luuserimiehen vaimo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaimoke
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
niin..paraneeko se sitten vaihtamalla.. luulen että miehelläni ei ole laiskuutta, kun on vaan niin uusavuton. Jos opastan pesukoneen käytössä, innokkaana opettelee ja kerrankin innoissaan kertoi kuinka oli pessyt 2koneellista pyykkiä kun olin töissä. Kattelin siinä sitten kuivauskaappiin ja kiittelin.. tosiasiassa valkoiset lakanat ja alusvaatteet oli punaisia jne..

Jokin aikaa sitten osti mulle alusvaatteet yllätyksenä. Yllätys todella oli että alushousut oli 2numeroa liian isot ja rintsikat liian pienet. Siihen mieheni vain tokaisi, että tykkää isoista pyllyistä, muttei arvannut että omani onkin noin pieni. :( yritin hymyillä. jos on persettäni 7 vuotta kattonu ja kosketellu niin pitäis tietää kokoni. Toiset naiset ne saa sopivia alusvaatteita.

Niin.. ja lasten kanssa mies viettää aikaa, muttei tajua aina kaikkea. Useamman kerran, vaikka ollaan puhuttu, on puistossa 3-4 tuntia, sanoo että aika hupsahti. ja lapset nälkaisinä yhtä huutoa eikä syömisestä tule mitään. Sitten pyytää anteeks ettei tajunnut.. kun mulle ois se tuntikin riittänyt.

Siis maalaisjärki puuttuu tai jotain.

Ja sitten jos ostaa jotain vaikka autoon varaosia, ne on aina vääriä vaikka myyjä ne sille käteen antais.

Kotona taasen vastikään maalattiin lastenhuone. Rakas luuserini ei tiennyt maalaamisesta mitään. niinpä otin taas ohjat omiin käsiini. kun muilla miehet tekevät tuonkin käden käänteessä.

Jos taasen nalkutan, mies pyytää anteeks, ja mulle tulee paha mieli. kun ei oikeesti osaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pure Dynamite:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
no ei oo, kun tekee sellasta työtä jossa tarvii paljonkin muistia. Muisti kyllä perunat, mutta syy soittoihin oli että millaisia perunoita.. Lopuksi sanoin että kunhan jotain tuot.. mut ei sitte muistanu niitäkään..

Tuosta tulee ihan mieleen eräs miespuolinen kaverini. :laugh: Joskus tuo miulle ostoksia ja kaikki pitää listata tarkalleen merkin, paketin värin, koon materiaalin ym. suhteen. Melkein suunnistuskoordinaatit pitää kirjoittaa että hän löytää oikeat tuotteet. :D Joskus hän toi kaupasta jotain ihan käsittämätöntä kun pyysin jotain tosi arkista ja varmasti suurelle osalle ihmisistä itsestäänselvää juttua tuomaan. Ei kuulemma ollut annettu tarpeeksi tarkkoja ohjeita. :p *huoh*

Siltikin ollaan hyviä kavereita ja se mies on ihana ja kiltti noin muuten. Helppo jutella kaikesta rennosti.

Kiitos vinkistä, mutta karttaa miehelleni on turha antaa käteen, kun eksyy ilman sitäkin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
niin..paraneeko se sitten vaihtamalla.. luulen että miehelläni ei ole laiskuutta, kun on vaan niin uusavuton. Jos opastan pesukoneen käytössä, innokkaana opettelee ja kerrankin innoissaan kertoi kuinka oli pessyt 2koneellista pyykkiä kun olin töissä. Kattelin siinä sitten kuivauskaappiin ja kiittelin.. tosiasiassa valkoiset lakanat ja alusvaatteet oli punaisia jne..

Jokin aikaa sitten osti mulle alusvaatteet yllätyksenä. Yllätys todella oli että alushousut oli 2numeroa liian isot ja rintsikat liian pienet. Siihen mieheni vain tokaisi, että tykkää isoista pyllyistä, muttei arvannut että omani onkin noin pieni. :( yritin hymyillä. jos on persettäni 7 vuotta kattonu ja kosketellu niin pitäis tietää kokoni. Toiset naiset ne saa sopivia alusvaatteita.

Niin.. ja lasten kanssa mies viettää aikaa, muttei tajua aina kaikkea. Useamman kerran, vaikka ollaan puhuttu, on puistossa 3-4 tuntia, sanoo että aika hupsahti. ja lapset nälkaisinä yhtä huutoa eikä syömisestä tule mitään. Sitten pyytää anteeks ettei tajunnut.. kun mulle ois se tuntikin riittänyt.

Siis maalaisjärki puuttuu tai jotain.

Ja sitten jos ostaa jotain vaikka autoon varaosia, ne on aina vääriä vaikka myyjä ne sille käteen antais.

Kotona taasen vastikään maalattiin lastenhuone. Rakas luuserini ei tiennyt maalaamisesta mitään. niinpä otin taas ohjat omiin käsiini. kun muilla miehet tekevät tuonkin käden käänteessä.

Jos taasen nalkutan, mies pyytää anteeks, ja mulle tulee paha mieli. kun ei oikeesti osaa.

Tulee vaan silti paha mieli miehen puolesta, että pidät häntä luuserina! Se ois ainakin itselle pahinta, että tuntisi ettei toinen pidä minään.. :( Ja tuntuuhan tuo kuitenkin yrittävän? Kaikki ei tee edes sitä. Ja noista alusvaatteista: todella harva mies osaa ostaa oikeankokoiset alusvaatteet! Hyvänen aika..enhän osaa itsellenikään ostaa rintsikoita sovittamatta, vaikka oon tän kropan kanssa aika monta vuotta viettänyt.. Teet mitä pitää, mutta lakkaa nyt ainakin tallomasta sitä miestäsi!
 
Sinusta huokuu, miten väsynyt ja tyytymätön olet mieheesi. Kannattaa yrittää keskustella asiasta, mutta valitse sanasi oikein, ei passaa mennä syyllistämään tai loukkaamaan. Toisaalta myös itseltäsi vaaditaan ymmärrystä, sillä ei ole vain miehesi vikaa, ettei hän osaa "miesten" asioita. Siihen vaikuttaa koko hänen aiempi elämä, ja kasvatus, minkä hän on itse saanut. Älä aseta rimaa kovin korkealle (ja jos toinen ei onnistu, niin älä lyttää hänet. Et välttämättä tiedä, mitä toinen tuntee, ja miten alhalla on hänen itsetuntonsa, jos kokee jatkuvasti epäonnistumista) ja anna toiselle mahdollisuus oppia omaan tahtiin. Ole kärsivällinen, äläkä aseta liian suuria vaatimuksia heti alkuun, eli älä selittelee, mitä perunoita tarvitset vaan pyydä kaupasta vaikka perunoita halvemmasta päästä, merkillä tai muilla ominaisuuksilla ei oo väliä,.. sitten kun toinen alkaa selviytymään pienistä, niin voit kysellä jotain monimutkaisia.

Toisekseen minun mielestäni ei oo väliä, tietääkö miehesi mitään remonteista tai autoista (oma mies on vasta opetellut rakentamisen alkeen, ja toden teolla voin sanoa, että kaikilta miehiltä ei vaan suju kaikki asiat, ja jotkut asiat yksinkertaisesti sujuu paremmin naiselta, .. meidän perheessä jos halutaan hyvää maalausjälkeä, niin sen hoidan minä ja mies hoitaa sillä aikaa lapsia ja tekee ruokaa ;) . Ei se elämä niin vakavaa ole. Meillä jouduttiin tilaamaan listoja lisää, sillä mies laittoi kattolistoja ensimmäistä kertaa ja "muutama" meni harjoitellessa. Olen kuitenkin iloinen, että hän yrittää, vaikka ei välttämättä ihan täydellistä jälkeä tulekaan :)

Ole ylpeä miehestäsi ja pidä hänestä kiinni, sillä hän on tekstiesi mukaan kärsivällinen ja yrittää miellyttää sinua. Ja ensi kerralla kun tulee tiukka tilanne ja joku kavereistanne kysyy, milloin talvirenkaat on vaihdettava, niin älä päästä tilannetta siihen, että hän tuntisi itsensä tyhmäksi,.. Itse oon huomannut, että mitä enemmän osoittaa arvostusta miehelleen (vaikka toinen ei sitä välttämättä ansaitsisi) sitä ehjämmäksi toisesta tulee ja sitä paremmin toinen yrittää olla arvostuksen arvoinen. Huom! Miestä on vaikea arvostaa, jos pitää häntä luuserina. Toivottavasti et sitä kovaan ääneen kailota. Miehet on päältä olevinaan kovia, mutta ne ovat herkkiä särkymään.

Sitten kannattaa miettiä, myös että oletko väsynyt mieheesi vai koko elämääsi. Ja jos lähdet nykyisestä tilanteestasi, saatko tosiaankin jotain parempaa. Älä lähde vertailemaan miestäsi muihin, et varmaan tykkäisi jos hän vertailisi sinua naapurin Liisaan. Sinun vain kannattaa joko hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on ja alkamaan rakastaa häntä ihan oikeesti ilman mitään ihme ehtoja tai sitten luovutat.

Huh, tulipa pitkä teksti :)

Terv. seitsemän vuotta sitoutuneena elänyt ja montaa kertaa melkein toivonsa kumppaaniin heittänyt,.. mutta toivottavasti ainakin hieman virheistä oppinut :)

Voimia sinne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
yritän hyväksyä.. ei sitä silloin 6-7vuotta sitten ku alettiin seurustella niin huomannut tällaisia asioita..

Tänään mieheni soitti kaupasta 6kertaa, neljästi perunoista ja kahdesti lihasta! Ja lopulta mies tuli ilman perunoita. Sain kohtauksen ja käännytin ovelta. lopulta saatiin perunoita. Sitten se pyytää anteeks kun unohti. ja mulle tulee paha mieli kun olin luuserille äkäinen. Pitäshän mun jo tajuta ettei mun luuseri parempaan pysty.

yön parhaat naurut.
 
Minä väittäisin, että mikään keskustelu ei auta siihen, jos toisella on peukalo keskellä kämmentä tai kaveri on hajamielinen haahuilija, jolta eivät käytännön asiat suju. Se on synnynnäinen (?) ominaisuus, jota ei pysty yrittämällä muuttaa. Miehelle tulee vaan paineita ja paha mieli, kun vaimo sanoo ettei kelpaa sellaisena kuin on. Ap:n pitäisi vaan yrittää järjestää käytännön elämä niin, että noista oiminaisuuksista on mahdollisimman vähän haittaa ja arki rullaa mahdollisimman hyvin. Sinä olet joskus ihastunut mieheesi ja itse tiedät mistä syystä. Luultavasti ne hyvät ominaisuudet ovat edelleen olemassa, sinä vain olet muuttunut vaativammaksi ja alkanut vertailla miestäsi muihin. Vertailu kannattaisi lopettaa ihan siitäkin syystä, ettet sinä voi tietää mitä muiden perheiden seinien sisällä tapahtuu. Taatusti niillä pätevillä ja kätevilläkin miehillä on vaikka mitä puutteita ja pimeitä puolia, vaikka niistä ei julkisesti puhuta. En usko että täydellistä (avio)miestä on kenellekään, toisten murheet ovat toki suurempia kuin toisten. Suoraan sanottuna minun korviini sinun murheesi kuulostavat kovasti pieniltä, jos vertaan omaan mieheeni:D

Meidän elämämme menee niin, että minä vastaan käytännössä yksin meidän perheen elatuksesta vaikka olenkin pienipalkkaisempi meistä, koska miehelläni on mennyt uraputki täysin persiilleen. Mieheni onnistui pitkien opiskeluvuosien, useasti toistuvien työttömyysjaksojen ja niistä johtuvien masennusjaksojen aikana keräämään suuret velat, joita hän on maksanut jo kymmenen vuotta ja jos tahti on yhtä hidas kuin tällä hetkellä, maksamista riittää eläkeikään saakka. Työpaikat ovat hänen ammatissaan hyvin epävarmoja, joten unettomia öitä tuppaa tulemaan vähän väliä, että joko mies kohta on ulosotossa. Tällainen epävarmuus saa miehen välillä masentumaan ja sitten minä hoidan kaikki kotityöt, teen miehelle aamupalat ja eväät valmiiksi ja koitan paniikissa pitää optimisista mielialaa yllä, että mies jaksaisi raahautua joka päivä töihin, kun sairausloma tietäisi luultavasti työsuhteen loppua. Tähän kuvioon on nyt lisäksi punkeamassa vauva, mikä ei varsinaisesti helpota tilannetta. Minua surettaa jo valmiiksi se, kun minulla ei ole varaa jäädä hoitovapaalle edes pariksi kuukaudeksi ja joudun aikanaan rahaamaan pikkuisen 9 kk ikäisen vauvani hoitoon. Viihdyn tosi hyvin kotona ja uskoisin olevani oikein kotiäitityyppiä, mutta kun ei niin ei... Uskosin olevani hyvin onnellinen nainen, jos minulla olisi mies, jonka voisin luottaa tuovan rahaa talouteen ja muutenkin olevan jonkinlainen tuki ja turva perheessä, mutta ei, täytyy luottaa vaan itseeni...ja olla valittamatta. Kyllä meilläkin on hetkemme, vaikka ankeaa tuppaa monesti olemaan.
 
Kyllä nyt minunkin mielestäni ap vaatii mieheltä liikaa. Mies ihan selvästi on rakastava ja mukava heppu, ja yrittää kaikkensa. Kuinka monen mies on ensimmäisellä kerralla pessyt pyykit oikein tai osaa ostella niitä oikeanlaisia tavaroita? Noita asioita opitaan pikkuhiljaa ja jos maailmaa loppuu kun kaikki ei mene juuri oikein niin sitten on parempi tehdä itse.

Minunkin mieheni on hajamielinen ja on paljon asioita joita hän ei osaa. Kyllä minä voin tehdä suurimman osan jutuista, jotka minulta helposti luonnistuu ja häneltä ei. Minusta tuntuu todella ikävältä että toista pitää hävetä. Kaikki ap:n mainitsemat asiat tuntuvat kuitenkin kovin pieniltä. Melkein jokainen nainen on saanut välillä kokea "ne miehet" - hetkiä, kun yksinkertainen käytännönasia on miehen logiikalla muuttunut ihan joskikin muuksi.

Ymmärrän kyllä, että joskus sitä saattaa kyllästyä koko ihmiseen ja ehkä teidän suhde ei nyt vaan mene niin kuin pitäisi, mutta turhaan sitä pistät pelkästään miehen syyksi. Monet naiset olisivat hyvin onnellisia ja tyytyväisiä siihen mieheesi.
 
Kiitos vastauksista. Ehkä voisin mennä pikkuisen itseeni, mutta arjen keskellä nämä asiat tuntuvat niin kamalan isoilta ja kun asiat ei vain luonnistu. Joku mainitsikin, olemme todella mieheni kanssa lähtöisin erilaisista lapsuudenkodeista. Mieheni on ainut lapsi ja saanut aina kaiken. Minulla on 5sisarusta ja olen joutunut kaikkea tekemään jo kovin pienestä. Voisiko se johtua sitten tästä? niin, no ainenkin mieheni yrittää. Mutta tiedän todella monia miehiä tuttavapiirissä, jotka tekevät lähes kaiken pyytämättä ja onnistuneesti! Tätä mieheni ei vain tajua.

Ja niin.. välillä tuntuu että mies on liian kiltti. toivoisin että hän edes kerran kieltäisi minua jostain. Sanois vaikka että nyt ostetaan tällänen juttu eikä tollasta, mutta ei! tuntuu, että vaikka otan siivousrätiksi miehen pelipaidan niin varmaan vaan hymähtäis ja sanois ajatelleenkin uuden ostamista. Ymmärrättekö, kaipaisin vähän..MIESTÄ, enkä miestä.

Aikaisemmin mainitsinkin, sänkyhommat on aina sujuneet, mutta jotenkin se viehätys alkaa katoamaan, kun on niin "nössö". Osaa kyllä hommat ja ei ole valittamista, mutta kun muuten on epämiehekäs käytös, niin se jotenkin alkaa heijastumaan makkariinkin, en tiedä.

en kuitenkaan halua jättää miestä, koska rakastan valtavasti ja miten mies pärjäisikään ilman minua! :) mutta luulen, että mieheni koulutus olisi liian pitkä ja aikaavievä ettei minusta siihen ole.
 
Meillä mä tiedän autoista enemmän ku mies. Se on enemmänki sellanen tietokonenörtti :D
Luuserina mä ennemminki pitäisin äijää, joka makaa himassa päivät pitkät työttömänä, eikä vaivaudu asialle tekemään. Ryyppäis eikä osallistuis kotitöihin mitenkään.
 
Mitä miehesi tekee työkseen? Kuulostaa samanlaiselta kuin omani, joka on proffana yliopistolla. Tietää hirveästi omasta alastaan, hänellä on erinomainen yleissivistys ja on ihana aviomies ja isä. Mutta ei mitään tolkkua käytännön asioissa, eikä varsinkaan mitään tietoa autoista. Maailman ihanin mies minun mielestäni, eikä minua hävetä lainkaan, jos jossain puhutaan autoista ja hän on pihalla kuin lumiukko niistä asioista. Kaikkihan me osaamme/hallitsemme erilisia asioita.
 
Älä vielä luovuta. Avioliitto vaatii aina työtä, ei se meilläkään herkkua ole. Kyllä se kotikasvatus aika paljon heijastuu ihmiseen. Itse olin ihan katkera ja vihainen tosi pitkään omille appivanhemmille, kun tajusin että loppupelissä, monet ongelmat johtuivat heistä. Esim, jos kotona ei tarvinnut tehdä mitään, niin miten sitten voi vaatia, että osaisi pyörittää meille niin tavallisia kotiaskareita; kaupassa käyntiä, kotitöissä auttamista. Meillä mies oli pitkään sitä mieltä että kotityöt kuuluivat naiselle, niin oli heillä aina ollut, ja niin myös isovanhemmilla, jossa vaari ei osaa edes kahvia keittää, saatikka käydä ostamassa järkevää ruokaa.

Meillä avioliitto lähti kuitenkin sujumaan, ollaan nyt viitisen vuotta oltu naimisissa. Ja täytyy sanoa, että monta kertaa ollaan meinattu heittää hanskat tiskiin :( Tässä sitä kuitenkin ollaan ja onnellisimpia kuin koskaan. Olen myös halunnut, että mieheni olisi "MIES", .. muistan kun joskus hänen piti täytellä johonkin tilanteeseen 3-4 lomaketta ja hän oli tosi stressaantunut ja kiukutteli, hyvä kun ei itkenyt,.. mutta minkäs teet, jos aikaisemmin äiti hoiti kaiken. Hän on tosipaikan tulleen paljon minua herkempi, itkeekin välillä minua enemmän :) Olin pitkään sitä mieltä, että minulla on nynny mies,.. mutta nyt viiden vuoden kuluttua voin sanoa, että minulla on hyvä mies, hän on kehittynyt tosi paljon, elämä opettaa :)

Anna toisen yrittää ja jos jokin ei onnistu häneltä, niin ei tarvikaan. Toiset osaa yhtä ja toiset toista. Yritä muistella hänen hyviä puolia ja kehaise mieluumin niistä, rohkaise häntä. On selvä että olet väsynyt, kun kaikki menee sinun kautta ja sinun on suunniteltava ja tehtävä melkein kaikki työt ja samalla hoidettava lapsia, mutta luulen että kova työ kantaa joskus hedelmän. Ymmärtäisin, jos miehesi hakkaisi, haukkuisi, olisi välinpitämätön tai alkoholissti, mutta täydellisiä miehiä (eikä myöskään naisia) ole olemassa, joten tsempatkaa toisianne, älkää lyttäilkö. Olet fiksu nainen, ja siksi täydennät hänet.

Ei miehet välttämättä tajua tehdä asioita pyytämättä, joten kannattaa ihan rohkeasti sanoa, että tarvitset apua siihen ja tuohon, et ehdi tekemään kaikkea tai että olet todella väsynyt ja tarvitset lepoa. Ja tärkeintä on muistaa viettää aikaa yhdessä, ei ne työt häviää minnekkään. Elämä muuttuu niin helposti vain askareitten suorittamiseksi, ja ilo häviää elämästä. Pienet asiat piristää ja perheenäkin voi tehdä monia juttuja. Itse yritämme tehdä välillä yhdessä ruokaa, mies pilkko aineksia ja minä paistelen. Ja välillä kun saadaan lapsi ajoissa nukkumaan, niin tehdään yhdessä pitsaa (tai jotain muuta hyvää) ja katsotaan leffaa tai keskustellaan yhdessä jos on jotain "sydämellä".

Tsemppiä elämään, kyllä se aurinko pilkahtaa taas teidänkin elämään :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja delfis:
Luuserina mä ennemminki pitäisin äijää, joka makaa himassa päivät pitkät työttömänä, eikä vaivaudu asialle tekemään. Ryyppäis eikä osallistuis kotitöihin mitenkään.

no mutta työttömyyskään ei aina ole oma valinta ja sitten siitä saattaa joutua sellaiseen masennus kierteeseen, jolloinka en puhuisi luuserista vaan sairaasta, sama juttu kuin tuon alkoholismin kanssa.

mutta itsekäs mies joka ajattelee vain omaa napaansa, ei hoida lapsia, ei auta kotitöissä, keskittyy vain itseensä, niin sellaista minä ehkä sanoisin luuseriksi.

ja apn mies ei todellakaan ole sellainen, ja mua surettaa kovasti että naisensa ajattelee hänestä niin :(

musta tuntuu että miehelläsi on joku "lukko". ja että sinä ajattelet ehkä tiedostamattasi, että miehesi pitäisi olla "ajatusten lukija" joka tietää ilman mitään selkeää ohjeistusta että kuinka Sinua miellytetään. ja en nyt osaa pukea tätä oikein sanoiksi, mutta jotenkin vaikuttaa siltä että purat omaa keskeneräisyyttäsi mieheesi, hänen "puutteisiin" ja väännät asian niin että Hän on luuseri. missään ei sanota että miehen pitää tietää autoista, tai että miehen pitää osata lukea karttaa, ne ovat Sinun mielipiteitäsi ja näkemyksiäsi. et voi muuttaa miestäsi! ja on väärin että jos miehelläsi on jo valmiiksi heikko itsetunto, sä lyttäät sitä vielä lisää.
 
on pakko vastata; tää on mun mielipide.
Mä uskon, että sä sillä "pirttihirmuilullas" olet vienyt viimesetkin taidot. Ja ainakaan se, että yrität opettaa, kun ekaluokkalaiselle ei sitä paranna. Uskon, että tarkot hyvää, mutta tavat ovat huonot. Jokainen meistä on joissakin asioissa huono ja toisissa hyvä. Se on jo paljon, että "osaa" olla lasten kanssa. Se, että naiskavereittes sanomiset vaikuttaa sinuun, tuntuu siltä, että haet heiltä hyväksyntää. Miksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
no osaa se rakastella, käy töissä ja yhessä maksetaan laskut nyt kun minäkin oon töissä, mutta kun jään äippälomalle, mies maksaa suurimman osan.

Mutta silti! vasta kavereitten kanssa juteltiin autoista jne, tuntuu että mun naiskaverit tietää palljon enemmän autoista ja rakennusasioista kuin mun mies.

Voi ei. Haittaaks se oikeesti? Miks miesten pitäs olla kiinnostunut/osata autojuttuja ja rakennusjuttuja? Jos ei oo tarvetta eikä kiinnostusta niin miks tarttis? Osaatkos itte ? Ei tolla perusteella voi luuseriksi määritellä. Onx nainen luuseri, jos ei osaa neuloa villapaitaa(mieluiten norjalaista), leipoa leipää ja ommella lasten vaatteita? Oo aapee tyytyväinen ja opettele itte rassaamaan autoa, jos sille on teidän perheessä tarvetta. t:nimim. vaihtoi renkaat ukkonsa autoon
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vitsien hajamielinen professori aviomiehenä:
Mitä miehesi tekee työkseen? Kuulostaa samanlaiselta kuin omani, joka on proffana yliopistolla. Tietää hirveästi omasta alastaan, hänellä on erinomainen yleissivistys ja on ihana aviomies ja isä. Mutta ei mitään tolkkua käytännön asioissa, eikä varsinkaan mitään tietoa autoista. Maailman ihanin mies minun mielestäni, eikä minua hävetä lainkaan, jos jossain puhutaan autoista ja hän on pihalla kuin lumiukko niistä asioista. Kaikkihan me osaamme/hallitsemme erilisia asioita.

Joo, yliopistolla minunkin mies häärää ja tietää työasioistaan kaiken, mutta kun lapsen monot pitäis rusettiin saada niin vaikeuksia tuottaa.

*äippä* kiitos lohduttavasta kirjoituksesta :)
 
Minä taas olen niiiiiiiiiiiin onnellinen ettei miestäni kiinnosta eikä se tiedä esim. autojen, mopojen ym. korjaamisesta mitään. Mikä onni! Ei autonromuja pihassa/autotallissa. Ei rasvanäppejä. Ei vietä aikaa jossain auto tai kelkka tai moottoripyörä tapahtumissa. Ja ennenkaikkea!!! Ei autojuttuja kotona.
 

Yhteistyössä