Kannattaisi vähentää sitä toiveajattelua, ja tutustua peliriippuvaisista ja addiktien puolisoista kerättyyn tietoon. Miettikää, jos mies käyttäytyisi samaan tapaan siksi, että juo illat viinaa. Miksi pleikkariin katoaminen on teistä vain jokin ärsyttävä tapa, kun mekanismit ovat kuitenkin täysin samat kuin alkoholismissa. Tekosyyt ja strategiat toisen hiljentämiseksi sekä psyykkiset oireet ovat samat myös: syyttely, uhkailu, ärtyvyys, kylmyys, välinpitämättömyys. Ja niin edelleen. Paitsi että peliriippuvainen voi jatkaa paljon syvemmälle, ennen kuin sosiaaliset rajat tulevat vastaan ja akka lähtee. Kun se nyt kerran vain on sellaista viatonta puuhaa, jota pikkupoikien jo sopii harrastaa illat pitkät. Muka.
Läheisriippuvaisella puolisolla taas on syvä tarve sulkea silmänsä addiktion todellisuudelta ja ottaa asia todistuksena siitä, että mies ei rakasta. Ja sitten yritetään pakottaa toinen taas rakastamaan. Sellaiseen on ihan turha haaskata aikaa. Peliriippuvaisille on hoitoa, miehen voi ohjata sinne. Jos tätä ei tee, on turha kitistäkään, tai ei itse ole paljon pekkaa parempi.
