Lupasin lapselle pienen reissun ja nyt ehkä joudun perumaan hänen pääsynsä sinne... Julmaa?

[erityislapsen äiti]

Lapsi on ns. erityislapsi, jonka kanssa pelkkä arki on haastavaa - koulunkäynnistä nyt puhumattakaan. Lapsi saa raivareita ja hänellä on todettu mm. vaikeuksia tunteiden ilmaisun suhteen. Eli kaikki negatiiviset tunteet purkautuvat raivona.

Lupasin hänelle tässä taannoin pienen kotimaan matkan. Nyt arki on taas muistuttanut siitä, että mitä jos reissussa kaikki ei mene kuten pitäisi? Entä jos hän sielläkin raivostuu ja ties mitä... Olemme reissussa kahdestaan, joten vastaan hänen "tempauksistaan" täysin yksin.
Nyt olen langettanut hänelle ukaasin, että seuraavan viikon käytöksen perusteella päätän, pääseekö hän matkaan vai ei. Jos ei, paikan saa hänen sisarensa.

Nyt mietin, että onko tuo kuitenkin väärin? Hänelle on reissu luvattu, mutta huonosta käyttäytymisestä reissu peruuntuu. Hän tietää raivoamisen olevan väärin ja joka ikinen kerta nämä asiat ja "kohtaukset" käsitellään jälkeenpäin. Lapsi on 10v ja ollut neurologin hoidossa 7v. Mä haluaisin, että tämäkin lapsi saisi kivoja kokemuksia ja elämyksiä, mutta en halua, että koko matka menee pilalle vain hänen huonon käytöksensä vuoksi. Edessä on kuitenkin satoja kilometrejä pelkkää menomatkaa...

 

[ap.]

Lisään vielä, että lapsella ei ole adhd-diagnoosia. Pari muuta kylläkin, mutta nämä "vammat" eivät näy päällepäin. Ovat neurologisia ja tulevat ilmi kun lapsen kanssa enemmän puuhastelee ja on. On siis ulkoisesti kuin kuka tahansa ikäisensä, mutta käytös on joskus jotain ihan muuta.
Diagnoosista huolimatta en salli hänelle yhtään sen enempää huonoa käytöstä kuin terveelle sisarelleenkaan! Päinvastoin, tällä lapsella on oltava melkeinpä tiukempi kuri kuin ns. terveellä.

 

[lakaisukone]

Mä en erityslapsista tiedä mitään, ei ole kokemusta. Mutta onko reilua rangaista lasta käytöksestä jota ei itse oikein edes pysty/osaa hallitsemaan?

 

[dfsdf]

no on se ikävää,jos jälkikäteen laittaa asioihin tuollaisia ehtoja, etenkin jos tietää, että lapselle on muutoinkin tosi vaikeaa tuollaiset jutut. Kuulostaa siltä, että syy siihen, ettei hän pääsekkään olisi ennemminkin juuri se että pelkäät ettei asiat suju hänen kanssaan. Toisaalta sä voit joutua yllättymäänkin, että tuollaisessa erikoistilanteessa lapsesi saattaakin suoriutua paremmin kuin yleensä.

 

[Big Bang Theory]

kuulostaa aika julmalta. Ensin luvata ja sitten perua kun käytökselleen ei kuitenkaan mitään voi ( sairaus ) ja vielä pahempaa jos pikkuveli tai -sisko sitten pääsee...väännetään veistä vielä enemmän haavassa. Luulen, että käytös ei ainakaan parane? Mikä reissussa voisi mennä pieleen? Olette siellä kahdestaan. Voitte rauhoittua kun lapsi sitä tarvitsee, voitte suunnitella tekemiset lapsen jaksamisen/voinnin mukaan. Mikä voi mennä pieleen? ja jos menee, niin onko se maailmanloppu? Seuraava reissu menee sitten paremmin jne.

 

["vieras"]

Jos olet jo kerran matkan luvannut, niin ei sitä enää pitäisi perua. Ei tuollaisia ukaaseja anneta jälkikäteen, etukäteen annettuna ne ovat ymmärrettäviä.

Ja turha murehtia etukäteen, että entäpä jos... Otat tilanteet vastaan, sitten kun ne tulevat. Reissu voi sujua yhtälailla ihan hyvin.

 

[040608]

Tälläi äkkiseltä ajatellen väärin olis se että jos lapsi käyttäytyy huonosti niin paikan saakin sisko. Siis jos alunperin ei ole ollut puhetta että sisko lähtee mukaan. Ei varmaan tunnu lapselta kivalta. Mä sit peruisin koko reissun tai lähtisin yksin. Käyttäytyykö se sisko sit aina hyvin, ettei koskaan kiukuttele tms. Musta ainakin tuntuis kamalalta, lapsi varmaan tuntee itsensä todella huonoksi jos sisko pääsee reissuun mut hän ei. Vaikkei siskon alunperin pitänytkään päästä.

Voisko reissua lyhentää, ettei menis niin pitkälle ja vaan lyhyempi aika, jos sen jaksaisi? Meidän lapset on tosi vilkkaita ja kotona ihan "kamalia" tappelemaan ja hosumaan. Mut ihme kyllä yleensä reissussa käyttäytyvät huomattavasti paremmin kuin kotioloissa. Mut jos lapsi käyttäytyy todella huonosti nyt tulevan viikon niin sit saattaisin perua reissun. Mutta yrittää toteuttaa reissun myöhemmin (kuukauden, kahden päästä), edellyttäen että lapsi käyttäytyy hyvin, jos siihen periaatteessa pystyis.

 

[ap.]

Mä en siis ole vielä perunut reissua, mutta ollaan yhdessä juteltu, että huonosti käyttäytyvänä ei voi lähteä. Vaihtoehtona on yökyläreissu mummolaan joka sekin lapselle toki mieluinen

Mä oon vaan toisinaan NIIN v**tun väsynyt siihen käytökseen, että huonoina hetkinä voisin lahjoittaa lapsen ensimmäiselle vastaantulijalle... Anteeksi :ashamed: No en oikeesti tietenkään vois, mutta erityislasten äidit ainakin ymmärtänevät.
Todennäköisesti lähdemme reissuun ja matka menee hyvin. Ainakin kovasti teen kaikkeni sen eteen.

 

[ei-kiva]

Ei kuulosta hyvälle. Lapselle tulee kovat paineet, mikä voi laueta huonolla tavalla. Lisäksi sisarusten vastakkain asettelu ei tee hyvää sisarussuhteille. Sekin sisarus, joka saa matkan, todennäköisesti tuntee huonoa omaatuntoa, koska on vienyt matkan veljeltään.

Itselläni on ollut haastavasti käyttäytyvä lapsi. Kahden kesken hänen kanssaan oli ilo matkustaan, mutta perheen kesken matkustaminen oli toinen juttu.

 

[Lispetti]

Nyt kun olet jo asettanut ehdot niin muista pitää niistä sitten kiinni, jos haluat olla johdonmukainen!

Itse en olisi asettanut tuollaisia ehtoja.

Toivottavasti poika pääsee reissuun.

 

[ap.]

Mä t i e d ä n toimineeni väärin, kun silloin erään raivarin päätteeksi ilmoitin, että tuollaisella käytöksellä on aivan turha toivoa mukaan pääsyä... Se kaduttaa nyt. Olemme lapsen kanssa asiasta keskustelleet ja jutelleet, että jos lapsi itse kokee lähtemisen esim stressaavaksi ja vaikeaksi, hän voi mennä tuonne mummolaan yökylään reissumme ajaksi. Tämäkin vaihtoehto on siis hänelle erittäin mieluinen. Matka on kuitenkin se, johon pyritään.
Mutta kun nuo kohtaukset ovat päivittäisiä, ymmärtänette, että joskus sen äidinkin mitta täyttyy ja tulee päästeltyä sammakoita suustaan... Toivottavasti ymmärrätte. En tahallani halua aiheuttaa pettymyksiä tai olla ilkeä.

 

[Minskii]

Sympatiat ap:lle. Mun poika täyttää piakkoin 6v ja on IHAN samanlainen kuin lapsesi. Ymmärrän tunteesi ja ajatuksesi niiiiin hyvin! Voisin hyvin kuvitella että tämä olisi aloitukseni :snotty: Samanlaisia ajatuksia on edelleen, viimeeksi tänään :ashamed:

:hug::flower:

 

["..."]

Nyt pidät kiinni sitten ehdoista..Jos ens viikko näyttää sille,että reissua ei voi tehdä ette tee sitä..

Jaksuja ap..Mä osaan kuvitella sun tuntemukset..Meillä joudutaan esikoisen kans paljo enempi tilanteisiin mitä saa tehdä ja mitä ei.Ja miten ne tehdään oikein,ku mitä 2 nuoremman kans.

 

[Minskii]

Minua kiinnostaisi että eikö mitään ole selvinnyt? Kun on ollut neurologilla 7v? Mitä apua oot saanut?
Nimittäin mun poika on ihan samanlainen kuin sinun + mulla ihan samanlaisia ajatuksia. Just oltiin Lastenlinnassa tutkimuksissa ja saas nähdä selviääkö jotain..
Hämmennyin aika paljon kun pystyn niin samaistumaan kirjoitukseen.

 

[ei-kiva]

Mä t i e d ä n toimineeni väärin, kun silloin erään raivarin päätteeksi ilmoitin, että tuollaisella käytöksellä on aivan turha toivoa mukaan pääsyä... Se kaduttaa nyt. Olemme lapsen kanssa asiasta keskustelleet ja jutelleet, että jos lapsi itse kokee lähtemisen esim stressaavaksi ja vaikeaksi, hän voi mennä tuonne mummolaan yökylään reissumme ajaksi. Tämäkin vaihtoehto on siis hänelle erittäin mieluinen.

Taidat nyt tuntea turhaan syyllisyyttä. Ekasta viestistäsi sai erilaisen kuvan tilanteesta, mutta kun tilanne onkin yllä kertomasi mukainen, niin se on ihan ok. Jos matka aiheuttaa lapselle liikaa stressiä, niin mummolaan meno on silloin kaikille paras vaihtoehto.

 

[ap.]

On siis selvinnyt nämä pulmat mitä lapsella on. Osa niistä näkyy vahvasti juurikin koulumaailmassa ja kun lapsen tuntee paremmin ja enemmän hänen kanssaan on, ne huomaa myös arjessa. Lapsi käy koulua pienryhmässä ja hänellä on muutamissa aineissa sopeutettua opiskelumateriaalia. Oppii siis samat asiat kuin kaikki ikätoverinsa, mutta ehkä hieman pelkistetymmin ja hitaammin. Hänellä mm. hahmotushäiriö, jonka vuoksi matematiikka on vaikeaa.

Mitään "hoitoa" tähän ei ole, toimintaterapiaa sai useamman vuoden ennen kouluunmenoa ja siitä oli apua. Paljon on vielä työtä, jotta hänestäkin saadaan "kunnollinen" kansalainen
Lapsen eduksi on kerrottava, että hän on hyvin empatiakykyinen, sosiaalinen ja toiset huomioonottava - paljon enemmän kuin moni ns. terve

 

[ap.]

^ yllä oleva Minskiille

 

[ap.]

Jatkan vielä, että lapsi skarppaa koulussa niin hyvin, että välillä ihmettelemme opettajan kanssa puhummeko samasta lapsesta ollenkaan. Skarppaaminen taas väsyttää lasta, tottakai, ja sen vuoksi kotona on niin paljon sitä itkua ja hammastenkiristystä.

 

[Minskii]

On siis selvinnyt nämä pulmat mitä lapsella on. Osa niistä näkyy vahvasti juurikin koulumaailmassa ja kun lapsen tuntee paremmin ja enemmän hänen kanssaan on, ne huomaa myös arjessa. Lapsi käy koulua pienryhmässä ja hänellä on muutamissa aineissa sopeutettua opiskelumateriaalia. Oppii siis samat asiat kuin kaikki ikätoverinsa, mutta ehkä hieman pelkistetymmin ja hitaammin. Hänellä mm. hahmotushäiriö, jonka vuoksi matematiikka on vaikeaa.

Mitään "hoitoa" tähän ei ole, toimintaterapiaa sai useamman vuoden ennen kouluunmenoa ja siitä oli apua. Paljon on vielä työtä, jotta hänestäkin saadaan "kunnollinen" kansalainen
Lapsen eduksi on kerrottava, että hän on hyvin empatiakykyinen, sosiaalinen ja toiset huomioonottava - paljon enemmän kuin moni ns. terve

Voi niin kuin mun poika :heart: Varmaan samanlainen tulevaisuus tulee olemaan sitten meillä.. Miten sä ne kiukkukohtaukset hoidat? Voisin jotain vinkkiä ehkä kaivata :ashamed: Jos joskus rekisteröit tänne nikin niin laita mulle yv:tä.

 

[Carelia]

Meillä menee reissussa yleensä hyvin ja se helvetti on sitten kotona...ADHD tyyppejä. Ei nyt tosi vaikeita. Homma pysys hanskassa, jos itse jaksais koko ajan tykittää jotain(loruja, sanaleikkejä,tietokilpailuja yms.). Mut kun ei oma kapasiteetti riitä...se on kun jongleerais kuudella palolla ja samalla yrittäs hätistellä jaloissa pyörivää kissaa.

Mut kyllä poika reissunsa ansaitsee, kun se käyttäytyminen ei ole tahallista. Jos sen mummola reissun voi tehdä jollain lisukkeella niin olisko se ok?

 

[ap.]

Voi niin kuin mun poika :heart: Varmaan samanlainen tulevaisuus tulee olemaan sitten meillä.. Miten sä ne kiukkukohtaukset hoidat? Voisin jotain vinkkiä ehkä kaivata :ashamed: Jos joskus rekisteröit tänne nikin niin laita mulle yv:tä.

Joo! Mulla on kyllä nikki tänne, mutta nyt kirjoitin harmaana. Laitan sulle postia tässä joku lähipäivä

 

[Minskii]

Jatkan vielä, että lapsi skarppaa koulussa niin hyvin, että välillä ihmettelemme opettajan kanssa puhummeko samasta lapsesta ollenkaan. Skarppaaminen taas väsyttää lasta, tottakai, ja sen vuoksi kotona on niin paljon sitä itkua ja hammastenkiristystä.

Mä en voi uskoa puhut kuin mun pojasta koko ajan Oon silleen tosi iloinen kun en oo koskaan lukenut ja "tavannut" ketään jolla olisi samanlainen lapsi ja samanlaisia ajatuksia. Sori mun innokkuus

 

["vieras"]

minun mielestä se on väärin ja tavallaan julmaa että annat sen sijaan matkan hänen sisarelleen, jos hän ei ole pysnyt tunteidepuuskiaan oikein tuomaan esille. rankaiset väärällä tavalla lasta.

 

[kaalimaan vartija]

Johdonmukaisuudesta viis, mutta todella julmaa lähteä luvatulle reissulle siskon kanssa- Vähän kuin rangaistukseksi...

Mä kyllä ainakin tekisin kaikkeni että voisin mennä pikku reissuun lapsen kanssa. Voithan jo etukäteen jutella lapsen kanssa, että tuleva reissu varmasti jännittää ja sitä rataa...

Yökyläily mummolassa ei kyllä ole ihan sama kuin reissu kaksin äidin kanssa... kaksin tehty reissu on lapselle aina erityistä yhdessäoloa vanhemman kanssa. Aikaa jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa... Ellei kyseessä ehkä ole yökyläily mummolassa yhdessä äidin kanssa... ?

Tsemppejä sinne. Todellakin tiedän miltä arki voi tuntua erkkalapsen kanssa. Täälläkin kaksi sellaista "erityisenrakastalasta"... Onneksi raivarit eivät kuulu kummankaan erityispiirteisiin... kaikkea muuta kivaa kyllä on. Tarpeeksi omiin tarpeisiin...

 

[ap.]

Mä en voi uskoa puhut kuin mun pojasta koko ajan Oon silleen tosi iloinen kun en oo koskaan lukenut ja "tavannut" ketään jolla olisi samanlainen lapsi ja samanlaisia ajatuksia. Sori mun innokkuus

En minäkään tunne toista oman lapseni kaltaista. Mut hei, ollaan yhteyksissä!