luuserimiehen vaimo

[Ja jatkaa]

Niin ja tiedän et on miehiä jotka käyttää ihan sairaat summat rahaa näihin harrastuksiinsa. Autot, moottoripyörät, kelkat. Ja aikaa. Kaikista eniten aikaa. Kaikki mahdollisen ajan korjaisivat tai kiillottaisivat jotain menopeliä....

 

[vieras]

Minä taas olen niiiiiiiiiiiin onnellinen ettei miestäni kiinnosta eikä se tiedä esim. autojen, mopojen ym. korjaamisesta mitään. Mikä onni! Ei autonromuja pihassa/autotallissa. Ei rasvanäppejä. Ei vietä aikaa jossain auto tai kelkka tai moottoripyörä tapahtumissa. Ja ennenkaikkea!!! Ei autojuttuja kotona.

 

[vieras]

Oisko se sit Mies jos se räpläis autoja päivät pitkät ja kävis kulmakuppilassa vetämässä perseet. Ei menis sinne puistoon lasten kanssa minuutiksikaan ja ostelit ja kuluttas teidän rahat miten huvittas. Sekö olisi mies isolla M:llä ja vielä isompi jos vetäs sua lättyyn ja kävis paneen sielä ja täälä??? Oikeesti sun mieheshän just kuulostaa MIEHELTÄ eikä miltään kesken kasvuselta kollilta. Mut sä taas kuulostat siltä että meet ja petät ku haluut sitä MIESTÄ ja huomaat sit ku on myöhästä mitä oot menettäny. Herää ja arvosta puolisoasi ennen ku on liian myöhäistä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

 

[.]

Mun mielestä on suorastaan järkyttävää lukea ap:n tekstejä

voin kuvitella että tuollaisella alistamisella ja haukkumisella aiheutat hirveitä paineita joiden alla ei kukaan osaa senkään vertaa!!

kuulostaa myös siltä että etsimällä etsit asioita joita ei miehesi osaa. Kyllähän sellaisia löytyy jokaisesta meistä, sinustakin, jos niitä aletaan etsimällä etsiä.

ei osaa ostaa sinulle oikean kokoisia alusvaatteita.. siitäkin vedät herneet nenään ja haukut miehesi? mä en ikinä edes vaatisi tuollaista "taitoa" koska naisena tiedän miten vaikeata on itsekään löytää aina oikeanlaisia liivejä tai housuja..

Mun mielestä on järkyttävää myös kirjoitustyylisi.. mainitset aina että luuserimies sitä ja luuserimies tätä :/

suosittelen katsomaan peiliin!

 

[poipoipoi]

Mua kanssa eniten ällöttää se kuva, jonka tämä nainen antaa itsestään, ei se "luuseri" mies.

 

[vieras]

Mihin ap katosi

 

[Dynamiitti]

Oisko se sit Mies jos se räpläis autoja päivät pitkät ja kävis kulmakuppilassa vetämässä perseet. Ei menis sinne puistoon lasten kanssa minuutiksikaan ja ostelit ja kuluttas teidän rahat miten huvittas. Sekö olisi mies isolla M:llä ja vielä isompi jos vetäs sua lättyyn ja kävis paneen sielä ja täälä??? Oikeesti sun mieheshän just kuulostaa MIEHELTÄ eikä miltään kesken kasvuselta kollilta. Mut sä taas kuulostat siltä että meet ja petät ku haluut sitä MIESTÄ ja huomaat sit ku on myöhästä mitä oot menettäny. Herää ja arvosta puolisoasi ennen ku on liian myöhäistä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

Miulla ei ole koskaan ollut yhtäkään autoista sen enempää tietävää kumppania enkä mitään autohullua ikinä haluisikaan! Kumppanini on olleet enemmänkin luovia tiedemiesluonteita joiden kanssa riittänyt aina keskusteltavaa. Joskin noissa luonteissa on ollut aina kääntöpuolena sellainen tietty untelous ja hitaus arkiasioissa kun ajatukset on aina jossain elämää suuremmissa projekteissa. En sanoisi sitä miksikään luuseriudeksi vaan vahvasti leimaavaksi luonteenpiirteeksi. En usko että leopardi pääsee koskaan eroon pilkuistaan vaikka miten toinen yrittäisikin tehdä kaikkensa sen eteen.

Olen itse nyt onnellinen että exäni on onnellinen koska saa elää haluamallaan tavalla. Minä en olisi sitä tapaa koskaan varmaan ymmärtänyt ja oltaisiin molemmat vaan ikuisesti kärsitty osaltamme. Joskus on parempi herätä todellisuuteen ja tehdä radikaali ratkaisu kuin turruttaa itsensä vihaamalla loputtomiin toisen periaatteita ja tapoja toimia ja ajatella. Joskus toista on vaikea oppia ymmärtämään jos omat periaatteet ovat ristiriidassa.

 

[ap]

Kiva että asiani on edes joku ymmärtänyt, ajattelin vain jos olisi kohtalotovereita Mielummin tänne puran asian kun valitan lisää miehelleni. Ehkä teidän toisten miehet sitten kerta kaikkiaan vaan on niin täydellisiä!

Ja en todellakaan odota mieheltä täydellisyyttä, mutta arjessa maalaisjärkeilyä jne.. sitä toivoisin lisää ja kun tuntuu, että toinen on aina kuin öö aapisen laidassa niin siihen vain kyllästyy ja menettää hermot ja toivoo saavansa purkaa asioita -vaikka sitten tänne. Mutta ilmeisesti tää palsta onkin vain täydellisille perheille.

 

[ewa]

me ollaan kaikki luusereita..joiltain osin.

 

[pientä]

On teilläkin murheet. Sanon suoraan, että minun mies lyö, juo, ei kato lapsia. hän on luuseri.

 

[Kärsäpärstäinen]

Tänään mieheni soitti kaupasta 6kertaa, neljästi perunoista ja kahdesti lihasta! Ja lopulta mies tuli ilman perunoita. Sain kohtauksen ja käännytin ovelta. lopulta saatiin perunoita. Sitten se pyytää anteeks kun unohti. ja mulle tulee paha mieli kun olin luuserille äkäinen. Pitäshän mun jo tajuta ettei mun luuseri parempaan pysty.

ehkä se soittaa sen takia että jos tekee itsenäisen päätöksen, se on sun mielestä joka tapauksessa sitten väärä ja haukut miehen maanrakoon...
:|

juupa juu ja kun ketjun luin kokonaan niin eipä voi muuta sanoa kuin että toivottavasti ap:n mies joku päivä tajuaa millaisen muijan kanssa on aikaansa tuhlannut

 

[kumikameli]

Pakko on sanoa että minun ex oli aikalailla tuollainen, ei hajamielinen vaan ihan oikeasti osaamaton. Vaikka kuinka selitti jotain yksinkertaista asiaa niin ei vaan onnistunut. Pahin hommassa oli se ettei suostunut pyytämään apua, tai siis ei ymmärtänyt pyytää apua jos ei jotain osannut. Sen tuloksena esim pilasi useita vaatteita, kattiloita yms. Ei pyytänyt anteeksi vain nauroi päälle, kun surkuttelin pilalle menneen takin takia.

Joo en jaksanut, totesin ettei sen kanssa voinut oikeasti harkita lapsia yms.

Nyt on niin ihanaa kun on mies joka osaa jotain tehdäkin. Osaa vaihtaa lampun, laittaa ruokaa, siivota jne...

 

[*äippä*]

Joku kirjoitti ihanasti että äipän miehenä on hyvä olla tai jotain sen tyyppistä Välillä onkin , mutta kyllä täälläkin osataan olla vaativia ja inhottavia.n Mutta kiitos kohteliaisuudesta, ja kyllä mieheni vaimonakin on hyvää olla =)

Ap, voisitko ajatella, että vikaa voisi olla kummassakin, esim. miehesi ei uskalla tehdä itsenäisiä päätöksiä, koska pelkää, että ne on kuitenkin vääriä, silloin vikaa on sinun toiminnassasi. Yliopistossa häntä varmaan kunnioitetaan ja hän ns osaa hommaansa ja myös itsekin tiedostaa sen,.. miehille olis vain niin tärkeetä, että he saisivat kokea olevansa hyviä ja että heitä arvostetaan (onhan se meillekin niin), joten suodaan heillekin se ilo

Olen saanut muutamia avioliittoohjeita, silloin kuin meillä meni huonosti. 1. Opettele antamaan anteeksi (tieteenkään kaikkia esim hakkaamista yms ei tarvitse hyväksyä) 2. Kummankin puolison tunteet ovat yhtä oikeita/oikeutettuja ja tärkeitä. Toinen ei välttämättä pysty ymmärtämään niitä, mutta niitä ei passaa mennä kieltämään. 3. Saman asian voi sanoa monella tavalla (eli älä käytä esim. sinä AINA)

Olet Ap varmaan usein kertonut miehellesi mitä mieltä olet hänen toiminnasta ja mitä odotat, mutta oletko valinnut sanat oikein. Entä milloin miehesi on viimeksi kertonut sinulle tunteista ja uskaltaako se ylipäätään puhua niistä? Millä tavalla teillä kommunikaatio? Taidan kysellä liikaa :O

Pitää lähtee nukkumaan, kun ajatukset seisoo päässä, ja poitsu herättää kuitenkin muutaman kerran ennen aamua ja aamullakin ennen kukon laulua

Voimia sinne
PS. Tehkää perheenä jotain kivaa, niin saisit itsekin hieman vaihtelua ja positiivisuutta arkeen

 

[vieras]

Joku kirjoitti ihanasti että äipän miehenä on hyvä olla tai jotain sen tyyppistä Välillä onkin , mutta kyllä täälläkin osataan olla vaativia ja inhottavia.n Mutta kiitos kohteliaisuudesta, ja kyllä mieheni vaimonakin on hyvää olla =)

Ap, voisitko ajatella, että vikaa voisi olla kummassakin, esim. miehesi ei uskalla tehdä itsenäisiä päätöksiä, koska pelkää, että ne on kuitenkin vääriä, silloin vikaa on sinun toiminnassasi. Yliopistossa häntä varmaan kunnioitetaan ja hän ns osaa hommaansa ja myös itsekin tiedostaa sen,.. miehille olis vain niin tärkeetä, että he saisivat kokea olevansa hyviä ja että heitä arvostetaan (onhan se meillekin niin), joten suodaan heillekin se ilo

Olen saanut muutamia avioliittoohjeita, silloin kuin meillä meni huonosti. 1. Opettele antamaan anteeksi (tieteenkään kaikkia esim hakkaamista yms ei tarvitse hyväksyä) 2. Kummankin puolison tunteet ovat yhtä oikeita/oikeutettuja ja tärkeitä. Toinen ei välttämättä pysty ymmärtämään niitä, mutta niitä ei passaa mennä kieltämään. 3. Saman asian voi sanoa monella tavalla (eli älä käytä esim. sinä AINA)

Olet Ap varmaan usein kertonut miehellesi mitä mieltä olet hänen toiminnasta ja mitä odotat, mutta oletko valinnut sanat oikein. Entä milloin miehesi on viimeksi kertonut sinulle tunteista ja uskaltaako se ylipäätään puhua niistä? Millä tavalla teillä kommunikaatio? Taidan kysellä liikaa :O

Pitää lähtee nukkumaan, kun ajatukset seisoo päässä, ja poitsu herättää kuitenkin muutaman kerran ennen aamua ja aamullakin ennen kukon laulua

Voimia sinne
PS. Tehkää perheenä jotain kivaa, niin saisit itsekin hieman vaihtelua ja positiivisuutta arkeen

Edelleen sanon: sinun miehenä on varmasti hyvä olla.

 

[eräskin]

Oi että. Kyllä tämä "tarina" minuakin riipaisee.
Tunnen itseni ihan kauheaksi, koska en pidä miestäni täydellisenä lainkaan. Annan muutamien asioiden häiritä suunnattomasti. Ja suunnattomasti myöskin rakastan!
Mieheni on äärimmäisen hyvä, kiltti, hellä. Ihana ja komea. Tekee töitä ja maksaa laskuja. Ymmärrämme toisiamme, ja liittoa takana useampi vuosi. Kaikki hänestä pitää, on sosiaalinen ja supliikki.
Mutta. Minua välillä häiritsee vaan niin suunnattomasti koulujen käymättömyys. Ollut hyvin vilkas lapsi, ja suuressa perheessä ei ole kiinnitetty huomiota tämän tapauksen läksyihin ym. Taitaa lukihäiriötäkin olla hänellä, on niin solmussa tekstien kanssa välillä. Tästä johtuen kyselee välillä mielestäni aivan itsestäänselviä asioita (kuten kiertääkö kuu maata tjtn.). Minulla tällöin ottaa aivoon niin hlvtsti! Ja suurin ongelma (minulle tietty) on se, ettei mies puhu mitään kieliä suomen lisäksi. Häpeän tätä!!!! Ja inhoan itseäni, että häpeän. Lähipiirissäni vain on niin paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, ettei joku esim. englantia puhu. Ja haluaisin ulkomailla tutustua uusiin ihmisiin ja että mieheni olisi kuten täällä kotimaassakin, sosiaalinen ja valloittava. Haluaisin jopa kokeilla asumista ulkomailla, mutta nyt se ei onnistu.
Tiedän, mieheni voisi hakata, pettää ja vaikkamitä! Ja minä murehdin kielitaidosta. Nolottaa, mutta ehkäpä olen liian vaativa myös itseäni kohtaan. Kunpa näistä ajatuksista pääsisi eroon.
aP:LLE HALAUS, ELÄMÄ ON. Itse yritän aina korostaa niitä mieheni hyviä puolia, mutta valitettavastiu ne "virheet" aina ottavat pannuun niin järkyttävän paljon.. Onneksi itse on niin kovin "täydellinen" ..
Vaikka oikeastaan vihaankin monia

 

[eräskin]

Oi että. Kyllä tämä "tarina" minuakin riipaisee.
Tunnen itseni ihan kauheaksi, koska en pidä miestäni täydellisenä lainkaan. Annan muutamien asioiden häiritä suunnattomasti. Ja suunnattomasti myöskin rakastan!
Mieheni on äärimmäisen hyvä, kiltti, hellä. Ihana ja komea. Tekee töitä ja maksaa laskuja. Ymmärrämme toisiamme, ja liittoa takana useampi vuosi. Kaikki hänestä pitää, on sosiaalinen ja supliikki.
Mutta. Minua välillä häiritsee vaan niin suunnattomasti koulujen käymättömyys. Ollut hyvin vilkas lapsi, ja suuressa perheessä ei ole kiinnitetty huomiota tämän tapauksen läksyihin ym. Taitaa lukihäiriötäkin olla hänellä, on niin solmussa tekstien kanssa välillä. Tästä johtuen kyselee välillä mielestäni aivan itsestäänselviä asioita (kuten kiertääkö kuu maata tjtn.). Minulla tällöin ottaa aivoon niin hlvtsti! Ja suurin ongelma (minulle tietty) on se, ettei mies puhu mitään kieliä suomen lisäksi. Häpeän tätä!!!! Ja inhoan itseäni, että häpeän. Lähipiirissäni vain on niin paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, ettei joku esim. englantia puhu. Ja haluaisin ulkomailla tutustua uusiin ihmisiin ja että mieheni olisi kuten täällä kotimaassakin, sosiaalinen ja valloittava. Haluaisin jopa kokeilla asumista ulkomailla, mutta nyt se ei onnistu.
Tiedän, mieheni voisi hakata, pettää ja vaikkamitä! Ja minä murehdin kielitaidosta. Nolottaa, mutta ehkäpä olen liian vaativa myös itseäni kohtaan. Kunpa näistä ajatuksista pääsisi eroon.
aP:LLE HALAUS, ELÄMÄ ON. Itse yritän aina korostaa niitä mieheni hyviä puolia, mutta valitettavastiu ne "virheet" aina ottavat pannuun niin järkyttävän paljon.. Onneksi itse on niin kovin "täydellinen" ..
Vaikka oikeastaan vihaankin monia

Tuo vika lause ei tuonne kuulu..

 

[tiedän]

Meillä melkein samanlainen tilanne. Mieheltä puuttuu se maalaisjärki. Mutta vastaan kyllä sanoo, turhankin hanakasti. Ja kuvittelee osaavansa, mutta kuitenkin mokailee.

Se on todella raskasta kun itse on huolehtinut itsestään ja asioistaan jo pienestä pitäen, ja toinen ei kolmikymppisenä vielä osaa ihan perusjuttuja. Aivankuin mies olisi yksi lapsi katraassa lisää. Jos haluaa että homma toimii, on pakko tehdä itse tai olla paikkailemassa toisen virheitä.

Moni ei sitä ymmärrä, mutta on taakka itsellekin olla tarkka asioista ja osaava ihminen. Mies väittää että hakemalla haen asioita joista huomauttaa, mutta se ei mene niin. Ne asiat suorastaan hyppäävät silmille.

 

[tiedän jatkaa]

Sitä kun kuitenkin toivoo että se kumppani olisi ns. tasavertainen, että voisi luottaa toiseen arkipäiväisissäkin asioissa ja jakaa sen vastuun, eikä itse kantaa kaikkea.

 

[ap]

Joku kirjoitti ihanasti että äipän miehenä on hyvä olla tai jotain sen tyyppistä Välillä onkin , mutta kyllä täälläkin osataan olla vaativia ja inhottavia.n Mutta kiitos kohteliaisuudesta, ja kyllä mieheni vaimonakin on hyvää olla =)

Ap, voisitko ajatella, että vikaa voisi olla kummassakin, esim. miehesi ei uskalla tehdä itsenäisiä päätöksiä, koska pelkää, että ne on kuitenkin vääriä, silloin vikaa on sinun toiminnassasi. Yliopistossa häntä varmaan kunnioitetaan ja hän ns osaa hommaansa ja myös itsekin tiedostaa sen,.. miehille olis vain niin tärkeetä, että he saisivat kokea olevansa hyviä ja että heitä arvostetaan (onhan se meillekin niin), joten suodaan heillekin se ilo

Olen saanut muutamia avioliittoohjeita, silloin kuin meillä meni huonosti. 1. Opettele antamaan anteeksi (tieteenkään kaikkia esim hakkaamista yms ei tarvitse hyväksyä) 2. Kummankin puolison tunteet ovat yhtä oikeita/oikeutettuja ja tärkeitä. Toinen ei välttämättä pysty ymmärtämään niitä, mutta niitä ei passaa mennä kieltämään. 3. Saman asian voi sanoa monella tavalla (eli älä käytä esim. sinä AINA)

Olet Ap varmaan usein kertonut miehellesi mitä mieltä olet hänen toiminnasta ja mitä odotat, mutta oletko valinnut sanat oikein. Entä milloin miehesi on viimeksi kertonut sinulle tunteista ja uskaltaako se ylipäätään puhua niistä? Millä tavalla teillä kommunikaatio? Taidan kysellä liikaa :O

Pitää lähtee nukkumaan, kun ajatukset seisoo päässä, ja poitsu herättää kuitenkin muutaman kerran ennen aamua ja aamullakin ennen kukon laulua

Voimia sinne
PS. Tehkää perheenä jotain kivaa, niin saisit itsekin hieman vaihtelua ja positiivisuutta arkeen

Kiitos, pitänee ottaa nuo 3 neuvoa käyttöön. Kyllä meillä puhutaan tunteista ja mieskin on kova juttelemaan niistä. Useimmat juttelutuokiot päätyvätkin siihen, että minä kerron kuinka koen ikävänä näitä asioita. Arjen ja kiireen keskellä kun nämä monet pikkuasiat tuntuvat niin isoilta asioilta. Olen myös miettinyt sitä, jos alkaisin vaan itse tekemään kaiken. Pääsisinkö silloin helpommalla, kuin että jatkuvasti saan raivareita, kun mies "ei osaa". Itse voin tunnustaa, että mies on minua varmasti palllljon fiksumpi ja kaikessa teoreettisissa asioissan pärjäisi loistavasti, mutta kun jotain pitäisi sitten tehä.. minä taasen olen kova tekemään vailla teoriapohjaa.

EN tiedä miten ajattelisin, että oikeasti osaisin arvostaa miestäni enemmän. Vinkkejä? tai että miten saisin miehestäni enemmän "irti" ja että hän alkaisi oppia jopa asioita ja ajattelemaan. Maalaisjärkeä kun sitä ei oikeastaan missään myydä.

 

[ap]

Meillä melkein samanlainen tilanne. Mieheltä puuttuu se maalaisjärki. Mutta vastaan kyllä sanoo, turhankin hanakasti. Ja kuvittelee osaavansa, mutta kuitenkin mokailee.

Se on todella raskasta kun itse on huolehtinut itsestään ja asioistaan jo pienestä pitäen, ja toinen ei kolmikymppisenä vielä osaa ihan perusjuttuja. Aivankuin mies olisi yksi lapsi katraassa lisää. Jos haluaa että homma toimii, on pakko tehdä itse tai olla paikkailemassa toisen virheitä.

Moni ei sitä ymmärrä, mutta on taakka itsellekin olla tarkka asioista ja osaava ihminen. Mies väittää että hakemalla haen asioita joista huomauttaa, mutta se ei mene niin. Ne asiat suorastaan hyppäävät silmille.

ihanaa , edes yksi joka vähän samoilla jäljillä

mutta kun tuo mies aina pyytää sitte vaa anteeks, kun ei ole tajunnut tms.. ja sitten minuakin kaduttaa jne.

 

[MissTropic]

ootko sä onnellinen sen miehenkanssa? jos olet niin lopeta nalkutus ja hyväksy se ettei sun mies osaa tai halua osata tiettyjä asioita.
käy kaupassa senkanssa tai mene yksin.
kaikki ei ole kiinnostunu autoista,yleensä ne vahtaa urheilua sitten.
musta ois tosi ilkeetä jos mua kohdeltas tuollatavoin.

 

[tiedän]

Meillä melkein samanlainen tilanne. Mieheltä puuttuu se maalaisjärki. Mutta vastaan kyllä sanoo, turhankin hanakasti. Ja kuvittelee osaavansa, mutta kuitenkin mokailee.

Se on todella raskasta kun itse on huolehtinut itsestään ja asioistaan jo pienestä pitäen, ja toinen ei kolmikymppisenä vielä osaa ihan perusjuttuja. Aivankuin mies olisi yksi lapsi katraassa lisää. Jos haluaa että homma toimii, on pakko tehdä itse tai olla paikkailemassa toisen virheitä.

Moni ei sitä ymmärrä, mutta on taakka itsellekin olla tarkka asioista ja osaava ihminen. Mies väittää että hakemalla haen asioita joista huomauttaa, mutta se ei mene niin. Ne asiat suorastaan hyppäävät silmille.

ihanaa , edes yksi joka vähän samoilla jäljillä

mutta kun tuo mies aina pyytää sitte vaa anteeks, kun ei ole tajunnut tms.. ja sitten minuakin kaduttaa jne.

Meilläkin se alkuun meni noin, että pyyteli anteeksi. Ei kuitenkaan ottanut virheistä opikseen vaan oli jatkuvasti pyytelemässä samoja asioita anteeksi uudelleen ja uudelleen.
Sittemmin, liekö kyllästynyt omaan oppimattomuuteensa vai siihen että sanon samoista asioista, on alkanut panemaan hanttiin ja koko ajan enemmän ja kiivaammin, ja aivan kuin tahallaan tekisi väärin. Välillä tuntuu kuin olisi tekemisissä vuoroin uhmaikäisen, vuoroin teinin kanssa.

Sinulla ei liene muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä tilanne ja mies sellaisenaan, tai sitten antaa miehelle "varmoja nakkeja" tehtäväksi, esim. poistat pyykin seasta punaiset ja sitä rataa, kirjoitat vaikka ohjeet lapulle ja sitä rataa. Mutta en voi taata että oppisi sittenkään

 

[juuei]

*äippä* on varsin oikeassa

Mikä minua tuossa "huolestutti" on se, että teetkö sinä useinmiten päätökset teidän perheessä? Se käy pitemmän päälle raskaaksi, koska silloin sinä olet myös vastuussa kaikesta. Ehkäpä saat vielä kuulla 15 vuoden päästä että "kun koskaan ei tehty mitä minä olisin halunnut".

Miesten kai pitää antaa sohlata omalla tavallaan. Mun mies kirjoittaa joka kerta kauppalistan sokokseen mennessään, vaikka sieltä ostetaan aina samaa. Pyykit on olleet mun vastuulla, mutta innostuipa hän tänä syksynä pesemään. Punaiset ja valkoiset samaan koneeseen, paitsi muutama valkoinen eksyi mustien sekaan... KAIKKI talon valkoiset vaatteet piloilla, mä kun olin oikein kerännyt paljon pyykki, että saisin pestä täydempiä koneellisia eri värikategorioita. Ei pese enää, mä olin viikon vihainen siitä ja vieläkin sieppaa.

Ja se täyttää tiskikoneen väärin. Mutta valtavalla itsekurilla saan pidettyä suuni kiinni - pääasia että täyttää!
Taisi se tänäänkin kysyä, että voiko hän lähteä näissä vaatteissa pikkujouluihin. Kylmän viileästi sanoin, että ne hyvät...

 

[poipoipoi]

*äippä* on varsin oikeassa

Mikä minua tuossa "huolestutti" on se, että teetkö sinä useinmiten päätökset teidän perheessä? Se käy pitemmän päälle raskaaksi, koska silloin sinä olet myös vastuussa kaikesta. Ehkäpä saat vielä kuulla 15 vuoden päästä että "kun koskaan ei tehty mitä minä olisin halunnut".

Miesten kai pitää antaa sohlata omalla tavallaan. Mun mies kirjoittaa joka kerta kauppalistan sokokseen mennessään, vaikka sieltä ostetaan aina samaa. Pyykit on olleet mun vastuulla, mutta innostuipa hän tänä syksynä pesemään. Punaiset ja valkoiset samaan koneeseen, paitsi muutama valkoinen eksyi mustien sekaan... KAIKKI talon valkoiset vaatteet piloilla, mä kun olin oikein kerännyt paljon pyykki, että saisin pestä täydempiä koneellisia eri värikategorioita. Ei pese enää, mä olin viikon vihainen siitä ja vieläkin sieppaa.

Ja se täyttää tiskikoneen väärin. Mutta valtavalla itsekurilla saan pidettyä suuni kiinni - pääasia että täyttää!
Taisi se tänäänkin kysyä, että voiko hän lähteä näissä vaatteissa pikkujouluihin. Kylmän viileästi sanoin, että ne hyvät...

Me ollaan näköjään molemmat luusereita mun miehen kanssa!

Mekin kirjoitetaan aina kauppalista, koska ollaan lahopäitä ja varmasti unohdetaan jotain. Usein käy vain niin, että unohdetaan ottaa kirjoitettu kauppalista mukaan

Mieheni laittaa (silloin harvoin kun laittaa) kaikki pyykit sekaisin koneeseen. Sen sijaan tekee sitten paljon muita kotitöitä kun pyykit on mun homma.

Me molemmat täytetään toistemme mielestä astianpesukone väärin!!!

Monessa ruuanlaittoasiassa teemme myös asioita toistemme mielestä väärin Tässä kohtaa minä olen enemmän luuseri, koska en tee mieheni mielestä asioita oikein, vaikka osaan laittaa hyvää ruokaa.

Yksi juttu mikä tässä tulee mieleen, että usein naiset luulevat, että heidän oikeutenaan on määrittää, mikä on se oikea tapa tehdä asioita ja elää. Hyvin monessa asiassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole olemassa ja on aika epäreilua, että aina miehen pitäisi olla se, joka opettelee sen naisen osoittaman "oikean" tavan tehdä asioita.

 

[Tomera täti]

En jaksanut lukea, mitä vastauksia olet muilta saanut.. Mitä, jos alkaisit pikku hiljaa kädestä pitäen opettaan miehelle tärkeimmät asiat, mitkä haluat hänen tekevän. Itse olen opettanut vuosien saatossa miehelleni asioita pyykin pesusta sokeripalan kytkemiseen.