V
vieras
Vieras
Illat menee aina itkiessä.
Musta ei ole yhtään mihinkään.
En päässyt taaskaan yliopistoon,
en ole vieläkään raskautunut,
eikä mikään mene niin kuin toivon ja unelmoin.
Vuosia olen jaksanut uskoa itseeni, vastoinkäymisistä huolimatta. Olen jaksanut luottaa siihen, että elämä kantaa ja että vielä joku päivä minunkin haaveeni toteutuvat.
Mitä vielä... Mies petti hiljattain, mutta annoin anteeksi, koska mulla ei ole voimia eroprosessiin. Pääsykokeet menivät taas heikonlaisesti, varasijalle pääsin, mutta en sisälle asti (olen yrittänyt eri paikkoihin, tää oli eka kerta tänne ko. paikkaan), työtä sentään on, mutta sekin silkkaa paskaa eikä paremmasta tietoa.
Viikot vietän yksin, kun mies eri paikkakunnalla töissä ja kavereita täällä mulla ei juurikaan ole - ja vaikka olisikin, niin en mä edes halua nähdä ketään. Tuntuu, ettei mulla ole voimia mihinkään enkä jaksa mitään. Mä en menesty, vaikka luulin mulla olevan hyvinkin valoisa tulevaisuus. Mun voimani ovat yksinkertaisesti täysin lopussa!
Musta ei ole yhtään mihinkään.
En päässyt taaskaan yliopistoon,
en ole vieläkään raskautunut,
eikä mikään mene niin kuin toivon ja unelmoin.
Vuosia olen jaksanut uskoa itseeni, vastoinkäymisistä huolimatta. Olen jaksanut luottaa siihen, että elämä kantaa ja että vielä joku päivä minunkin haaveeni toteutuvat.
Mitä vielä... Mies petti hiljattain, mutta annoin anteeksi, koska mulla ei ole voimia eroprosessiin. Pääsykokeet menivät taas heikonlaisesti, varasijalle pääsin, mutta en sisälle asti (olen yrittänyt eri paikkoihin, tää oli eka kerta tänne ko. paikkaan), työtä sentään on, mutta sekin silkkaa paskaa eikä paremmasta tietoa.
Viikot vietän yksin, kun mies eri paikkakunnalla töissä ja kavereita täällä mulla ei juurikaan ole - ja vaikka olisikin, niin en mä edes halua nähdä ketään. Tuntuu, ettei mulla ole voimia mihinkään enkä jaksa mitään. Mä en menesty, vaikka luulin mulla olevan hyvinkin valoisa tulevaisuus. Mun voimani ovat yksinkertaisesti täysin lopussa!