Mä en kestä, mä oon pakkotutustunut friikkiin ja se pilaa kaiken. :'(

[Tehimiini harmaana]

En voi sen verran tarkemmin selittää ko. henkilöstä kun en tiedä palstaileeko hän, mutta joka tapauksessa.

Me ollaan siis vähän aikaa sitten muutettu mulle täysin vieraalle paikkakunnalle. Ekat muutama kuukausi meni vähän niin kuin kotona käkkiessä kun en oikein tuntenut ketään muita äitejä täältä päin, mutta sitten mä otin itseäni niskasta kiinni ja aloin itse tekemään asialle jotain. Aloin käymään pojan kanssa muskarissa, avoimessa päiväkodissa, ja tutustuin netin kautta muutamaan muuhun äitiin. Pari kuukautta meni hienosti, ja aloin jo olemaan moikkailu-tuttuja monien aktiviteeteista tuttujen äitien (ja isien) kanssa, ja olin iloinen. Tuntui että olen alkamassa sopeutumaan tänne, ja se on mulle paljon kun olen aika erakkoluonteinen.

Sitten, yhtenä epäonnisena kertana kaksi viikkoa sitten avoimessa päiväkodissa aloin juttelemaan yhden aika nuoren äidin kanssa. Mun kävi jotenkin häntä sääliks kun tuntui että hän koitti koko ajan avata jotain keskustelua jonkun kanssa, mutta muut eivät hälle oikein lämmenneet. Huomasin heti että ks. tytöllä on ilmeisesti vähän jotain sosiaalista epälahjakkuutta, esim. puheenaiheet ei välttämättä olleet niitä soveliaimpa smalltalkiin jne.

No, itse siis ajattelin että pidän tytölle vähän seuraa siellä sen parin tunnin ajan. Mutta hän käsitti ilmeisesti toisin. Jutellessamme nimittäin selvisi että meillä on sama harrastus. Heti päiväkodin sulkeuduttua hän änkesi kävelemään samaa matkaa (asuu ihan eri puolella kylää), ja lopulta meille kotiin asti, ja viipyi iltaan asti. Seuraavana päivänä alkoi puhelinterrori. Tuo tyttö soittaa monta kertaa päivässä, eikä hänellä ole mitään asiaa. Roikkuu vaan linjan toisessa päässä eikä oikein puhu mitään, mutta kun yrität lopettaa puhelun, alkaa puhumaan suu vaahdossa päälle eikä puhelua pysty lopettamaan. Hän pyytää mua myös koko ajan mukaansa jonnekin, eikä suostu uskomaan jos sanon etten voi nyt lähteä, tai että on muuta menoa tms. Mikään syy ei kelpaa, jankuttaa vaan että monelta mennään, voiko tulla hakemaan jne. :O

Ja siis ei sinä mitään, toinen on vissiin vaan vähän innokas kun on omasta mielestään löytänyt kaverin. Mutta kun tuo tyttö ei musta ole yhtään mukava. Mä en viihdy hänen seurassaan, koska tosiaan ainoat puheenaiheet on tuo harrastus, sekä jotkut random-epäsopivat keskustelunaiheet. Siis sellaiset että ei niin yksityisiä asioita puhuta kaksi viikkoa tuntemalleen ihmiselle. Lisäksi toi piinaaminen ahdistaa mua oikeasti ihan mielettömästi. Ja, nyt menee teistä jo varmaan provon puolelle, hän on oikeasti mun mielestä aika kykenemätön äidiksi. En halua selittää tätä sen tarkemmin, en halua että kukaan tunnistaa ketään tai itseään, vaikka niin varmaan kyllä tapahtuu joka tapauksessa.

Kysymys on vaan, että miten mä pääsen tuosta ihmisestä eroon nätisti? Mä en ole sellainen ihminen joka täräyttää päin naamaa että "oot ärsyttävä, jätä mut rauhaan". En haluis pahoittaa hänen mieltään, mutta haluisin silti tehdä täysin selväksi etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ja sitten kun hän käy siellä avoimessa päiväkodissa, samoina päivinä kun me ollaan tähän asti käyty, niin miten mä voin sinnekään enää mennä jos sanon hänelle rumasti? En mä ainakaan kehtaa/jaksa sellaista eri nurkissa kyräilyä tms. jatkossa...

Hankalaa. Tälläisinä hetkinä mä muistan aina kuinka kivaa toisaalta on ittekseen kotona, mutta en silti haluis menettää tätä hyvällä alulla olevaa sosiaalisen elämän alkuakaan.

Anteeksi jos tää vuodatus loukkaa jotain, mutta mä oon vaan ihan paniikissa.

 

[Ultramariini]

Ikävä tilanne, jos tämä henkilö ei tajua pienistä antamistasi vihjeistä, ettet ole niin innokas viettämään hänen seurassaan ( puhelimitse tai nokikkain) niin intenssiivisesti aikaa, kun hän tuntuu olevan, pitäisi se varmaan sanoa, jotenkin suoraan tälle ihmiselle. En tosin osaa sanoa, että miten. Mutta riittävän suoraan ja rehellisesti, että viesti menisi perille.
Itse jättäisin vastaamatta puhelimeen, jos joku jatkuvasti soittelisi. Enkä varmaan jättäisi menemättä avoimeen päiväkotiin yms. paikkoihin tämän ihmisen vuoksi. Toivottavasti löydät sopivat sanat.:hug:

 

[Tehimiini harmaana]

Ja joo, mä tiiän, tuli pitkä viesti mutta mä oon ihan hysteerinen tän asian suhteen.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

On kyllä inhottavaa. Itse olen miettinyt miten sanoa ihan normaaleille kavereille ettei huvittais nähdä niin usein.

Mut sit vielä tommonen ammattilaisriesa. Ne muut paikkakuntalaiset on ilmiselvästi tunteneet tapauksen ja siksi vältelleet sitä.

 

[Anatolia]

Mä pääsin vastaavasta riippakivestä eroon, kun sanoin suoraan että "en halua olla sun ystävä, en halua olla sun kanssa tekemisissä, ole hyvä ja poista mun numero sun kännykästä & älä enää soita tai tekstaa". Okei, kyllä se sen jälkeenkin soitti ja tekstasi hetken aikaa (kaikenlaisia "mä tapan itseni kun sinäkin mut hylkäsit" - ei tappanut, lupasi vaan :xmas: ), mutta en enää vastannut. Ja sitten ilmoitin sen perheelle että teen todellakin ilmoituksen poliisille, jos tuo sekopää vielä minuun yhteydessä on.

Että onnea vaan matkaan... :|

Mun riippakiveni tapauksessa puhelimeen vastaamatta jättäminen tai hienoinen vihjailu ei auttanut. Oli pakko sanoa niin suoraan kuin mahdollista.

 

[:D]

Sano sille, että oot paras äiti ja se huono-

 

["vieras"]

Ap:n tapaus kuulostaa siltä, että hänellä on jotakin neurologista, veikkaan aspergeria. Hankala juttu. Ehkä pitää sitten karusti vaan ajatella, että ei ole varmaan eka kerta, kun on kuullut suorat sanat.

 

[Ultramariini]

Jos tällä tutullvallasi on pulmia sosiaalisissa kontakteissa, voi olla ettei tosiaan kovin hienovarainen vihjailu mene perille. Siinä missä moni tajuaa parista " En tänään voi lähteä, mennään kenties toiste" vastauksesta, että se on tarkoitettu sellaiseksi, ettei sitä " toiste" ajankohtaa haluta koskaan tulevankaan, voi tuttavasi kuulla sen sellaisena - mennään sitten huomenna- vaihtoehtona. Suora puhe voi olla kenties ainoa keino saada viesti perille.

 

[kaffetauko]

itsekään en osaa/halua suoraan sanoa tuommoisessa tilanteessa. Yrittäisin ainakin alkuunsa silleen pitkän kaavan mukaan kylmäkiskoista välttelyä: juttelisin selkeästi vain muiden kanssa kerhossa ja vaan suoriin kysymyksiin vastaisin, mahd. lyhyesti niihinkin jne.

 

[Wandii]

Voi ei! Yrittäisin myös hienovaraisesilla keinoin ensin ja jos ei mene perille, niin sanottavahan se on. Ehkä kuitenkin nätisti ensin ja asiallisesti vasta sitten.
Siinä kun on aina myös se vaara, että jos saat hänestä ns. vihollisen hän pistää paikkakunnan huhumyllyyn kaikkea juttua sinusta. Siis jos tuntee itseään verisesti loukatun. Se ei varmaan kiinnosta noin uutena uudella paikkakunnalla.

 

["vieras"]

Voi ei! Yrittäisin myös hienovaraisesilla keinoin ensin ja jos ei mene perille, niin sanottavahan se on. Ehkä kuitenkin nätisti ensin ja asiallisesti vasta sitten.
Siinä kun on aina myös se vaara, että jos saat hänestä ns. vihollisen hän pistää paikkakunnan huhumyllyyn kaikkea juttua sinusta. Siis jos tuntee itseään verisesti loukatun. Se ei varmaan kiinnosta noin uutena uudella paikkakunnalla.

Jaa, ei kyllä kuulosta yhtään sellaiselta ihmiseltä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25833635]Jaa, ei kyllä kuulosta yhtään sellaiselta ihmiseltä.[/QUOTE]
Siis sehän vaatii sosiaalista kyvykkyyttä.

 

[Tehimiini harmaana]

Jos tällä tutullvallasi on pulmia sosiaalisissa kontakteissa, voi olla ettei tosiaan kovin hienovarainen vihjailu mene perille. Siinä missä moni tajuaa parista " En tänään voi lähteä, mennään kenties toiste" vastauksesta, että se on tarkoitettu sellaiseksi, ettei sitä " toiste" ajankohtaa haluta koskaan tulevankaan, voi tuttavasi kuulla sen sellaisena - mennään sitten huomenna- vaihtoehtona. Suora puhe voi olla kenties ainoa keino saada viesti perille.

Joo, siis mä olen nyt kaks viikkoa sanonut joka päivä etten kerkeä tänään, mennään joku toinen päivä. Itseasiassa nytkin tän aloituksen kirjottamisen aikana tää tyttö soitti, en vastannut, laittoi viestin perään "Millanen päivä sulla on huomenna". Aaaaargh! Meinasin vastata että ajattelin ampua itteni heti aamusta, mutta mä vaan en oikeasti voi sanoa hälle mitään tumasti tai edes tiukasti, en ole sellainen ihminen. Vaikea koittaa selittää miltä tää musta tuntuu kun en mäkään ole se normaalein sosiaalisilta taidoiltani, vaan lähinnä toista ääripäätä.

 

[Tehimiini harmaana]

Voi ei! Yrittäisin myös hienovaraisesilla keinoin ensin ja jos ei mene perille, niin sanottavahan se on. Ehkä kuitenkin nätisti ensin ja asiallisesti vasta sitten.
Siinä kun on aina myös se vaara, että jos saat hänestä ns. vihollisen hän pistää paikkakunnan huhumyllyyn kaikkea juttua sinusta. Siis jos tuntee itseään verisesti loukatun. Se ei varmaan kiinnosta noin uutena uudella paikkakunnalla.

Tää tyttö ei myöskään ole paikallisia, on muuttanut tänne vielä myöhemmin kuin mä, eikä tunne täältä vielä ketään muuta kuin mut. Siksikin musta tuntuu kamalan pahalta lähteä katkomaan välejä. Mä en ole koskaan edes jättänyt ketään, siis parisuhteessa, tai muutenkaan joutunut tällaiseen tilanteeseen, mä pelkään että en mä sitten osaa siinä tilanteessa kuitenkaan ilmaista itseäni tarpeeks napakasti. Mutta on se julmaa vaan hitaasti vetäytyä pois ja muuttua välnpitämättömäksi pikkuhiljaa... Äh, hankalaa.

 

[Ultramariini]

Entä jos kirjoitat nopeasti, hetken innostuksessa tekstarin, käyttäen niitä sanoja, joita oikeasti ajattelet- ettet halua olla hänen kanssaan tekemisissä, huomenna, ylihuomenna etkä oikeastaan lähemmin koskaan.
Ja klikkaat menemään, ennenkuin ehdit katua tai tuntea huonoa omaatuntoa.

 

[Wandii]

[QUOTE="vieras";25833635]Jaa, ei kyllä kuulosta yhtään sellaiselta ihmiseltä.[/QUOTE]

No ei kuulosta niin. Mutta ei siinä muuta tarvita kuin että hän sitten avautuu esim. paikkakunnalla asuvalle äidilleen tai siskolleen asiasta niin johan lähtee lapasesta, varsinkin pienellä paikkakunnalla yhtäkkiä kaikki tietää, miten paska ihminen oletkaan. Toivottavasti et asu Tehimiini kovin pienellä paikkakunnalla.

 

[Tehimiini harmaana]

Entä jos kirjoitat nopeasti, hetken innostuksessa tekstarin, käyttäen niitä sanoja, joita oikeasti ajattelet- ettet halua olla hänen kanssaan tekemisissä, huomenna, ylihuomenna etkä oikeastaan lähemmin koskaan.
Ja klikkaat menemään, ennenkuin ehdit katua tai tuntea huonoa omaatuntoa.

Mutta sit mä oon tekstiviestijättäjä! En mä haluu silleenkään.

Oonks mä nyt itekin vähän hankala tässä asiassa? Mun miestä vaan naurattaa koko tilanne, ja vuorotellen itekin nauran koko jutulle ja sit taas heti perään oon jopa kiukkunen tän asian takia. Mua vaan niin ärsyttää jos tää mun sosialisoituminen kaatuu tähän yhteen ongelmaan.

 

[Tehimiini harmaana]

No ei kuulosta niin. Mutta ei siinä muuta tarvita kuin että hän sitten avautuu esim. paikkakunnalla asuvalle äidilleen tai siskolleen asiasta niin johan lähtee lapasesta, varsinkin pienellä paikkakunnalla yhtäkkiä kaikki tietää, miten paska ihminen oletkaan. Toivottavasti et asu Tehimiini kovin pienellä paikkakunnalla.

No mun mittapuun mukaan tää on aika pieni paikka, mutta yleisen mittapuun mukaan kai ei. Mutta kuten sanottu, tää tyttö ei tunne täältä ketään, eikä ole myöskään sukulaisia täällä, näin olen ymmärtänyt.

 

[moekoe]

Entä jos kirjoitat nopeasti, hetken innostuksessa tekstarin, käyttäen niitä sanoja, joita oikeasti ajattelet- ettet halua olla hänen kanssaan tekemisissä, huomenna, ylihuomenna etkä oikeastaan lähemmin koskaan.
Ja klikkaat menemään, ennenkuin ehdit katua tai tuntea huonoa omaatuntoa.

Mä tekisin varmasti näin.
Mä olen ollut melkein samanlaisessa tilanteessa ja mielestäni (suuttuneena ja kyllästyneenä) mielestäni ladoin ihan suoraan ja raa-asti kaiken sen miksi en halua olla tekemisissä. Ja se auttoi... no viikonlopun yli. Viestiä se vois ainakin tavata moneen kertaan, että miten se nyt meni.

 

[---]

Et vaan vastaa sen puheluihin tai tekstareihin. Välttelet jonkun aikaa kaikkee kontaktia. Joskus on pakko toimia näin ja tosiaan ei välttämättä siltikään tajua.

 

["vieras"]

Minä voin samaistua jonkin verran tilanteeseesi, sillä minäkään en ole mikään sosiaalisten taitojen kuningatar, ja minä tapailin kerran nuorempana vähän aikaa tällaista yli-innokasta tapausta. Jo yksien treffien jälkeen oli selvää, että en halunnut häntä enää nähdä. Hän kuitenkin soitteli jne. Kerran, pari menin säälistä uudestaan treffeille, ja yritin hienovaraisesti vihjailla, että ehkäpä tämä nyt riittää... Mutta hän soitteli yhä.

Niinpä kun hän ehdotti tapaamista, niin sanoin, että ei nyt käy. Sitten hän sanoi, että entä päivänä x. Vastasin, että ei käy huomennakaan ja oikeastaan ei mielellään ollenkaan. Hän varmaan loukkaantui jonkin verran, mutta ei soitellut enää, ja minusta tuntui, että en kauhean rumasti sanonut, koska en sanonut mitään hänen luonteenpiirteistään tms. ja yritin sen sanoa mahdollisimman ystävälliseen sävyyn. Silläkin on väliä miten asian sanoo.

Ehkä voisit sanoa, että sinä et haluaisi/et ehdi nähdä häntä arkisin, mutta että voitte jutella esim. päiväkodissa kun näette. Voisit myös sanoa jotain sellaista, että haluat tutustua paikkakuntaan ja et nyt halua sitoutua tiiviiseen kaverisuhteeseen. Toivottavasti saat asian hoidettua!

 

[Wandii]

Mitä jos muotoilet tekstiviestin, jos selkeesti sanot, että et halua häntä elämääsi. Asiallisesti, mutta tiukasti. Ja pahoittelut, jos pahoittaa mielensä. Ehkä paikallaan myös kertoa, miltä sinusta tuntuu hänen jatkuva stalkkaamisensa, ihan rehellisesti, mutta ilman saatanaa ja perkelettä.

 

[viiras]

Mulle tulee tästä ihan mieleen eräs tuttuni joka muutti onneksi toiselle paikkakunnalle. Oli aivan hirveä riippa ja käyttäytyivät, kuin oltaisiin parhaat ystävät. Naamakirjasta olen hänen juttujaan seurannut ja on tainnut löytää jonkun uuden johon ripustautunut, avoimessa päiväkodissa muuten.
En osaa sanoa mitään muuta neuvoa kuin sen, ettet vaan enää vastaa puheluihin ja pk:ssa jos kyselee voitko lähteä kahville tms, niin et koskaan jouda. Luulisi sitkeimmänkin luovuttavan

 

[Ultramariini]

Ei ole kivaa olla tekstiviestijättäjä, mutta toisaalta, jos et saa muuten suunvuoroa, et puhelmiessa, etkä muutenkaan, puoltaisi se sitä.

 

[---]

Joo, siis mä olen nyt kaks viikkoa sanonut joka päivä etten kerkeä tänään, mennään joku toinen päivä. Itseasiassa nytkin tän aloituksen kirjottamisen aikana tää tyttö soitti, en vastannut, laittoi viestin perään "Millanen päivä sulla on huomenna"

Miksi olet sanonut, että mennään joku toinen päivä? Hän ilmiselvästi elää siinä luulossa, että olet halukas kuitenkin lähtemään.