Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

@nyuu Onnittelut plussasta. :)

@kirsillevauva Toivotaan, et meilläkin olis lähempänä puolta vuotta kuin vuosi. Vähän hirvittää täälläkin, kuinka paljon näihin hoitoihin menee rahaa. Me ollaan molemmat töissä ja asumis- yms. kulut on onneksi aika pienet. Mitään varakkaita (tai edes keskituloisia) ei kuitenkaan olla ja lisäks viime aikoina on ollut aika isot menot kissan sairastelusta.
 
@kirsillevauva toivottavasti retriitti oli onnistunut ja sait rentouduttua edes hitusen <3 oon niin pahoillani! Ja kamalaa et vielä pitää keskenmenonkin mennä hankalan kautta :( mikä olo on nyt?

@Seesam78 me ollaan/oltiin kans jonossa Dexraan ja mulle sanottiin et menee about 6kk :) että harvoin sitä vuotta! Kaikki tutut on siellä kyllä saanut nopeasti luovuttajan. Felicitaksessa vissiin jono on aina sen vuoden, et vaihtelee tosi paljon! Toivottavasti jono menis nopeesti ja saisitte pian luovuttajan <3

Omaa asiaa vähäsen: varovaisesti olen ollut onnellinen. Perjantaina tuli pikkaisen ruskeaa vuotoa, joka *koputetaan puuta * loppui siihen. Viiva testissä oli jo tosi tumma, en oo koskaan niin tummaa plussaa saanut testiin! Tänään digi näytti vielä 2-3 vkoa että hcg ainakin nousee niinkuin pitää! :) huomenna soitto klinikalle ja vielä verikokeisiin!
 
Ja pakko kirjoittaa vielä et oon oikeasti niin onnellinen tästä raskaudesta. Oon niin onnellinen siitä pienestä sintistä mikä masussa kasvaa, vaikkei olekaan oma solu. En huomaa mitään eroa siihen miten iloinen omasoluraskaudesta olisin. Kun asiat konkretisoituu niin kaikki epäilyksen häivätkin katoaa. Mun oma pikkuinen sieltä tulee, ei kenenkään muun! Olen tosi kiitollinen luovuttajalle <3

Aluksihan ajattelin että en olisi raskaudesta iloinen, koska se ei ois mun ansiota. Ajattelin ettei mulla tule olemaan vauvaan mitään tunteita, koska se on ”jonkun muun”. Olin myös kateellinen ja katkera luovuttajille koska ovat naisina parempia kuin minä. Nyt nuo tunteet on ihan unohtuneita. Ollaan vaan minä, mies, kissa ja tuleva perheenjäsen <3

Rukoilen ja toivon et nyt tosiaan ois meidän vuoro, ettei tätä otettais meiltä pois niinkuin kolme edellistä.
 
@nyuu, ihana, että olet onnellisella mielellä. Itsellä kävi muutaman kerran mielessä raskauden aikana, ettei ole omasta solusta, mutta silti rakastin sitä vauvanalkua ja ei vaikuttanut mun tunteisiin <3. Toivottavasti teillä on parempi onni kuin meillä. Keskenmenon todennäköisyys onnistuneen sydänäänten näkemisen jälkeen on 5 %, joten kuuluttiin siihen pieneen epäonnisten joukkoon :(

Nyt onneksi jo hyvä mieli ja toiveikkaana uuteen hoitoon. Toivon, ettei keskenmeno varjosta kovin paljoa mahdollsta uutta raskautta.

Onko @Rusakkonen, teillä aikataulut selvinneet. Tuleeko mies maaliskuussa Suomeen?
 
Onnittelut viela @nyuu, ja kyllapa oli ihanaa, etta jaksoit viela jakaa tunteistasikin! Niin se vaan on, etta se vauva on sitten IHAN OMA...!!! :)

@kirsillevauva - meille meni silla tavalla, etta luovuttajalle ei sopinut maaliskuu, joten siirtyi huhtikuulle. Suunnittelemme laakarin kanssa juuri laakitysta, ja miten sita entisesta karsisimme, kun siinakin sitten on vahan uutta kokeiltavaa... Juu, mies kylla sitten tulee Suomeen; han on jo periaatteessa hiukan lomista kysellyt toissa, vaikka emme viela yhtaan paivista tieda. Toivottavasti huhtikuun puolella tapahtuu.

Talla valilla olen aloittanut uudessa - pysyvassa! - tyopaikassa, ja se on aivan ihana. Ihmiset ovat aivan ihania, ja tyo on sopivan haastava - mutta ei entiseen tyyliin raastava. Jos vaikka sellainen saisi stressin vahenemaan - mielestani on jo menty siihen suuntaan! Voisi auttaa tassa vauva-asiassakin. :)

Rukoilen siis vaan sita ihmetta. Periaatteessa kylla hyva olo noin niin kuin jarjella ajatellen, etta hyvin voisi onnistua... toisaalta pelottaakin, mutta epaonnistumisen pelko in vain tyonnettava pois ... ja ihan oikeasti kylla se sitten vaan sellainen asia on, etta vauva olisi kylla sellainen ihme ... etta oksat pois!!! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Plusyks ja atvk87
@nuyy Mahtaa, onnittelut! Ja ihanaa että jaoit omia tunteitasi meille!

Itse asiassa tuli @Nyuun tekstitä mieleen, vaikkei siis asiaan varsinaisesti liitykään, että raskaushormonit on ihmeellinen asia, ja voi vaikuttaa kovastikin odottajan mutta myös synnyttäneen tuntemuksiin: Itse leijuin koko viimeraskauden ajan sellaisessa onnenpilvessä, että mikään ei pelottanut ja mikään ei ahdistanut. En pelännyt edes keskenmenoja, en mitään. Se olikin huvittavaa kun neuvolassa ihan rutiininomaisesti aina välillä kyseltiin mielialoja, ja selvästi tarkkailtiin, että onko kaikki hyvin sillä saralla. Ja minulla oli kaikki vaan pelkkää auvoa.
Tosin sitten synnytyksen jälkeen iski hormoonit sitten ihan toiseen äärilaitaan, ja pari viikkoa / kuukautta vaan kaikki itketti.

Mutta siis rupesin miettimään sitä, että kun normaalit raskauteen ja synnytykseen kuuluvat hormoonit voi tosi paljon ohjailla ihmisen mielialoja, niin tässä meidän kaikkien lahjasoluraskaustilanteessa ne oman kropan mahdolliset hormonihuurut voi helposti sekoittua myös tämän lahjasoluasian läpikäymiseen. Siis että jos vielä itse joskun lahjasoluilla raskaudun, niin tod. näk. mulla menisi raskausaika mielialan puolesta hienosti, mutta sitten vauvan synnyttyä tulisi jonkinlainen jakso, jossa varmaan alkaisin ahdistumaan uudestaan lahjasoluasiasta, ja sitten itkisin ja epäilisin. Jos tuohon tilanteeseen päädyn, niin toivottavasti muistan sitten ahdistusvaiheessa itse muistuttaa itseäni että ne on vaan ne hormonit, jotka jyllää...

@kirsillevauva toivottavasti retriitti auttaa omalta osaltaan sua saamaan uusia voimia kaiken keskelle.

Onpa teidän joidenkin klinikolla pitkiä jonoja. Tosi harmillista. Meidän klinikalla saa onnekkaasti pakastussoluja ihan ilman mitään jonoa. Sain ajan suomen julkisen puolen gynelle sen mun arven tarkistukseen jo ensviikolle. Joten jos estettä raskautumiselle ole, niin voitais periaatteessa ottaa hoitokierto heti ens kuukautisista parin viikon päästä. Katotaan kuinka käy. Kerron sitten täällä, kunhan saan klinikasta enemmän kokemusta, että voinko suositella paikkaa muutenkin kuin jonojen suhteen. :)
 
Tätä palstaa enää harvakseltaan luen ja osa tarinoista jäänyt lukemattakin, nimimerkit on vaihtunut ja hyvä niin ehkä suurinosa samaanaikaan kirjoittaneista on saanut sen vauvan/vauvat syliin.
Tie voi olla pitkäkin, harvoin onnistuu lahjasoluillakaan ensimmäisellä kerralla.
Meidänkin taival oli moninainen ja pitkä, yli 3-v luovutetuilla munasoluilla ja sitten lopuksi lahjasoluilla, joista 2 viimeistä siirtoa toi plussat. Ensimmäinen raskaus loppui pian plussan jälkeen ja sitten se viimeinen siirto toi kaksoset meille. Kaksi blastoa siirrettiin. Klinikkakin vaihdettiin kahteen viimeiseen siirtoon. Ulkomailla olimme hoidossa, Suomessa tukiklinikkana Dextra.
Kerron tämän siksi, että jos rahapussi sallii älkää luovuttako pettymyksiin ja jos kyseenalaistatte klinikan, vaihtakaa.
Kaikkea hyvää teille kaikille ja onnea jo plussanneille.
 
Ei oo oireita, keskenmeno taisi tulla, taas :( kokoajan tuhruttanut, ei siinä, siihen jo tottui ja sen hyväksyikin. Nyt tänään oli rankka päivä töissä niin aloin pikkuhiljaa vuotamaan vaan enemmän ja enemmän :( ja nyt lopputulos on solkenaan verta ja klönttejä
 
Hcg oli noussut, eilen illalla 2200, tänään vähän yli kun sain digitestiin 3+ . Verta valuu ja vähän mahaa kipuilee, mut vuoto on rauhoittumaan päin. Nyt mäkin yritän samaa ja ens viikolla sit vois mennä viimeisen kerran ottaa hcg:n.

On tää mahdottoman rankkaa psyykkisesti. Mä haluaisin uskoa ja toivoa et tää tirriskä ois osoittanu sisukkuutensa et selvis ainoaksi blastoksi ja kun on nyt tarrannut kiinni tuonne niinkin lujaa et saan vahvoja plussia <3

Kiitos ja anteeksi et saan avautua tänne!
 
  • Tykkää
Reactions: Seesam78 ja atvk87
@kirsillevauva Kiitos kysymästä, pahoinvoivasti ja ripuloiden. Ollut jo 3 vkoa ripuli, kaikki vähäinenkin syötävä/juotava tulee heti ulos. Jouduin tyksiinkin kun olen aliravittu ja kuiva, sain lääkkeet pahoinvointiin (jotka ei kyllä paljoa auta, mutta just sen verran että saan vähän jotain alas), vain jotta voin juosta vessaan rippeemään sen ulos.. Tämä on niin kamalaa, etten kyllä enää ikinä tähän hommaan lähtisi. Ei ihan vastaa mun ajatuksia ihanasta raskaudesta :cry: Ja joka paikassa toitotetaan pahoinvoinnin loppuvan pian, ei lopu, pahenee vaan :confused: Ja tää rippe, kukaan ei tiedä mistä se johtuu! :cautious: Mutta kiitos Luojalle tästä raskaudesta silti ❤ Ärsyttää kun mieskin sanoo että tätähän sä olet aina halunnut. No joo, raskautta olen aina toivonut, mutta en tätä pahaa oloa ja rippeä! Anteeksi valitus, mutta oon oikeasti ihan loppu kun on koko ajan niin kuin maailman kauhein krapula ja mahatauti samaan aikaan 24/7.
Miten sä olet jaksanut? Onko vuoto jo kokonaan loppu? Ihanaa että teillä on paljon alkioita ja pääsette ihan pian yrittämään uudelleen :love:
 
@Ramiina, johan sua koetelleen! En ole itse kärsinyt tuollaisista oireita raskauksista, kummalliselat kuulostaa. Voimia! Ja varmaan saat voimia siitä, että raskaus on jo pitkällä ja palkintona on mitä ihanin: oma vauva <3 Oliko teillä niskaturvotus-seula?

Mulla vuotaa vielä vähän, sidettä ei tarvi, lähinnä pyyhkiessä jää paperiin. Selkeät pms oireet on. Keskenmeno-lapussa luki, että menkat alkaa 4-7 viikon kuluttua, mutta uskon, että mulla alkaa jo normaaliin kuukautiskierron mukaan, eli noin viikon päästä. Sit vaan lääkettä naamariin ja ultraan ja siirtoon <3. Mieliala on tosi hyvä, olen energinen ja toiveikas. Olen alkanut kävelemään työmatkat (3 km suuntaansa) ja hyötyliikuntaa tulee hyvin. Tänään uimaan.
 
@kirsillevauva No niinpä, pitkällä jo ollaan, tai onhan tässä vielä matkaa, mutta ainakin 1/3 on takana jo (y) Tiistaina on nt-ultra. Joudunkin oikein erikoislääkärille sairauksien ja lääkitysten takia.

Hyvä että suurin vuoto on jo loppunut. Toivottavasti tiputtelukin loppuu pian. Ihanaa päästä jännäämään kohta taas teidän siirron tulosta! :love: Kuulostat ihanan reippaalta :)
 
@Ramiina kuulostaa hurjalta. Jospa kuitenkin tuo pahoinvointisi loppuisi kun eka kolmannes on takana.
Mulla itselläni edellisessä raskaudessa ei ollut pahoinvointia kylläkään, mutta vatsa niin löysällä, että paino vaan tippui koko ajan. Lähtöpaino oli 64 ja viimeisillään painoin noin 62. Ja synnytyksen jälkeen noin 55 kg. Eli mulla lähti painoa ihan reilusti ja sitten jälkeen olikin aika voimaton olo ja lihakset kaikki suunnilleen kadonneet. MUTTA vauva oli terve ja normaalipainoinen. Eli ei häneen ainakaan vaikuttanut minun huono olo.

Mutta voimia tilanteeseen! Varmasti ottaa koville.
 
Otan osaa suruun @nyuu. Olin hetki sitten samassa tilanteessa, joten tiedän, miltä tuntuu. Itsellä meni noin viikko pahimmasta toipumiseen ja olin sairaslomalla yli viikon. Anna itsellesi aikaa surra. Kannattaa kuitenkin ajatella, että kyky raskautua on hyvä ja toivoa on. Hiljalleen se katse alkaa kääntymään tulevaan <3 Itse jo kovati odotan uusia kuukautisia ja uutta hoitoa. Teillähän oli seuraava hoito ilmainen/halpa?
 

Yhteistyössä