Aika kuluu nopeasti ja täällä pikkuveli on jo 1 kk ja 19 päivän ikäinen. Hän saapui maailmaan suunnitellulla sektiolla viikolla 36+1 etisen istukan toistuvien verenvuotojen takia, haluttiin välttää mahdollinen loppuraskauden syöksyvuoto ja akuutti sektio. 2450g ja 45 cm täyden kympin poika <3 Alku vauvan kanssa meni hyvin ennenaikaisuudesta huolimatta, mutta pian kotiutumisen jälkeen sairastuttiin kaikki rs-virukseen (esikoinen sai tartunnan päiväkodista). Vauvan ollessa vain 11 päivän ikäinen lähdin hänen kanssa päivystykseen kun huolestuin hengityksestä. Päivystyksestä päädyttiin eristyshuoneeseen lastenosastolle. Sairaalassa jouduttiin olemaan jopa 10 vrk, vauvalla oli melko pitkään hengitystuki (paineistettu huoneenilma) ja osan ajasta meni myös lisähappea. Nenämahaletku oli vielä pidempään ja tämän jäljiltä syöminen on edelleen hieman haastavaa. Vauva usein nukahtelee rinnalle ja lisämaitoa on pitänyt antaa pullosta, mikä tekee myös sen että vauva on tottunut saamaan maidon helposti pullosta ja protestoi kun pitäisi jaksaa imeä rintaa vähän enemmän. Viime viikkoina painoa on onneksi tullut hyvin ja nyt yritetään vähentää pullosta otetun maidon osuutta. Melko raskas alku meillä on ollut ja moneen otteeseen olen kaivannut kumppania rinnalle. Tässä olen myös ymmärtänyt, miten helppoa esikoisen kanssa oli. Onneksi näin päin, muuten ei olisi ehkä tullut toista. Ja onneksi on mun vanhemmat, jotka ovat auttaneet meitä tosi paljon. Vauva on ihana ja niin suloinen ja vaikka usein on raskasta, ehkä eniten koska heräilee niin tiheästi öisin, niin olen hänestä tosi onnellinen <3 Ja esikoinen onneksi suhtautuu vauvaan hyvin. Pojilla on sama siittiöiden luovuttaja mutta eri munasolunluovuttaja. Esikoinen on tosi vaalea ja vauva selvästi tummempi, mutta leuan alueella on mielestäni jotain samaa. Mielenkiintoista nähdä löytyykö lisää samaa näköä, kun kasvavat.
Tsemppiä kaikille omiin vaiheisiinne, toivottavasti saatte kaikki oman nyyttinne syliin <3