Mä EN KESTÄ tota miestä!! voi v**** sentään!!!

[oona]

Meillä on alle 1v lapsi, ja oikeastaan aika pian synnytyksen jälkeen mies on pääosin ollut jotenkin... ärtyisä, lapsellinen (ei voi puhua mistään vakavasti, jutut on tasoa pimppi-perse), ITSEKÄS. En ole saanut huomiota enkä hellyyttä kuin harvoin, vaikka olen yrittänyt olla mieliksi miehelle. Mies on jopa valittanut etten tee tarpeeksi kotona, vaikka teen todellakin ainakin 80% kotitöistä. Lasta hoidamme kotona ollessa lähes puoliksi. ON ollut rankkaa kun lapsi heräilee vieläkin useasti yössä allergioiden takia, mutta MINÄKIN OLEN VÄSYNYT! Ja huolissani. Mies nykyisin jopa haukkuu kun yritän selvittää lapsen allergioita "mitä vittua sä aina huolehdit, en jaksa tota". Pahinta on, että mies haluaa koko ajan anoppilaan (heillä on maalla ok-talo), ja tuntuu viihtyvän siellä hyvin... siellä ei ole ärtyisä tms..

Tästä viestistä tuli sekava, en nyt pysty parempaan. Mutta tuntuu että tuo hieman alle 30v mies onkin murrosikäinen, kiukutteleva poika. SE EI EDES YRITÄ!! Siis millään tavalla panostaa suhteeseen tai arkeemme. Kiukuttelee oikein tahallaan, on tyly. Jos yritän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä on vastaus sellaista piikittelyä jne..

OLEN ottanut huomioon joskos mies olisi masentunut tms.. Mies kieltää sen, vetää kaiken vitsiksi. Ei puhu, vaikka hemmottelen ja hyvällä yritän jutella ja puhua. Mies on päässyt joka vko omiin menoihin, mutta se ei riitä. Mies saa myös nukkua kokonaisia öitä olkkarissa. Mies saa myös valmiin ruuan ja siistin kodin. Minua on loukattu jo tosi monesti miehen taholta. Tuntuu ettei mulla ole enää MIESTÄ :`( . Mikä sitä vaivaa ?? Kun kysyin tätä niin mies suuttuu että "anna olla"... Minäkin kaipaisin tukea, me-henkeä jne.. Ehdotin että jos minä ja vauva lähdettäisi pariksi päiväksi vaikka minun äidin luo niin mies saisi olla rauhassa.. sekään ei käy. Eli ihan mahdoton tyyppi se on nykyään

 

[??]

Kauanko ootte olleet yhdessä? Halusiko hän lasta? Toinen nainen?

 

[ap]

Kauanko ootte olleet yhdessä? Halusiko hän lasta? Toinen nainen?

5 vuotta. Halusi lasta, tosin päätös tehtiin aika nopeasti. Toista naista en usko, ei ole mahdollisuutta oikein siihen, enkä usko että tässä on siitä kyse.

 

[??]

Sanotaan että vauvan ensimmäinen vuosi on parisuhteen rankin. Anna ukolle tilaa, taisi vauva arki tulla yllätyksenä

 

[vieras]

Sellaista se on, avioliiton onni ja perhe-elämä.

Eiköhän se ole aika tuossa vaiheessa ottaa ero kuten muutkin palstalaiset tekee, etsiä uusi ihastus ja paistatella taas muutama vuosi huomiossa,

 

[kukkuu]

Selvästi keskenkasvuinen ja itsekäs paskiainen.Älä anna sen nalkittaa itseäs tuohon jamaan että yrität olle sille mieliksi ja unohdat itsesi. Vastuuta siltäkin lapsen ja kodin hoitoon.Lapsen hoito ei ole mikään lepoloma. Vaadi myös itsellesi viikottaiset menot, jumppa, kävelyretki tai shoppailuhetki, ei ole oikeutettua vain miehellesi.
Kun alat tuon miehesi paapomisen, niin siitäpä ei pääsekään eroon vaan pahenee vain. Ei omakohtaisia kokemuksia, vaan sivusta seurannut ja se liitto päätyi eroon, mutta silloin nainen sai oman elämän ja on nykyään onnellinen....Mutta tee jotain ettei tarvitse erota ennen kuin voi olla onnellinen.

 

[Anna aikaa]

Ensimmäinen lapsi siis? Veikkaan että kasvukipuja. Anna aikaa, koittakaa rentoutua. Mies saattaa taantua, sulla saattaa olla kotona hurjan pienet piirit ja kaikki asiat pullahtaa suhteettoman suureen mittaan. Vaikeahan sitä on olla loukkaantumatta mutta ei se tosiaan välttämättä sinusta johdu tai ole kenenkään syytä. Muistelen itselläni olleen myös tuonsuuntaisia mietteitä jossakin välissä, mutta se elämä kyllä normalisoituu vielä.

 

[minä]

Masentunut harvoin tajuaa tai ainakaan myöntää olevansa masentunut. Järjestä itelles keskusteluapua esim. perheneuvolassa tai yritä suostutella mieskin mukaan vaikka kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI

selvittelemään asioitanne. Kannattaa yrittää selvittää solmut ennen kuin ne paisuvat mahdottomiksi :hug:

 

[ap]

On ensimmäinen lapsi. Voisin ehdottaa miehelle tuota keskusteluapua. Mies syyllistää minua ihan ihme asioista, alkoi avautua esim. vko sitten että "olisi pitänyt puhua äidin kanssa lapsen hankkimisesta".. siihen sanoin että "mitä hittoa sä äidilles olisit puhunut siitä, sehän oli meidän välinen asia ja päätös" niin mies sanoi että "se ois voinu puhua järkee".

 

[vieras]

On ensimmäinen lapsi. Voisin ehdottaa miehelle tuota keskusteluapua. Mies syyllistää minua ihan ihme asioista, alkoi avautua esim. vko sitten että "olisi pitänyt puhua äidin kanssa lapsen hankkimisesta".. siihen sanoin että "mitä hittoa sä äidilles olisit puhunut siitä, sehän oli meidän välinen asia ja päätös" niin mies sanoi että "se ois voinu puhua järkee".

Ehkä oot vaan liian kireänutturainen tosikko. Ehkä se oli vitsi.

 

[ap]

On ensimmäinen lapsi. Voisin ehdottaa miehelle tuota keskusteluapua. Mies syyllistää minua ihan ihme asioista, alkoi avautua esim. vko sitten että "olisi pitänyt puhua äidin kanssa lapsen hankkimisesta".. siihen sanoin että "mitä hittoa sä äidilles olisit puhunut siitä, sehän oli meidän välinen asia ja päätös" niin mies sanoi että "se ois voinu puhua järkee".

Ehkä oot vaan liian kireänutturainen tosikko. Ehkä se oli vitsi.

Ei ollut vitsi. Puhuimme siitä aluksi että ei voinut tietää että meille syntyy todella allerginen lapsi, aivan vakavasti.

 

[Tyttö naapurin]

On ensimmäinen lapsi. Voisin ehdottaa miehelle tuota keskusteluapua. Mies syyllistää minua ihan ihme asioista, alkoi avautua esim. vko sitten että "olisi pitänyt puhua äidin kanssa lapsen hankkimisesta".. siihen sanoin että "mitä hittoa sä äidilles olisit puhunut siitä, sehän oli meidän välinen asia ja päätös" niin mies sanoi että "se ois voinu puhua järkee".

Ehkä oot vaan liian kireänutturainen tosikko. Ehkä se oli vitsi.

No kylläpä onkin hyvä vitsi... Not.

 

[ahma]

On ensimmäinen lapsi. Voisin ehdottaa miehelle tuota keskusteluapua. Mies syyllistää minua ihan ihme asioista, alkoi avautua esim. vko sitten että "olisi pitänyt puhua äidin kanssa lapsen hankkimisesta".. siihen sanoin että "mitä hittoa sä äidilles olisit puhunut siitä, sehän oli meidän välinen asia ja päätös" niin mies sanoi että "se ois voinu puhua järkee".

Ehkä oot vaan liian kireänutturainen tosikko. Ehkä se oli vitsi.

Tommosissa asioissa ei ole vitsejä, vaan noi puuskahdukset sisältää tärkeitä totuudenpalasia toisen tunteista. Ukko kokee jotenkin niin (syystä tai ilman), että vauvahomma oli sun projekti, ja hänen uus roolinsa on jotenkin pakotettu.

Jos se on noin kiinni äidissään (toinen kerta jo kun äitinsä ihanuus nousee esiin), niin se kiukuttelee nyt ankarasti kultapojan roolin menettämisestä, ja tavallaan syystäkin, koska eihän semmoinen poju ole missään välissä kerennyt kasvaa isoksi.

Jos miehesi näin kokee, niin sun lausunto että "sehän oli meidän välinen asia ja päätös" on sen korvissa jo sinällään karmeaa propagandaa, että Teitä ei hänen mielessään ole, etenkään äidin poissulkevana yksikkönä, vaan hän on sinun kanssa, koska äitinsä kanssa ei voi mennä naimisiin. Keskenkasvuinen ei myöskään osaa tehdä demokraattisia päätöksiä, ja kokee joutuneensa johdatelluksi. Eli nyt maksattaa sulla kaiken tämän kiukutellen mennentullen... keskenkasvuisella ei ole muuta keinoa ilmaista itseään.

 

Mä ainakin potkisin tollasen nysvärin takas sinne äidin helmoihin asumaan, jos siellä kerran asiat on niin paljon paremmin.
Siis luoja mikä tyyppi, aikuisen miehen pitäis muka oman äidin kanssa jutella lapsen hankkimisesta?! Onko tollasia ihan oikeesti vielä olemassa?

 

[ap]

Kiitos vastauksista. Meillä oli suhteen alussa kriisi, jossa mies teki ehdottomasti väärin. Hänpä päätti kertoa äidilleen tästä, ja perusteli sitä sillä, että "äiti kyllä ymmärtää ja tietää etten pahalla tehnyt". Ja tämä on toistunut suhteessa useasti. Miehen naisihanne muutenkin on lähellä hänen omaa äitiään, niin oudolta kuin se kuulostaakin. En sitten tiedä, liittyykö tämä oikeasti tähän nykyiseen kriisiin. Niin ja kerran, kun anoppi kysyi miten miehellä menee töissä (mies oli paikalla, mutta vähän kauempana puuhailemassa jotain), kerroin, että vähän stressiä tuppaa olemaan. Kun anoppi sitten lähti meiltä, SUUTTUI mies minulle. En olisi saanut huolestuttaa hänen äitiään, koska hänen äitinsä on niin herkkä ja saattaa menettää yöunet. Olin tuosta ihan ymmälläni, mutta ei olla siitä sen koommin puhuttu. Kuulostaako tämä teistä normaalilta tai onko tämä kovin tavallista? Itselläni ei ole todellakaan vastaavia välejä tai ajatuksia vanhempiani kohtaan.

 

[ahma]

Kiitos vastauksista. Meillä oli suhteen alussa kriisi, jossa mies teki ehdottomasti väärin. Hänpä päätti kertoa äidilleen tästä, ja perusteli sitä sillä, että "äiti kyllä ymmärtää ja tietää etten pahalla tehnyt". Ja tämä on toistunut suhteessa useasti. Miehen naisihanne muutenkin on lähellä hänen omaa äitiään, niin oudolta kuin se kuulostaakin. En sitten tiedä, liittyykö tämä oikeasti tähän nykyiseen kriisiin. Niin ja kerran, kun anoppi kysyi miten miehellä menee töissä (mies oli paikalla, mutta vähän kauempana puuhailemassa jotain), kerroin, että vähän stressiä tuppaa olemaan. Kun anoppi sitten lähti meiltä, SUUTTUI mies minulle. En olisi saanut huolestuttaa hänen äitiään, koska hänen äitinsä on niin herkkä ja saattaa menettää yöunet. Olin tuosta ihan ymmälläni, mutta ei olla siitä sen koommin puhuttu. Kuulostaako tämä teistä normaalilta tai onko tämä kovin tavallista? Itselläni ei ole todellakaan vastaavia välejä tai ajatuksia vanhempiani kohtaan.

Kuulostaa siltä, että miehesi on äidin pikku ritari. Sekaannuin itse toivoakseni paljon pahempaan versioon kuin sinä. Lopulta kun suhteen loppupuolella sain miehen hetkeksi ymmärtämään, että hän teki väärin aloittaessaan suhteen toiseen naiseen jos kerran on jo naimisissa äitinsä kanssa, hän hetkellisesti tosiaan myönsi, että kun ei äitinsä kanssa voi mennä naimisiin. Yleensä hän vain kerjäsi sääliä, ja sanoi että kun ei häneltä kysytty haluaako hän olla se äitinsä parempi mies.

Minua ei hämmästytä mikään kuvauksessasi, mutta yksi asia pistää silmään tuttuudessaan. Minun mammanpoikamieheke ei kyennyt mitenkään ymmärtämään vastuutaan asioista, joita hän ei ollut tehnyt tahallaan tai siis ainakaan tarkoituksenaan saattaa aikaan tekonsa huonot seuraukset. Kesti kauan uskoa, mitä kuulin, kunnes olin kuullut sen tarpeeksi monta kertaa ja myös todennut, että mies unohti saman tien aktiivisesti kaikki oivallukset, joita oli asiasta edellisen keskustelun aikana kokenut. Ikään kuin olisi keskustellut dementikon kanssa.

Aikuinen ihminen ymmärtää, että jos lyö pesäpallon naapurin klasista sisälle niin teostaan on vastuussa vaikkei sitä tarkoittanutkaan. Keskenkasvuisena maailmalle lähtevä piraattikopio ymmärtää vain, ettei hän tarkoittanut sitä, ainakaan kun tullaan parisuhdevastuun alueelle.

 

[äippä]

Sanotaan että vauvan ensimmäinen vuosi on parisuhteen rankin. Anna ukolle tilaa, taisi vauva arki tulla yllätyksenä

vittu mitä paskaa, anna ukolle tilaa! sille ei tarvi yhtään sen enempää antaa tilaa kuin mitä lapsen äidillä on! yhtälailla se on äidille voinut tulla yllätyksenä. tai siis ei ole koska kyllähän sen tietää että elämä muuttuu kun lapsi tulee. että ap:n ukon pitäs kattoo peiliin

 

[ap]

Kiitos kommenteista. Toivon että mies muuttaa asennettaan . Vaikka onkin välillä rankkaa, arkista ja harmaata niin se oma asenne ratkaisee kuitenkin paljon. Mutta mies vaan kiukuttelee.