainneet, kesätöitä, rahaa, opiskelupaikan, eikä mikään ole tullut itsestään.

 

["jeps"]

No, onhan siinä eroa. Itse olen syntynyt tavallisen duunariperheen esikoisena. Asuimme pienessä yksiössä alivuokralaisina. Oma vessa oli, mutta suihku ja pesutilat yhteiset. Nykyisin tavan kaksvitosilla duunareilla pitäs olla okt ja mieluiten uusi ennen kuin voi lisääntyä. Nykynuorten pitäs saada kaikki heti, mieluiten luotolla ja osamaksulla. Ennen piti SÄÄSTÄÄ ja ostaa sitten. Luin aika pöyristyneenä tuota autolainakeskustelua. Omiin korviin se kuulosti hurjalta.

 

[Isämies]

[QUOTE="vieras";28902961]Viisikymppiset kärsivät todella pahasti 90-luvun lamassa, en olisi kuule yhtään kateellinen heille. Ne viiskymppisistä jotka opiskelivat pitkän kaavan kautta valmistuivat juuri laman kynnyksellä->ei mitään mahiksia saada töitä.

Ne nykyään viisikymppiset jotka olivat ehtineet ostaa asunnon ennen Suurta Lamaa huomasivat asunnon arvosta kadonneen 50% ja asuntolainan korot olivat 18%.

Pahimmassa tapauksessa meni työpaikka, asunto ja jäi vielä lainaa jäljelle vaikka asunto oli myyty, kohtalona ikuinen velkavankeus: Suomen valtio myi nämä lainat viidellä prosentilla nimellisarvosta norjalaisille, vaikka ne olisi pitänyt antaa anteeksi.[/QUOTE]

Tuo yllä kirjoitettu on tietysti aivan totta, mutta tässä pitää nyt muistaa kuitenkin se, että 1990-luvun alun laman syvyydestä huolimatta suurin osa säilytti työpaikkansa. Ja edelleen, suurin osa ei koskaan joutunut realisoimaan sitä asuntoaan, jonka lainat korkea inflaatio todellakin sääntelytalouden aikana "söi" hyvinkin tehokkaasti.

Lisäksi keskustelussa näyttävät aikaisemmat sukupolvet menneen iloisesti sekaisin. Kyllä, 1910- ja 20-luvuilla syntyneiden koko aikuiselämä oli yhtä kamppailua sotineen ja jälleenrakentamisineen, mutta jo nk. suurten ikäluokkien (1940-luvun puolivälin molemmin puolin syntyneet) elämä on varsin vaatimattomasta alusta huolimatta ollut yhtä nousukiitoa. Liki kaikkien sosiaalipoliittisten etuisuuksien käyttööntulo noudattelee tämän sukupolven elämänvaiheita.

Katkeruus ja kateus ei kuitenkaan johda yhtään mihinkään. Ei kenenkään menestymistä tai menestymättömyyttä pelkkään sukupolveen kuulumisella voi selittää, kyllä se oma panos on aina ollut hyvin merkittävä.

 

[kepsis]

Sillä se töykeys vähenee kun avaa sen turpansa ja antaa takaisin.

Jos on niin helvetin yksinkertainen että menee toisen kotiin soittamaan syyttä suotta turpaansa niin silloin kyllä tilaa hankaluuksia, sama se onko 15-vuotias vai 80-vuotias.

Ikä on vain tekosyy mitä tulee käytökseen tämmöisissä asioissa.

 

["vieras"]

Tuo yllä kirjoitettu on tietysti aivan totta, mutta tässä pitää nyt muistaa kuitenkin se, että 1990-luvun alun laman syvyydestä huolimatta suurin osa säilytti työpaikkansa. Ja edelleen, suurin osa ei koskaan joutunut realisoimaan sitä asuntoaan, jonka lainat korkea inflaatio todellakin sääntelytalouden aikana "söi" hyvinkin tehokkaasti.

Työttömyys huiteli pahimmillaan 25% paikkeilla ja Suuren Laman aikana vallitsi deflaatio.

 

[Isämies]

[QUOTE="vieras";28903768]Työttömyys huiteli pahimmillaan 25% paikkeilla ja Suuren Laman aikana vallitsi deflaatio.[/QUOTE]

No ei nyt sentään, reilun 16% työttömyydessä käytiin pahimmillaan. File:Fin unemployment.svg - Wikimedia Commons

Koska lähtötilanne oli alle 5% työttömyys, niin n. 90% työssä olleista säilytti työpaikkansa lamasta huolimatta. Ja tarkoitukseni ei siis ole vähätellä suuren laman karmivuutta, vaan asettaa asiat mittasuhteisiinsa. Muutamat tuhannet (tai jopa muutamat kymmenet tuhannet) pakkorealisoinnit eivät karmeudestaan huolimatta koskettaneet kansan suurta enemmistöä millään tavalla.

 

[iu]

[QUOTE="vieras";28903709]"Etuoikeutetussa asemassa". Omalla tarmolla ja työllä ovat saaneet sen mitä ovat ansainneet, kesätöitä, rahaa, opiskelupaikan, eikä mikään ole tullut itsestään.[/QUOTE]
Niin no jos asiaa näin katsoo, niin kai mä olen väärässä, kun olen ajatellut olevani etuoikeutettu (pystyin opiskelemaan ilman omia varoja tukien ja lainan turvin, aina riitti kesätöitä, sain helposti vakinaisen työpaikan, oli asp-järjestelmä auttamassa oman asunnon nurkkaan kiinni jne.) Eihän noista mitään kukaan mullekaan valmiiksi kotiin tuonut vaan itsehän piti hakea, hakeutua ja tehdä.

Mutta olen aina ajatellut, että kaikki tuo oli kuitenkin mulle mahdollista ihan kohtuullisin ponnistuksin, joten mun pitää olla kiitollinen niille ihmisille ja sille järjestelmälle, jotka tuon mahdollistivat.

Hassua, että tällainen ajattelutapa herättää närää ja vastustusta (lmeisesti normaalimpaa olis vain nurista ja valittaa ja kadehtia muita, jotka kenties ovat saaneet jotain enemmän...)

 

["Vieras"]

Viisikymppinen vanhus ööööhhh.....

No mut. Ei noit kommentteja kannata ottaa noin vakavasti. Nykyään ostetaan herkästi vaikka 400.000 euron kämppiä. Se on markoissa 2.5 miljoonaa. Ei sellaisia ois kukaan ennen ostanut.

 

[Isämies]

[QUOTE="Vieras";28903798]Viisikymppinen vanhus ööööhhh.....

No mut. Ei noit kommentteja kannata ottaa noin vakavasti. Nykyään ostetaan herkästi vaikka 400.000 euron kämppiä. Se on markoissa 2.5 miljoonaa. Ei sellaisia ois kukaan ennen ostanut.[/QUOTE]

Vaan eipä maksanut kahvikupillinenkaan 15 markkaa. Sitä ei kannata tuota inflaatiota jättää huomioimatta, kun vertailee eri aikakausien hintatasoa toisiinsa.

 

[Miili]

30 vuotta sitten kun nää "vanhukset" on alotellu elämäänsä on ensin ostettu oma koti ja sitten vasta ne matonretaleet ym. Arvojärjestys on ollut eri. Ne varmaan toivois että tekin säästäisitte ja ostaisitte oman asunnon. Ja kyllä ne "vanhukset" on ihan tienannu vuosikymmeniä rahaa että ovat saaneet talon ja asuntoauton ym omaksi. Tai voihan niistä vielä olla velkaakin, aika monella 50 vuotiaalla on. Lainansaanti kun tänäpäivänä on todella helppoa.

 

[Kylmäkkö]

Itsekin sitten näköjään kolkuttelen pian vanhuudenportteja ahkeran uurastajan eli ketjun aloittajan mukaan. Nykyisin mennään helpolla pikavippien kautta perse edellä puuhun. Sen jälkeen marssitaan vanhempien lompakolle. Kaikki mulle heti- sukupolvea .

Kunnioitan 1940-luvulla syntyneitä vanhempiani kasvattajina, enkä todellakaan ärsyynnyt heidän kommenteistaan. Herkkänahkainen ap .