Luulenko vain...

\

Jos nickisi äiti1986 viittaa ikääsi, olet kyllä aika nuori. Oletan, että miehesi on samaa ikää.
Sen ikäiset miehet ikävä kyllä ovat vielä lapsellisia ja poikamaisia. Harvoin heiltä löytyy kypsyyttä parisuhteen vakaviin asioihin.
Miehesi selvästikään ei ole sisäistänyt sanaa "parisuhde"

Ainoa lohtu on, että (ehkä) aikuistuu 10-v aikana.

Nyt kun joku toinenkin jo sanoo tuota, että mieheni olisi kanssani samaa ikää niin justiinsa mieheni täytti 24vuotta!

 

\

Hei, ap! Sano rehellisesti, onks tää provo? Eikai kukaan voi olla oikeasti noin tyh.mä, vai..? Vuoden tuntenu, et ole sukulaisia nähnyt, mies valehtelee ym. Ja sä odotat lasta? Olitteko suunnitellut lapsen yhdessä? Oliko mies tuollainen ennen ku tulit raskaaksi? Jos ei, sitten ehkä jotenkin ymmärrän, raskaaksi hankkiutumisen, muuten kyllä en.. Vai yrititkö muuttaa miestä lapsen avulla? Voin kyl sanoa, että tuhoon tuomittu yritys jos näin on. Kai ny kandee vähän kauemmin tuntea toinen, jos alkaa lasta suunnittelemaan.. Ai mut hei, oletkin viel ihan pentu.. pitäs lailla kieltää pentujen lapsen teko, tätä se sit on...

Nyt on tullut jo joitakin sukulaisia nähtyä, eipä ole miehenikään minun kaikkia sukulaisia nähnyt koska en näe heitä myös itsekään, toiset asuvat ruotsissa toiset helsingissä toiset ihan kangasalalla tai jossain mutta ei niitä vaan tule nähtyä..
Olimme suunnitelleet lapsen yhdessä, niin kun olen varmaan jo kerran asiasta sanonut!
Mieheni ei ollut tälläinen ennen raskauttani.
En yrittänyt muuttaa miestäni lapsen avulla, voitko itse olla niin tyhmä kun tuollaista kysyt?!
Ja mikäköhän itse olet? Taidat itsekkin olla vielä ihan kakara tai ainakin tuntuu siltä! Katsotaan sitten uudestaan kun sinun lapsesi on raskaana minun ikäisenä..

 

Keskustelkaa ja jos ei tunnu sinua edell. huomioivan niin mieti jättämistä. Myöh.kun vauva syntynyt sinulla vastuu hänestä ,jos miehesi kuvioissa vielä ja samanlainen kuin nyt niin lisää taakka vain harteillesi.

Minä seurustelin 3kk ja tulin raskaaksi.Siitä kulunut nyt 14 vuotta ja edell. sama mies . Kriisejä on ollut ja ne vain ovat lähentäneet entisestään.

Tsemppiä!

 

Voi luoja. Olen 22 ja mieheni 20. Raskaus on menossa viikolla 38. En voi kun sanoa, että mieheni on paljon kypsempi kuin tuntemani lähes 30 vuotiaat miehet. Eiköhän se ole aika yksilöllistä miten ihmiset kehittyy ja ketä kiinnostaa bailaus,kaverit,autot ja muut..? Parempaa ja vastuuntuntoisempaa miestä en voisi toivoakkaan. Onnellisia olemme ja parisuhde on vakaa.
Ihmeellistä yleistystä.
Tsemppiä kuitenkin kaikille, jokaisella saa olla omat mielipiteet.

 

Kaikista ei ole vanhemmiksi missään elämänsa vaiheessa....eli mistä siis voisit tietää etukäteen onko siitä omasta kumppanista? Vanhemmuus muuttaa ihmistä, jotkut piirteet vahvistuvat, toiset pelkäävät, joillakin sujuu alusta pitäen hyvin...
Musta on ihan typerää puhua mistää sopivasta iästä saada lapsia... 30-v nainen ei ole sen enempää äiti kuin se 20-v nainenkaan , ennenkuin ON SAANUT lapsen. Kun on lapsi, sitten on äiti. Itse ajattelin etten hanki lasta ennenkuin minulla on koulutus, eli mahdollisuus elättää perheeni, ja tietenkin se elämänkumppani. Jos ei pysty huolehtimaan itsestään, se olis syy miettiä et jos vielä harjoittelis tätä elämää ensin.
Mut ei tämä elämäs onneks niin mustavalkoista ole ...jos lapsi syystä tai toisesta tulee "etuajassa" , ei se maata kaada sekään. Silloin vain on kovemmin ponnisteltava ja kannettava vastuu. Eihän tää elämä ole sen helpompaa varmaan kellään, jokaisella omat opinnäytteensä ja selviytymistarinansa...

 

Mieheni jätti minut pari viikkoa sitten, ei se helpolta tuntunut mutta kyllä näin on ehkä parempi että asumme erillämme ja tutustutaan uudestaan toisiimme. Lapsi ei ollut syy jättämiseen vaan ne meidät riidat.. Yleensä aika monessa perheessä riidellään varmasti aika usein mutta eivät ne silti eroa!
Haluaisin vielä, että jos palaisimme yhteen mutta sille ex miehelleni se ei olekaan niin yksinkertaista..
Olisihan se ihan mukavaa, jos voisimme olla perhe ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä viimestään silloin kun lapsi syntyy mutta tiedä häntä!
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! =)

 

Voimia sinulle ja jaksamista, keskity nyt vain itseesi ja vauvaan. Kaikilla asioilla on tapana selvitä jotenkin, suuntain tai toiseen, kaikkea hyvää sinule ja vauvalle :hug:

 

Minä olen sinua niin paljon vanhempi, että voisit olla melkein tyttäreni.Siltikään ikäni ei minusta oikeuta minua arvostelemaan sinun päätöksiäsi tai tekemään sinusta tyhmää, viitaten muutamaan aiempaan kommenttiin mitä täällä olet näköjään saanut.
Ikä ei myöskään vaikuta siihen, että yht'äkkiä huomaatkin, ettei mies ollutkaan sitä mitä olit luullut - huolimatta edes lyhyestä seurusteluajasta.Itse olen niin monesti törmännyt niin taitaviin valehtijoihin, että onpa mennyt kokeneempikin retkuun...
No, tämä oli nyt aloittamasi aiheen vierestä,sori
Joka tapauksessa, toivon sinulle tsemppiä, ja kuten joku tuossa jo sanoikin...asioilla on aina tapana selvitä - jotenkin.Sinä vaikutat fiksulta nuorelta naiselta, joten varmasti pärjäät kyllä.Kävi miten kävi.
Mukavaa odotusta ja kauniita syyspäiviä sinulle

 

Kiitos myös teille sisko ja atta :hug:
Luulempa, että tulen paremmin kyllä nyt "selviytymään" tästä kaikesta kun asun yksikseni ja silleen..
Olen melki päivittäin lapsen isään yhteydessä..parempi kuitenkin niin etteikä niin että olisimme riidoissa alvariinsa..Nyt keskityn vain lapseeni ja itseeni :heart:

 

\

Mitä minun pitäisi tehdä, mieheni käy baareissa ilman minua MENE MUKAAN, valehtelee päin naamaa SIT EI OO PUHTAAN JAUHOT PUSSISSA, emme keskustele mistään asioista TEILLA EI SIIS OLE MITAAN YHTEISIA KESKUSTELUN AIHEITA EIKA YHTEISIA INTRESSEJA koska suurinpiirtein kaikki asiat ovat ihan turhia (hänen mielestään).. Rahat eivät ole yhteisiä HAN EI HALUA TUHLATA RAHOJAAN SINUUN, en ole nähnyt hänen sukulaisistaan vielä ketään muuta kun hänen äitensä ja sisarukset ja pari kaveria.. HAN EI JOKO VAIVAUDU ESITTELEMAAN SINUA MUILLE TAI EI PIDA MUITA SUKULAISIAAN MINAANOlen kamalan mustasukkainen, mutta minkäs minä sille voin kun mieheni ei puhu mitään HAN EI HALUA KERTOA SINULLE MITAAN ja välillä tuntuu kuin salaisi jotain EN IHMETTELE JOS HAN KERTA VALEHTELEE ETTEKA PUHU MISTAAN..Olemme olleet vasta vähän päälle vuoden yhdessä ja olen raskaana rv 17+3 ja laskettu aika 10.1.2007, että lapsi on niin ku tulossa ja mieheni on tuollainen..ETTA SELLAINEN ISA SITTEN Mitä minun pitäisi tehdä? SEN PERUSTEELLA MITA OLET KERTONUT NIIN ET HIRVEESTI PIDA SIITA MILLAISTA ELAMAA TEILLA NYT ON. Anopille kun menemme emme käy yhtään missään MISSA PITAIS KAYDA KUN MENEE ANOPILLE KYLAAN? ja minulla kun ei ole anopilla mitään tekemistä EIVAT OLE SIIS JARJESTANEET SINULLE HUPIOHJELMAA VAI kun porukka vaan polttaa tupakkaa keittiö pöydän ääressä ja keskustelee mistä millonkin ELI SUA EI HEIDAN PUHEENSA KIINNOSTA EIKA KERTOMASI MUKAAN HEKAAN HIRVEESTI VAIVAUDU KESKUSTELEMAAN SINUA KIINNOSTAVISTA ASIOISTA..ei minulla ole mitään heitä vastaan, ovat ihan kivoja! Mutta kun mieheni menee yksin anopille hän käykin jossain..NO JOS ASIA VAIVAA NIIN MIKSET KYSY MISSA HAN KAY En tiedä kuinka kauan jaksan tätä mutta en haluaisi erotakkaan, koska rakastan miestäni MITEN VOISITT OLLAKAAN RAKASTAMATTA NAIN IHANAA MIESTA

 

\

\

\

\

Mies laukkaa baarissa, valehtelee, ei puhu mistään asioistaan, et tunne sukulaisia, olette ollut vain n.vuoden yhdessä... Ja olet kuitenkin suunnitellusti raskaana?? Siis täh?? Oletko kenties t.yhmä?? Jos olet miehestäsi kaiken tuon tiennyt jo aijemmin, miksi halusit lapsen? luulitko että hän yhdessä yössä muuttuu, kun pamahdat paksuksi?? Mä en muutenkaan ymmärrä miksi lapset (17v-25v) tekee lapsia,kun myöhemminkin kerkeää, mikä ihmeen kiire?? sit valitetaan kun mies tekee sitä ja tätä! Tottakai tekee, kun on vielä lapsi, ei ole vastuuntuntoa! Voi pyhä yksinkertaisuus!!

tuo alku oli ihan ymmärrettävää tekstiä.. Mutta sitten tuo ikä-juttu meni vähän yli hilseen. 17-25-vuotiaat lapsia? Jos on ollut yhdessä vuosia, niin miksi odottaa jotain 25-vuoden maagista rajaa? Kyllä aikuisuus alkaa jo parikymppisenä vähintään. Asuitko sinä vielä kotona kun olit 25v.? äitisi hoiti asiasi jne., vai? huh huh... noh, meitä on moneen junaan, osa jää pysäkille.

Kypsyys perheeseen ei riipu iästä yksin vaan ihmisen muista ominaisuuksista. On henkisesti ikuisia 4-kymppisiä pikkupoikia ja taasen parikymppinen voi olla huolehtiva perheenisä. VM. kyllä todella on olemassa joitakin.

Se on vaan sit kumma, kun täällä kakskymppiset valittaa, kun miehilleen maittaa kaverit, viina, autot ym. paremmin kuin perhe. Niin eikö se sitä tarkoita että sen ikäiset pojat ei ole vielä henkisesti kypsiä isäksi ja perheen perustajiksi, kun on ns. nuoruuden eläminen kesken? Tarkotin vaan et miksi tehdä kesken kasvusten pojan kloppien kans lapsia, jotka ei sit niistä huolehdi, kun vois odottaa vähän vanhemmaksikin!

onhan noita parikymppisiä penskoja jotka ei oo valmiita isäksi. Mutta tuossa kommentissasi yleistät aika voimakkaasti. Onhan se täällä palstallakin todettu että myös kolmekymppiset osaavat olla itsekkäitä, joitakin nelikymppisiäkin keskenkasvuisia löytyy. Jos tarkoitata että ei kannata keskenkasvuisten kanssa tehdä lapsia, niin elä sano että "17-25-vuotiaiden ei kannata tehdä lapsia". Koska tuo kommentti juuri ilmaisee sen, että 17-25v. naiset ja miehet ovat kykenemättömiä huolehtimaan lapsista koska ovat itsekin lapsia.

 

eikö ap.lla todellakaan itelläkään käy mielessäkään ajatus et olisi pitänyt tutustua hiukan paremmin ennen kuin aloit kimppaan mokoman miehen kanssa?
luepa toi oma aloitus huolella läpi ja mieti sitä.
ihmiset puhuu ihan asiaa. vaikka sen sanoisi kuin kiltisti ja ystävällisesti niin sinä vetaset herneen nenään.
mutta sulle kävi vanhanaikaset- myöhästä pyllistää kun p.askat ovat jo housussa.
eli myölhästä sitä on nyt märehtiä et miksi en seukannu sen kanssa sen 10v et oisin miehen tuntenut.
nyt sun täytyy keskittyä tulevaan vauvaasi ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
ite en varmaan jäisi mokoman miehen kanssa odottelemaan jospa se muuttuu.
luottamus on pirun vaikea lunastaa takasin jos toinen jää usein valheista kiinni ja elää kovin "salaperäistä" elämää tarkoitan kun et oikein tiedä hänestä mitään.
ja asettasin vauvan etusijalle en haluaisi jokapäiväiseen elämään mokomaa isä/ miehen / ihmisen mallia.
sun täytyy ajatella tulevaa lastasi eikä itseäsi kun on niin rakas tuo mies. tuo mies ei kohtele sinua takaisin kuin rakastaisi sinua.
ja kun saisit etäisyyttä kyseiseen miekkoseen huomaat itsekin miten hölmö ja sinisilmänen olet ollut.
parempi kohdata totuus tuosta miehestä ja että olet tehnyt virheen ja toivottavasti opit virheestäsi.
kaikki me tehdään virheitä, et ole ainoa.
kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle vauvallesi.

 

Niin kun olen tainnut jo kertoa, että emme asu enään yhdessä ja emmekä seurustele, lapseni isä muutti jo jotain kolmisen viikkoa pois kotoa, mutta olemme silti yhteydessä melki päivittäin ja parempi niin! Ehkäpä olen sattunut olemaan sinisilmäinen mutta tuskin olen ainoa..eiköhän me kaikki joskus opita jotain kantapään kautta..

 

\

eikö ap.lla todellakaan itelläkään käy mielessäkään ajatus et olisi pitänyt tutustua hiukan paremmin ennen kuin aloit kimppaan mokoman miehen kanssa?
luepa toi oma aloitus huolella läpi ja mieti sitä.
ihmiset puhuu ihan asiaa. vaikka sen sanoisi kuin kiltisti ja ystävällisesti niin sinä vetaset herneen nenään.
mutta sulle kävi vanhanaikaset- myöhästä pyllistää kun p.askat ovat jo housussa.
eli myölhästä sitä on nyt märehtiä et miksi en seukannu sen kanssa sen 10v et oisin miehen tuntenut.
nyt sun täytyy keskittyä tulevaan vauvaasi ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
ite en varmaan jäisi mokoman miehen kanssa odottelemaan jospa se muuttuu.
luottamus on pirun vaikea lunastaa takasin jos toinen jää usein valheista kiinni ja elää kovin "salaperäistä" elämää tarkoitan kun et oikein tiedä hänestä mitään.
ja asettasin vauvan etusijalle en haluaisi jokapäiväiseen elämään mokomaa isä/ miehen / ihmisen mallia.
sun täytyy ajatella tulevaa lastasi eikä itseäsi kun on niin rakas tuo mies. tuo mies ei kohtele sinua takaisin kuin rakastaisi sinua.
ja kun saisit etäisyyttä kyseiseen miekkoseen huomaat itsekin miten hölmö ja sinisilmänen olet ollut.
parempi kohdata totuus tuosta miehestä ja että olet tehnyt virheen ja toivottavasti opit virheestäsi.
kaikki me tehdään virheitä, et ole ainoa.
kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle vauvallesi.

sen verran matalalle madolle: minä se olin yli 10v. miehen kanssa ja useampi lapsi, omakotitalo jne. "kulissit kunnossa".kuvittelin parisuhteen olevan ok. Miehelle iski ilm. ikä kriisi, päätti sitten pistää kaiken uusix, myös vaimon.Olin silloin raskaana.Miehellä tuntui jotenkin 2päässä pimahtavan", millään ei mitään väliä tyyli, ja nuoruus takaisin...Joten ei se aina ole siitä kiinni kuinka kauan on tunnettu, tai minkä ikäisiä ollaan.(ja tiedänpä etten ole läheskään ainut tapaus..).Matala mato ei ole tainnut itse kovin vielä elämän kolhuja kohdata, arvelen mä...

 

kirjoitin varmaankin epäselvästi, mutta tarkoituksenani oli juuri korostaa sitä et myöhästä se nyt on murehtua ja meidän muiden mollata toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. ap.lle kävi niin kuin kävi, nyt katse tulevaisuuteen.
jokainen meistä tekee virheitä, minäkin muiden mukana.
itkut itketään, kadutaan, kohdataan oma pienuus ja jatketaan matkaa.
joku kysyi et minua ei ole vielä elämä opettanut tiedä häntä oman osani olen saanut ja välillä tuntuu että liikaakin.
tänään kilahti 33vuotta mittariin se ei ole kovin paljon mutta vielä tässä ehtii tulla vuosia lisää toivottavasti ja lisää elämän kokemuksi ja opetuksia.
kuitenkin olen sitä mieltä että sitä isä-ehdokasta kannattaa hiukan enemmän oppia tuntemaan eikä heti alkaa yrittämään vauvaa. mielestäni vauvan hankintaa ei pitäs päättää hepposin perustein.
tiedän pari nuorta naista jotka alle puolen vuoden seurustelun/ tapailun jälkeen tulivat raskaaksi. kummatkin tapaukset olivat vaan yksi ilta ehdottaneet tehdään vauva! joo tehdään! ei yhtään mietitä ja puntaroida onko vauvan aika jo ja onko sitä edes varaa elättää.
toisen mies häippäs raskauden aikana ja toisen kun vauva oli 5kk. ja molemmat elää soskun varoilla. se kai on heidän mielestä merkki siitä että oli vauvan aika ja varaa on!
ei kenenkään tarvii olla 10v yhdessä enne kun uskaltaa väkätä vauvan mutta ehkä ei muutaman kuukauden jälkeen..
mutta hei tää on vaan elämää =) jokainen tekee niin kuin tykkää. itsehän jokainen joutuu valintojensa kanssa elämään.
sanoinpahan vaan mielipiteeni, mutta tunnetusti sitä ei tälläkään palstalla suvaita
mutta minä uskaltaudun kulkemaan omia teitä enkä suostu joo-joo-mieheksi sori naiseksi :saint: