mä en jaksa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Smeagol
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä luin joskus, että masennuksesta toipuminen kestää yhtä kauan kun siihen sairastuminen.
Oothan sä jo kuitenkin päässy alkuun, kun sun pahalla ololla on nimi ja syy-masennus. Voit koittaa hoitaa sitä. Onko sulla lääkitystä?
 
:hug: aikaa se vie. mä olin 4 vuotta masentunut ennen kuin pääsin masennuksen "herraksi". nykyään osaan jo hallita tunteita paremmin ja en ole joutunut kahteen vuoteen kovin pahaan masennukseen. välillä tulee huonoja päiviä ja low-kausia mutta ihan siedettäviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mä luin joskus, että masennuksesta toipuminen kestää yhtä kauan kun siihen sairastuminen.
Oothan sä jo kuitenkin päässy alkuun, kun sun pahalla ololla on nimi ja syy-masennus. Voit koittaa hoitaa sitä. Onko sulla lääkitystä?

lääkitys on ja käyn psykiatrilla. mutta mä laitan mun sairauden kaiken muun piikkiin. mulla on myös fyysisesti paha olo. tää olo aaltoilee. just kun kuvittelee että alkaa jo näkyä valoa niin sitten kaatuu taas seinät päälle. muksut kiljuu ja kaikki. voi vittu. olin kaverin tykönä käymässä ja mua ahdisti olla sielläkin. mulla on myös ahdistuneisuushäiriö.
 
:hug: se on niin valitettavan yleinen tuo masennus... mie oon pitkään miettiny että mikä siihen oikein johtaa vai onko sitä ollu aina muttei ihmiset oo halunneet siittä puhua? ja tuo ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö ovat kanssa hyvin yleisiä, ne vaan on jostain kumman syystä tabuja :/

jos sanotaan että masentumisen paranemiseen menee yhtä kauan aikaa kun sen kehittymiseen niin mistä se aletaan laskemaan? sehän voi olla vuosia se kehityskaari? :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
mulla on myös fyysisesti paha olo. tää olo aaltoilee. just kun kuvittelee että alkaa jo näkyä valoa niin sitten kaatuu taas seinät päälle. muksut kiljuu ja kaikki. voi vittu. olin kaverin tykönä käymässä ja mua ahdisti olla sielläkin


Niin tuttua :(
Keväällä mullakin alkoi tää paha olo ja joulun alla taas repes homma käsistä.

Kai tästä joskus paranee, pakkohan tän on

:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mä luin joskus, että masennuksesta toipuminen kestää yhtä kauan kun siihen sairastuminen.
Oothan sä jo kuitenkin päässy alkuun, kun sun pahalla ololla on nimi ja syy-masennus. Voit koittaa hoitaa sitä. Onko sulla lääkitystä?

lääkitys on ja käyn psykiatrilla. mutta mä laitan mun sairauden kaiken muun piikkiin. mulla on myös fyysisesti paha olo. tää olo aaltoilee. just kun kuvittelee että alkaa jo näkyä valoa niin sitten kaatuu taas seinät päälle. muksut kiljuu ja kaikki. voi vittu. olin kaverin tykönä käymässä ja mua ahdisti olla sielläkin. mulla on myös ahdistuneisuushäiriö.

Mulla ei oo diagnoosia, siis ei mitään virallista tietoa taudin nimestä, terapeutti vaan joskus -siitä on jo vuosia- heitti että voisko olla jonkunlaista masennusta ja nyt muutama kuukausi sitten sain cipralex-lääkityksen. Jotenkin mun mielestä se oli helpottavaa, kun sai sen lääkityksen, koska sitten sai luyvan olla sairas...en oikein osaa selittää, mutta kuitenkin olo helpottui jo siitä tiedosta, että mun paha olo otetaan niin vakavasti, että sille täytyy muidenkin mielestä ytehdä jotain.
Mutta ton ahdistuksen kyllä tunnistan myös, ihan vaan fyysisestikin ahdisti jatkuvasti, vaikka ei ollu oikein syytä ja mikään ei tuntunu miltään. "Ihan sama2 sopi vastaukseksi kaikkeen...
Ja uskomattominta oli, että mulla parani issias, kun sain masennuslääkityksen! Mun terapeutti on myös läkket. ja kir. tohtori ja dosentti ja sillä on myös neurologin vastaanotto ja se sanoi että koska kivut hävis masennuslääkityksen myötä, ei kannata jatkaa mitään magneettikuvauksia tms. Ja oikeastaan mä tajuan itekkin, että se oli huomionhakua, kun kuitenkin ton masennuksen osasin kuitenkin tavallaan hyvin salata -kävin sillä terapeutillakin monta m´vuotta, ennen kun se laittoi mule läkityksen.

 
Lääkkethän ei paranna, vaan tekee olon siedettäväksi, jotta jaksaa arkea ja myös etsimään sitä parannuskeinoa.
Ahdistuneisuushäirö teettää juuri sitä, että välillä olo ok ja sitten taas ihan hirveä kun se iskee päälle. Yks lääkäri sanoi, että siitä ahdistuneisuushäiriö on "parempi" kuin masis, että hyvinä hetkinä sitä huomaa kuinka huonosti voi ja pystyy tekemäänkin asialle jotain ja hakemaan apua.
Kauanhan siihen menee... Ootko saanut psykiatrilta jotain muuta apukeinoja tohon kun lääkityksen? Tai ootko yhdessä hänen kanssaan alkanu selvittää syitä tohon oloon?
Masis ja toi ahdistus kyllä tuottaa kanssa fyysistä pahaa oloa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mä luin joskus, että masennuksesta toipuminen kestää yhtä kauan kun siihen sairastuminen.
Oothan sä jo kuitenkin päässy alkuun, kun sun pahalla ololla on nimi ja syy-masennus. Voit koittaa hoitaa sitä. Onko sulla lääkitystä?

No sit mulla menee parantumiseen yli 10 vuotta kun olen lääkärien mielestä ollut masentunut lapsesta asti ja mun vanhemmat ei oo huomannu mitään.ja mulla on sellanen olo et mikään ei tunnu oikein miltään ja on sellanen epätodellinen olo.ahistava olo...
 
mä en koko ajan jaksa olla lapsille ärtynyt. naapurikin huomas tänään, kun niuhosin lapsilel koko ajan autoon mentäessä. men edes halunnu puhua naapurille, käänsin vaan pään. kun mä en oo oikeesti tollanen. mä oon iloinen ja puhelias, ja haluan jutella ja käydä kavereitten luona. mä en tunne enää itteeni!!! :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Lääkkethän ei paranna, vaan tekee olon siedettäväksi, jotta jaksaa arkea ja myös etsimään sitä parannuskeinoa.
Ahdistuneisuushäirö teettää juuri sitä, että välillä olo ok ja sitten taas ihan hirveä kun se iskee päälle. Yks lääkäri sanoi, että siitä ahdistuneisuushäiriö on "parempi" kuin masis, että hyvinä hetkinä sitä huomaa kuinka huonosti voi ja pystyy tekemäänkin asialle jotain ja hakemaan apua.
Kauanhan siihen menee... Ootko saanut psykiatrilta jotain muuta apukeinoja tohon kun lääkityksen? Tai ootko yhdessä hänen kanssaan alkanu selvittää syitä tohon oloon?
Masis ja toi ahdistus kyllä tuottaa kanssa fyysistä pahaa oloa.

tähän on syynä mun menneisyys...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
kuuluko tähän että olo on sumee, voimaton, huimaa, paha olo. miten tätä jaksaa? :'(

Mulla oli kans tommosia fiiliksiä ja jatkuvasti valtava vitutus suoraan sanottuna. En mä koskaan oikein itse keksinyt miten tuota oloa vois helpottaa, piti vain mennä eteenpäin vaikka sitten kivien läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
kuuluko tähän että olo on sumee, voimaton, huimaa, paha olo. miten tätä jaksaa? :'(

Mulla oli kans tommosia fiiliksiä ja jatkuvasti valtava vitutus suoraan sanottuna. En mä koskaan oikein itse keksinyt miten tuota oloa vois helpottaa, piti vain mennä eteenpäin vaikka sitten kivien läpi.

sanon miehelle aina iltaisin että kato oonko aamulla elossa. eilen illalla tuli vaan ajatus, että samapa tuo vaikka en oliskaan. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Lääkkethän ei paranna, vaan tekee olon siedettäväksi, jotta jaksaa arkea ja myös etsimään sitä parannuskeinoa.
Ahdistuneisuushäirö teettää juuri sitä, että välillä olo ok ja sitten taas ihan hirveä kun se iskee päälle. Yks lääkäri sanoi, että siitä ahdistuneisuushäiriö on "parempi" kuin masis, että hyvinä hetkinä sitä huomaa kuinka huonosti voi ja pystyy tekemäänkin asialle jotain ja hakemaan apua.
Kauanhan siihen menee... Ootko saanut psykiatrilta jotain muuta apukeinoja tohon kun lääkityksen? Tai ootko yhdessä hänen kanssaan alkanu selvittää syitä tohon oloon?
Masis ja toi ahdistus kyllä tuottaa kanssa fyysistä pahaa oloa.

tähän on syynä mun menneisyys...


Niin mut oletko saanut mitään apukeinoja käsitellä/hallita niitä menneisyyden asioita? Eihän se sairaus mihinkään lähde ennenkun niitä asioita voi käsitellä ja pääsee niistä jollain tavalla yli ja eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
kuuluko tähän että olo on sumee, voimaton, huimaa, paha olo. miten tätä jaksaa? :'(

Mulla oli kans tommosia fiiliksiä ja jatkuvasti valtava vitutus suoraan sanottuna. En mä koskaan oikein itse keksinyt miten tuota oloa vois helpottaa, piti vain mennä eteenpäin vaikka sitten kivien läpi.
Oi! Mä kyllä keksin. Kaikki oli miehen vika :saint:
Lääkityksen sain siinävaiheessa, kun ilmotin että halauan eron ja mies totes, että hänen mielestään mä en ole siinä kunnossa, että voin tehdä niin isoja ratkaisuja ja raahas mut terapeutille...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Lääkkethän ei paranna, vaan tekee olon siedettäväksi, jotta jaksaa arkea ja myös etsimään sitä parannuskeinoa.
Ahdistuneisuushäirö teettää juuri sitä, että välillä olo ok ja sitten taas ihan hirveä kun se iskee päälle. Yks lääkäri sanoi, että siitä ahdistuneisuushäiriö on "parempi" kuin masis, että hyvinä hetkinä sitä huomaa kuinka huonosti voi ja pystyy tekemäänkin asialle jotain ja hakemaan apua.
Kauanhan siihen menee... Ootko saanut psykiatrilta jotain muuta apukeinoja tohon kun lääkityksen? Tai ootko yhdessä hänen kanssaan alkanu selvittää syitä tohon oloon?
Masis ja toi ahdistus kyllä tuottaa kanssa fyysistä pahaa oloa.

tähän on syynä mun menneisyys...


Niin mut oletko saanut mitään apukeinoja käsitellä/hallita niitä menneisyyden asioita? Eihän se sairaus mihinkään lähde ennenkun niitä asioita voi käsitellä ja pääsee niistä jollain tavalla yli ja eteenpäin.

no ei. me ollaan vaan setvitty mun menneisyyttä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiiku83:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mä luin joskus, että masennuksesta toipuminen kestää yhtä kauan kun siihen sairastuminen.
Oothan sä jo kuitenkin päässy alkuun, kun sun pahalla ololla on nimi ja syy-masennus. Voit koittaa hoitaa sitä. Onko sulla lääkitystä?

No sit mulla menee parantumiseen yli 10 vuotta kun olen lääkärien mielestä ollut masentunut lapsesta asti ja mun vanhemmat ei oo huomannu mitään.ja mulla on sellanen olo et mikään ei tunnu oikein miltään ja on sellanen epätodellinen olo.ahistava olo...
Mä ainakin käsitän ton niin, että ei se toipumis aika ole kokoaikaa yhtä tuskaisaa. Ja toisaalta ihmiset on erilaisia. Vaikka yleisesti sanottais, että masennuksesta toipuminen vie yhtä kauan kun siihen sairastuminen, eri ihmisillä aika voi olla hyvin erilainen riippuen sairastumisen syistä ja taustoista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Lääkkethän ei paranna, vaan tekee olon siedettäväksi, jotta jaksaa arkea ja myös etsimään sitä parannuskeinoa.
.


Niin mut oletko saanut mitään apukeinoja käsitellä/hallita niitä menneisyyden asioita? Eihän se sairaus mihinkään lähde ennenkun niitä asioita voi käsitellä ja pääsee niistä jollain tavalla yli ja eteenpäin.

no ei. me ollaan vaan setvitty mun menneisyyttä..

Tuo lääkkeiden parantavuus kyllä mun käsittääkseni riippuu sairauden syystä. Jos syynä on yksinkertaisesti liian vähäinen serotoniinin tuotanto, ei mikän menneisyyden trauma tms. voi pelkkä lääkitys tehdä tosi paljon. Ja se parantaa siinämielessä, etä alka nähdä oman tilansa trealistisemmin.

Ja eikös tuo menneisyyden setviminen ole juuri sitä käsittelya? Opettelua elämään sen menneisyyden kanssa. Eli kun siitä pystyy puhumaan, sen kanssa pystyy elämään. Mulla ainakin yleensä pahiten aina repäsee ne jutut, mistä ei voi puhua.

 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Ja eikös tuo menneisyyden setviminen ole juuri sitä käsittelya? Opettelua elämään sen menneisyyden kanssa. Eli kun siitä pystyy puhumaan, sen kanssa pystyy elämään. Mulla ainakin yleensä pahiten aina repäsee ne jutut, mistä ei voi puhua.

Juuri sitä.. Parhaiten asiat oppii mun mielestäni hyväksymään juuri noin, kun puhuu niistä ja käsittelee niitä.

Mulla on taas ongelmana se, et en muista menneisyydestäni oikee mitää, vaikea selvittää, tartteis varmaan jonkun hypnoosin

 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Lääkkethän ei paranna, vaan tekee olon siedettäväksi, jotta jaksaa arkea ja myös etsimään sitä parannuskeinoa.
.


Niin mut oletko saanut mitään apukeinoja käsitellä/hallita niitä menneisyyden asioita? Eihän se sairaus mihinkään lähde ennenkun niitä asioita voi käsitellä ja pääsee niistä jollain tavalla yli ja eteenpäin.

no ei. me ollaan vaan setvitty mun menneisyyttä..

Tuo lääkkeiden parantavuus kyllä mun käsittääkseni riippuu sairauden syystä. Jos syynä on yksinkertaisesti liian vähäinen serotoniinin tuotanto, ei mikän menneisyyden trauma tms. voi pelkkä lääkitys tehdä tosi paljon. Ja se parantaa siinämielessä, etä alka nähdä oman tilansa trealistisemmin.

Ja eikös tuo menneisyyden setviminen ole juuri sitä käsittelya? Opettelua elämään sen menneisyyden kanssa. Eli kun siitä pystyy puhumaan, sen kanssa pystyy elämään. Mulla ainakin yleensä pahiten aina repäsee ne jutut, mistä ei voi puhua.

Niin meinasinkin, että lääkkeet ei poista sitä syytä, mutta toki parantaa tuolla tavalla: hyvä olo ruokkii hyvää oloa. Mutta jos sen pahan olon vaan tunkee jonnekin ajatusten perukoille, niin kyllä se puskee sieltä esiin kun lääkitys lopetetaan.

Ja peesaan LisaMarieta siinä mitä sanot tuosta menneisyyden käsittelystä. Se vaan vie niin hitosti aikaa ja ensiks yleensä tuntuu kauhean pahalta kun kaikki kipeät asiat nostetaan esiin ja revitään auki. Että siksi tuntuu pitkänkin aikaa siltä, että mitään parannusta ei tapahdu.

 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Alkuperäinen kirjoittaja Smeagol:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Lääkkethän ei paranna, vaan tekee olon siedettäväksi, jotta jaksaa arkea ja myös etsimään sitä parannuskeinoa.
.


Niin mut oletko saanut mitään apukeinoja käsitellä/hallita niitä menneisyyden asioita? Eihän se sairaus mihinkään lähde ennenkun niitä asioita voi käsitellä ja pääsee niistä jollain tavalla yli ja eteenpäin.

no ei. me ollaan vaan setvitty mun menneisyyttä..

Tuo lääkkeiden parantavuus kyllä mun käsittääkseni riippuu sairauden syystä. Jos syynä on yksinkertaisesti liian vähäinen serotoniinin tuotanto, ei mikän menneisyyden trauma tms. voi pelkkä lääkitys tehdä tosi paljon. Ja se parantaa siinämielessä, etä alka nähdä oman tilansa trealistisemmin.

Ja eikös tuo menneisyyden setviminen ole juuri sitä käsittelya? Opettelua elämään sen menneisyyden kanssa. Eli kun siitä pystyy puhumaan, sen kanssa pystyy elämään. Mulla ainakin yleensä pahiten aina repäsee ne jutut, mistä ei voi puhua.


nää menneisyyden asiat on olleet tässä pinnalla niin paljon, että taas on haavat auki. mä haluaisin niin paljon lasta, mutta sen ajattelu taitaa olla ihan turhaa, ja sekin itkettää kun tuntuu ettei mulla ole mihinkään enään mahdololöisuuksia...
 

Yhteistyössä