Tästä taustan kertomisesta lapselle on ollut aiemminkin puhetta ja meillä on erilaisia mielipiteitä, ajatusten vaihto on hedelmällistä ja toivon, ettei minun mielipiteeni loukkaa ketään.
Meille tämä tausta on hyvin luonteva ja pikkujuttu. Itse olen elänyt lapsuuteni perheessä, jossa oli fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa ja olen tarvinnut siitä toipuakseni kahdeksan vuotta terapiaa ja lääkitystä. Minun näkökulmasta tämä tausta eri geeneistä on pulmista pienin, jos jää lapsen suurimmaksi traumaksi
Ei ole minun asiani päättää, miltä asia lapsesta tuntuu. Olen oppinut aikuisena avoimeksi ja rehelliseksi ja kokenut, että kokonainen ja rehellinen tarina on identiteetille hyvin tärkeä. En näe mitään syytä painottaa asiaa lapselle, miutta varmasti tulee luontevasti esille, kun lapsi kysyy, esim miten lapset menevät äidin vatsaan. Itse miettisin lapsen alkuperän salaamista, jos olisi saanut alkunsa väkivallasta. Meidän lapsi on saanut alkunsa rakkaudesta <3
Ja lisäksi mietin asian paljastumista myöhemmin. On geenipankkeja ja mistä tietää tulevaisuudesta, kuinka laajasti ne ovat käytössä? Olisiko hämmentävää aikuisena kuulla geeniensä tulevan ihan muualta?
Mutta tämä mielipide kaikessa ystävällisyydessä ja rakkaudella, ketään tuomitsematta