Minäkin olen ollut aina todella ujo, ja olen edelleen. En ikinä pysty puhumaan suuressa/tuntemattomassa porukassa. Menen ihan lukkoon; ääni alkaa takellella ja naama alkaa punottaa korvia myöten. En yksinkertaisesti tiedä mitä sanoa, koska pelkään nolaavani itseni, tai ajattelen, että tuskin asiani ketään edes kiinnostaa. Siksi olen mieluummin yksikseni tai ainakin pois tapahtumien keskipisteessä. Perheen/todella läheisten ihmisten kesken olenkin taasen vapautunut ja avoin.
Vaikka tiedän olevani ujo, ärsyttää aina, jos joku mainitsee siitä. Lisäksi ujoja ja herkkiä ihmisiä luullaan usein persoonattomiksi, mutta itse ainakin mietin omassa rauhassani vaikka mitä lennokkaita ja luovia ajatuksia
.