Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Mä tein nyt sen päätöksen että jos otan rokotteen niin otan sen vasta kun raskauden ensimmäinen kolmannes on ohi. Tämä siksi että ne ensimmäiset 3kk on sikiön kehityksen kannalta muutenkin herkkää aikaa. Ehdinpähän pohtia tätä sitten vielä sinne syksylle tarkemmin. Nyt kuitenkin vielä työt etänä ja kontaktit minimissä, joten riskini saada tartunta ei ole yhtä iso kuin esim vaikka jossain asiakaspalveluammatissa olisi.

 

Mä tein nyt sen päätöksen että jos otan rokotteen niin otan sen vasta kun raskauden ensimmäinen kolmannes on ohi. Tämä siksi että ne ensimmäiset 3kk on sikiön kehityksen kannalta muutenkin herkkää aikaa. Ehdinpähän pohtia tätä sitten vielä sinne syksylle tarkemmin. Nyt kuitenkin vielä työt etänä ja kontaktit minimissä, joten riskini saada tartunta ei ole yhtä iso kuin esim vaikka jossain asiakaspalveluammatissa olisi.

Mä tein saman päätöksen maaliskuussa ja tekisin nyttenkin.

 

Juu täälläkin rokote annetaan vasta rv12 alkaen!

 

Plus jos ei rokotekattavuutta ole tarpeeksi, niin kuljetaan ehkä loppuikämme maski päällä eikä tavata ketään. Lisäksi tietysti rokotukset suojaavat epäsuorasti aina myös niitä, joita ei voida rokottaa, kuten lapsia.

Googlaamalla löytyy kyllä vastauksia siihen miten rokotteet voi olla turvallinen vaikka ne kehitettiin niin nopeasti, jos se jotakuta mietityttää. Englannin NHS näytti toteavan, ettei raskauden takia tarvitse jättää vahvisterokotusta ottamatta, joten ottaisin kyllä senkin turvallisin mielin.

Lahdessa missä mies työskentelee on nyt Suomen huonoin tautitilanne, mutta niin ne vaan etäpalavereissa puhuu jo exit-strategiasta ja on kovasti palaamassa toimistolle elokuussa. Katotaan nyt miten asiat etenee.

Joo, mua ei oikeasti huoleta tippaakaan rokotteen turvallisuus. Vaan mietin omaa hermoiluani, jolle tiedän tässä asiassa olevani altis tilanteen ollessa ns. päällä. En tiedä, ehkä meillä voisi myös suoremmin vielä puhua rokotteen turvallisuudesta nimenomaan raskaana olevien kohdalla, etenkin siis tuon viikon 12 jälkeen.

 

Mä tein nyt sen päätöksen että jos otan rokotteen niin otan sen vasta kun raskauden ensimmäinen kolmannes on ohi. Tämä siksi että ne ensimmäiset 3kk on sikiön kehityksen kannalta muutenkin herkkää aikaa. Ehdinpähän pohtia tätä sitten vielä sinne syksylle tarkemmin. Nyt kuitenkin vielä työt etänä ja kontaktit minimissä, joten riskini saada tartunta ei ole yhtä iso kuin esim vaikka jossain asiakaspalveluammatissa olisi.

Juts oli kotimaisessa lääkärilehdessä juttu, että koronarokotetta suositellaan raskaana olevalle, mutta vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Näin tein itsekin, otin AZ:n (kun niitä vielä nuorille annettiin) rv 13, tuli kuumetta ja lihassärkyä, mut ne helpotti särkylääkkeellä. Hyvin on mennyt raskaus sen jälkeen. Tehostus on ens viikolla, Modernalla tai Pfizerilla. Rokotteen ottaminen ei pelota, kun aina olen raskausaikana rokotteet ottanut, esim. influenssa. Muutoinkin olen matkailun takia itseä ja lapsia paljon rokotuttanut eikä meille kenellekkään ole tullut mitään sivuvaikutuksia, käsikipua lukuun ottamatta. Toki tämä uusi mRNA-tekniikka tässä mietitytti, mutta muualla maailmassa raskaana olevia on jo rokotettu ilman tietoa haitallisista sivuvaikutuksista ja toisaalta raskaana olevia on kuollut ikätovereita enemmän koronavirukseen, joten vaakakuppi kallistui hyvinkin rokotteen puolelle. Toisella puolella mahdollinen, toistaiseksi tuntematon haitta ja toisella puolella todnenäköinen, tunnettu haitta.

 

Jee, sain just tietää ettei tarvitse odotella heinäkuun loppuun seuraavaa siirtoa vaan se on jo ennen juhannusta!

 

Jee, sain just tietää ettei tarvitse odotella heinäkuun loppuun seuraavaa siirtoa vaan se on jo ennen juhannusta!

Hienoa! Päästään ehkä piinailemaan samaan aikaan.

 

Hienoa! Päästään ehkä piinailemaan samaan aikaan.

Toivottavasti!

 

Moikka!
Mahtuuko mukaan porukkaan? Luin viikonloppuna kahden viimeisen vuoden keskustelut, kun löysin tämän ketjun.

Olen siis 46-v (täytän kesäkuun lopussa 47-v) ja myöhäisherännäinen lapsiasian suhteen. Vihdoinkin tapasin miehen, joka haluaa lapsia (kumppanuusvanhempi-suhde tästä tuli) ja kävin maaliskuussa selvittämässä, että mitä mahdollisuuksia minulla on?Olen aina halunnut lapsia, mutta en ilman miestä. Ja löysin kumppanuusvanhemmuuden vasta nyt. Mutta onneksi on viime hetket.

Minulle sanottiin, että on 50 %:n onnistumismahdollisuus lahjoitetuilla munasoluilla. Klinikka sanoi maaliskuussa, että eivät ole varmoja, että ehditäänkö hoitoja aloittaa, mutta sitten tälle kumppanuusvanhemmuusehdokkaalle sanottiin huhtikuun alussa, että taitaa onnistua. Klinikasta johtuen miehen terapiakäynti viivästyi ja vasta viime viikolla saatiin byrokratia päätökseen ja nyt mut kutsuttiin kiireellisesti huomenna lääkärikäynnille.

Jännittävää!!Mulla olis kierto alkamassa tässä ihan lähipäivinä ja nyt vaikuttaisi siltä, että luovuttaja alkaa olla löydetty. Oon tärkeimmät tutkimukset jo teetättänyt muualla (mammografia, kilpirauhasarvot, jne), mutta huomenna niitä sitten kai käydään läpi.

Mä niin toivon, että voitaisiin muutama kerta yrittää ainakin täällä Suomessa ja todellakin toivon, että asia onnistuu <3.

Ovumialla ollaan hoidossa. Mites tää prosessi nyt meneekään?Jos mä aloitan lääkkeet 2. kiertopäivänä, niin mitä seuraavaksi?Huomenna kuulen asian, että ei siinä mitään.

Jännittää vaan, kun olen ollut täydessä epätietoisuudessa ja maaliskuun käynneillä en osannut kysyä vielä niin paljon asioita. Toki kun oon tätä palstaa seurannut, niin jännittää, että tuleeko niitä munasoluja luovuttajalta ja saadaanko niitä viljeltyä onnistuneesti?

Onko teillä tullut lääkkeistä oireita?

Nyt en oo keskustelua seurannut maanantain jälkeen, mutta innolla jään seuraamaan myös teidän kuulumisia.

 

@lapsettomuuta10v, kylläpä tulun iloiseksi kun luin uutisenne . Raskaushan on jo hyvällä mallilla. Kyllä. Nui vuodot vaan säikäyttää!

Ja osa jo kakkoskierroksella, tai suunnittelemassa. @Ramiina, tsemppiä painonpudotukseen! Itse harkitaen lihavuusleikkausta, painoindeksi 39. Olen niin väsynyt, että syön liikaa ja en liiku tarpeeksi. @Silmu75, oletko jo lämmitellyt miestä?

@nyuu, joko teillä kakkonen tilauksessa?

Mitä, @Plusyks? Onko enää kuulunut mitään? Miten hänelle kävi, muistaako kukaan?

Meidän neiti kohta 10 kk

Hei @kirsillevauva ja muut "tutut" palstalaiset. Eksyin yön unettomina tunteita tänne pitkästä aikaa, kun mietin kanssa, mitä kuuluu heille, jotka samaan aikaan täällä olivat.

@kirsillevauva Kiitos kysymästä. Meidän kaksoset täyttää huomenna 9kk. Rankkaa on ollut kahden kanssa ja silloin vuosi sitten mies sai aivoinfarktin just ennen rakenneultraa. Siitäkin selvittiin. Onneksi olen saanut paljon apuja, kun ei meinaa kädet ja tunnit vrkssa riittää.
Tänä keväänä muutettiin miehen remppaamaan taloon, toiselle paikkakunnalle. Joten muutosta on ollut.

Olen elämälle kiitollinen, että olemme nyt kaikki terveitä. Klinikoille myös, että jaksoivat tsempata meidät vielä uuteen yritykseen. Olimme jo luovuttamassa ja olin henkisesti ihan sirpaleina. Meillä 9.siirto ja toinen donor toi toivotun lopputuloksen. Vauvat ovat aivan ihania, omia persoonia.

Tsemppiä kaikille omiin vaiheisiin!!!! Tätä prosessia ei ymmärrä kuin sen itse läpi käynyt. Rankkaa, mutta kannattaa, jos vaan henkinen ja taloudellinen tilanne sen kestää.

Meillä on vielä 2 alkioita Pietarissa, mutta tuskin toisia kaksosia enää yritetään . Ja niin... universumia kiitän myös, että ehdittiin hakea nää tyypit ennen koronaa. En uskalla edes kuvitella, mitä se olisi ollut.

 

Moikka!
Mahtuuko mukaan porukkaan? Luin viikonloppuna kahden viimeisen vuoden keskustelut, kun löysin tämän ketjun.

Olen siis 46-v (täytän kesäkuun lopussa 47-v) ja myöhäisherännäinen lapsiasian suhteen. Vihdoinkin tapasin miehen, joka haluaa lapsia (kumppanuusvanhempi-suhde tästä tuli) ja kävin maaliskuussa selvittämässä, että mitä mahdollisuuksia minulla on?Olen aina halunnut lapsia, mutta en ilman miestä. Ja löysin kumppanuusvanhemmuuden vasta nyt. Mutta onneksi on viime hetket.

Minulle sanottiin, että on 50 %:n onnistumismahdollisuus lahjoitetuilla munasoluilla. Klinikka sanoi maaliskuussa, että eivät ole varmoja, että ehditäänkö hoitoja aloittaa, mutta sitten tälle kumppanuusvanhemmuusehdokkaalle sanottiin huhtikuun alussa, että taitaa onnistua. Klinikasta johtuen miehen terapiakäynti viivästyi ja vasta viime viikolla saatiin byrokratia päätökseen ja nyt mut kutsuttiin kiireellisesti huomenna lääkärikäynnille.

Jännittävää!!Mulla olis kierto alkamassa tässä ihan lähipäivinä ja nyt vaikuttaisi siltä, että luovuttaja alkaa olla löydetty. Oon tärkeimmät tutkimukset jo teetättänyt muualla (mammografia, kilpirauhasarvot, jne), mutta huomenna niitä sitten kai käydään läpi.

Mä niin toivon, että voitaisiin muutama kerta yrittää ainakin täällä Suomessa ja todellakin toivon, että asia onnistuu <3.

Ovumialla ollaan hoidossa. Mites tää prosessi nyt meneekään?Jos mä aloitan lääkkeet 2. kiertopäivänä, niin mitä seuraavaksi?Huomenna kuulen asian, että ei siinä mitään.

Jännittää vaan, kun olen ollut täydessä epätietoisuudessa ja maaliskuun käynneillä en osannut kysyä vielä niin paljon asioita. Toki kun oon tätä palstaa seurannut, niin jännittää, että tuleeko niitä munasoluja luovuttajalta ja saadaanko niitä viljeltyä onnistuneesti?

Onko teillä tullut lääkkeistä oireita?

Nyt en oo keskustelua seurannut maanantain jälkeen, mutta innolla jään seuraamaan myös teidän kuulumisia.

Tervetuloa! Mulle ei tullut lääkkeistä oikein mitään, silloin ekan päivän iltana oli jotenkin vähän huono olo, mutta ehkä vain jännitti se aloitus. Jos sulla on siirto lääkkeelliseen kiertoon, niin estrogeeni (esim. Progynova) alkaa tosiaan kp2 ja progesteroni (esim. Lutinus, Lugesteron) alkion iän mukaan, eli viisipäiväiselle blastolle viisi päivää ennen siirtoa. Jossain vaiheessa käydää ultrassa (mulla taisi olla kp11) tarkistamassa miltä limakalvo näyttää, ja jos on kasvanut kuten pitää, niin sovitaan siirtopäivä.

Toivotaan, että saatte useamman blaston pakkaseen, niitä ehtii kyllä sitten siirrellä kaikessa rauhassa jos ei ekasta tärppää.

 

Moikka!
Mahtuuko mukaan porukkaan? Luin viikonloppuna kahden viimeisen vuoden keskustelut, kun löysin tämän ketjun.

Olen siis 46-v (täytän kesäkuun lopussa 47-v) ja myöhäisherännäinen lapsiasian suhteen. Vihdoinkin tapasin miehen, joka haluaa lapsia (kumppanuusvanhempi-suhde tästä tuli) ja kävin maaliskuussa selvittämässä, että mitä mahdollisuuksia minulla on?Olen aina halunnut lapsia, mutta en ilman miestä. Ja löysin kumppanuusvanhemmuuden vasta nyt. Mutta onneksi on viime hetket.

Minulle sanottiin, että on 50 %:n onnistumismahdollisuus lahjoitetuilla munasoluilla. Klinikka sanoi maaliskuussa, että eivät ole varmoja, että ehditäänkö hoitoja aloittaa, mutta sitten tälle kumppanuusvanhemmuusehdokkaalle sanottiin huhtikuun alussa, että taitaa onnistua. Klinikasta johtuen miehen terapiakäynti viivästyi ja vasta viime viikolla saatiin byrokratia päätökseen ja nyt mut kutsuttiin kiireellisesti huomenna lääkärikäynnille.

Jännittävää!!Mulla olis kierto alkamassa tässä ihan lähipäivinä ja nyt vaikuttaisi siltä, että luovuttaja alkaa olla löydetty. Oon tärkeimmät tutkimukset jo teetättänyt muualla (mammografia, kilpirauhasarvot, jne), mutta huomenna niitä sitten kai käydään läpi.

Mä niin toivon, että voitaisiin muutama kerta yrittää ainakin täällä Suomessa ja todellakin toivon, että asia onnistuu <3.

Ovumialla ollaan hoidossa. Mites tää prosessi nyt meneekään?Jos mä aloitan lääkkeet 2. kiertopäivänä, niin mitä seuraavaksi?Huomenna kuulen asian, että ei siinä mitään.

Jännittää vaan, kun olen ollut täydessä epätietoisuudessa ja maaliskuun käynneillä en osannut kysyä vielä niin paljon asioita. Toki kun oon tätä palstaa seurannut, niin jännittää, että tuleeko niitä munasoluja luovuttajalta ja saadaanko niitä viljeltyä onnistuneesti?

Onko teillä tullut lääkkeistä oireita?

Nyt en oo keskustelua seurannut maanantain jälkeen, mutta innolla jään seuraamaan myös teidän kuulumisia.

Moi ja tervetuloa! Ehkä munkin pitää kohta jaksaa rekisteröidä tää nimimerkki...

Toivottavasti saatte blastoja tarpeeksi ja jo ekasta tärppäisi! Mulle tuli aivan jäätävä väsymys Lugesteronista ekan siirron yhteydessä. Olin aivan toimintakyvytön ja teki vaan mieli nukkua. Varmaan myös alkanut raskaus vaikutti siihen, mutta olin kyllä väsynyt jo heti kun aloin niitä tabuja ottamaan.

 

Moikka!
Mahtuuko mukaan porukkaan? Luin viikonloppuna kahden viimeisen vuoden keskustelut, kun löysin tämän ketjun.

Olen siis 46-v (täytän kesäkuun lopussa 47-v) ja myöhäisherännäinen lapsiasian suhteen. Vihdoinkin tapasin miehen, joka haluaa lapsia (kumppanuusvanhempi-suhde tästä tuli) ja kävin maaliskuussa selvittämässä, että mitä mahdollisuuksia minulla on?Olen aina halunnut lapsia, mutta en ilman miestä. Ja löysin kumppanuusvanhemmuuden vasta nyt. Mutta onneksi on viime hetket.

Minulle sanottiin, että on 50 %:n onnistumismahdollisuus lahjoitetuilla munasoluilla. Klinikka sanoi maaliskuussa, että eivät ole varmoja, että ehditäänkö hoitoja aloittaa, mutta sitten tälle kumppanuusvanhemmuusehdokkaalle sanottiin huhtikuun alussa, että taitaa onnistua. Klinikasta johtuen miehen terapiakäynti viivästyi ja vasta viime viikolla saatiin byrokratia päätökseen ja nyt mut kutsuttiin kiireellisesti huomenna lääkärikäynnille.

Jännittävää!!Mulla olis kierto alkamassa tässä ihan lähipäivinä ja nyt vaikuttaisi siltä, että luovuttaja alkaa olla löydetty. Oon tärkeimmät tutkimukset jo teetättänyt muualla (mammografia, kilpirauhasarvot, jne), mutta huomenna niitä sitten kai käydään läpi.

Mä niin toivon, että voitaisiin muutama kerta yrittää ainakin täällä Suomessa ja todellakin toivon, että asia onnistuu <3.

Ovumialla ollaan hoidossa. Mites tää prosessi nyt meneekään?Jos mä aloitan lääkkeet 2. kiertopäivänä, niin mitä seuraavaksi?Huomenna kuulen asian, että ei siinä mitään.

Jännittää vaan, kun olen ollut täydessä epätietoisuudessa ja maaliskuun käynneillä en osannut kysyä vielä niin paljon asioita. Toki kun oon tätä palstaa seurannut, niin jännittää, että tuleeko niitä munasoluja luovuttajalta ja saadaanko niitä viljeltyä onnistuneesti?

Onko teillä tullut lääkkeistä oireita?

Nyt en oo keskustelua seurannut maanantain jälkeen, mutta innolla jään seuraamaan myös teidän kuulumisia.

Tervetuloa mukaan!

Mulla tuli alkuun lääkkeistä oireita, mutta olen jo pidempään näissä hoidoissa ollut niin kroppa ehkä jo tottunut kun en enää ole oireita huomannut.

Toivotaan että luovuttajalta saadaan hyvä määrä soluja!

 

Moikka!
Ja tosi kiva päästä mukaan. Munasolut otetaan pakkasesta ja vahvistui, että aloitetaan tästä kierrosta. Siirto olis sit tyyliin 3 viikon päästä eli vähän ennen kuin osalla teistä?

Todellakin toivon, että saatais useampi blasto. Tää aikataulupaine on aika epämiellyttävä, mutta oon viime hetkien ihminen töissäkin, joten eipä tässä mitään uutta.

 

En siis tajunnut kysyä, että montako solua on nyt saatu, mutta kysyn ensi viikolla. Tieto lisää kyllä tuskaa. Nyt on vielä sydän toivoa täynnä <3. Ootteko muuten seurailleet nyt verenpainetta?

 

Moikka!
Ja tosi kiva päästä mukaan. Munasolut otetaan pakkasesta ja vahvistui, että aloitetaan tästä kierrosta. Siirto olis sit tyyliin 3 viikon päästä eli vähän ennen kuin osalla teistä?

Todellakin toivon, että saatais useampi blasto. Tää aikataulupaine on aika epämiellyttävä, mutta oon viime hetkien ihminen töissäkin, joten eipä tässä mitään uutta.

Moi, mulla on näillä näkymin n. 3 viikon kuluttua siirto myös, jos kaikki menee siis hyvin. En oo mittaillut verenpainetta, kuulemma sen olisi hyvä olla tarpeeksi alhainen. Mulla on siinä rajoilla onko vähän koholla.

 

Moikka!sellaista vielä, että onko se toinen lääke miten kallis, kun tää estrogeeni (Progynova) oli vielä edullinen?ostin apteekista verenpainemittarin, kun huolestuin verenpaineen kohoamisriskistä.

 

Moikka!sellaista vielä, että onko se toinen lääke miten kallis, kun tää estrogeeni (Progynova) oli vielä edullinen?ostin apteekista verenpainemittarin, kun huolestuin verenpaineen kohoamisriskistä.

Mulla on keltarauhashormonina Cyclogest, 15kpl maksaa meidän lähiapteekissa 28€.

 

Lutinus maksoi muistaakseni n. 30€/viikko.

 

Moikka!
Mahtuuko mukaan porukkaan? Luin viikonloppuna kahden viimeisen vuoden keskustelut, kun löysin tämän ketjun.

Olen siis 46-v (täytän kesäkuun lopussa 47-v) ja myöhäisherännäinen lapsiasian suhteen. Vihdoinkin tapasin miehen, joka haluaa lapsia (kumppanuusvanhempi-suhde tästä tuli) ja kävin maaliskuussa selvittämässä, että mitä mahdollisuuksia minulla on?Olen aina halunnut lapsia, mutta en ilman miestä. Ja löysin kumppanuusvanhemmuuden vasta nyt. Mutta onneksi on viime hetket.

Minulle sanottiin, että on 50 %:n onnistumismahdollisuus lahjoitetuilla munasoluilla. Klinikka sanoi maaliskuussa, että eivät ole varmoja, että ehditäänkö hoitoja aloittaa, mutta sitten tälle kumppanuusvanhemmuusehdokkaalle sanottiin huhtikuun alussa, että taitaa onnistua. Klinikasta johtuen miehen terapiakäynti viivästyi ja vasta viime viikolla saatiin byrokratia päätökseen ja nyt mut kutsuttiin kiireellisesti huomenna lääkärikäynnille.

Jännittävää!!Mulla olis kierto alkamassa tässä ihan lähipäivinä ja nyt vaikuttaisi siltä, että luovuttaja alkaa olla löydetty. Oon tärkeimmät tutkimukset jo teetättänyt muualla (mammografia, kilpirauhasarvot, jne), mutta huomenna niitä sitten kai käydään läpi.

Mä niin toivon, että voitaisiin muutama kerta yrittää ainakin täällä Suomessa ja todellakin toivon, että asia onnistuu <3.

Ovumialla ollaan hoidossa. Mites tää prosessi nyt meneekään?Jos mä aloitan lääkkeet 2. kiertopäivänä, niin mitä seuraavaksi?Huomenna kuulen asian, että ei siinä mitään.

Jännittää vaan, kun olen ollut täydessä epätietoisuudessa ja maaliskuun käynneillä en osannut kysyä vielä niin paljon asioita. Toki kun oon tätä palstaa seurannut, niin jännittää, että tuleeko niitä munasoluja luovuttajalta ja saadaanko niitä viljeltyä onnistuneesti?

Onko teillä tullut lääkkeistä oireita?

Nyt en oo keskustelua seurannut maanantain jälkeen, mutta innolla jään seuraamaan myös teidän kuulumisia.

Jos aikaraja tulee vastaan, pietarissa on pihjoismaissa suosittu klinikka, jossa tehdään hoitoja 50 vuotiaaksi asti. Heillä takuuhoito, eli maksat ison suan ja saat lapsen, tai 100% rahat takaisin. Vaihtoehtona niille, joilla loppuu aika kesken Suomessa.

 

Hei @kirsillevauva ja muut "tutut" palstalaiset. Eksyin yön unettomina tunteita tänne pitkästä aikaa, kun mietin kanssa, mitä kuuluu heille, jotka samaan aikaan täällä olivat.

@kirsillevauva Kiitos kysymästä. Meidän kaksoset täyttää huomenna 9kk. Rankkaa on ollut kahden kanssa ja silloin vuosi sitten mies sai aivoinfarktin just ennen rakenneultraa. Siitäkin selvittiin. Onneksi olen saanut paljon apuja, kun ei meinaa kädet ja tunnit vrkssa riittää.
Tänä keväänä muutettiin miehen remppaamaan taloon, toiselle paikkakunnalle. Joten muutosta on ollut.

Olen elämälle kiitollinen, että olemme nyt kaikki terveitä. Klinikoille myös, että jaksoivat tsempata meidät vielä uuteen yritykseen. Olimme jo luovuttamassa ja olin henkisesti ihan sirpaleina. Meillä 9.siirto ja toinen donor toi toivotun lopputuloksen. Vauvat ovat aivan ihania, omia persoonia.

Tsemppiä kaikille omiin vaiheisiin!!!! Tätä prosessia ei ymmärrä kuin sen itse läpi käynyt. Rankkaa, mutta kannattaa, jos vaan henkinen ja taloudellinen tilanne sen kestää.

Meillä on vielä 2 alkioita Pietarissa, mutta tuskin toisia kaksosia enää yritetään . Ja niin... universumia kiitän myös, että ehdittiin hakea nää tyypit ennen koronaa. En uskalla edes kuvitella, mitä se olisi ollut.

Kiitos, kun kävit kertomassa kuulumiset. Melkoisia vaiheita takana ja uusi edessä. Hienoa, että saatte apua: kaksoset, sairautta, muutto ja remppa!

Meille kuuluu hyvää. Tyttö nyt 1v1kk.

 

Tervetuloa! Mulle ei tullut lääkkeistä oikein mitään, silloin ekan päivän iltana oli jotenkin vähän huono olo, mutta ehkä vain jännitti se aloitus. Jos sulla on siirto lääkkeelliseen kiertoon, niin estrogeeni (esim. Progynova) alkaa tosiaan kp2 ja progesteroni (esim. Lutinus, Lugesteron) alkion iän mukaan, eli viisipäiväiselle blastolle viisi päivää ennen siirtoa. Jossain vaiheessa käydää ultrassa (mulla taisi olla kp11) tarkistamassa miltä limakalvo näyttää, ja jos on kasvanut kuten pitää, niin sovitaan siirtopäivä.

Toivotaan, että saatte useamman blaston pakkaseen, niitä ehtii kyllä sitten siirrellä kaikessa rauhassa jos ei ekasta tärppää.

Onnea teille uuteen yritykseen. Oliko vaikea puhua mies mukaan .

 

Jos aikaraja tulee vastaan, pietarissa on pihjoismaissa suosittu klinikka, jossa tehdään hoitoja 50 vuotiaaksi asti. Heillä takuuhoito, eli maksat ison suan ja saat lapsen, tai 100% rahat takaisin. Vaihtoehtona niille, joilla loppuu aika kesken Suomessa.

Kiitos paljon vinkistä . Ainakin Viro on sitten harkinnassa. Sitä mietin, että montako kertaa hoitokerran aikana mahdetaan sitten käydä paikanpäällä?

 

@kirsillevauva Vähän empi kun ei ole oikein tilaa yms, mutta sitten parin päivän kuluttua ehdotteli jo nimiä vauvalle. Että ota näistä nyt selvää!

Suunnittelukäynti nyt 9.6., toivottavasti sektioarpi näyttää hyvältä, muuten taitaa tyssätä yritys siihen. Sektioryhmässä ainakin oli jollekin sanottu, että vuodessa parantuu minkä parantuu ja mulla on silloin siitä jo se 11kk kulunut. Mutta ihanaa kun sain suunnittelukäynnin samalle lääkärille, joka teki siirron.

 

Oletteko te kukaan muuten saaneet siirron yhteydessä Gonapeptyl-piikkiä?

Minä olen saanut, kerran auttoi, useamman kerran ei. Tässä viimeisimmässä oli käytössä alkionkuoren avaus ja sain myös jonkun Nivestim-nimisen pistoksen.