Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Täällä olisi myös yksi uusi jäsen tänne palstalle.
Eli yritystä takana 2,5 vuotta. Omat munasolut eivät hedelmöity, eli omilla ei koskaan päästy siirtoon asti vaikka niitä paljon tulikin. Oltiin mieheni kanssa heti yksimielisiä siitä, että aletaan yrittämään luovutetuilla munasoluilla.

Nyt on siis yksi luovutettu munasoluhoito takana, josta plussasin, mutta oli kemiallinen raskaus. :'( Pakkaseen ei jäänyt yhtään, eli nyt odotellaan uutta luovuttajaa...

 

Moikka!

Ja mukavaa sunnintaita kaikille, täällä sataa räntää ja me ollaan lähdössä miehen kanssa kirpparikierrokselle.
Tännehän on tullut uusia mukaan, kivaa. Hirveen pitkään ihmiset jaksavat odottaa ja yrittää ennen luovutettuihin siirtymistä, 4 vuotta ja silleen tuntuu ainakin minusta ikuisuudelta.

Sellasta kysysin, että missä vaiheessa olette siirossa olleet saaneet tietää tarkan ajankohdan siirrolle? Elikkä nyt meillä on arvioitu aika viikko 45 Riikassa niin koska luulette että saamme tietää tarkan ajan?

 

Heips!
Eli Emilia teillä oli sama tilanne. Selvisikö koskaan syytä?
Meidänkin olisi pitänyt heti ekan hoidon jälkeen jo asettua jonoon, mutta lääkäri oli niin toiveikas.
Toivottavasti Emilia pian löytyy sopiva luovuttaja.

 

Täällä myös yksi uusi tulokas. 33-vuotias, ensimmäinen lapsi toiveissa.

Taustaa sen verran, että 3 inseminaatiota (mitkä oli täysin turhia meidän tapauksessa) ja 4 siirtoon johtanutta IVF/ICSI hoitoa takana (+ yksi jossa ei päästy siirtoon asti). FSH korkea ja munasolujen laatu huono. Luovutettuja esitettiin meille jo aiemmin, mutta haluttiin yrittää vielä kerta yksityisellä, kun onnistumiselle annettiin kuitenkin vielä toivoa.

Ennen kesää ilmoittauduttiin jonoon Tampereen VLon. Toiminta siellä loppuu ja siirryttiin Ouluun jonottamaan. Itkin miehelleni, että tämäkin tässä vielä viiden vuoden taipaleen jälkeen, että hoidot siirtyy taas vaikka kuinka eikä pääse elämässä mitenkään eteenpäin... Mutta taisikin olla onnenpotku! Oulussa on ollut hyvin luovuttajia ja meille löytyi luovuttaja, siirto suunnitteilla jo vko 48.

Me ei asetettu mitään ulkonäöllisiä kriteerejä luovuttajalle, mutta olen mielissäni siitä, että luovuttaja on tumma ja ruskeasilmäinen niin kuin minäkin. Toive ruskeasilmäisestä omasta tytöstä tai pojasta nosti taas päätään.

Semmoista olisin halunnut kysellä, että monennellako kerralla olette onnistuneet? Ja onko jollakin ollut samanlainen tausta kuin mulla eli korkea FSH ja lisäksi prolaktiiniarvo pidetään kurissa Parlodelilla.

Toivottelen kaikille mukavaa alkanutta viikkoa ja tsemppiä hoitoihin!

 

OnniUnelma Mikä sun fsh oli? Mulla vaihteli 10-16 välillä..
Hienoa, että pääsette pian Ouluun hoitoon, täällä peukut pystyssä, että tärppää!

 

Hellurei!!

Nyt ovaan ON:ää...tänään on sitten miehen vuoro aloittaa homma ja torstaina (toivottavasti) siirto. Nyt sitten jokayö näkee kaikenlaista unta, mutta kyllä tää tästä. Pitää itteensä vähän topputtellakin...ei haluaisi liikaa miettiä tulevaisuutta. Mutta kiva on kun vihdostaviimein nyt tämä viikko tullut.

Yksi kysymys: Onko teillä ollut mies mukana kun on se siirtopäivä ja oletteko te olleet miehen mukana kun hän "luovuttamassa" omaa osuuttaan.

Hauskaa tiistaita kaikille!!

 

Sharlin: Mun FSH on ollu muistaakseni välillä 10 jo jotain päälle 30. Eli luovutetut on kyllä täysin perusteltu hoitomuoto meille.

Jännityksellä odottelen tarkempaa hoito-ohjelmaa Oulusta ja lääkkeiden aloitusta. Mukavaa tiistaita kaikille!

 

Hei vaan ja tervetuloa kaikille uusille tasapuolisesti!

Minni hienoa, että teillä lähtee hommat käyntiin ihan totisesti Meillä mies on käynyt ihan yksin spermansa luovuttamassa, mutta siirrossa olemme olleet molemmat. Tuoresiirrossahan pitää olla molempien paikalla, koska jos on tullut pakkaseen jotain, niin siinä samallahan tehdään se pakastussopimus. Tsemppiä! Kaikki sormet ja varpaat ristissä teidän muniksien puolesta!

ON: Tänään alkoi sitten tuo kilpirauhaslääkitys. Lääkäri meinasi, että jo viikossa pitäisi olon parantua huomattavasti. No, sehän nähdään sitten. Nega viime yrityksestä oli ihan ok. Oli se helpompi ottaa vastaan kuin keskenmeno tai keskeytynyt raskaus.

Koska lääkäri lupaili niin nopeaa muutosta kilpparin suhteen, niin päätimme myös miettiä jo tulevaisuutta. Viime viikon lopulla tuli Fertinovalta soitto, että piikkiresepti on apteekissa.. se on nyt lyöty ja nyt odotetaan kk:sia alkavaksi tämän viikon aikana. Uusi hoitokin on jo suunniteltu viikolle 46. Fertinovan lääkärin mukaan tämä kilpirauhanen ei ole este yritykselle, kun siihen nyt saatiin lääkitys ja se kuulemma auttaa tosiaan pian. Että taas sitä ollaan mukana.. hieman nopeammassa aikataulussa, kuin mitä olimme ajatelleet.. mutta mikäs siinä. Ei yrittänyttä laiteta. Jos nyt ei onnista tuoresiirrossa niin sitten sen jälkeen saa hoidot jäädä ensi vuodelle. Mutta toivotaan nyt, että kävisi paremmin kuin viimeksi.

Täällähän alkaa jo kohta lasketut ajat lähestyä.. voi kun olen niin onnellinen teidän puolesta, ketkä vihdoin saatte sen pienen käärön kotiin saakka

Tuntuu että minäkin alan olla jo konkari näissä hoidoissa vaikka ikää tosiaan vasta 26.. ei näihin hoitoihin olisikaan varaa, jos meidän ihanat vanhemmat eivät olisi vähän meitä avustaneet.. heille olen niin kiitollinen kaikesta avusta. Kyllä se vähän niin on kuin joku totesi, että asuntolainan päälle kaikki nämä useat hoidot.. niin kyllä se kukkarossa tuntuu.. Mutta vielä pärjätään ja pystytään hoitoihin, niin yritetään

Mukavaa tiistaita kaikille!

 

MIIMI, tervetuloa mukaan!! Ajatus luovutettujen sukusolujen käytöstä syntyy hitaasti, mutta loppujen lopuksi asiaa ei enää ajattelekaan. Näin kokemuksen rintaäänellä !!

Myös ONNIUNELMALLE ja SHARLINILLE tervetuloa mukaan :wave: !!

NENNULIINI, kyllä tuo laskettuaika on meillä sama ja rokotuksesta, että meinaan ottaa.

TEEKUPPI, siirtopäivä selviää vasta hoitoviikolla. Tämän koin myös hankalaksi matkaamisen vuoksi.

EMILIA, pahoittelut ikävästä aloituksesta ja parempaa onnea tulevaan hoitoon ja tervetuloa palstailemaan =) !!

MINNI, onnea torstaille!! Meillä mies on käynyt itse hoitamassa asiansa, mutta siirrossa olemme olleet aina yhdessä.

Täällä kaikki hyvin...aurinkoa vaan kaipailen . Terkuin, VEKARA

 

Tervetuloa kaikille uusille!

Teekuppi: en nyt muista oliko teillä kyseessä luovutushoito vai alkion adoptio mutta luovutushoidossa siirtopäivä varmistuu yleensä luovuttajan viimeisessä ultrassa. Me saimme tietää viime perjantaina että tänään on luovuttajan punktio ja torstaina on sitten mahdollinen siirto.

Minni: meillä on mies ollut mukana joissain siirroissa. Tällä kertaa hän ei tule mukaan enkä sitä välttämättä tahtoisikaan. Itse en ole ollut koskaan miehen mukana "luovuttamassa" koska se on muutenkin aika vaikea paikka miehelleni. Hän selviytyy siitä hommasta paremmin yksin keskittyen kuin minun läsnäollessa (joskus yrittänyt kotona purkittaa minun läsnäollessa mutta ei siitä mitään tullut). Mutta nämä ovat niitä asioita että kukin tekee niinkuin itse parhaaksi kokee. Klinikan puolesta ei varmaan ole estettä olla mukana touhuissa

Sharlin ja OnniUnelma: minullakin on kohonnut FSH. Se on vaihdellut 10 ja 12 välillä viimeaikoina. Munasolut ovat olleet kuitenkin ihan hyvää luokkaa mutta niitä tuli omissa hoidoissa aina todella vähän. Siirtoon aina pääsimme mutta pakkaseen ei koskaan jäänyt mitään. Tosin meille on kyllä siirretty välillä enemmänkin kuin 2 alkiota (ulkomailla) mutta eipä ole koskaan plussaa tikkuun tullut...

ON: tänään iltapäivällä saisin soittaa ja kysyä montako munasolua luovuttajalta tuli. En kuitenkaan halua tietää sitä. Huomenna sitten kuulemma soittavat ja kertovat montako hedelmöittyi. Tämä tieto riittää minulle tässä vaiheessa. Nyt vain odotellaan ja toivotaan että torstaina olisi jotain siirrettävää.

 

Kiitos taasen vastauksista, ajattelin itse, etten mene "häiritsemään" miestä, se kun ei ole mikään helppo asia ja sitten toinen odottelee odotushuoneessa jne.

Siirtoon halusin miehen mukaan ja hän itse ajatteli ettei tule, mutta tulee kuitenkin, ei mitenkään vastentahtoisesti. Tämä vaan kun on meille eka kerta niin ei aina tiedeä "oikeita" tapoja, jos nyt sellaisia onkaan. Mehän ei siis omilla muniksilla yritetty ollenkaan tällä tavoin.

Mä en tiennytkään, että olisi voinut tänään soitella ja kysyä muniksien määrää. No huomennahan sitten soittelevat mulle ja kertovat. Tsemiä Dream:lle että olis siirrettävää.

Kiva kun Aliisallakin asiat nytkähti kunnolla eteenpäin ja nopeasti.

 

Terve jälleen !

Meille tulikin jo Avalta vastaus että ensi viikon lopulla saa tietää tarkan aikataulun viikolle 45. Samoin kerrottiin, että Riikassa tapana viljellä kolme päivää eli jos vaikka keräys+ sperma maanantaina niin sitten siirto torstaina. Että silleen menee siellä. Täytyy hankkia töistä vapaata se viikko kokonaan kun tarkemmin ei tiedä. Toisaalta hyvä että viljelevät vähän pidempään kuin ainakin joissain paikoissa, näin ainakin kertoivat.

Meillä mies kyllä mukana siirrossa.

Mukavaa illanjatkoa kaikille toivottelee teekuppi

 

Kivaa, että täällä taas tapahtuu!

Aliisa ihanaa että olette taas hommissa ja että uusi luovuttaja löytyi näin pian

Dreamille & Minnille toivotaan molemmille paljon hedelmöittyneitä munasoluja!

 

Aliisa: kohtahan teillä sitten homma taas käynnistyy! Ja oikeesti on nyt parempi tilanne, kun sulla lääkitys kilppariin aloitettu!

Tervetuloa uusille, täällähän alkaa olla kovasti vilinää!!!

Dream ja Minni: tsemppiä siirtoon!! Kohta teillä alkaa ne niin ihanat piinapäivät =) =)

Kauniskuu: Mua ei niinkään pelota noi ulkonäköasiat, kun me miehenikin kanssa ollaan niin eri näköisiä, että vaikka sieltä mitkä tulisi, niin muistuttaisi aina jompaa kumpaa..Ja itse en oikein aina näe noita yhdennäköisyyksiä, ainakin kavereiden lapset on mun mielestä kaikki ihan oman näköisiä.. Huvittaa kyllä, kun ihmisten pitää aina niitä yhdennäköisyyksiä etsiä..
Oma äitini tässä taannoin heitti, kun katselin hänen isänsä vanhaa kuvaa, että muistuttaako veljeäni.. sitten hän meni hämilleen, ja käänsi puheen ihan muuhun juttuun, luulen, että tuli sitten mieleen, että loukkaako mua..
Lähinnä minua tässä luovutushoidossa pelottaa se, miten lapset aikanaan ottavat tiedon, että en ole heidän biologinen äitinsä.. haluavatko etsiä juuriaan.. ja sanovatko murrosiän kynnyksellä suutuspäissään "sä et oo ees mun oikea äiti".. Noh, siihen on vielä pitkä aika..

Meillä en oo ollut koskaan mukana kun mies on ollut luovuttamassa tavaraansa, mies on siirrossa välillä ollut mukana, välillä ei. Ei näissä varmaan ole mitään oikeaa tai väärää tapaa toimia. Nyt viimeeksi, kun ekaa kertaa tässä luovutushoidossa pakkaseenkin saatiin tavaraa, ei mies ollut työkiireiden takia mukana siirrossa, mutta pakastussopimuksen pystyimme postittamaan jälkikäteen klinikalle.

ON: rv 11+1, vielä viikko, niin lääkkeet loppuu , vihdoin pääsee eroon pikkuhousunsuojista..(paitsi klexane jatkuu, jota saan ihanasti piikitellä koko raskauden ajan..)
Ensi viikon maanantaina kauan odotettu np-ultra..

 

Kiitos kaikille tsempityksistä!

Meillä mennään nyt eteenpäin 8 hedelmöittyneen munasolun voimalla. Toivottavasti ei jakaantumisessa tule kauheasti karsiutumista jotta saataisiin jotain pakkaseenkin. Soittelevat vielä huomisaamuna mikä on tilanne ja sitten iltapäivällä olisi siirto. Siitä sitten alkaakin tosiaan ne piiiitkät piinapäivät.

Jokos Minni tietää hedelmöittyneiden muniksien määrän?

Vilhelmiina, jatkuiko sulla lääkkeet saman suuruisina annoksina positiivisen testin jälkeen?

 

Dream, juu tiedän hedelmöittyneitä munasoluja 11 ja huomenna keskipäivällä siirto.

Musta tuntuu että mä olen piinistellyt jo pariviikkoa =)

 

Hei!

Kiva, kun täällä taas tapahtuu, niin monella on hoidot käynnissä =) Plussatuulia puhkun kaikille tasapuolisesti !!!!!

Wilhelmiina kyllä aika menee nopeaan, sullakin jo np-ultra ihan kohta :heart: Miten olet voinut?

Dream ja Minni hyvät "saaliit" saitte kumpikin, hienoa. Pidän peukkuja, että jakautuvat mallikkaasti =)

Marru joko olet saikulla? Mä en ole työelämässä ollutkaan, vaan esikoisen kanssa hoitovapaalla, joka muuttuu sitten joulukuussa äitiyslomaksi. Tiedättekö vauvojen sukupuolet ?

Täällä voidaan oiken mukavasti ja paksusti. Välillä vähän supistelee ja vauhti on hidastunut, mutta vauvoilla kaikki hyvin ja se on pääasia :heart: :heart: Synnytys on alkanut pyörimään mielessä päivä päivältä yhä enemmän ...

Rudy ja rupsukat rv 28

 

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista!

Dreamille ja Minnille oikein paljon onnea siirtoon! Saitte ainakin hyvät määrät munasoluja, siitä on hyvä lähteä liikkeelle!

Sharlin muistaakseni kyseli että selviskö meillä syytä miksi munasolut ei hedelmöittyneet, niin ei selvinnyt.

Nyt meillä on muuten uusi luovuttaja, hoito on viikolla 49. Toivottavasti sitten onnistuisi, tai että saisimme edes pakkaseen jotain.

Meillähän on vaan yksi siirtokokemus, mutta silloin mies oli mukana. Tulee varmaan jatkossakin, ellei jotain ihan ylitsepääsemätöntä estettä tule.. Minä en ollut hänen mukanaan, mutta menisin jos hän haluaisi.

Ite olen miettinyt ihan samaa kun Vilhelmiina: jos/kun saamme näillä hoidoilla joskus lapsen, niin miten hän itse reagoi esim. murrosikäisenä siihen, että en ole hänen biologinen äiti? Alkaako hän etsimään biologista äitiään? Mitä luulette miten itse olisitte reagoineet jos olisitte saaneet sellaisen tiedon? Vai onko tuohon mahdoton vastata?

 

Tässä yhden lapsen jo aikuseksi kasvattaneen kokemuksella voin sanoa, että murkkuikäisenä ne itseasiassa toivovat etteivät vanhemmat olisi biologisia, koska vanhemmat on niin kalkkiksia eikä ne halua tulla samanlaisiksi. B)

Mutta asiaan, mahdotonta vastata, mutta itse olen ajatellut että alan jo pienestä pitäen kertomaan (jos tästä nyt sitten raskautuu jne.) että äiti ei ole geneettisesti äiti, siten että se on ikäänkuin aina ollut lapsen tiedosssa (ja tietenkin pienelle lapselle "lapsen omalla kielellä" ) ja jos sitten alkaa kiinnostaa niin tuen häntä siinä. En koe sen olevan minulta pois jos hänellä tarvetta etsiä juuriansa. Eikä kannata sellaisesta loukkaantua jos vaikka tokaiseekin murkkuiässä jotain suutuspäissään, ne tokaisee kuitenkin jotain vähemmän kivaa.

ON: alkaa jännittään...ens yönä ei taida uni tulla =)

 

Heips!
Jos jaksatte lyhyesti kommentoida mikä mielestänne on paras hoitopaikka pääkaupunkiseudulla? Missä paras/nopein/halvin palvelu jne. Mietin, että voisiko lähteä myös toiselle paikkakunnalle esim. Turkuun? Kiitos, jos jaksatte vastata.

 

VILHELMIINA, EMILIA JA MINNI
joo, olen toki samaa miettiny tosta lapsen suhtautumisesta asiaan. Itekin haluan lapselle jo pienenä puhua siitä, mutta ilmaista asian jotenkin muuten kuin käyttämällä fraasia "ei biologinen äiti".. Ja lapselle lapsen omalla kielellä tosiaankin. Koska joku psyka joskus sanoikin, että tosta lauseesta jää lapselle vain mieleen "ei-äiti", ja koska olenhan minä hänen äiti, en halua jättää mitään sellaista mielikuvaa.. Mieluummin jotenkin muuten. Eihän lapsi vielä ymmärrä biologiaa tai genetiikkaa, sitten vanhempana voi puhua "oikeilla nimillä" mutta pienenä ennemmin jotenkin kertomuksen muodossa "lainatuista varaosista" tai "vauvan siemenestä" tai jotain.. vaikea selittää mitä ajan takaa
Ja se on totta, jos hän haluaa etsiä juurensa, se on ok. Ja uskon, että mikäli asiasta ei tee tabua tai "salaisuutta" niin lapsikin sitten vanhempana varmasti ymmärtää, että vanhemmuus on muutakin kuin biologisia geenejä.
Ja joo.. eiköhän murkkuiässä saa muutenki varautua kaikkeen... "äiti sä oot ihan ******" jne

Mitenkähän ite suhtautuisi.. vaikee sanoa. Tuskin se mikään katastrofi olisi ollut, ellei asia olis tullu ilmi vasta myöhään tai vahingossa. Vaikea arvailla..Mutta edelleen olen sitä mieltä että kaikki tämä muu, kasvatus, läheisyys, jokapäiväinen elämä ja äitinä oleminen yms. tekee kuitenki äidistä äidin..

Ihanaista keskiviikkoa ja peukutuksia siirtoihin!!

Kauniskuu 37+5

 

VILHELMIINA, EMILIA JA MINNI
joo, olen toki samaa miettiny tosta lapsen suhtautumisesta asiaan. Itekin haluan lapselle jo pienenä puhua siitä, mutta ilmaista asian jotenkin muuten kuin käyttämällä fraasia "ei biologinen äiti".. Ja lapselle lapsen omalla kielellä tosiaankin. Koska joku psyka joskus sanoikin, että tosta lauseesta jää lapselle vain mieleen "ei-äiti", ja koska olenhan minä hänen äiti, en halua jättää mitään sellaista mielikuvaa.. Mieluummin jotenkin muuten. Eihän lapsi vielä ymmärrä biologiaa tai genetiikkaa, sitten vanhempana voi puhua "oikeilla nimillä" mutta pienenä ennemmin jotenkin kertomuksen muodossa "lainatuista varaosista" tai "vauvan siemenestä" tai jotain.. vaikea selittää mitä ajan takaa
Ja se on totta, jos hän haluaa etsiä juurensa, se on ok. Ja uskon, että mikäli asiasta ei tee tabua tai "salaisuutta" niin lapsikin sitten vanhempana varmasti ymmärtää, että vanhemmuus on muutakin kuin biologisia geenejä.
Ja joo.. eiköhän murkkuiässä saa muutenki varautua kaikkeen... "äiti sä oot ihan ******" jne

Mitenkähän ite suhtautuisi.. vaikee sanoa. Tuskin se mikään katastrofi olisi ollut, ellei asia olis tullu ilmi vasta myöhään tai vahingossa. Vaikea arvailla..Mutta edelleen olen sitä mieltä että kaikki tämä muu, kasvatus, läheisyys, jokapäiväinen elämä ja äitinä oleminen yms. tekee kuitenki äidistä äidin..

Ihanaista keskiviikkoa ja peukutuksia siirtoihin!!

Kauniskuu 37+5

 

Minni ja Dream - hieno saalis molemmilla, jei! Tsemppiä huomiselle ja piinailuun! Mulla lääkitys jatkui plussan jälkeen samana muuten, mutta progynova tippui maanantaina kahteen päivässä (ennen oli 3/pvä).

Vilhelmiinalla jo np-ultra, onpa aika mennyt äkkiä! Susta ei varmaankaan tosin Kivaa, että alat olla jo noin pitkällä. Ja Kauniskuu jo loppusuoralla, mahtavaa.

Ulkonäköasiat ja mahdollisen lapsen suhtautuminen lahjasoluun mietityttää myös täällä. Nyt vähän vähemmän, ehkä ennen hoitoihin lähtemistä mietin enempi. Hyvä puoli on se, että meitä on kuitenkin suht paljon tälläsessä tilanteessa ja hoidot varmasti lisääntyy tulevaisuudessa, joten voihan se jopa olla niin, että sitten kun meijän lapset on tarpeeksi vanhoja ymmärtämään asian niin heillä on jo "kohtalotovereita". Tarkoitan, ettei lapsi ole mitenkään "kummallinen". Ja että nämä lahjasoluhoidot on ns arkipäivää joskus parin kymmenen vuoden päästä. Toivottavasti osasin selittää edes sinnepäin mitä tarkoitan

 

Hellurei taasen!!

Siirto tehty, yksi siirrettiin, kaikki meni hyvin ja alkio 4 soluinen Top luokan alkio =) ja kahdeksan jäi vielä pakkaseen =) eli näillä näkymin tilanne erittäin hyvä. Lekuri kehui moneen otteeseen että oli hyvä alkio, ainakin jäi hyvät fiilikset. Tervetuloa vaan piinispäivät.

 

Jeeee..... Hienoa Minni ja onnittelut!!!!

T. Teekuppi